Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for heinäkuu 2009

Mulla alko loma! Oli jo kyllä aikaki. Pieni loppukiri kyllä piti ottaa, että pääsin lomailemaan. Me oltiin ihan tuskastuttavan kauan siällä töissä eilen. Varmaan ainaskin kaks päivää putkeen. Jossain vaiheessa aloin jo vähän kypsyy siihen ahkerointiin ja annoinkin mammalle hienovaraisia vihjeitä kotiinlähdöstä. Mut mamma on liian yksinkertanen, ni ei se ees tajunnu. 

Mun mielestä oli jo korkee aika lähtee lomille, ni kiipesin mamman laukun päälle mököttämään. Himskatin epämukavaa siinä oli olla, mutta pääasia, että sain osotettuu mieltäni.

Mun mielestä oli jo korkee aika lähtee lomille, ni kiipesin mamman laukun päälle mököttämään. Himskatin epämukavaa siinä oli olla, mutta pääasia, että sain osotettuu mieltäni.

Täti on jo lomaillu jonkun aikaa, ni mä oon sitte käyny ruokkimassa Helkaa sen luana. Helka on kilpikonna niinku mamman ja mun Matiaskin. Helka ja Matias asu ennen yhdessä, mut nyt ne on avoeronnu ja ne on sinkkuja molemmat. Niitten ero oli vissiin vähän väkivaltanen, ni ne muutti sit ihan kokonaan eri kaupunginosiin. Helka on tosi paljo isompi ku Matias. 

Ruokin Helkaa. Helka on tualla vedessä.

Ruokin Helkaa. Helka on tualla vedessä.

Me kuulemma lähetään mun ekalle lomamatkallekki. Kuulemma jonnekki maalle. Emmä tiiä missä se maa on, mut ainaski me ajetaan sinne autolla, ni on se vissiin vähän kaukana. Tito tulee mukaan, ni me lomamatkaillaan sit vähän niinku tyttöjen reissu -hengessä. Ja vissiin Justiinaki on siällä maalla, ni sit me ollaan kaikki kolme koossa. Huippua!

Mainokset

Read Full Post »

Mä oon nyt töttöröpää. Käytiin siellä lääkärissä, niinku eilen kerroin, ja niin siinä kuulkaa kävi, että mä jäin sinne potilaaks päivän ajaks. Siellä oli hirmu kivoja lääkäritätejä ja -setiä ja hoitajatätejä ja -setiä. Mä huusin mammalle vaan, että Moro!, ku se kiva lääkäritäti sano, että mun pitää jäädä sinne leikkaukseen ja mamma voi lähtee pois.

Mamma käski pyysi mua kirjottaan tänne mun plokiin, että se kiva eläinlääkäripaikka oli Mevet Munkkivuoressa, ni sit kaikki mun kamelitki voi mennä tarvittaessa kivaan lääkäriin. Ja tästä mainoksesta mammalle ja mulle ei ees maksettu mitään! Se oli vaan niin huippupaikka, että me halutaan suositella sitä muillekki!

Mä nukkusin siellä lääkärissä ja sillä aikaa mun silmästä kirurkoitiin pois kirsikka ja sit samalla mun vilkuttava luomi lakkas vilkuttamasta. Sit mulle laitettiin tassuun letku, josta meni jotain tippoja muhun. Eli mun tassu vähän niinku joi. Oisin mä kyllä voinu juoda suullakin. Mut sit sain tassuun hianon violetin siteen ja se on tosi katu-uskottava!

Aika kuul ja katu-uskottava kimma

Aika kuul ja katu-uskottava kimma. Nyt kaikki tietää, et mulle ei kannata alkaa uhota!

Ens alkuun mua vähän ärsytti, ku mulla on nyt tällanen töttörö päässä, mut ei se mua enää jarruta ollenkaan! Oikeestaan se on aika kuul! Ja se ei lainkaan estä mua riehuksimasta.

Tässä on todiste siittä, että mä oon ihan huippunopee töttörönki kans. Mamma otti tässä kuvan musta.

Tässä on todiste siittä, että mä oon ihan huippunopee töttörönki kans. Mamma otti tässä kuvan musta.

Töttörön kans voi palloilla.

Töttörön kans voi palloilla.

Töttörön kans voi hyppiä helposti mun soffalle ja takas.

Töttörön kans voi myös hyppiä helposti mun soffalle ja takas. Tässä muuten näkyy upeesti myös mun katu-uskottava, violetti side. Ei oo ihan joka tytöllä tollasta.

Ku tultiin kotiin, ni mulle koitti onnenpäivät! Nimittäin meillä oli siivouspäivä. Siivous on ehkä kaikkein kivoin kotityö mun mielestä. Autoin mammaa eka imuroimaan ja sit peseen lattiat. Eikä siinä hommassa ollu töttöröstä mitään haittaa, pystyin ihan hyvin roikkuun imurin- ja rätinjatkeena siitä huolimatta. 

Sit mun päivä jatku vieläki aikas huippuna, ku mentiin ulos ja pääsin telmiin Paavon kanssa. Paavoki innostu ihan hulluna ja alko hyppii ja pomppii ihan ku vieteri ees taas. Mut sen isäntä käski sitä lopettaan, ku se pelkäs et mä murskaannun. Ja sit mä tapasin mun alakerrassa asuvan ihmiskääpiön, Tiitin, ja sitten Paavon ihmiskääpiön ja leikin niitten kaa rosmoo ja poliisia. En kyllä oo ihan varma olinks mä rosmo vai pollari. 

Aika hurja päivä!

Read Full Post »

Nyt mulle on tapahtunu sillai tympäle juttu, että mun silmässä on joku vamma. Mun vilkuttava luomi on alkanu vilkuttaa. En tajuu, et miks se sillai nyt sit haluu erikseen vilkutella, mut niin vaan on käyny. Ja sit meiän piti mennä vilkuttaan sitä eläinlääkärillekki.

Mamman mielestä se lääkäritäti ei ollu mulle riittävän hyvä, enkä mäkään siitä kauheesti tykänny. Mut se oli hyvä juttu, että mä sain siltä namin. Enkä yhtään muistanu Titi-Uun ja Morsen varotteluja siitä, että lääkäreitten antamat herkut voi olla myrkytetty. Onneks tää nami ei tällä kertaa ollu myrkytetty, ku mä nimittäin söin sen heti, enkä vasta kotona. Mut ens kerralla muistan olla varovampi. 

Eikä tää kurjuus vielä tähän lopu. Nimittäin mamma sano, että me mennään huomennaki lääkärisedälle. Ku se tänpäivänen ei oikein osannu  tehdä tarpeeks, ni me mennään huomenna toiseen lääkäripaikkaan. Huomenna koitan muistaa olla syömättä nameja, mitä ne mulle antaa. 

Mut lääkärikäynnissä on se hyvä juttu, että mamma oli musta niin ylpee, ku olin niin reipas siellä, että sain mammalta palkinnoks hyvittelylelkun. Siistiä! Saankohan mä huomenna seuraavan hyvittelylelkun?! Mun hyvittelylelkku on sellanen kukkanen, mikä on sikäli osuvaa, että oon harrastellu noita hortonoomitouhuja.   

Mä ja mun kukka.

Mä ja mun kukka.

Mun silmä vilkuttaa.

Mun silmä vilkuttaa.

Hualimatta mun vilkuttavasta silmästä viime päivät on ollut siitä kivoja päiviä, että oon saanu uusia kameleita. Mun naapurissa asuu sellanen Paavo. Paavo noutaa lapradoreja eli se on samis ku Tito. Paitsi että Tito on ruskee ja Paavo on musta. Ja Tito on tyttö ja Paavo on poika. Paavo on siitä hyvä, että me ollaan suunnilleen samankokosia (egolta toim. huom.), ni ollaan silleen sujut.

Sit mä tapasin tänään aika lähellä asuvan Ookken. Ookke on kans mäyriäinen. Se on syntyny kaniniiniks, mutta sitte siitä tuliki kääpiömäykky. Aatelkaa, että niinki voi käydä! Toivottavasti mä pysyn mäykkynä, enkä muutu vaiks elevantiks! Mamma nimittäin aina välillä sanoo, että mä oon vähän niinku Dumpo. En kerrassaan tiiä, mitä se sillä meinaa. Jotain ihmisten hölmöilyjä varmaan. 

Ja sit tiätty ollaan tultu entistä paremmiks kavereiks mun paras-kaveri-Titon kans.

Tito haltijakummittelee.

Tito haltijakummittelee.

Tito on kovin pitkämielinen ja loivaliikkeinen, niinku se ite sanoo, eikä ees ärähtäny mulle, vaikka vahinkossa juoksin sen jalkojen välistä ja kuonon alta just sillon ku se söi jukurttia. Ja sillon ei kyllä kenenkään itsesuojeluvaistolla varustetun koiran kantsis juosta niin läheltä kuonoo, ku Tito syö. Se on nimittäin kertonu, että ruoka on sille pyhä asia. Mulle ruoka on kyl sillai arkinen, että syön sitä ihan kaikkina päivinä enkä vaan sunnuntaisin.

Read Full Post »

Mun oma nänni

Mulla on oma hoitotäti eli nänni, niinku ne enklannissa sanoo. Sen nimi on Laura ja mä hoidan sitä sillon, jos mamma on töissä, enkä voi hoitaa mammaa. Hoitotäti oli mun kanssa tän päivän ja hoidin sitä tosi hyvin. Se on tosi kiva hoitotäti. Ku mamma tuli kotiin, en kauheesti viittiny ees moikkailla sitä, niin kivaa mulla oli nännin kans.

 

Oltiin nännin kans retkellä meiän pihassa. Eväitä ei ollu mukana, mut ei se sillai haitannu, ku mein pihalla on ihan simona etanoita. Ja nehän on kurmeeta, nam!

Oltiin nännin kans retkellä meiän pihassa. Eväitä ei ollu mukana, mut ei se sillai haitannu, ku mein pihalla on ihan simona etanoita. Ja nehän on kurmeeta, nam!

Mamma oli muuten tänään ilmottanu meiät koirakouluun. Se on varmaan ihan hyvä, että saadaan mamma opetettua oikeille tavoille. Oon vähän aatellu, että voisin olla meiän luokan riimus elikkä huippuoppilas. Toivottavasti mamma ei estä mun aikeita olemalla kovapäinen.

Mut tänään mä en kirjota enempiä, ku mullon hirvee kiire riehuun! Moro!

Read Full Post »

Olin taas tänään töissä. Mä en eilen huomannukkaan, että siellä mamman töissä on yks ihan maailman paras huone. Siellä huoneessa on sellasia säkkituoleja, joitten päällä on ihan maailman parasta peuhata!

Tässä mä leikin possun kanssa säkin päällä.

Tässä mä leikin possun kanssa säkin päällä.

Niitten päällä on myös tosi hyvä torkkua.

Säkin päällä näki mahtavia unia!

Säkin päällä näki mahtavia unia!

Ja mikä ehkä parasta, niitten päältä on hyvä hoidella kukkasia. Oon nimittäin vähän ajatellu alkaa isona hortonoomiks.

Mä tarkistin niistä kasveista, että onko tarvetta vaihtaa multaa kaivamalla vähän testikuoppia. Ne oli nimittäin niin isoja ruukkuja, että mahduin kätevästi niihin ihan kokonaan itekin. Mamma harmitteli, ettei se saanu otettua kuvaa, kun tarkistin niitä multia. Sitte se kyllä vähän harmitteli jälkeenpäin sitäki, ku se siivoili niitä multia säkkituoleilta ja lattialta. Se ei oo vissiin mihinkään tyytyväinen.  

Hoidan palmua.

Hoitelen palmua.

Tein mä siellä toimistolla sitten vähän muitakin juttuja kun vaan huolehdin kukkasista. Mä osallistuin sellaseen palaveriin, mitä ne kutsu suunnittelupalaveriks. 

Tässä mä suunnittelen ja tutustun mappiin.

Tässä mä suunnittelen ja tutustun mappiin.

Loppupäivästä mua rupes jo kyllä risoon se ahkerointi. Onneks mamma toi sellasen säkin sen omaan huoneeseen, ni siellä oli vähän viihtysämpää. Mulla oli sellasen tyhmät muoviset ei-oikeet-kupit mukana, jotka muutenki oli vaan tylsästi siellä seinustalla. Käytin vähän mielikuvitustani ja päätin asetella ne kupitki sinne säkin päälle, onhan siellä säkin päällä keskimäärin vähän viihtyisämpää ku lattialla. 

Sisustan mamman huonetta vähän viihtysämmäks.

Sisustan mamman huonetta vähän viihtysämmäks.

Mut se siitä työpäivästä. Huomenna mulle kuulemma tulee oma hoitotäti kotiin, ni saan vapaapäivän. Oishan se nyt ihan mahdotonta pentutyövoiman käyttöö, jos näin pieni eläin raahattais joka päivä hommiin! Jos niin kävis, niin ilmoittasin amnestille.

Mut sit yks juttu mua vielä vähän mietityttää. Nimittäin onko teillä kaikilla muillakin häntä? Mä oon nyt huomannu, että mullakin kasvaa pepun päällä pitkä häntä. Sitä on kiva yrittää ottaa kiinni, mut aina se vaan karkaa. Sitä on myös kätevä heilutella. Ihan kiva juttu se on, mutta se tuli mulle ihan yllätyksenä ja aina välillä kokonaan unohdan, että mulla on se. Oonhan mä isoilla koirilla niitä nähny, mutta että mulla itellänikin on sellanen, mieletöntä!

Read Full Post »

Tiiättekö, mä olin tänään töissä. Eilisen mamma teki etätöitä, vaikka mun mielestä se kyllä vaan istu koko päivän koneella. En mä ymmärrä mitä se sellanen työnteko oikein on! No kuiteskin, tänään aamulla mamma pakkas mun tärkeet tavarat, niinku unirievun ja possun ja luun, mukaan ja sit me ajeltiin pussilla sen työpaikalle. 

Siellä oli kivoja ihmisiä, joita mä hurmasin. Sit mulla oli kova homma laittaa niitten sähköjohtoja vähän uuteen kuosiin ja muutenkin tehdä kauheesti töitä.

Tässä mä paiskin hommia, ku oli niin hirmunen kiire siellä töissä.

Tässä mä paiskin hommia, ku oli niin hirmunen kiire siellä töissä.

Kivointa siellä töissä oli lounastunti. Me käytiin mamman ja sen työkaverin Marian kanssa hakemassa patonkit ja mentiin puistoon syömään niitä. Mä oon yhtä pitkä ku patonki eli aika iso tyttö jo!

Lounastunnilla noin ihmiset söi patonkia ja mä söin kukkasia, puuta ja ruohoo. Ja maistelin vähän kaikkee muutakin, mitä nyt vaan kuonon eteen tupsahti.

Lounastunnilla ihmiset söi patonkia ja mä söin kukkasia, puuta ja ruohoo.

 Sitku olin tehny töitä mamman työpaikalla, mentiin vielä käymään tädin työpaikalla. Et mä tein vähän niinku kaks työpäivää putkeen. Sen jälkeen olin kyllä aika naatti, varsinki ku kävelin ihan koko matkan pussipysäkiltä kotiin ja mamma kehu, että oon tosi reipas. No tietty oon!

Read Full Post »

Onko teille muille käyny niin, että kotiin on laitettu jotain esteitä, niinku vaikka portteja ja sen sellasia? No mulle on käyny niin. Mamma on rakentanu (tai siis kuulemma W-setä on rakentanut sen sille, ku mamma ite on niin mämmikoura) portin tohon olohuoneen oviaukkoon. Mä oon päätelly, että mamma on sit varmaan karkaavaista sorttia, ku sille pitää tollanen portti olla.

Eihän se portti muuten mua sillai haittais, hyvä vaan, jos se estää mamman karkailun, mutta samalla se vähän niinku estää myös mun vapaata liikkumista. Ja sehän on ihan tympälettä se.

Aluks se ei sillai haitannu mua, ku mä mahduin niistä portin rakosista läpi. Ni niin mää sitten vaan punnersin itteni siitä aina läpi, ku halusin vaikka mennä pissille olohuoneeseen.

Mut sit toi mamma rupes eilen äheltämään sen portin kanssa ja laitto siihen jonku kankaan, etten mä pääsis niistä raoista. No sehän se vasta typerää olikin! Se kauheesti jotain mittaili siinä ja sano, että kyllä 30 senttiä korkea este varmaan riittää.

Sit tuli yö ja mamma jätti mut ihan ypönä nukkumaan mun huoneeseen mun petiin! Siis miättikää, tällanen pikkunen mäyriäinen ihan ypönä. Ei naurattanu kuulkaa se. Ni niin mä sitten vähän aloin itkee. Parkusin ja huusin, että mamma missä ihmeessä sä oot ja nykkö sä sitte oot karannu, vaikka siihen portiin sen kankaankin kiinnitit? Ja sit huusin samalla, että W-setä, missä sä oot, tuu tekeen parempi portti, toi nykynen ei pitele mammaa!

Mut enhän mä silti ihan neuvottomaks jääny, koska oon aika nerokas sille päälle sattuessani. Mä nimittäin sitten päätin, että tollanen portti ei kyllä mua pitele. Ni niin mää kiipesin sen kankaan yli ja ähelsin itteni raosta läpi. Ja sitte mä jo löysinkin mamman. Ei se ollukkaa karannu. Se oliki menny sänkyyn nukkumaan, mut unohtanu ottaa mut mukaan. Varmaan jotain dementiaoireita.

Ihan varotukseks aattelin laittaa tähän tällasen kuvan portista. Että tällasista ei kantsii huolestua muittenkaan, vaan kiivetkää vaan yli!

Täs on tää tympäle portti. Mut siis mä kipusin tosta kankaasta yli. Eikä ollu ees vaikeeta.

Täs on tää tympäle portti. Mut siis mä kipusin tosta kankaasta yli. Eikä ollu ees vaikeeta.

Muutoin eilen oli ihan mukavaa. Osasin hianosti matkustaa sillä pussilla ja sitte kävin ekaa kertaa tuolla kylillä. Siis niinku Helsinkin kylillä. Käytiin Ruttopuistossa jätskillä ja mä sain nukkua tädin sylkyssä. Se se vasta oli mukavaa!

Tässä mä vedän sikeitä tädin sylkyssä. Mulle laitettiin kyllä tollanen sateenvarjoki, mutta enhän mä nyt sen alla ollu, ku ei kerran satanu.

Tässä mä vedän sikeitä tädin sylkyssä. Mulle laitettiin kyllä tollanen sateenvarjoki, mutta enhän mä nyt sen alla ollu, ku ei kerran satanu.

Tito oli kans mukana jätskillä. Se mullitteli mun mammalle, ku se on vissiin huolissaan, että mä vien sen paikan mamman sydämestä. Mutta mamma on kyllä sanonu, että sen sydämessä on aina Titon kokonen paikka, eikä se pienene, vaiks mä vienkin melkein sen koko muun sydämen.

Tito oli kans mukana jätskillä. Se mullitteli mun mammalle, ku se on vissiin huolissaan, että mä vien sen paikan mamman sydämestä. Mutta mamma on kyllä sanonu, että sen sydämessä on aina Titon kokonen paikka, eikä se pienene, vaiks mä vienkin melkein sen koko muun sydämen.

Tässä mä jyystän mun tikkua ja mamma vahtii, etten vahinkossa jyystä mun remmiä. Yritin mä sitäkin jyystää aina ku mamman silmä vältti. Hihii!

Tässä mä jyystän mun tikkua ja mamma vahtii, etten vahinkossa jyystä mun remmiä. Yritin mä sitäkin jyystää aina ku mamman silmä vältti. Hihii!

Mä kerron taas lisää juttuja, kunhan kerkeen. Nyt on hirvee kiire mennä riehuun!

Read Full Post »

Older Posts »

%d bloggers like this: