Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘haltijakummit’

Tehän tiiätte, että mun nimi on Nakki. Ja se on kuulkaa ihan virallisestikki mun nimi. Mulla nimittäin oli vähän aikaa (tai oikestaan siitä on jo tosi kauan aikaa) sitte ihan oikeet koiranristiäiset. Niissä ristiäisissä oli mun ja mamman kavereita ja ruokaa ja tiätty lahjoja. 

Paikalla oli tietty mun molemmat haltijakummit, Anitra ja Tito.

Anitra on ihka oikee haltijakummi, koska sillä on ihka oikee haltijakummihattu.

Anitra on ihka oikee haltijakummi, koska sillä on ihka oikee haltijakummihattu.

Tito on kans ihka oikee haltijakummi.

Tito on kans ihka oikee haltijakummi.

Tito-kummi on maailman paras keittiökyttä.

Tito-kummi on maailman paras keittiökyttä.

Sit siellä oli mun kaveri Mokoma. 

Mokoma on Lapin hyvä noita. Ja Lapin hyvät noidat pitää kaulassa rusettia sillon ku on juhlat.

Mokoma on Lapin poika.

Sitte siellä oli tietty paikalla mun ihmiskummit. Mun sylikummitäti ja kummisetä. 

Kummit ja pastori ennen h-hetkeä.

Mä ja mun kummit ja pastori ja mamma ennen h-hetkeä.

Mä en oikein tienny, että mitä sellasissa koiranristiäisissä tapahtuu. Onneks sain olla sen jännittävän hetken kummitädin sylissä, ni ei pelottanu. 

Mä kyselin kummitädiltä, että mitä millonki tapahtuu.

Mä kyselin kummitädiltä, että mitä millonki tapahtuu. Täs muuten näkyy mun hiano vaaleenpunanen ristiäisrusetti.

Ristiäisissä on sellanen ihme tapa, että sen juhlakalun päähän kaadetaan vettä.

Mun pää kastettiin. Mun koko nimeks tuli Nakki Lihalieriö Pötkylä. Sellaset nimet joku Herra kuulemma sano tolla kastehetkellä.

Mun pää kastettiin. Mun koko nimeks tuli Nakki Lihalieriö Pötkylä. Sellaset nimet joku Herra kuulemma sano tolla kastehetkellä.

Niissä ristiäisissä oli siitä huippua, että mä sain ihan hulluna lahjoja. Niin paljo, että piti perustaa ihan lahjapöytä.

Mun lahjat.

Mun lahjat.

Mä haluisinki kiittää Mamma B.:tä ja toista Mamma B.:tä mun tutista. Ja kummisetää nakeista ja kummilusikasta. Ja kummitätiä huippuherkuista, erityisesti ne hodarit on parhaita! Ja tätiä ja W-setää ja Titoo hianosta (ja äänekkäästä) vinkusta. Ja Mokoman perhettä hodarisänpylöistä. Ja Anitraa ja R-setää Nalle Puhista. Ja mammaki kiittää saamastaan aromipesästä. Ja Töölön setiä hianosta pikku-possusta.

Mä ja mun pikku-possu.

Mä ja mun pikku-possu.

Toinen hyvä juttu niissä juhlissa oli ruoka. Eka me syötiin kuumia koiria eli hotdokkeja. Ja sit jälkkäriks meillä oli koirakakku, ku mä olin toivonu koirakakkua. 

Tämmönen mun kakku oli.

Tämmönen mun kakku oli.

Mä sain ihan itte avata elikkäs leikata ekan palan siittä kakusta. 

Mamma autto mua leikkaamaan kakkua.

Mamma autto mua leikkaamaan kakkua.

Se kakku oli hirmeen herkkua. 

Sain toooosi ison palan kakkua. En muuten yhtään tiiä mitä tolle mun rusetille on tapahtunu, ku se jotenki jo tässä vaiheessa juhlia repsottaa.

Sain toooosi ison palan kakkua. En muuten yhtään tiiä mitä tolle mun rusetille on tapahtunu, ku se jotenki jo tässä vaiheessa juhlia repsottaa.

Sitte siellä mun ristiäisissä pidettiin kauheesti hauskaa ja riehuttiinki vähän. 

Oli niin hurjat pileet ne mun ristiäiset, että Titosta tuliki yhtäkkiä joku dromedraatti.

Oli niin hurjat pileet ne mun ristiäiset, että Titosta tuliki yhtäkkiä joku dromedraatti.

W-setä riehuttaa mua ja Titoo.

W-setä riehuttaa mua ja Titoo. Pääsin niskan päälle, hahaa!

Sit välillä mun oli pakko vähän levähtää. Otin tirsat Tätin sylkyssä. Aika hyvät tirsat oli.

Tirsoilla.

Tirsoilla.

Ne oli hurjan hauskat pippalot. Niin hauskat, että jotenki ne päätty sellaseen hassuun juttuun, että meiän naulakko tippu seinästä. Hih.

Tälleen ne pailut päätty.

Tälleen ne pailut päätty.

Sellaset oli mun koiranristiäiset. Hyvät pileet.

Mainokset

Read Full Post »

Ku kerran toi Titoki kerto teille täällä juttujansa, ni Nakki pyysi muakin esittäytyyn, oonhan sentään Nakin haltijakummi. Titoki on. Meitä on siis kaks haltijakummia.

Haltijakummit istuksimassa.

Haltijakummit istuksimassa.

Mää oon siis Anitra. Mää muutin talvella Virosta Suomeen. Isäntä vaan yks kaunis päivä tuli sinne tarhalle ja otti mut mukaan. Se oli ehkä maailman parhaita päiviä se! Suomessa on nimittäin ollu tosi kivvaa. Mulla on monta rotua, ainaskii jotain noutajajuttua ja sakemannia. Nakin mamman mielestä mulla on maailman hassuimmat korvat. Voi olla et onkin.

Mulla on hassut korvat, niin en tarvii hassua vappuhattua.

Mulla on hassut korvat, niin en tarvii hassua vappuhattua.

Mut hyvät korvat ne on, koska niillä kuulee paljon hyviä juttuja. Ja niistä kuulemistani jutuista mää oikeestaan oonki nyt vähän huolemistunut, kas kun mulla on vähän totuttelemista tohon Nakki-nimeen. Mää kun oon tottunu siihen, että nakkeja syödään.

Ni mua huolestuttaa, että miten mää jatkossa erotan, että millon puhutaan mun kummityttö-Nakista ja milloin sit taas pitää mennä kärkkymään ruokanakkeja. Isännällä on nimittäin mökillä sellanen nakkikone. Sinne ku laittaa nakit tai makkarat, ni tulee taivaallisen hyvä lemustus ja sitten ne nakit ja makkarat on rillaantunu ihan maailman parhaiks herkuiks.

Ja jos mää ite vielä pystynki tän nakkiasian selviinnyttämään itelleni, ni eritoten mua hualestuttaa, että osaako noi ihmiset erottaa mun kummityttö-Nakin ja rillinakin. Ihmisistä kun ei koskaan voi olla ihan varma. Ois aivan katastrooffi, jos joku typerys pistäis tyhmyyksissään rillaantumaan mun kummityttö-Nakin, ku ois tarkotus rillata syömänakkeja. Mun täytyy olla hurjan tarkkaavainen ihmisten kanssa sitku Nakki tulee kotiin.

Terkuin, Anitra

Read Full Post »

%d bloggers like this: