Toverit, oon tehny vähän tutkimuksia. Mun tutkimukset koskee luumuja. Näissä mun tutkimuksissa on tullu esiin monenlaisia tieteellisiä ja ihan käytännöllisiäkin johtopäätöksiä.
1. johtopäätös: Luumut on huippuherkullisia
Mun puutarhassa on kaks luumupuuta. Eka olin siinä uskossa, että niissä puissa kasvaa palloja. Mut toisin oli. Luumuja niissä kasvaa. Oon maistellu sekä raakoja luumuja, kypsiä luumuja, muumioituneita luumuja että mädäntyneitä luumuja. Kaikki on ihan taivaallisen hyviä. Kypsät on kyllä mun suosikkeja.
2. johtopäätös: Syöty luumu kasvaa ainakin kaksinkertaiseksi kulkiessaan mäyräkoiran ruuansulatuskanavan läpi
Ei oo humpuukia, että luumuilla on mäyräkoirankin aineenvaihduntaan kiihdyttävä vaikutus. Mitä enemmän luumuja, sitä enemmän kakkapusseja. Mamma on välillä ihan huuli pyöreänä, että mistä sitä torttua oikein tulee. No luumuistapa hyvinkin. Mut myönnettäköön, et mun mamma ei ehkä ihan tiiä miten paljon luumuvälipaloja mä oon omine kuonoineni nauttinut tuolla puutarhalla, tsihih.
3. johtopäätös: Luumujen sisällä on kivi
Jep. En ymmärrä minkä ihmeen takia, mutta ihanan pehmosten ja herkullisten luumujen sisälle on jemmattu kivi. Kova kun mikä. Kivi hankaloittaa luumujen syömistä merkittävästi.
4. johtopäätös: Luumun sisällä olevan kiven saattaa epähuomiossa nielasta
Jos sattuu oikein hotkimaan luumuja (mikä saattaa tapahtua kenelle tahansa ruualle persolle mäyräkoiralle), on vaarana, että sattuu nielasemaan myös sen luumunsyöntiä merkittävästi hankaloittavan kiven. Jos näin sattuu käymään, ja varsinkin jos näin käy just silloin kun syö luumuja yksin ja salaa ihmisiltä, kannattaa olla ihan muina koirina vaan, eikä tunnustaa mittään, vaikka miten ois kivi vattassa.
5. johtopäätös: Luumunkivi vattassa saattaa aiheuttaa pukluolon
Jos on päässy käymään niin onnettomasti, että on epähuomiossa nielassu luumunkiven ja on onnistuneesti salannu sen ihmisiltä, niin siittä saattaa aiheutua huono olo. Ja huonosta olosta saattaa aiheutua puklu.
6. johtopäätös: Luumunkiven nielasusta jää lopulta kiinni
Kuten jokanen koira tietää, jos vähääkään alkaa puklututtaan, niin pitää kiirenvilkkaa etsiytyä lähimmälle mattolle. Eihän ny lattialle voi puklata, vaan aina tähdätään mattolle. Mitä valkosemmalle, sen parempi. Mutta että siinä vaiheessa ko mamma sitte tulee kotiin ja löytää mattolta puklujäljen, jonka keskellä on luumunkivi (vähä niinku kirsikka kakussa), ni on aika todennäköstä, että mamma osaa päätellä, mistä se kivi on siihen kulkeutunu. Ja sitte on vähä niinku jääny kiinni luumujen ja luumunkivien salasyönnistä.
Tällasia löydöksiä mä oon luumujen suhteen tehny.
Loppuun mä laitan vielä pari kuvaa, jotka ei mitenkään liity luumuihin, vaan ne on otettu pari viikkoo sitte, ko mä matkustin junalla. Olin ihan proo junamatkustaja.


Tykkää tästä:
Tykkää Lataa...
Read Full Post »