Mullon ollu vähä kiirusta, ku oon ollu lomilla, ni en oo ehtinyt kirjotella. Mutta nyt mä aattelin kirjottaa oikein monta artikkelia, ku oon vähän niinku artikkelitoimittaja. Meinaan ku muuten tulis ihan hullun pitkä yks juttu.
Ihan ensteks mun lomalla me lomamatkailtiin mamman ja Titon kanssa maalle eli mummolaan eli Justiinan huudeille. Sen paikan nimi on Kultakumpu, mutta mun miälestä sitä paikkaa vois kyllä kutsua myös kivenpyörittäjän kyläks. Justiina on nimittäin aika tyttö pyörittään kiviä.
Ensteks en oikein ymmärtäny, että mitä se sillä pyörittämisellä meinaa, mut mamma lohdutti, että ei kukkaan muukaan oo sitä vielä ymmärtäny. Mä sitä aikani kattelin ja sitten päätin vähän osallistua siihen touhuun. Mamma on pöhkö, eikä osaa laittaa yhtä videoo tähän, ni voitte käydä kattomassa sen täältä. Kantsii laittaa äänet päälle, ni kuulette, miten hianosti mä osaan haukkua.
Sitku Justiina hetkeks jätti sen kiven, ni mä kävin salaa vähän itekseni kokeilemassa sitä touhua. En kyllä viäläkään oikein hiffannu, mikä siinä oli niin hianoo.
Mä kokeilen tätä kivihommaa. Ihan hullua touhua mun mielestä!
Justiinalla on kyllä siällä maalla aika hyvät oltavat. Sillä on enemmän lelkkuja, ku Titolla ja mulla on yhteensä. Se anto mun lainailla niitä ja se oli hauskaa.
Ihan hullu määrä lelkkuja! Mä oon toi musta kaveri tuoalla oikeessa laidassa Justiinan petiä.
Justiinalla on myös ainaski kolme palloo. Vois aatella, että se on just sopiva määrä, ku meitä koiruuksia on kolme. Mut ei ne pallot oikein riitä, ku Justiina omii aina ne kaikki pallot. Onneks Tito aina välillä vähä laitto Justiinaa kuriin, ni sit mäkin sain pelata palloo.
Just sopivan pieni pallo mulle.
Justiinalla on kyllä muutenki vähän sellanen tapa, että se omii ja pihistelee juttuja. Se vei meiän kyläilyn aikana ainaskin mun kepin ja luun ja sit se yritti vielä viedä toisenki luun.
Klepto-Justiina vei MUN kepin. Mut mä sain kyllä sit kans uuden. Ku maalla onneks keppejä riittää.
Mutta kyllä me Justiinan kans hyvin tullaan juttuun, vaiks sillä onki vähän tollasia kleptomaanin elkeitä. Enimmäkseen me oltiin ihan sovussa. Poimittiin marjoja yhdessä ja sen sellasta.
Mä olin aika paljo selälläni siällä maalla.
Me kuiskutellaan salaisuusjuttuja.
Justiina seuras tosi terhakkaasti mun ja kaikkien muittenki menoo.
Mä tein siällä lomareissulla kaikkia lomailujuttuja, niinku esimerkiks kaivoin kuoppia.
Kaivuuhommien jälkimaininkeja.
Ja ai niin. Mamma käski mua tekemään täällä plokissa ihan julkisen anteekspyynnön mummolle siitä, että vahinkossa niissä kuoppahommissa erehdyin nyppäsemään sen uuden rodorendrum-puskan irti. Mä välillä innostun niin kovin noista hortonoomihommista, etten huomaa, miten paljo rapatessa roiskuu… Et sorry mummo ja piis änd laav!
Poimin sen rodo-puskan lisäks vähä muitaki kukkia.
Keräilen kukkia.
Sit mä aika paljo vaan hengailin siellä maalla.
Tässä mä hengailen mamman pyllyn päällä.
Mä hengailin aina välillä mamman matkalaukussa. Tito aina vahti, että mulla on ihan turvallista nukahtaa. Et se on vähän niinku lapsenlikka.
Sit tutustuin paikkoihin aikas uteliaasti. Mun lempparipaikka oli sellanen kanto, joka maistu ihan tosi makeelle. Ihan ku karkkia ois ollu. Mä aina juoksin sinne, ku mamman tai mummon tai ukin silmä vältti.
Karkkikanto
Sen mummolan talon alla oli sellanen hassu ristikkokoppi. Mamma sano sitä haisulinkopiks ja se kerto, että jos käyttääntyy huonosti, ni joutuu sinne. Tito on kuulemma kerran joutunu, ku se löylytti Justiinaa vähän liikaa. Ja mamma sano, että se haisulinkoppi on myös huonosti käyttääntyville ihmisille. Mä ehdotin, että mamman vois sitte laittaa sinne, vähän niinku rankaistukseks kaikista niistä kerroista, ku se ei oo ollu järin fiksu, mut kuulemma mulla ei oo päätösvaltaa siihen koppiin. Epistä! Mut siinä mielessä mä en oo järin hualissani siitä haisulinkopista, että mä mahdun karkaamaan siältä, jos joskus kävis niin, että joku pahuuttaan väittäis mun käyttääntyneen huonosti (vaikken tiätty oikeesti käyttääntyis huanosti) ja joutusin sinne.
Haisulinkopissa haisuttelemassa. Tsekkasin, että pääsen siältä poies, jos mut joskus laitettais sinne.
Iltasin me hengailtiin rannassa saunan terassilla. Meillä oli jokaisella tytöllä vähän oma tyyli siinä hengailussa.
Justiina seuras terhakkaasti joella meneviä veneitä.
Tito vahti saunan ovella, ettei kukaan vaan karkaa.
Mä jätin vahtihommat isoille tytöille ja vedin aika rennosti lonkkaa.
Mamma piti hirmeen tärkeenä, että niillä oli kahdenkeskistä aikaa Titon kanssa. Ku Tito on ollu välillä vähän möksis siitä, että mä vien osan mamman sydämestä. Ni sit ne kävi kaks kertaa kahestaan mustikassa. Mua ei kyl silleen kauheesti ees ois huvittanu mennä sinne mustikkaan, ku oon kuullu Tahvolta, että se on tylsää touhua.
Tito mustikassa. Onneks se mahtu sinne mustikkaan, vaiks onki vähän vahva.
Tito opetti mulle keittiökyttäystä mummolassa. Tito on ehkä maailman paras keittiökyttä. Ja sit se opetti mulle kans, miten mummo kiedotaan tassun ympärille. Opin tosi hyvin. Se on nyt jo mun tassun ympärillä niin hyvin, että aina ku vähän meen sen jalkoihin, pääsen syliin. Ja aina ku vähän käyn keittiössä, ni saan herkkuja. Hyvä reissu siis!
Tähän loppuun mä laitan vielä kuvan meistä kaikista kolmesta. Mamma sano, että meitä oli mahottoman hankalaa saada mahtuun samaan kuvaan. Ihan turhaan se meitä siitä syyttää, mä veikkaan, että se on vaan ite vähän onneton valokuvaaja.
Trio kalliolla.
Read Full Post »
Naurava Nakki 