Mulla on uus hanke. Se on sellanen hanke, että mä yritän tehä pissanpiätysennätystä. Ja kakanpiätysennätystä kans. Ku mummiälestä tällasella ällösadekelillä ei oo mitään järkee käydä pissillä. Ainaskaan ulkona.
Äskenki mamma puki meiän päälle sadekamppeet ja lähti hirmellä tarmolla viemään mua ulos. Mä yritin tossa meiän rappukäytävässä alatasanteella vielä kertoo mammalle, että hei ei me voida mennä ulos, ku mullon hanke. Mut eihän se mitään kuunnellu. Sit mä vielä ovenraossa yritin sanoo uuestaan, että hei mun hanke menee ihan piloille tästä ulosmenosta. Ni eikö vaan se jätä mun vastalauseet ihan kuulematta ja kaappaa mut kainaloonsa! Ja sit se kanto mut ulos. Joo-o, sellanen hankkeenterrorisoija se oli.
En mä kyllä siinä vaiheessakaan vielä suostunu luovuttaan, koska mummiälestä on tosi tärkeetä, että uskoo ite mahdollisuuksiinsa ja menee määrätietosesti kohti tavotetta. Ni mä jäin sitte vaan jököttämään niille sijoilleni. Mutta arvakkaa vaan sopiko sekään mammalle? No ei. Sehän kaappas mut uudestaan kainaloon ja kanto kadunvarteen. Ja sit mun hanke meni plörinäks, ku mä sit pisin, ku mamma oikein maanitteli.
Siitä kadunvarresta mä sitte kävelin ihan omin voimin takas kotiovelle. Mut mä kyllä osotin mammalle, miten myrtyny mä olin siittä, että mun hanke pilattiin. Mä vaan ihan pikkusen hipasin tassuilla maata ku mä kävelin, ettei ny tassutki vielä kastuis, ku muutenki oli jo ihan tympälettä. Ja sit mä laitoin korvat oikein surulliseen roikkuma-asentoon. Ja mulkoilin oikein huuli mutrussa.
Mut mäpäs en ookkaan lannistuvaista sorttia. Mä aion nyt alottaa uuden hankkeen. Ja nyt mä aion viedä sen loppuun. Ellei sit yhtäkkiä ala paistaa aurinko, ku sit mä voisin harkita tätä uuestaan.
Hanketerveisin,
Nakki
Naurava Nakki 