Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for huhtikuu 2014

Riidoissa

Mää olen mamman kanssa mummolassa. Paitti että ollaan mummolassa, ni mää olen ollu mamman kanssa riidoissa. Ko mamma on nipottanu. Ihan turhasta.

Kattokaa ko mummolassahan mää saan olla pihalla vapaana. No. Eilen ko mää lähdin vapaaulkoilemaan, ni eiköhän kuulkaa tossa pihassa ollu fasaanivihulainen. No ei ollu kauaa. Mää hyökkäsin sitä kohti ja luin sille vähän mäyräkoiran lakia. Fasaanivihulainen pinkas karkuun ja lähti räpistelemään maantietä kohti. Ja mää perässä, ko kato oli vielä pari pykälää mäyräkoiran laista sille kertomatta.

Fasaanivihulainen rääky ja räpisteli, mää olin sen kintereillä ja haukkua räkytin, Hegu mun kintereillä (lähinnä vaan ihmeissään, että mitä tässä ny oikein tapahtuu) ja hännänhuippuna mamma, joka karju niin kovaa ko sen kurkusta lähti, että SEIS! Aika monta kertaa se sitä käskyä karju. Mut kuulkaa se mamman karjunta ei tavoittanu sitä fasaania. Yhtään ei mamman pysähtymiskäskyä totellu se fasaanivihulainen, ko jatko vaan maantielle päin. Ja mää perässä ja koko ajan mää kans sille fasaanille huusin, että pysähdy!

Lopulta väsähdettiin Hegun kanssa ja mamma sai meiät kiinni ja talutti takas pihaan. Mut voitteko kuvitella, että mamma oli vihainen MULLE!? Hirveen saarnan piti ja sanos, että käskyjä pittää totella. No niinpä, muakin harmitti, että se fasaani ei totellu käskyjä, mutta ei kai se ny mun syyni sentään ole?!? Riitoihin jouduttiin. Pöh.

Jouduin fasaaniepisoodin jälkeen vaijeriliekaan. Siinä mää sitte olin pihassa narunjatkeena. Ko siittä pääsin, ni juoksin tikkana tunkiolle. Taas mamma jottain komenteli, mutta ko me oltiin riidoissa, ni mää en korvaani lotkauttanu sen käskyille. Ja kohta mua taas vietiin vaijerinjatkeeks. Pöh.

Ihme nipottamista. Kostoks mää menin ja pissin matolle. Siitäs sai, ko mua komenteli. Nih.

Hegun kanssa ei sen sijaan olla oltu yhtään riidoissa, ko hyviä kavereita vaan. Kattokaa vaikka.

”No vedä vedä! Mää en kyllä varppina luovuta!

20140427-151249.jpg

”Jaa halusikko sää mamma, että me poseerataan? No selvä. Jos mää vaikka sitten näytän kieltä ja toi bodari näyttää hämmentyneeltä? Käviskö se?”

20140427-151538.jpg

Read Full Post »

Virvon varvon!

Niinko tiiätte, palmusunnuntaina on liikkeellä paljon pieniä noitia. Ja ne pienet noidat virpoo ja varpoo ja saa palkaks herkkuja. Ni arvakkaapa kuka kans pukeutu tänään trulliksi ja lähti soittaan tätsän ja W-setän ovikelloo? No mää! Tsihih!

Ko ovi aukes, ni mää juoksin trullina sisään ja toin hirmeesti iloo siihen taloon! Emmää ees tainnu muistaa huutaa mennessäni, että virvonvarvonvirvonvarvon, niinko mamma oli opettanu, mutta ei se haitannu – sain silti palkaks kanatikun.

Me otettiin mun virpomisreissulla myös virallinen pääsiäiskuvaelmakuva. Siinä oon mää (tiätty), luuta ja luudalla lentävä apina (ko emmää mittään perinteistä kattia mun luudan kyytiin päästä).

Tän kuvan myötä mää toivottelen kaikille oikein hyvää pääsiäisen aikaa!

20140413-134958.jpg

Read Full Post »

Mun mammalla on ollu kuuma. Se yskii ja köhii ja on kuuma. Mää olin aluks vähä hämilläni, ko mamma vaan makas. Mutta koska mää oon nopeeälynen pieni koira, ni nopeesti se hämäännys katos.

Mää meinaan totesin, että koska mamma on kuuma, se tarkottaa, että se on tavallista heikompi. Ja sehän tarkottaa tietenkin sitä, että mun on kannettava kapeilla harteillani tavallistakin suurempi vastuu ja vahdittava mammaa herkeemättä.

Mää oon ollu ihan mamman kyljessä kiinni (sängyssä tietenkin, miten mää muuten voisin suoriutua 100-rosenttisesti mun vastuista) ja ilmottanu sille kaikesta epäilyttävästä. Siinä sai kuulkaa postinjakaja kuulla kunniansa, ko postia luukusta sisään laitto. Luuli todennäköisesti, että täällä asuu joku iso iso koira, niinku vaikka doopermanni. Eikä ihan vähällä päässy sekään tyyppi, joka sattu soittamaan meiän ovikelloo.

”Siis hetkonen, mitäs ääniä sieltä tulee? Ettei vaan ois joku tunkeilija? KUULES TUNKEILIJA, ÄLÄ EDES YRITÄ MITTÄÄN! ET KUULE TIIÄKÄÄN KENEN KANSSA JOUDUT TEKEMISIIN, JOS TÄNNE YRITÄT!!!”

20140411-153206.jpg

”Tilanne ohi, ei ollukkaan tunkeilija, ko tais olla vaan joku rapsahus. Ota mamma ihan rennosti vaan. Mää pidän mun korvia äärimmäisessä valmiusasennossa huomaamaan ihan kaikki vaarat!”

20140411-153742.jpg

Sillon ko ispä on kotona, mullon tietty hiukan helpompaa, mutta ei se kuulkaa ihan lomaa oo sekään. Emmää kattokaa voi jättää sillonkaan mammaa yksin. En ees sillon, ko ispä laittaa ruokaa keittiössä.

Se oliki kuulkaa vaikee hetki se ruuanlaitto. Munhan kuuluu AINA olla keittiössä, jos siellä laitetaan ruokaa. Mää puntaroin pitkään, että mitä ihmettä mää nyt teen, että mikä vastuu tässä nyt pienen koiran harteita eniten painaa. Mut sit mää ajattelin, että mää nyt poikkeuksellisesti laiminlyön mun ruoanlaittovastuun. Meinaan että kyllä mamman vahtimisvastuu menee nyt ihan kaiken edelle. Kato ko mää oon semmonen mamman muru. Ja mamman murut pitää aina mamman puolta.

Read Full Post »

Vilppi

Pelasin älypeliä. Mamma totes siinä tiimellyksessä, että pitkästä kuonosta ja pitkästä kielestä on se etu, että voi voittaa älypelin namipalkinnon käyttämättä varsinaisesti sitä älyä.

Pah! Ja pyh! Sehän se vasta älyä vaatiikin, että keksii vilpilliset keinot voittaa!

20140406-180052.jpg

Read Full Post »

%d bloggers like this: