Tassut jäässä

Nyt ku on tullu hirmeen kylmä talvi ihan yhtäkkiä, ni mun tassut ei oikein tykkää siitä. Niitä paleltaa tosi helposti. Ei tarvii ku ihan vähän lenkuroida, ni sit mun on ihan pakko nostaa tassut ilmaan. Ja sit taas on aikas vaikeeta kävellä ku tassut on ilmassa. Varsinki jos on kaikki tassut samaan aikaan ilmassa.

No, mamma sit aatteli olla nerokas ja laitto mun jalkaan tossut. Viime talvenaki se yritti joskus laittaa mulle tossut, mutta sillon me ei oikein päästy niistä yhteisymmärrykseen. Mut tänä vuonna päästiin. Siis nehän tuntuu ihan hassuilta tassuissa, mut on niissä se hyvä, että jalat ei palele niin paljoo.

Mun lenkkitossut.

Aluks mun piti vähä harjotella kävelemistä niitten tossujen kans. Mua vähän hyppyytytti niitten kans. Mä vähän niinku yritin lentää niillä tossuilla, sillai että juoksin vähä niinku kaikki tassut samaan aikaan ilmassa. Mut kyllä mä sitte niitten kans kävelin sillai hyppimättäki, varsinki ku meillä oli lihipulleja mukana siellä harjotuksissa. Ja lihipullat auttaa kyllä tilanteessa ku tilanteessa.

Mut ne tossut on sillai vähä pölöt, että ne ei meinaa pysyy mun jalassa. Ku mullon aika isot tassut, ni ne ei mahu ihan pieniin tossuihin. Mut sit mullon tosi sirot jalat muuten, ihan prinsessajalat ne on. Ni sit ne tossut ei taho pysyy jalassa, ku ne on sit sieltä ylempää vähä väljät. Onks teillä muilla ollu tossujen kans sellasia ongelmia, että ne tippuu?

Read Full Post »

Rankkoja aikoja

Tytön elämä on välillä tosi rankkaa. Niinku mulla esimerkiks just nyt. Mua harmittaa hirmeen moni asia.

Kaikkein isoin harmitus on housut. Joo, luit ihan oikein, housut. Mamma puki mulle pöksyt, vaikka mä yritin sanoo sille, että haloo, emmä oo mikkään poika. Ku mä oon kyllä sitä mieltä, että vaan pojat pitää housuja. Tällaset prinsessat ku mä oon pitää vaan takkeja tai hamosia, mut ei housuja. Mut niin vaan mamma pakotti isomman oikeudella mulle ne housut jalkaan. Ne on ihan hanurista. Otan ne aina heti poies jalasta, ku mamman silmä vähänkään välttää. Oon ottanu ne parin päivän aikana ainaski viiskytkaheksan kertaa poies. Mut aina mamma vaan tulee ja pukee ne mulle uuestaan. Ihan hanurista.

Sit toinen harmitus on se, että mua väsyttää ja harmittaa ihan yleisesti ihan hirmeesti. Mä vaan tahtosin nukkua ja nukkua. Ja välillä mä päästään harmitusvinkunankin. Mut ei oo ees vinkunat auttanu. Kyllä harmittaa siltiki vaan tää housuaika.

Sit kolmas harmitus on noi kelit. Joka päivä aina on märkää vaan. Jos ei märkää tuu taivaalta, ni maa on märkä. Ja se ei oo yhtään kivaa, jos sattuu olemaan tällainen normaalijalkainen, ettei oo mitenkään venytetyt jalat. Maha on aina ihan märkä ja jalat on märät ja koko koira on märkä  ku lenkuroidaan. Mummiälestä ei oo ollenkaan mun arvolle sopivaa mennä pihalle hetkekskään ku on tollasta. Mamma yrittää silti aina ees vähän mua raahata sinne, mutta mä laitan jarrut päälle hetsillään. Ihan hanurista on toi sää.

Mamma on lohduttanu, että sellasta se joskus on, naisen elämä. Yhtä harmitusta vaan. Höh. Ei oo reilua.

Read Full Post »

Uusi ammatti

Mullon uus ammatti. Oon postin esilukija. Juu-u. Mun työnkuvaan kuuluu päivittäisen postin esiluenta sillai, että mammalla ei mee turhaa aikaa turhan postin lukemiseen.

Se esilukeminen on aika rankkaa, ku mä luen ihan kaikki kirjekuoret, sellasetki, jotka mamma heittäis suoraan paperinkeräykseen. Mä luen laskut ja mainoskirjeet ja ihan kaiken postin. Mamma lukee sit vaan ne, jotka mä oon jättäny sille. Tänäänki mammalle tuli kolme kirjekuorta ja vaan yhen mä olin jättäny sille luettavaks. Niissä muissa kahessa ei mummiälestä ollu kovinkaan tärkeetä sisältöö. Ja uskokaa vaan, että mä oon tosi tunnollinen esilukija, ja olin lukenu ne ihan viimistä piirtoo myöten ne kirjeet, ni mun päätös oli tosi perusteltu.

Esiluenta on musta ihan mukavaa. Oon siinä kans tosi hyvä ja huolellinen. Oon sillai tosi ammattilainen.

Read Full Post »

Kuonopäivä

Tännään on sellanen kuonopäivä taikka nenäpäivä, niinku ihmiset sanoo. Ja koska mä oon hirmeen viksu ja yhteiskunnallisesti ajatteleva koira, ni mä kävin lahjottamassa sinne vähäsen euroja. Me sovittiin mamman kans, että mä jätän jonkunverran luita syömättä, ja siittä säästyvät eurot menee lapsille kaukana oleviin maihin, että niillä ois jatkossa parempi. Teki voitte käydä lahjottamassa parin luun verran täällä.

T. Nakki

Read Full Post »

Idolin opissa

Mä olin lomamatkalla vähän aikaa sitte. Mamma oli jossain ulkomaanlomamatkalla ja mä olin matkoilla Titon ja tätin ja W-setän luona. Mä olin siellä kokonaisen viikon siellä matkalla.

Oli aika hyvä reissu. Mä tein monenlaisia kivoja juttuja siellä. Mä juoksin keskellä yötä ympyrää niitten olohuoneessa Titon iso luu suussa. Ja mä piilouduin tätin peiton alle mun oman luun kanssa. Ja mä olin kylpyhuonekyttänä aina ku joku oli kylpyhuoneessa (ja se muuten vaatii rohkeutta, koska siellä on t-o-d-e-l-l-a  uhkaava vessapaperiteline siellä niitten kylpyhuoneessa). Ja mä olin taisteluparia W-setän kanssa. Sitä ollaan sillai, että eka kinastellaan esimerkiks siittä, nukunko mä sängyssä vai en, ja sit lopuks ollaan viikset vastakkain ihan sopuisasti. Ja sit tietty opettelin olemaan niinku Tito. Tito on meinaan mun idoli ja mä teen kaiken sillai samanlailla ku Tito.

Se oli oikeeta oppimisen aikaa se viikko. Mä opin meinaan hurrrjaks vahtikoiraks. Kattokaa ku Titon rappukäytävässä asuu sellanen koira, jolle kuuluu aina räyhätä ku se menee siellä niitten oven takana. Joo-o, Tito aina räyhää, ja se kyllä tietää millon kuuluu räyhätä. Ni mä sit kans räyhäsin. Joo-o, haukuin ja kaikkee.

Kerran Tito ei huomannu, että pitää räyhätä, mut onneks mä huomasin ja menin sinne ovelle räyhäämään oikein kunnolla. Kipitin meinaan sinne ovelle ja sanoin nopeesti ja uhkaavasti kerran vuh! ja sit juoksin Titon selän taakke vähän niinku varmistusjoukoiks. Ja sit Tito sano vielä pari valittua sanaa. Sellanen kovanaama mä olin.

Oon jatkanu sitä vahtimista kotona. Oon meinaan pari kertaa sanonu sellasen (puolikkaan) hau-sanan, ku rappukäytävässä on ollu tunkeilijoita. Ja sit kans oon ollu aika aktiivinen vahtikoira oven takana. Niinku esimerkiks eilen ku mun kummisetä soitti ovikelloo, eikä mamma ollu kotona, ni mä sanoin kummisetälle, että ”Sisssään vaan!”. Mut ei se kummisetä tajunnu tulla sissään, vaikka mä ihan selvästi kutsuin, että sissään vaan.

Toinen tosi tärkee oppi, jonka sain Titolta loman aikana, on kassipenkomisen aapeesee. Tito on mestari penkomaan kasseja ja löytämään sieltä herkkuja. Ja nyt mäki oon jo tosi hyvä. Niinku pari päivää sitte löysin mummon kassista tohveekarkkeja. Puol pussillista tohveekarkkeja siellä oli! Ja mä söin ne kaikki. Ja niitten paperitki mä söin. Nam! Niistä tuli aika kova jano. Ja mä liposin huuliani koko loppuillan, ku sitä tohveeta jäi mun hanpaitten väliin ja sitä ihanaa tohveenmakua oli mun suussa sit tosi pitkään.

Tänään mä penkosin mamman kassia. Mut mamma oli ahneuksissaan syöny sieltä kassista kaikki herkut. Ei siellä ollu ku kuulakärkikynä ja terveysside, jotka mä sit söin herkkujen puutteessa.

Mamma on sitä mieltä, että kassipenkomisen aapeeseetä mun ei ois tarvinnu omaksua niin nopeesti. Mä luulen, että se on vaan kateellinen, ku se on ite niin hidas oppimaan tärkeitä asioita.

Read Full Post »