Mököttäjä pääsi lomalle

Mulla alko loma! Oli jo kyllä aikaki. Pieni loppukiri kyllä piti ottaa, että pääsin lomailemaan. Me oltiin ihan tuskastuttavan kauan siällä töissä eilen. Varmaan ainaskin kaks päivää putkeen. Jossain vaiheessa aloin jo vähän kypsyy siihen ahkerointiin ja annoinkin mammalle hienovaraisia vihjeitä kotiinlähdöstä. Mut mamma on liian yksinkertanen, ni ei se ees tajunnu. 

Mun mielestä oli jo korkee aika lähtee lomille, ni kiipesin mamman laukun päälle mököttämään. Himskatin epämukavaa siinä oli olla, mutta pääasia, että sain osotettuu mieltäni.

Täti on jo lomaillu jonkun aikaa, ni mä oon sitte käyny ruokkimassa Helkaa sen luana. Helka on kilpikonna niinku mamman ja mun Matiaskin. Helka ja Matias asu ennen yhdessä, mut nyt ne on avoeronnu ja ne on sinkkuja molemmat. Niitten ero oli vissiin vähän väkivaltanen, ni ne muutti sit ihan kokonaan eri kaupunginosiin. Helka on tosi paljo isompi ku Matias. 

Ruokin Helkaa. Helka on tualla vedessä.

Me kuulemma lähetään mun ekalle lomamatkallekki. Kuulemma jonnekki maalle. Emmä tiiä missä se maa on, mut ainaski me ajetaan sinne autolla, ni on se vissiin vähän kaukana. Tito tulee mukaan, ni me lomamatkaillaan sit vähän niinku tyttöjen reissu -hengessä. Ja vissiin Justiinaki on siällä maalla, ni sit me ollaan kaikki kolme koossa. Huippua!

Read Full Post »

Töttöröö!

Mä oon nyt töttöröpää. Käytiin siellä lääkärissä, niinku eilen kerroin, ja niin siinä kuulkaa kävi, että mä jäin sinne potilaaks päivän ajaks. Siellä oli hirmu kivoja lääkäritätejä ja -setiä ja hoitajatätejä ja -setiä. Mä huusin mammalle vaan, että Moro!, ku se kiva lääkäritäti sano, että mun pitää jäädä sinne leikkaukseen ja mamma voi lähtee pois.

Mamma käski pyysi mua kirjottaan tänne mun plokiin, että se kiva eläinlääkäripaikka oli Mevet Munkkivuoressa, ni sit kaikki mun kamelitki voi mennä tarvittaessa kivaan lääkäriin. Ja tästä mainoksesta mammalle ja mulle ei ees maksettu mitään! Se oli vaan niin huippupaikka, että me halutaan suositella sitä muillekki!

Mä nukkusin siellä lääkärissä ja sillä aikaa mun silmästä kirurkoitiin pois kirsikka ja sit samalla mun vilkuttava luomi lakkas vilkuttamasta. Sit mulle laitettiin tassuun letku, josta meni jotain tippoja muhun. Eli mun tassu vähän niinku joi. Oisin mä kyllä voinu juoda suullakin. Mut sit sain tassuun hianon violetin siteen ja se on tosi katu-uskottava!

Aika kuul ja katu-uskottava kimma. Nyt kaikki tietää, et mulle ei kannata alkaa uhota!

Ens alkuun mua vähän ärsytti, ku mulla on nyt tällanen töttörö päässä, mut ei se mua enää jarruta ollenkaan! Oikeestaan se on aika kuul! Ja se ei lainkaan estä mua riehuksimasta.

Tässä on todiste siittä, että mä oon ihan huippunopee töttörönki kans. Mamma otti tässä kuvan musta.

Töttörön kans voi palloilla.

Töttörön kans voi myös hyppiä helposti mun soffalle ja takas. Tässä muuten näkyy upeesti myös mun katu-uskottava, violetti side. Ei oo ihan joka tytöllä tollasta.

Ku tultiin kotiin, ni mulle koitti onnenpäivät! Nimittäin meillä oli siivouspäivä. Siivous on ehkä kaikkein kivoin kotityö mun mielestä. Autoin mammaa eka imuroimaan ja sit peseen lattiat. Eikä siinä hommassa ollu töttöröstä mitään haittaa, pystyin ihan hyvin roikkuun imurin- ja rätinjatkeena siitä huolimatta. 

Sit mun päivä jatku vieläki aikas huippuna, ku mentiin ulos ja pääsin telmiin Paavon kanssa. Paavoki innostu ihan hulluna ja alko hyppii ja pomppii ihan ku vieteri ees taas. Mut sen isäntä käski sitä lopettaan, ku se pelkäs et mä murskaannun. Ja sit mä tapasin mun alakerrassa asuvan ihmiskääpiön, Tiitin, ja sitten Paavon ihmiskääpiön ja leikin niitten kaa rosmoo ja poliisia. En kyllä oo ihan varma olinks mä rosmo vai pollari. 

Aika hurja päivä!

Read Full Post »

Vilkuttava silmä

Nyt mulle on tapahtunu sillai tympäle juttu, että mun silmässä on joku vamma. Mun vilkuttava luomi on alkanu vilkuttaa. En tajuu, et miks se sillai nyt sit haluu erikseen vilkutella, mut niin vaan on käyny. Ja sit meiän piti mennä vilkuttaan sitä eläinlääkärillekki.

Mamman mielestä se lääkäritäti ei ollu mulle riittävän hyvä, enkä mäkään siitä kauheesti tykänny. Mut se oli hyvä juttu, että mä sain siltä namin. Enkä yhtään muistanu Titi-Uun ja Morsen varotteluja siitä, että lääkäreitten antamat herkut voi olla myrkytetty. Onneks tää nami ei tällä kertaa ollu myrkytetty, ku mä nimittäin söin sen heti, enkä vasta kotona. Mut ens kerralla muistan olla varovampi. 

Eikä tää kurjuus vielä tähän lopu. Nimittäin mamma sano, että me mennään huomennaki lääkärisedälle. Ku se tänpäivänen ei oikein osannu  tehdä tarpeeks, ni me mennään huomenna toiseen lääkäripaikkaan. Huomenna koitan muistaa olla syömättä nameja, mitä ne mulle antaa. 

Mut lääkärikäynnissä on se hyvä juttu, että mamma oli musta niin ylpee, ku olin niin reipas siellä, että sain mammalta palkinnoks hyvittelylelkun. Siistiä! Saankohan mä huomenna seuraavan hyvittelylelkun?! Mun hyvittelylelkku on sellanen kukkanen, mikä on sikäli osuvaa, että oon harrastellu noita hortonoomitouhuja.   

Mä ja mun kukka.

Mun silmä vilkuttaa.

Hualimatta mun vilkuttavasta silmästä viime päivät on ollut siitä kivoja päiviä, että oon saanu uusia kameleita. Mun naapurissa asuu sellanen Paavo. Paavo noutaa lapradoreja eli se on samis ku Tito. Paitsi että Tito on ruskee ja Paavo on musta. Ja Tito on tyttö ja Paavo on poika. Paavo on siitä hyvä, että me ollaan suunnilleen samankokosia (egolta toim. huom.), ni ollaan silleen sujut.

Sit mä tapasin tänään aika lähellä asuvan Ookken. Ookke on kans mäyriäinen. Se on syntyny kaniniiniks, mutta sitte siitä tuliki kääpiömäykky. Aatelkaa, että niinki voi käydä! Toivottavasti mä pysyn mäykkynä, enkä muutu vaiks elevantiks! Mamma nimittäin aina välillä sanoo, että mä oon vähän niinku Dumpo. En kerrassaan tiiä, mitä se sillä meinaa. Jotain ihmisten hölmöilyjä varmaan. 

Ja sit tiätty ollaan tultu entistä paremmiks kavereiks mun paras-kaveri-Titon kans.

Tito haltijakummittelee.

Tito on kovin pitkämielinen ja loivaliikkeinen, niinku se ite sanoo, eikä ees ärähtäny mulle, vaikka vahinkossa juoksin sen jalkojen välistä ja kuonon alta just sillon ku se söi jukurttia. Ja sillon ei kyllä kenenkään itsesuojeluvaistolla varustetun koiran kantsis juosta niin läheltä kuonoo, ku Tito syö. Se on nimittäin kertonu, että ruoka on sille pyhä asia. Mulle ruoka on kyl sillai arkinen, että syön sitä ihan kaikkina päivinä enkä vaan sunnuntaisin.

Read Full Post »

Mun oma nänni

Mulla on oma hoitotäti eli nänni, niinku ne enklannissa sanoo. Sen nimi on Laura ja mä hoidan sitä sillon, jos mamma on töissä, enkä voi hoitaa mammaa. Hoitotäti oli mun kanssa tän päivän ja hoidin sitä tosi hyvin. Se on tosi kiva hoitotäti. Ku mamma tuli kotiin, en kauheesti viittiny ees moikkailla sitä, niin kivaa mulla oli nännin kans.

 

Oltiin nännin kans retkellä meiän pihassa. Eväitä ei ollu mukana, mut ei se sillai haitannu, ku mein pihalla on ihan simona etanoita. Ja nehän on kurmeeta, nam!

Mamma oli muuten tänään ilmottanu meiät koirakouluun. Se on varmaan ihan hyvä, että saadaan mamma opetettua oikeille tavoille. Oon vähän aatellu, että voisin olla meiän luokan riimus elikkä huippuoppilas. Toivottavasti mamma ei estä mun aikeita olemalla kovapäinen.

Mut tänään mä en kirjota enempiä, ku mullon hirvee kiire riehuun! Moro!

Read Full Post »

Isona musta tulee hortonoomi

Olin taas tänään töissä. Mä en eilen huomannukkaan, että siellä mamman töissä on yks ihan maailman paras huone. Siellä huoneessa on sellasia säkkituoleja, joitten päällä on ihan maailman parasta peuhata!

Tässä mä leikin possun kanssa säkin päällä.

Niitten päällä on myös tosi hyvä torkkua.

Säkin päällä näki mahtavia unia!

Ja mikä ehkä parasta, niitten päältä on hyvä hoidella kukkasia. Oon nimittäin vähän ajatellu alkaa isona hortonoomiks.

Mä tarkistin niistä kasveista, että onko tarvetta vaihtaa multaa kaivamalla vähän testikuoppia. Ne oli nimittäin niin isoja ruukkuja, että mahduin kätevästi niihin ihan kokonaan itekin. Mamma harmitteli, ettei se saanu otettua kuvaa, kun tarkistin niitä multia. Sitte se kyllä vähän harmitteli jälkeenpäin sitäki, ku se siivoili niitä multia säkkituoleilta ja lattialta. Se ei oo vissiin mihinkään tyytyväinen.  

Hoitelen palmua.

Tein mä siellä toimistolla sitten vähän muitakin juttuja kun vaan huolehdin kukkasista. Mä osallistuin sellaseen palaveriin, mitä ne kutsu suunnittelupalaveriks. 

Tässä mä suunnittelen ja tutustun mappiin.

Loppupäivästä mua rupes jo kyllä risoon se ahkerointi. Onneks mamma toi sellasen säkin sen omaan huoneeseen, ni siellä oli vähän viihtysämpää. Mulla oli sellasen tyhmät muoviset ei-oikeet-kupit mukana, jotka muutenki oli vaan tylsästi siellä seinustalla. Käytin vähän mielikuvitustani ja päätin asetella ne kupitki sinne säkin päälle, onhan siellä säkin päällä keskimäärin vähän viihtyisämpää ku lattialla. 

Sisustan mamman huonetta vähän viihtysämmäks.

Mut se siitä työpäivästä. Huomenna mulle kuulemma tulee oma hoitotäti kotiin, ni saan vapaapäivän. Oishan se nyt ihan mahdotonta pentutyövoiman käyttöö, jos näin pieni eläin raahattais joka päivä hommiin! Jos niin kävis, niin ilmoittasin amnestille.

Mut sit yks juttu mua vielä vähän mietityttää. Nimittäin onko teillä kaikilla muillakin häntä? Mä oon nyt huomannu, että mullakin kasvaa pepun päällä pitkä häntä. Sitä on kiva yrittää ottaa kiinni, mut aina se vaan karkaa. Sitä on myös kätevä heilutella. Ihan kiva juttu se on, mutta se tuli mulle ihan yllätyksenä ja aina välillä kokonaan unohdan, että mulla on se. Oonhan mä isoilla koirilla niitä nähny, mutta että mulla itellänikin on sellanen, mieletöntä!

Read Full Post »

Työn raskaan raataja

Tiiättekö, mä olin tänään töissä. Eilisen mamma teki etätöitä, vaikka mun mielestä se kyllä vaan istu koko päivän koneella. En mä ymmärrä mitä se sellanen työnteko oikein on! No kuiteskin, tänään aamulla mamma pakkas mun tärkeet tavarat, niinku unirievun ja possun ja luun, mukaan ja sit me ajeltiin pussilla sen työpaikalle. 

Siellä oli kivoja ihmisiä, joita mä hurmasin. Sit mulla oli kova homma laittaa niitten sähköjohtoja vähän uuteen kuosiin ja muutenkin tehdä kauheesti töitä.

Tässä mä paiskin hommia, ku oli niin hirmunen kiire siellä töissä.

Kivointa siellä töissä oli lounastunti. Me käytiin mamman ja sen työkaverin Marian kanssa hakemassa patonkit ja mentiin puistoon syömään niitä. Mä oon yhtä pitkä ku patonki eli aika iso tyttö jo!

Lounastunnilla ihmiset söi patonkia ja mä söin kukkasia, puuta ja ruohoo.

 Sitku olin tehny töitä mamman työpaikalla, mentiin vielä käymään tädin työpaikalla. Et mä tein vähän niinku kaks työpäivää putkeen. Sen jälkeen olin kyllä aika naatti, varsinki ku kävelin ihan koko matkan pussipysäkiltä kotiin ja mamma kehu, että oon tosi reipas. No tietty oon!

Read Full Post »

Esteet on tehty ylitettäviksi

Onko teille muille käyny niin, että kotiin on laitettu jotain esteitä, niinku vaikka portteja ja sen sellasia? No mulle on käyny niin. Mamma on rakentanu (tai siis kuulemma W-setä on rakentanut sen sille, ku mamma ite on niin mämmikoura) portin tohon olohuoneen oviaukkoon. Mä oon päätelly, että mamma on sit varmaan karkaavaista sorttia, ku sille pitää tollanen portti olla.

Eihän se portti muuten mua sillai haittais, hyvä vaan, jos se estää mamman karkailun, mutta samalla se vähän niinku estää myös mun vapaata liikkumista. Ja sehän on ihan tympälettä se.

Aluks se ei sillai haitannu mua, ku mä mahduin niistä portin rakosista läpi. Ni niin mää sitten vaan punnersin itteni siitä aina läpi, ku halusin vaikka mennä pissille olohuoneeseen.

Mut sit toi mamma rupes eilen äheltämään sen portin kanssa ja laitto siihen jonku kankaan, etten mä pääsis niistä raoista. No sehän se vasta typerää olikin! Se kauheesti jotain mittaili siinä ja sano, että kyllä 30 senttiä korkea este varmaan riittää.

Sit tuli yö ja mamma jätti mut ihan ypönä nukkumaan mun huoneeseen mun petiin! Siis miättikää, tällanen pikkunen mäyriäinen ihan ypönä. Ei naurattanu kuulkaa se. Ni niin mä sitten vähän aloin itkee. Parkusin ja huusin, että mamma missä ihmeessä sä oot ja nykkö sä sitte oot karannu, vaikka siihen portiin sen kankaankin kiinnitit? Ja sit huusin samalla, että W-setä, missä sä oot, tuu tekeen parempi portti, toi nykynen ei pitele mammaa!

Mut enhän mä silti ihan neuvottomaks jääny, koska oon aika nerokas sille päälle sattuessani. Mä nimittäin sitten päätin, että tollanen portti ei kyllä mua pitele. Ni niin mää kiipesin sen kankaan yli ja ähelsin itteni raosta läpi. Ja sitte mä jo löysinkin mamman. Ei se ollukkaa karannu. Se oliki menny sänkyyn nukkumaan, mut unohtanu ottaa mut mukaan. Varmaan jotain dementiaoireita.

Ihan varotukseks aattelin laittaa tähän tällasen kuvan portista. Että tällasista ei kantsii huolestua muittenkaan, vaan kiivetkää vaan yli!

Täs on tää tympäle portti. Mut siis mä kipusin tosta kankaasta yli. Eikä ollu ees vaikeeta.

Muutoin eilen oli ihan mukavaa. Osasin hianosti matkustaa sillä pussilla ja sitte kävin ekaa kertaa tuolla kylillä. Siis niinku Helsinkin kylillä. Käytiin Ruttopuistossa jätskillä ja mä sain nukkua tädin sylkyssä. Se se vasta oli mukavaa!

Tässä mä vedän sikeitä tädin sylkyssä. Mulle laitettiin kyllä tollanen sateenvarjoki, mutta enhän mä nyt sen alla ollu, ku ei kerran satanu.

Tito oli kans mukana jätskillä. Se mullitteli mun mammalle, ku se on vissiin huolissaan, että mä vien sen paikan mamman sydämestä. Mutta mamma on kyllä sanonu, että sen sydämessä on aina Titon kokonen paikka, eikä se pienene, vaiks mä vienkin melkein sen koko muun sydämen.

Tässä mä jyystän mun tikkua ja mamma vahtii, etten vahinkossa jyystä mun remmiä. Yritin mä sitäkin jyystää aina ku mamman silmä vältti. Hihii!

Mä kerron taas lisää juttuja, kunhan kerkeen. Nyt on hirvee kiire mennä riehuun!

Read Full Post »

Mun uudet huudit

Nonni. Nyt oon sitte muuttanu tänne mun uuteen kotiin. Kivaa täällä on ollu. Mamma kehuu mua, että oon tosi reipas ja rohkelikko, kun oon niin uskaliaasti tullu tänne. Niin mä tietty oonkin rohkelikko.

Mulla ois kauheesti kerrottavaa siitä, mitä kaikkee ihmeellistä on tapahtunu ja silleen, mutta mä kirjottelen enemmän myöhemmin. Nyt mä vaan aattelin laittaa tähän vähän kuvia, ku toi mamma on räpsiny niitä ihan hulluna! Ni mä aattelin esitellä niinku tärkeimmät jutut, ku juu nou, että tuhat kuvaa kertoo enemmän ku tuhat sanaa ja sillai.

 

Tässä mä oon vielä siellä kennelissä. Mun kaveri Kirppu möyhentää mua ja se on ihan superhauskaa!

 

Tässä mä kävelen kohti mun uutta kotia mun uudessa hianossa punaisessa remmissä. Kattokaa, miten rohkeesti ja varmasti mä tassuttelen.

 

Tässä ootan, että mun hieno punainen remmi ja panta otetaan pois, jotta pääsen tutkimusmatkailemaan mun uudessa kodissa.

 

Ekana tutustuin muihin asukkeihin. R-setä näyttää mulle, kuka se siellä akvaariossa asuu. Se on Matias-kilpikonna.

 

Sit mä kävin tarkistaan mamman makuuhuoneen. Tai siis tarkemmin oikeestaan sen sängynalusen. Löysin villakoiria, joten mamma ei voi olla kovin hyvä siivoomaan.

 

Yks tärkeimmistä paikoista on tiätty toi ruokailupaikka. Tässä se nyt sit on. Mun ikiomat kipat ja ikioma Myy-alunen, ku mamma pelkää, että sotken. Vaikken yhtään sotkekaan.

 

Tää on mun oma sänky. Se on siinä huoneessa, joka ennen on ollu mamman työhuone, mut joka on nyt mun huone. Tai kyl se mammaki saa siellä vielä töitä tehdä, mut mä preferoin kutsua sitä mun huoneeks.

 

Mun pedillä oli tollanen pinkki purulelu. Mä olin eka sitä mieltä, että en tykkää siitä, joten heitin sen pois sieltä. Mut tarkemmin aateltuna sitä onki aika kiva natkuttaa, ni hain sen sit takas. Oon kyllä kokeillu näitä hampaita moneen muuhunki ku tohon, mutta jostain syystä mamma ei yhtään tykkää siitä.

 

Mulla on tällanen kaveri. Sen nimi on possu. Mä jurmuutan sitä ympäri korvia, kun se aina välillä käyttääntyy huonosti ja vinkasee.

 

Tää on mun sohva. Se on olohuoneessa, ku kerran mammanki sohva on siellä.

 

Eilen tutkimusmatkailin meidän pihalla. Vaiks me asutaankin kerrostalossa, niin meillä on kivasti pihaa, missä mä voin temmeltää.

Tykkään istuksia ja makoilla mamman sylissä. Ni niin mä sit välillä pihallakin kömmin sen sylkkyyn.

 

Mä oon pallotyttö. Tykkään palloista. Mamma on kertonu, että mun tätiki on joskus ollu pallotyttö. Mutta sillä on kuulemma ollu tapana pyllähdellä pallon kans. Mä en pyllähtele (kovin usein).

 

Mun haltijakummi Tito tuli moikkaan mua. Mä olin terroristeri ja vedin sitä hännästä, hihii!

Mun mummolassa on kans koira. Se on ranskalainen puldokki. Sen nimi on Justiina ja se tuli kans moikkaamaan mua.

Eli tässä nyt nää mun ekat tunnelmat. Nyt lähen mamman kanssa harjottelee sellasella isolla autolla matkustamista. Mamma sanoo niitä pusseiks ja se tarvii vissiin lisää harjotetta. Mä kyllä saleen osaisin matkustaa sellasella pussilla ihan tosta noin vaan.

Read Full Post »

Anitran aatokset

Ku kerran toi Titoki kerto teille täällä juttujansa, ni Nakki pyysi muakin esittäytyyn, oonhan sentään Nakin haltijakummi. Titoki on. Meitä on siis kaks haltijakummia.

Haltijakummit istuksimassa.

Mää oon siis Anitra. Mää muutin talvella Virosta Suomeen. Isäntä vaan yks kaunis päivä tuli sinne tarhalle ja otti mut mukaan. Se oli ehkä maailman parhaita päiviä se! Suomessa on nimittäin ollu tosi kivvaa. Mulla on monta rotua, ainaskii jotain noutajajuttua ja sakemannia. Nakin mamman mielestä mulla on maailman hassuimmat korvat. Voi olla et onkin.

Mulla on hassut korvat, niin en tarvii hassua vappuhattua.

Mut hyvät korvat ne on, koska niillä kuulee paljon hyviä juttuja. Ja niistä kuulemistani jutuista mää oikeestaan oonki nyt vähän huolemistunut, kas kun mulla on vähän totuttelemista tohon Nakki-nimeen. Mää kun oon tottunu siihen, että nakkeja syödään.

Ni mua huolestuttaa, että miten mää jatkossa erotan, että millon puhutaan mun kummityttö-Nakista ja milloin sit taas pitää mennä kärkkymään ruokanakkeja. Isännällä on nimittäin mökillä sellanen nakkikone. Sinne ku laittaa nakit tai makkarat, ni tulee taivaallisen hyvä lemustus ja sitten ne nakit ja makkarat on rillaantunu ihan maailman parhaiks herkuiks.

Ja jos mää ite vielä pystynki tän nakkiasian selviinnyttämään itelleni, ni eritoten mua hualestuttaa, että osaako noi ihmiset erottaa mun kummityttö-Nakin ja rillinakin. Ihmisistä kun ei koskaan voi olla ihan varma. Ois aivan katastrooffi, jos joku typerys pistäis tyhmyyksissään rillaantumaan mun kummityttö-Nakin, ku ois tarkotus rillata syömänakkeja. Mun täytyy olla hurjan tarkkaavainen ihmisten kanssa sitku Nakki tulee kotiin.

Terkuin, Anitra

Read Full Post »

Titon turinoita

Nakki anto mulle luvan lainata sen plokia sillä välin ku se on vielä siellä kennelissä, ni mää sitte kerron tässä parit jutut kansan iloks. Mää oon vähän lainaillu tota Nakin mammaaki (eli mun tätii) viime aikoina. Oon vähän vieny sitä lenkuroille, ku mun miälestä se on vähän lenkuroitten tarpeessa. Mää en oo, koska oon vaan vahva, mutten paksu.

Levähdän vähän lenkuroidessa.

Ni niin mää sitte oon vieny Nakin mammaa narun perässä. Musta se on ollu sille hirmeen hyvää harjotusta Nakin varalle. Että osaa sitte käyttääntyä oikein siellä narunjatkeena. Mää oon siis vähän niinku valmentajan roolissa. Se kyllä sopii mulle kauheen hyvin se rooli. Oon esimerkiks valmentanu Nakin mamman eli mun tädin aika hyvin siihen, että se osaa tulla aina mun lua tuliaisten kans. Tällä viikolla sain siltä sellasia Rodeo Sticksejä. Ja söin mää siltä puolikkaan patonkiaki, ku se oli jotenkin nirso, eikä tykänny siitä. Mut ei siinä mun mielestä mitään vikaa ollu. Hyvä oli, metvurstiakin välissä.

Mää valmensin sitä myös sellasessa piilostelujutussa. Menin sellaseen isoon pöheikköön piiloon ja odotin, että se löytää mut. Aika pian se löysiki, ku mää olin tehnyt sille sellasen alottelijan tehtävän, että se oli koko ajan siinä narunjatkeena. Ei se ois varmaan ikuna löytänyt mua, jos oisin päästäny sen vapaaks.

Piilostelemassa

Kukkuu! Löysikkö sää nyt mut viimein?

Että meiän valmennusohjelma etenee kaiken kaikkiaan  ihan hyvin. Luulen, että Nakin on ihan kohtalaisen turvallista muuttaa tänne kohta. Ja oonhan mää täällä kuiteski suojaamassa sitä kaikilta ihmisten tyhmyyksiltä ja muilta vaaroilta.

Terkuin, Tito

Read Full Post »