Ette ikuna arvaa, mitä ihmettä mä näin eilen lenkuralla!? No, kuulkaa ihka oikeen ponin! Siis oonhan mä heposia ennenki nähny. Niinku pellolla tai ratsastamassa ja hevostalleilla. Mutta en mä kyllä ennen oo lenkuroivaan poniin törmänny. Meinaan niin siinä kävi.
Me käveltiin täällä kaupungissa sellasta pienenpientä kinttupolkua pitkin yhessä pienenpienesä metsikössä. Ja sit mamma katto kauempaa, että kylläpä joku on lenkuralla tosi tosi ison koiran kans. Mut mitä vielä! Ku me saatiin ne kiinni, ni huomattiin, että eihän se mikkään koira oo. Ko se oli poni! Joo-o, siinä se poni oli kävelylenkuralla sillä samalla polulla.
Mamma sanos et se oli ylpee musta, ko mä en yhtään huudellu sille ponille törkeyksiä tai mittään muutakaan. Emmää kattokaa viittiny, ko se vaikutti ihan lepposalta ponilta.
Siinä me sit lenkuroitiin peräkanaa, poni ja mä.
Naurava Nakki 