Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for elokuu 2009

Vaikka mä kuulemma oonki jonkinsortin metsästäjäkoira, ni toistaseks en oo kauheesti ollu riistan perässä. Oon kyllä saalistanu kimalaisen, muurahaisen ja hyttysen sekä pari önniäistä, joita mamma ei oo tunnistanu, ja syöny pupunkakkaa ja linnunkakkaa, mutta sitä ei kai lasketa metsästykseks. Sen sijaan mä oon oikeestaan ollu varsinainen luonnonsuojelija. Mä nimittäin tein maalla linnuille koteja. Sellasia pönttösiä. 

Mamma nikkaroi meiän koiratrion avustuksella meille kaikille omat nimikkolinnunpöntöt. Niistä tuli ihan vinkuroita ja vänkyröitä, mutta kait ne niille linnuille kelpaa. Mamma ei nimittäin oo mikkään nero noissa puukäsityöhommissa. Tito oliki vähän sitä miältä, että sen iskä ois tehny paljo hianompia ja suarempia pönttösiä. Mä kyllä vähän pualustin mammaa, että parempi pönttö vinossa ku tirppa asunnottomana, mut Tito ei lintukoirana oikein ollu samaa miältä. Ihme juttu. 

Isot tytöt rakentaa pönttöjä.

Isot tytöt rakentaa pönttösiä.

Mä hion vähän lautojen kulmia, että niistä pönttösistä ois tullu suarempia. Ei auttanu.

Mä hioin vähän lautojen kulmia, että niistä pönttösistä ois tullu suarempia. Ei auttanu.

Meistä kaikista otettiin eka kuvat meiän omien pönttösten kanssa ja sitte me valittiin jokanen ihan ite puut, joihin oma pönttönen laitettiin. 

Titon pnttö on aika hassu, ku loppu osa tarvikkeista kesken ja piti vähän improviseerata.

Titon pönttönen on aika hassu, ku loppu osa tarvikkeista kesken ja piti vähän improviseerata.

Tito valkkas oman puun ekana ja se halus oman pönttösensä lähelle rantaa, ku sen miälestä ranta on niin kiva. Sitte se laitettiinkin koivupuuhun saunan vierelle, jotta ne lintusetkin voi sitten kattella jokee ja Titon uimahyppynäytöksiä.

Tito oli kiinnityspäällikkö ja työnjohtaja ja vahti, että ukki hoitaa homman asiaankuuluvasti.

Tito oli kiinnityspäällikkö ja työnjohtaja ja vahti, että ukki hoitaa homman asiaankuuluvasti.

Justiina pualestaan valitsi pönttöspuukseen vaahteran. Seki on siällä rannan pualella, mutta sopivan hajuraon päässä Titon pönttösestä. 

Justiinan pönttö on tosi vinkura. Tai sit tää kuvakulma on jotenkin vino. Tai jotain.

Justiinan pönttönen on tosi vinkura. Tai sit tää kuvakulma on jotenkin vino. Tai jotain.

Justiinan vaahterapuu on lähellä pusikkoo, kun se on vähän sellanen pusikoissa vipeltäjä. 

Justiinan vaahterapuu.

Justiinan vaahterapuu.

Mä poseeraan mun pönttösen kanssa. Oisin iteki mahtunu sen sisään muuten.

Mä poseeraan mun pönttösen kanssa. Oisin iteki mahtunu sen sisään muuten.

Mä päätin valita kans puun rannan pualelta. Mä valitsin pihlajapuun, josta näkyy sekä Titon että Justiinan pöntöt. Ja sitte niitä mun lintusia voi kattella myös sillon, ku on sisällä verannalla, kun se pihlajapuu on ihan talon vieressä. 

Mä olin sitä miältä, että kiinnitän oman pönttöseni ihan ite. Mut sit me neuvoteltiin hetki ja ukki sit kuiteskin kiinnitti sen.

Mä olin sitä miältä, että kiinnitän oman pönttöseni ihan ite. Otin siis vasaran haltuun ja pidin siitä kiinni. Mut sit me neuvoteltiin hetki ja ukki sit kuiteskin kiinnitti sen pönttösen.

Tässä se mun pönttönen nyt sit on. Ja tarkkaavaisimmat näkee myös Titon pönttösen taustalla.

Tässä se mun pönttönen nyt sit on. Ja tarkkaavaisimmat näkee myös Titon pönttösen taustalla.

Nyt on siis linnuilla hyvät oltavat siällä kivenpyörittäjän kylässä.

Read Full Post »

Mä tutustuin maalla Näkin valtakuntaan eli jokeen eli veteen. Näkin pelossa en sit kuiteskaan menny  veteen kokonaan, vaan tyydyin oleen ennemminkin uimavalvoja, vähän silleen kun siinä peivotsissakin ollaan. Mä tähystin rohkimusmaisesti laiturilla sitä Näkkiä. 

Näkkiä ei näkyny täällä.

Näkkiä ei näkyny täällä.

Eikä näkkiä näkyny täälläkään.

Eikä näkkiä näkyny täälläkään.

Tito on aikasmoinen uimistelijakoira. Se uimisteli joka päivä tosi paljon ja teki laiturilta upeita mahaplötsejä. Kerran Tito teki ukille jekun, joka nauratti mua ihan hulluna. Se nimittäin pyys ukkia heittämään sen vesilelun jokeen ja sitku ukki heitti sen lelkun sinne jorpakkoon, ni Tito ei mennykkää hakeen sitä. Se vaan katteli laiturilla ja hihitteli, että Hähää ukki, siellä se lelkku nyt on vedessä. Mites nyt suu pannaan?! 

 

Tito uimistelee ja mä oon rantavalvoja.

Tito uimistelee ja mä oon rantavalvoja.

Kerran menin melkein uimaan, mut tulin sit järkiini.

Kerran menin melkein uimaan, mut tulin sit järkiini.

Kolme pientä elevanttia marssi näin, aurinkoista laituria eteenpäin. Paitsi että Justiina ei marssinukkaa, ku se ei tullukkaa laiturille.

Kolme pientä elevanttia marssi näin, aurinkoista laituria eteenpäin. Paitsi että Justiina ei marssinukkaa, ku se ei tullukkaa laiturille.

Tito on mun idoli, ni mä tein monta juttua just samalla tavalla ku sekin. Tässä me mennään yhessä pois laiturilta.

Tito on mun idoli, ni mä tein monta juttua just samalla tavalla ku sekin. Tässä me mennään yhessä pois laiturilta.

 

Ukilla on sellanen hieno vene, jolla me matkailtiin joella. Tito on myös aika innokas veneilijä. 

 

Kapteeni koukku.

Kapteeni koukku.

Nautiskelija.

Nautiskelija.

 

Ku kerran Titoki veneili, ni kyllä mäkin sitten veneilin. Se oli muuten mukavaa, mutta mulla oli vaan ihan liian isot liivit.

Ekana olin vähän, että mihin ihmeeseen mua nyt raahataan.

Ekana olin vähän, että mihin ihmeeseen mua nyt raahataan.

Sit pääsin ukin syliin ja mua ei enää niin paljoo kauhistuttanu, että mihin oikein joudun.

Sit pääsin ukin syliin ja mua ei enää niin paljoo kauhistuttanu, että mihin oikein joudun.

Sit veneessä olin jo ihan kuul.

Sit veneessä olin jo ihan kuul.

Ne pelastusliivit ei kyllä ollu ihan ainoot liivit, jotka mamma oli mitottanu vähän väärin. Nimittäin mamma oli ostanu mulle sellasen huomioliivin, etten vaan katoo sinne maalle. No varmaan arvaattekin, mitä siinä käy, ku mamma menee yksin ostoksille…

No näinhän siinä käy. Ei oo mitään mieltä ton liivin koossa ja mun koossa.

No näinhän siinä käy. Ei oo mitään mieltä ton liivin koossa ja mun koossa.

Read Full Post »

Mullon ollu vähä kiirusta, ku oon ollu lomilla, ni en oo ehtinyt kirjotella. Mutta nyt mä aattelin kirjottaa oikein monta artikkelia, ku oon vähän niinku artikkelitoimittaja. Meinaan ku muuten tulis ihan hullun pitkä yks juttu. 

Ihan ensteks mun lomalla me lomamatkailtiin mamman ja Titon kanssa maalle eli mummolaan eli Justiinan huudeille. Sen paikan nimi on Kultakumpu, mutta mun miälestä sitä paikkaa vois kyllä kutsua myös kivenpyörittäjän kyläks. Justiina on nimittäin aika tyttö pyörittään kiviä.

Ensteks en oikein ymmärtäny, että mitä se sillä pyörittämisellä meinaa, mut mamma lohdutti, että ei kukkaan muukaan oo sitä vielä ymmärtäny. Mä sitä aikani kattelin ja sitten päätin vähän osallistua siihen touhuun. Mamma on pöhkö, eikä osaa laittaa yhtä videoo tähän, ni voitte käydä kattomassa sen täältä. Kantsii laittaa äänet päälle, ni kuulette, miten hianosti mä osaan haukkua.

Sitku Justiina hetkeks jätti sen kiven, ni mä kävin salaa vähän itekseni kokeilemassa sitä touhua. En kyllä viäläkään oikein hiffannu, mikä siinä oli niin hianoo.

Mä kokeilen tätä kivihommaa. Ihan hullua touhua mun mielestä!

Mä kokeilen tätä kivihommaa. Ihan hullua touhua mun mielestä!

Justiinalla on kyllä siällä maalla aika hyvät oltavat. Sillä on enemmän lelkkuja, ku Titolla ja mulla on yhteensä. Se anto mun lainailla niitä ja se oli hauskaa. 

Ihan hullu määrä lelkkuja! Mä oon toi musta kaveri tuoalla oikeessa laidassa Justiinan petiä.

Ihan hullu määrä lelkkuja! Mä oon toi musta kaveri tuoalla oikeessa laidassa Justiinan petiä.

Justiinalla on myös ainaski kolme palloo. Vois aatella, että se on just sopiva määrä, ku meitä koiruuksia on kolme. Mut ei ne pallot oikein riitä, ku Justiina omii aina ne kaikki pallot. Onneks Tito aina välillä vähä laitto Justiinaa kuriin, ni sit mäkin sain pelata palloo. 

Just sopivan pieni pallo mulle.

Just sopivan pieni pallo mulle.

Justiinalla on kyllä muutenki vähän sellanen tapa, että se omii ja pihistelee juttuja. Se vei meiän kyläilyn aikana ainaskin mun kepin ja luun ja sit se yritti vielä viedä toisenki luun.

Klepto-Justiina vei MUN kepin. Mut mä sain kyllä sit kans uuden. Ku maalla onneks keppejä riittää.

Klepto-Justiina vei MUN kepin. Mut mä sain kyllä sit kans uuden. Ku maalla onneks keppejä riittää.

Mutta kyllä me Justiinan kans hyvin tullaan juttuun, vaiks sillä onki vähän tollasia kleptomaanin elkeitä. Enimmäkseen me oltiin ihan sovussa. Poimittiin marjoja yhdessä ja sen sellasta. 

Mä olin aika paljo selälläni siällä maalla.

Mä olin aika paljo selälläni siällä maalla.

Me kuiskutellaan salaisuusjuttuja.

Me kuiskutellaan salaisuusjuttuja.

Justiina seuras tosi terhakkaasti mun ja kaikkien muittenki menoo.

Justiina seuras tosi terhakkaasti mun ja kaikkien muittenki menoo.

Mä tein siällä lomareissulla kaikkia lomailujuttuja, niinku esimerkiks kaivoin kuoppia.

Kaivuuhommien jälkimaininkeja.

Kaivuuhommien jälkimaininkeja.

Ja ai niin. Mamma käski mua tekemään täällä plokissa ihan julkisen anteekspyynnön mummolle siitä, että vahinkossa niissä kuoppahommissa erehdyin nyppäsemään sen uuden rodorendrum-puskan irti. Mä välillä innostun niin kovin noista hortonoomihommista, etten huomaa, miten paljo rapatessa roiskuu… Et sorry mummo ja piis änd laav! 

Poimin sen rodo-puskan lisäks vähä muitaki kukkia. 

Keräilen kukkia.

Keräilen kukkia.

Sit mä aika paljo vaan hengailin siellä maalla.

Tässä mä hengailen mamman pyllyn päällä.

Tässä mä hengailen mamman pyllyn päällä.

Mä hengailin aina välillä mamman matkalaukussa. Tito aina vahti, että mulla on ihan turvallista nukahtaa. Et se on vähän niinku lapsenlikka.

Mä hengailin aina välillä mamman matkalaukussa. Tito aina vahti, että mulla on ihan turvallista nukahtaa. Et se on vähän niinku lapsenlikka.

Sit tutustuin paikkoihin aikas uteliaasti. Mun lempparipaikka oli sellanen kanto, joka maistu ihan tosi makeelle. Ihan ku karkkia ois ollu. Mä aina juoksin sinne, ku mamman tai mummon tai ukin silmä vältti. 

Karkkikanto

Karkkikanto

Sen mummolan talon alla oli sellanen hassu ristikkokoppi. Mamma sano sitä haisulinkopiks ja se kerto, että jos käyttääntyy huonosti, ni joutuu sinne. Tito on kuulemma kerran joutunu, ku se löylytti Justiinaa vähän liikaa. Ja mamma sano, että se haisulinkoppi on myös huonosti käyttääntyville ihmisille. Mä ehdotin, että mamman vois sitte laittaa sinne, vähän niinku rankaistukseks kaikista niistä kerroista, ku se ei oo ollu järin fiksu, mut kuulemma mulla ei oo päätösvaltaa siihen koppiin. Epistä! Mut siinä mielessä mä en oo järin hualissani siitä haisulinkopista, että mä mahdun karkaamaan siältä, jos joskus kävis niin, että joku pahuuttaan väittäis mun käyttääntyneen huonosti (vaikken tiätty oikeesti käyttääntyis huanosti) ja joutusin sinne. 

Haisulinkopissa haisuttelemassa.

Haisulinkopissa haisuttelemassa. Tsekkasin, että pääsen siältä poies, jos mut joskus laitettais sinne.

Iltasin me hengailtiin rannassa saunan terassilla. Meillä oli jokaisella tytöllä vähän oma tyyli siinä hengailussa.

Justiina seuras terhakkaasti joella meneviä veneitä.

Justiina seuras terhakkaasti joella meneviä veneitä.

Tito vahtii saunan ovella, ettei kukaan vaan karkaa.

Tito vahti saunan ovella, ettei kukaan vaan karkaa.

Mä jätin vahtihommat isoille tytöille ja vedin aika rennosti lonkkaa.

Mä jätin vahtihommat isoille tytöille ja vedin aika rennosti lonkkaa.

Mamma piti hirmeen tärkeenä, että niillä oli kahdenkeskistä aikaa Titon kanssa. Ku Tito on ollu välillä vähän möksis siitä, että mä vien osan mamman sydämestä.  Ni sit ne kävi kaks kertaa kahestaan mustikassa. Mua ei kyl silleen kauheesti ees ois huvittanu mennä sinne mustikkaan, ku oon kuullu Tahvolta, että se on tylsää touhua.

Tito mustikassa. Onneks se mahtu sinne mustikkaan, vaiks onki vähän vahva.

Tito mustikassa. Onneks se mahtu sinne mustikkaan, vaiks onki vähän vahva.

Tito opetti mulle keittiökyttäystä mummolassa. Tito on ehkä maailman paras keittiökyttä. Ja sit se opetti mulle kans, miten mummo kiedotaan tassun ympärille. Opin tosi hyvin. Se on nyt jo mun tassun ympärillä niin hyvin, että aina ku vähän meen sen jalkoihin, pääsen syliin. Ja aina ku vähän käyn keittiössä, ni saan herkkuja. Hyvä reissu siis! 

Tähän loppuun mä laitan vielä kuvan meistä kaikista kolmesta. Mamma sano, että meitä oli mahottoman hankalaa saada mahtuun samaan kuvaan. Ihan turhaan se meitä siitä syyttää, mä veikkaan, että se on vaan ite vähän onneton valokuvaaja. 

Trio kalliolla.

Trio kalliolla.

Read Full Post »

%d bloggers like this: