Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for syyskuu 2012

Nam!

Tiiättekö mitä nää tässä kuvassa on?

20120927-191724.jpg

Mä annan pari vihjettä.

Viiden pisteen vihje: Nää on tositosi herkullisia.

Kolmen pisteen vihje: Nää on hankittu arvakkaa minkä nimisestä paikasta? No Nakkilasta! Se on lähellä mun mummolaa ja nimestä päätellen erittäin hieno paikka, jossa asuu pelkkiä tosi fiksuja asukkaita!

Yhen pisteen vihje: Näillä kaloilla ei oo lainkaan leukaa ja niitten suu on ympyrä.

No joko tiiätte? No mä kerron. Nää herkut on nahkiaisia! Ootteko maistanu? Ihan tosi herkkuja nää on! Mä maistoin just pari päivää sitte nahkiaista ekaa kertaa. Kuulkaa ihan tuoreita just uunista tulleita nahkiaista mä sain maistaa. Ispäki maisto. Se ei ollu yhtä ihastunu. Mut sehän on vaan hyvä, koska sit mä ja mamma saadaan syyä nää makupalat kahteen pekkaan! Namnam!

Tänään meillä syyään toista herkkua. Meinaan mustaamakkaraa. Aion kärttää vähä makupaloja siitäki, ko seki on herkkua!

Kerran ko me pidettiin mamman kans naamiaispileet, ni mamma pukeutu ampiaiseks. Mä olin arvakkaa mikä? No mustamakkara! Tsih!

Mainokset

Read Full Post »

Viisas setä

Meidän naapurirapussa asuu setä, jonka mä tapaan ihan päivittäin. Melkein joka aamu se setä on ulkona ko mä meen aamupissille. Se aina kysyy mitä mulle kuuluu ja mä kerjään siltä rapsuja.

Kesällä ko oli kuiva maa, mulloli tapana järjestää setälle joka aamu pieni näytös. Ku me tultiin pissiltä takas pihaan, mä aina tarkistin että onko setä sen omalla passipaikalla ja sit tarkistin, että huomaako se että mä oon tulossa. Sit ko se huomas, ni mä jättäydyin mamman taakke, katoin setää ja heittäydyin selälleni. Sit mä heiluttelin häntää ja olin iha että lälläslää mamma, mä taidan jäähä tähän paistatteleen päivää. Sit mun yleisö eli naapurinsetä aina nauro mun vitsailulle. Oon kattokaa aika hauska. Oikee koomikko. Joitain meistä on siunattu semmosella huumorin lahjalla. Setää ja mua on. Mamma ei oikein aina tajua huumoria. Mut minkäs teet, eihän se ite tietty huumorinlahjattomuudelleen oikein mitään mahda.

Tänään setä sanos mulle aamulla, että kylläpä mää vaan oon solakka ja hyvännäkönen. No niinpä! Viisaita sanoja. Siis toistan (että hitaammatkin ihmiset varmasti hiffaa): solakka ja hyvännäkönen. Siinäs kuulitte! Ihan turha on mamman puhua mistää laihiksista. Sitä paitti ispä punnitti mut tänään ja mää oon laihtunu jo monta sataa rammaa sitte alkukesän. Nih. Että nyt ne herkut takas ja sassiin!

Tästä kaikesta mä oon nyt tehny sellasen päätelmän, että ollakseen parempi paikka pienille (solakoille ja hyvännäkösille) koirille tää maailma tarvitsee enemmän viisaita ja huumorillisia setiä.

Read Full Post »

Luumunkivi

Toverit, oon tehny vähän tutkimuksia. Mun tutkimukset koskee luumuja. Näissä mun tutkimuksissa on tullu esiin monenlaisia tieteellisiä ja ihan käytännöllisiäkin johtopäätöksiä.

1. johtopäätös: Luumut on huippuherkullisia
Mun puutarhassa on kaks luumupuuta. Eka olin siinä uskossa, että niissä puissa kasvaa palloja. Mut toisin oli. Luumuja niissä kasvaa. Oon maistellu sekä raakoja luumuja, kypsiä luumuja, muumioituneita luumuja että mädäntyneitä luumuja. Kaikki on ihan taivaallisen hyviä. Kypsät on kyllä mun suosikkeja.

2. johtopäätös: Syöty luumu kasvaa ainakin kaksinkertaiseksi kulkiessaan mäyräkoiran ruuansulatuskanavan läpi
Ei oo humpuukia, että luumuilla on mäyräkoirankin aineenvaihduntaan kiihdyttävä vaikutus. Mitä enemmän luumuja, sitä enemmän kakkapusseja. Mamma on välillä ihan huuli pyöreänä, että mistä sitä torttua oikein tulee. No luumuistapa hyvinkin. Mut myönnettäköön, et mun mamma ei ehkä ihan tiiä miten paljon luumuvälipaloja mä oon omine kuonoineni nauttinut tuolla puutarhalla, tsihih.

3. johtopäätös: Luumujen sisällä on kivi
Jep. En ymmärrä minkä ihmeen takia, mutta ihanan pehmosten ja herkullisten luumujen sisälle on jemmattu kivi. Kova kun mikä. Kivi hankaloittaa luumujen syömistä merkittävästi.

4. johtopäätös: Luumun sisällä olevan kiven saattaa epähuomiossa nielasta
Jos sattuu oikein hotkimaan luumuja (mikä saattaa tapahtua kenelle tahansa ruualle persolle mäyräkoiralle), on vaarana, että sattuu nielasemaan myös sen luumunsyöntiä merkittävästi hankaloittavan kiven. Jos näin sattuu käymään, ja varsinkin jos näin käy just silloin kun syö luumuja yksin ja salaa ihmisiltä, kannattaa olla ihan muina koirina vaan, eikä tunnustaa mittään, vaikka miten ois kivi vattassa.

5. johtopäätös: Luumunkivi vattassa saattaa aiheuttaa pukluolon
Jos on päässy käymään niin onnettomasti, että on epähuomiossa nielassu luumunkiven ja on onnistuneesti salannu sen ihmisiltä, niin siittä saattaa aiheutua huono olo. Ja huonosta olosta saattaa aiheutua puklu.

6. johtopäätös: Luumunkiven nielasusta jää lopulta kiinni
Kuten jokanen koira tietää, jos vähääkään alkaa puklututtaan, niin pitää kiirenvilkkaa etsiytyä lähimmälle mattolle. Eihän ny lattialle voi puklata, vaan aina tähdätään mattolle. Mitä valkosemmalle, sen parempi. Mutta että siinä vaiheessa ko mamma sitte tulee kotiin ja löytää mattolta puklujäljen, jonka keskellä on luumunkivi (vähä niinku kirsikka kakussa), ni on aika todennäköstä, että mamma osaa päätellä, mistä se kivi on siihen kulkeutunu. Ja sitte on vähä niinku jääny kiinni luumujen ja luumunkivien salasyönnistä.

Tällasia löydöksiä mä oon luumujen suhteen tehny.

Loppuun mä laitan vielä pari kuvaa, jotka ei mitenkään liity luumuihin, vaan ne on otettu pari viikkoo sitte, ko mä matkustin junalla. Olin ihan proo junamatkustaja.

20120917-220907.jpg

20120917-220931.jpg

Read Full Post »

%d bloggers like this: