Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for helmikuu 2014

Kevät!

Mää julistan kevään virallisesti alkaneeksi. Kattokaa meinaan mitä me löydettiin mamman kanssa tänään lenkuralla.

20140224-205247.jpg

No lumikelloja! Hullussa! Vaikka just kolme päivää sitten me lenkurointiin vielä lumessa! Ja koska nyt on kevät, se tarkottaa, että ihan kohta on Vappu ja ihan kohta sen jälkeen arvakkaa mitkä? No mun viisvuotissynttärit! Ihan yhtä juhlaa tää koko kevät!

Read Full Post »

Vietettiin perjantaina mamman kanssa vapaapäivää. Arkivapaapäivät on ihan parhaita! Mää kerron teille nyt mun vapaapäivästäni.

Mua väsytti aamulla ihan vietävästi – millään en ois viittiny herätä, saati nousta, ko köllöteltiin mamman kanssa viekukkain.

20140223-210204.jpg

Mutta mamma ei antanu pahaa rauhaa, ko otti kuvia ja herätteli mua minkä kerkes. Mää vaihdoin hiukka asentoo ja yritin vääntää mammalle rautalangasta kehonkielellä, että en oo vielä valmis nouseen. Tein nakkipiilon.

20140223-210547.jpg

Ko vihdoin jaksoin nousta, me juhlistettiin vapaapäivää menemällä ulkoileen joenvarteen. Ai että meillä oli kivaa!

”Mamma, tuu jo!”

20140223-210805.jpg

Siellä oli kuulkaa aikas hienoja luontojuttuja! Kattokaas tätä jokee.

20140223-210848.jpg

Me katteltiin niitä hienoja jäämuodostelmia turvallisesti rannan puolelta, mut oltiin silti tosi lähellä niitä. Niin lähellä että kohina vaan kävi, ko vesi virtas.

20140223-211121.jpg

”Mamma, missä meiän retkieväät on?!?”

20140223-211454.jpg

Read Full Post »

Mää olin eilen eräretkeilemässä. Ja voi että, mää se vasta reipas eräretkeilijä olinkin! Ihan koko päivän mää retkeilin ja ihan tosi pitkän reitin siellä mettässä taivalsin. Sitä mää en kyllä oikein tajua, että miksei voida pysyä poluilla, ko miks pittää mennä sinne umpihankeen? Meinaan että helppohan se on ihmisten hangessa tarpoo, mutta jos maavara on kymmenen senttiä niinko mulla, ni eihän se umpihanki ny naurata.

”Katohan mamma, kyllä on kivoja haisemia!”

20140216-133724.jpg

”Mamma! Eihän täällä oo polkua! Ko teiän jalanjäljet vaan! Miks me täällä tarvotaan? Ettei vaan oltais eksytty?”

20140216-133950.jpg

”Mää tuun kyllä, mutta hirmeen hitaasti, ko tää on tosi vaikeeta tää hangessa eteneminen.”

20140216-134146.jpg

”Ai sanoiks sää, että sullon namia taskussa? Slurps! Ootahan ko mää lähden tulemaan.”

20140216-134404.jpg

”No kyllä tauko tekeeki eetvarttia! Mää tässä ensin hiukka lämmittelen ja lepäilen ja sitte mää ottaisin mieluusti makkaraa ja lettuja!”

20140216-135043.jpg

Read Full Post »

Mun tätsä kävi Ameriikassa. Ja mää sain Ameriikan tuliaisen. Miettikää! Ihka oikee tuliainen! Ihan vaan mulle! Kyllä mun kelpaa. Mun tuliainen oli oikein hieno. Se oli oranssi lelkku. Vähän jottain kaupallista viestiäki siinä kuulemma oli, mut mää en moisesta tiiä mittään. Se sanos oikein kovaa piip-piip-piip, ko sitä natkutti. Tässä kuvassa mää oon just saanu mun tuliaisen.

20140214-220020.jpg

Tää seuraava kuva on otettu kolme minuuttia myöhemmin, ko tuliaiseen oli ihan ykskaks, ihan ittestään, ilmaantunu reikä. Ja siitä reiästä ykskaks, ihan ittestään tuli vanut ulos. Ja sit mamma, ihan ykskaks, yhtään varottamatta otti sen mun tuliaisen ja sanos, että se menee nyt lelkkukorjaamolle jonon jatkoks. Mää pojotin temppukoirana mamman edessä, ja näytin kaikki hienoimmat tasapainoilutemppuni, mutta niin vaan se mun tuliaisen poies vei. Se tuliainen tuli ja meni aika vauhdilla.

20140214-220700.jpg

Read Full Post »

Pehmoinen peti

Ispä oli yhen yön jossain reissussa. Me laitettiin mamman kanssa ranttaliksi ja nukuttiin siskonpetissä. Oli semmosta tyttöjen laatuaikaa, kato.

Eilen ko ispä oli jo takas kotona, meille tuliki sitten vähä epäselvyyttä nukkumapaikoista. En päässy enää siskonpetiin. Mää taapersin tyrmistyneenä työhuoneeseen mun huoneeseen ja etin nukkumapaikan sieltä. Ispä luuli, että mää olin mun omassa kopassa. Mutta enpäs ollukkaan. Ko mää löysin ihan uuden pehmoisen pedin. Arvakkaa mistä? No ispän matkalaukusta, tsih!

20140208-113747.jpg

Read Full Post »

Suuri puijaus

Mää jouduin tänään suuren puijauksen uhriks. Lähin ihan muina koirina lenkuralle, mutta sit mää aika pian totesin, että ei mua tänään huvita ja laitoin jalat tanaan ja jarrut päälle. Taisin siinä kierähtää pari kertaa selällenikin. Ihan vaan alleviivatakseni mammalle mun viestiä.

Aikani ko pötköttelin siellä kadulla tassut kohti taivasta mamma vihdoinki hiffas kääntyä takas kotiin. Ja mää ajattelin, että tänk kaad sille meni vihdoin jakeluun. Ja siinä kävi vielä niin sopivasti, että ko tultiin takas kotitalolle, ni ispä oli just lähdössä autolla jonnekki. Ja me hypättiin mamman kanssa kyytiin ja mää ajattelin että mahtavaa, kyllä mää mieluusti lähden pienelle ajelulle.

Mutta arvakkaa mitä kävi? No ispä jätti vähän ajan kuluttua mamman ja mut kyydistä ja kaasutti poies. Hullussa! Ihan tosta noin vaan se meiät pakkaseen jätti! Hullussa! Ja mamma ei ollu moksiskaan, ko sanos vaan että jaahans, lähetääs sit käveleen kohti kotia. Sillon mää tajusin, että tää oli mamman ja ispän suuri puijaus! Ja mää, viaton pieni mäyräkoira, olin sen puijauksen onneton uhri! Ne juonittelevat puijarit pakotti mut lenkuroimaan viemällä mut autolla lenkuran toiseen päähän. Törkeetä puijaustoimintaa meiän perheessä, nih!

Read Full Post »

Tai itse asiassa älä missään nimessä pure jenkkiä. Meinaan mää haluaisin nyt varottaa teitä plokikamuja purukumin vaaroista.

Kattokaa ko mulle kävi viikonloppuna huonosti. Meinaan ko mää pikkusen kurkistin mamman reppuun sillä välin ko mun ihmiset oli kaupassa. Siellä repussa ei ollu kauheesti mitään mielenkiintosta, mutta sentään jotain. Meinaan purkkapussi. Iso purkkapussi melkein täynnä purkkatyynyjä siellä oli. No ei oo enää, eikä muuten tuu olemaankaan enää toistamiseen missään mäyräkoirakorkeudella meiän talossa, sanos mamma.

Kattokaa ko määhän mennä mussutin niitä purukumeja oikeen ison kasan – ihan noin niinko hampaidenhoitomielessä mää sen tein. Mutta tiiättekö, että mulle tuli siitä ihan hirmee olo. Emmää kattokaa tienny, että se ksylitoli on koirille myrkkyä. Mutta kyllä mää aika nopeesti hokasin, että nyt tuli kyllä syötyä jotain, mitä ei ois pitäny. Ja niin mää pukluilin niitä purkkatyynyjä ulos minkä kerkesin.

Ja kuulkaa voi tavatonta sitä pelästyksen määrää, ko mun ihmiset tuli kotiin ja näki mun tekoseni. Siitä se kuulkaa vasta härdelli alko, ihan niinko siinä oksentelussa ja huonossa olossa ei jo ois ollu tarpeeks. Siinä kuulkaa yhtä aikaa soiteltiin lääkäriin ja syötettiin mulle ruokaa ja pakattiin mulle ulkovaatteita päälle ja kipitettiin kauheeta kyytiä autoon ja ajettiin päivystykseen.

Siellä lääkärissä mulle annettiin piikki pakaraan ja sitte mulle tuli ihan tositosi huono oli ja mää aloin puklata taas.  Meinaan ko arvakkaa mikä mulla oli? No ksylitolimyrkytys. Hui! Mulle tehtiin siellä lääkärissä tahalteen huono olo, jotta mää varppina puklailen kaiken purkan poies. Mutta mää olin kyllä (onneksi) puklaillu kaiken purkan poies jo kotona ittekseni.

Mää annoin niille lääkäreille vielä vertaki, ko ne halus. Ko kattokaa se ksylitoli voi aiheuttaa kaikkee ikävää maksassakin. Ja munki maksassa näky, että mää olin syöny purkkaa, mutta ei onneks kauheen pahasti. Siinä mun naapurihuoneessa siellä lääkärissä oli yks toinen koira, joka oli kans syöny purkkaa ja sillä se näky siellä maksassa paljo pahemmin.

Aika pitkään me siellä lääkärissä jouduttiin oleen, mutta lopulta mää kuitenki pääsin mamman ja ispän mukana kotiin, ko ne pysty hoitaan mua ite. Mää sain parin tunnin välein pieniä aterioita ja hunajaa mää sain kanssa vähän väliä  ja sain nukkua mamman kainalossa ja jotain lisäravinnetta ja luontaistuotepilleriä mun ruokaan laitettiin. Ja sitte mää voimistuin ja reipastuin.

Nyt mun kauheesta purkkaepisodista on kulunu pari päivää ja mää oon ihan kunnossa. Mää kävin tänäänki antamassa lääkäreille vähä verta, noin niinko varmuuden vuoks. Ja nyt mun veri ja maksa näytti jo ihan hyvältä. Eli mää ilmeisesti selvisin ko selvisinki säikähdyksellä (ja nopeella hoidolla). Onneks selvisin, mamma meinaan kertos, että jokku koirat ei oo selvinny ollenkaan. Että mulla oli kyllä nyt matkassa joku todellinen suojelusenkeli.

Niin että kuunnelkaas tarkkaan plokikamut: PYSYKÄÄ KAUKANA PURKASTA JA KSYLITOLISTA! Siitä seuraa vaan ikävyyksiä. Mää tiiän sen nyt.

P.S. Mää kiitän Viikin Yliopistollisen eläinsairaalan hoitajia ja lääkäreitä avusta. Mää sain hirmeen hyvää hoitoa ja hoitajat oli kivoja. Ja mää tykkäsin kovasti mun tänpäiväsestä lääkärinlausunnosta, jonka lopussa luki, että ”Hyvää jatkoa reippaalle ja suloiselle Nakille!” Kiitos.

 

Read Full Post »

%d bloggers like this: