Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Lenkura’

Tiedättekö ne sellaiset Brion mäyräkoiralelut, joita vedetään perässä? Siis tällaiset:

Kuva: www.brio.fi, klikkaamalla lisätietoihin

Kuva: http://www.brio.fi, klikkaamalla lisätietoihin

No. Mamman mielestä ne on aina ollut ihan huippuja, ja jouluna sen lahjapaketista kuoriutuikin tuollainen maailman hienoimpia koiria jäljittelevä lelukoira (jep, niinku oon ennenkin kertonu, niin mun mamma on aika lapsellinen). Se lelu on paraatipaikalla työhuoneen mun huoneen kirjahyllyn päällä.

Ollaan sitten mamman kanssa mietitty, että mistäköhän on muinoin vuonna 1953 suunnittelija saanut inspiraationsa tehdä juuri perässä vedettävä mäyräkoira. Siis että oishan se voinut yhtälailla suunnitella vaikka perässä vedettävän puldokin taikka vaikka villakoiran. Mun mielestäni tää on tietenkin ihan selvä juttu: Mikäpä muu koira olisi yhtä kaunis, edustava, viisas ja virtaviivainen kuin komea mäyräkoira?!

Mammalla on toinen (mielestäni väärä) näkemys asiasta. Se on nimittäin sitä mieltä, että se vois yhtä hyvin käydä lenkuroilla Brio-koiran kanssa kuin mun kanssa, samanlaista perässä vetämistä kuulemma ois lenkurointi kummassakin tapauksessa. Paitsi että kuulemma Brio-koira seurais kiltimmin. Eli mamma on sitä mieltä, että Brio-koiran suunnittelija on ilmeisesti tehnyt läheisempää tuttavuutta jonkun oikean mäyräkoiran kanssa ja nähny, minkälaista lenkurointi meidän kanssa on (toim. huom. taloudessani asuva mäyräkoira tulee aina askeleen (tai kymmenen) perässä vikuroiden ja itsepäisesti hidastellen).

Hmph. Enpä tiedä. Taitaa olla taas mamman joutavia horinoita. Mitäs menee ja harppoo aina niin hirmeetä kyytiä lenkuroilla, että mulla on täys työ kipittää samaa vauhtia perässä (vaikka mulla tietty onkin aika pitkät sääret). Ja siis oishan se nyt epäkohteliaista ohittaa vastaantulevia lapsia / aikuisia / mummoja / pappoja / polkupyöriä / pulkkia / lastenvaunuja / skeittilautoja / koiria / mitä tahansa pysähtymättä ja tervehtimättä. Kyllä hyviin tapoihin kuuluu heittäytyä selälleen ja tarjota massua rapsuteltavaksi.

Read Full Post »

Mulla on ihka uus arvonimi. Se on oikein kuninkaallinen arvonimi. Mamma anto sen mulle. Tiiättehän te, että kuninkaalliset on aina Hänen Ylhäisyytensä xxx tai Hänen Korkeutensa yyy. No mä paljastan teille mun kuninkaallisen arvonimeni. Mä oon Hänen Itsepäisyytensä Nakki.

Jep. Mamma sanos, että se ei oo törmänny moneen mun veroiseen itsepäisyyteen. Se jotenki kulminoitu tänään lenkuralla. Mä meinaan päätin, että askeltakaan en ota. Koska ulkona oli aivan liian märkää Hänen Itsepäisyydelleen Nakille. Kyllä mä lumihankiin kävelin ja lumikasojen päälle, mutta mamma väitti, että pitää kävellä myös märällä asvaltilla. En suostunu. Mamman mielestä piti kans kävellä kauemmaks ku oven pielessä olevan lumikasan päälle. En suostunu.

Nelkytä minuuttii me oltiin pihalla. Ja mummiälestä oli ihan riittävästi, että mä kävelin ainaski sata askelta. Märällä asvaltilla. En ois kävelly niitä askelia, mut mamma pakotti. Se on silleen välillä niin kovapäinen. Mä kattelin mieluummin maisemia ja mammaa kulmieni alta. Ja sit kans kattelin sitä ällömärkää asvalttia ja haistatin mammalle pitkät. Mamma laski kymmeneen. Aika moneen kertaan. En tajuu miks se yhtäkkiä halus niin paljo laskee. Se on vissiin vaan niin ylpee siitä, ku se osaa laskee niin pitkälle.

Read Full Post »

Justiina oli mun luona kylässä. Ihan yökylässä se oli. Se toi ukin ja mummonki tänne yökylään. Meillä oli hurjan hauskaa. Me riehuttiin ja leikittiin ja syötiin ristiin meiän kipoista. Ja sit me oltiin kans vetokoiria. Mun mammaa me vedettiin. Me oltiin meinaan lenkuralla yhessä lähimettässä. Sit me tultiin yhtä mäkee alas ja kävelytettiin mammaa ihan normaalisti remmissä. Ja sit yhtäkkii mamma oliki ihan pyllyllänsä. Me jatkettiin sit vaan matkaa ja vedettiin sitä pyllyllänsä mäkee alas. Semmosia vetokoiria me oltiin. Sit tasamaalla me kans kerran vaan ihan tavallisesti kävelytettiin mammaa remmissä. Ja sit yhtäkkiä se taas oli siellä pyllyllänsä. Me yritettiin vetää sitä silloki eteenpäin, mut ei kyl pystytty vetään sitä yhtä hyvin ku alamäessä. Ku mamma on aika pyllerö ja pylleröitä on kyl tosi raskasta vetää tasamaalla.

Tänään kävin mamman kans meiän puutarhassa. Mamma keräs hirmeen kasan risuja, joita se oli leikelly omppupuista. Mä kaivoin sillä aikaa esiin lumen alta aarteen. Sellanen kuollut ja jäätynyt eläinraato -aarre se oli. En ehtiny tunnistaa mikä eläin se raato oli ollu, ku mamma tuli ja pilas hyvän aarrelöydön.

Read Full Post »

Eilen illalla ku mä olin iltapissillä mamman kanssa, meitä tuli vastaan yks ukko. Se oli vissiin tosi huononäkönen se ukko, ku arvakkaa, mitä se sanos mammalle? No se kysys mammalta, että onko se kissa? Mä olin ihan, että mitä? missä on kissa? mäki haluun nähdä kissan! Mut mamma vastaski sille ukolle, että ei ku se on koira. Ja sit mä hiffasin, että eihän se ukko nähny kissaa missään, vaan se näki mut. Ja se luuli MUA kissaks! Hullussa!

Mä oisin halunnu sanoo sille miehelle pari valittua sanaa siitä, että mistä erottaa kissan ja koiran. Mutta mamma sanos, että annetaan olla. Että ei kannata välittää tollasesta. Mutta kyllä mä vähän välitin silti. Ei mammakaa taatusti osais olla välittämättä, jos sitä sanottais kissaks! Taikka niinno, eihän noista ihmisistä toisaalta koskaan tiiä.

Read Full Post »

Lunta. Aika paljo.

Nyt mä kyllä sanosin, että tuolla pihalla on aika paljo lunta. Siellä on niin paljo lunta, että välillä mä joudun ihan tekee töitä, että mä pääsen eteenpäin. Oon vähän niinku lumiaura.

Lumiaura

Eteenpäin, sano mummo lumessa!

Eilen me käytiin meiän puutarhalla. Mamma on vissiin vähä hönö, ku kai sen ny kaikki tietää, että ei talvella puutarhassa mikkään kasva! Mut oli se siittä hyvä reissu, että mä sain juosta meiän omalla pihalla vapaana lumessa. Mamma otti kuvia niistä törröttävistä viime kesän kasveista ja omppupuista. Ja musta.

Mä haisuttelin niitä törröttäviä kukkia. Ei ne haissu enää ees kesälle.

Mä haisuttelin niitä törröttäviä kukkia. Ei ne haissu enää ees kesälle.

Lunta, lunta ja lunta. Ihan joka puolella.

Lunta, lunta ja lunta. Ihan joka puolella.

Tänään käytiin puistossa. Mulla meni lunta mun takin sisään, niin paljo lunta siellä on. Ei ollu yhtään kivaa, ku takin sisässä oli lunta, ku sit tulee kylmä. Mamma kaivo sitä lunta pois, mut sitä meni aina vaan lisää.

Kuuraparta

Mamma mullon vilu!

Onneks me asutaan sisällä, ni sit ku on oltu ulkona ja on menny lunta takkiin ja on tullu vilu, ni sitte ku tullaan kotiin, ni on ihan lämmin. Ja sit ku on lämmin, ni on hyvä alkaa leipoo herkkuja. Niin mä aion tehä nyt.

Read Full Post »

Tassut jäässä

Nyt ku on tullu hirmeen kylmä talvi ihan yhtäkkiä, ni mun tassut ei oikein tykkää siitä. Niitä paleltaa tosi helposti. Ei tarvii ku ihan vähän lenkuroida, ni sit mun on ihan pakko nostaa tassut ilmaan. Ja sit taas on aikas vaikeeta kävellä ku tassut on ilmassa. Varsinki jos on kaikki tassut samaan aikaan ilmassa.

No, mamma sit aatteli olla nerokas ja laitto mun jalkaan tossut. Viime talvenaki se yritti joskus laittaa mulle tossut, mutta sillon me ei oikein päästy niistä yhteisymmärrykseen. Mut tänä vuonna päästiin. Siis nehän tuntuu ihan hassuilta tassuissa, mut on niissä se hyvä, että jalat ei palele niin paljoo.

Mun lenkkitossut.

Mun lenkkitossut.

Aluks mun piti vähä harjotella kävelemistä niitten tossujen kans. Mua vähän hyppyytytti niitten kans. Mä vähän niinku yritin lentää niillä tossuilla, sillai että juoksin vähä niinku kaikki tassut samaan aikaan ilmassa. Mut kyllä mä sitte niitten kans kävelin sillai hyppimättäki, varsinki ku meillä oli lihipulleja mukana siellä harjotuksissa. Ja lihipullat auttaa kyllä tilanteessa ku tilanteessa.

Mut ne tossut on sillai vähä pölöt, että ne ei meinaa pysyy mun jalassa. Ku mullon aika isot tassut, ni ne ei mahu ihan pieniin tossuihin. Mut sit mullon tosi sirot jalat muuten, ihan prinsessajalat ne on. Ni sit ne tossut ei taho pysyy jalassa, ku ne on sit sieltä ylempää vähä väljät. Onks teillä muilla ollu tossujen kans sellasia ongelmia, että ne tippuu?

Read Full Post »

Poissa ja kateissa!

Mä oon ollu pitkään poissa intternetistä. Kyllä mä ite oisin ollu täällä, mutku mamma jakaa meillä noi intternetinkäyttövuorot, ni se alko jossain vaiheessa oleen hankala. Eka oltiin lomalla ja ei kuulemma oltu siks intternetissä. Sitte ei enää oltu lomalla, vaan töissä, ja ei kuulemma oltu siks intternetissä. Mummiälestä toi on perin sekavaa. Just mammamaista toimintaa.

Mut nyt mä oon täällä. Mut tiiättekö, että ois voinu käyä niinki, että en ois täällä. Mä olin nimittäin tänään ihan hukassa ja kateissa. Mamma vasta hukassa ja kadoksissa oliki!

Me meinaan mentiin mettään. Mamma kyl sano, että me mentiin sieneen, mutta ihan ehta mettä se mummiälestä oli eikä mikkään sieni. Sit me mentiin sinne ja tänne ja ylös ja alas ja sinne ja ylös ja tänne ja alas. Ja oishan se pitäny tietää miten siinä käy. Mamma oli ihan pää pyörällä sitte. Ja ku mä yritin vähä vihjasta sille, että tänne, ni se haluski mennä tonne. Ihan sekopäisesti se säntäili siellä mettässä ilman minkäänlaista lokiikkaa. Eikä mamma sitte enää tienny yhtään, että missä auto on. Tyypillistä. Mennä nyt ja hukata auto. Mä oisin kyllä koko ajan tienny minne pitää mennä, mutku mamma vaati olla se joka määrää tien, ni mä otin rennosti ja annoin sen sit kans selvittää meiät siittä hukasta.

Me käveltiin ja käveltiin ja käveltiin. Sit löyettiin polku. Sit ei oltu enää ihan niin kadoksissa. Mut ei mamma silti vieläkää tienny, että onko auto sen polun päässä vai jossain ihan muualla. Ei se auto sen polun päässä ollu, mutta sitä pitkin me päästiin toiselle polulle, ja sit jossain vaiheessa oltiin jo tutulla polulla.

Ihan pölöö hukkaantumista tollane. Ens kerralla mä otan ohjat käsiin. Enkä anna mamman tähystää koko aika jotain sieniä. Ei se niitä kuitenkaa löydä. Tänäänkää se ei löytäny ku yhen. Tsihih!

Read Full Post »

Arvakkaa mitä? Mä oon ruvennu pulkaks. Joo-o. Mummiälestä on ihan yliarvostettua, että pulkka kuuluu vaan talveen. Mummiälestä kesäänki kuuluu pulkkailu.

Mä pulkkailen aika usein nykyään lenkuroilla. Yleensä kyllä vaan siinä vaiheessa ku huomaan, että mamma on salakavalasti kääntyny kotiin päin, ku mummiälestä lenkuroilla pitäis mennä vaan poiespäin kotoota. Paitti sillon jos sataa.

Pulkkana ollaan silleen, että jäädään muka-haistelemaan jotain juttua sinne mamman selän taakke. Mut sit pistetäänki pitkäkseen ja käännytään selälleen. Sit mamma hetken kuluttua huomaa, että siellä narun päässä ei tapahdukaan mitään liikettä ja sit se kattoo ja mä tuijotan takasin mun ”hähää, enpäs tuukkaan” -ilmeellä ja makoilen vaan. Sit mamma sanoo, että TULE! ja sit ehkä tuun tai sit en tuu. Yleensä hetken päästä tuun. Sit ku ollaan taas tultu hetki, ni jäädään taas muka-haistelemaan ja kellahdetaan selälle ja katotaan mammaa ”hähää, enpäs tuukkaan” -ilmeellä. Sillai voidaan jatkaa tosi pitkäänki.

Kummitäti oli eilen meiän kans lenkuroimassa ja mä aattelin näyttää sille mun parhaat pulkkatemput. Tein pulkan ainaski sata kertaa. Kummitätin mielestä mä olin vähän tuhmauhma. Silläki siis vissiin on se sama uhmaikä ku mammalla. Mamma mesos mulle, että jossei nää pulkkatemput kohta lopu, ni se tekee musta rukkaset. Mut ei se oikeesti tee. Mä tiiän, ku oon oikeesti mamman muru.

Mä oon todennäkösesti meiän huudien paras pulkka. Pulkkailu on pop. Kantsii kokeilla!

Read Full Post »

Eilen ku oltiin lenkuralla, meille tapahtu hulluja. Meinaan yhtäkkiä ku me käveltiin ja mamma oli just päästäny mut mettään vapaaks ja testannu mun tottelevaisuuden, ni yhtäkkii meiän vierestä lähti juoksuun iso rusakkojussi! Se oli tosi iso ja tosi nopee. Mä ku näin sen, ni mä otin tietty haasteen vastaan ja lähin ajaan sitä takaa. Anitraki lähti juoksukisaan mukaan.

Se rusakkojussi oli tosi nopee. Niin nopee, että ees mä, vaikka oon todennäkösesti näitten huudien nopein mäyräkoira, en saanu sitä kiinni. Yritin kyllä. Mamma yritti häiritä mun juoksukilpailua mesoomalla siellä mun perässä, että pitää pysähtyä ja tulla takas. Mä en ottanu sellasia käskyjä kuuleviin korviini. Juoksin vaan ku hullu, vaikkein kyl oo yhtään hullu, ja maistelin jo suussani jänöpaistimakua.

Sit se rusakkojussi onnistu jotenkin harhauttaan ja katoomaan. Sit mä tulin takas mammalle. En kyllä suostunu heti kiinni, ku mulla oli tärkee homma haistaa niitä rusakojussin jälkiä, että löytäsin sen uuelleen. Mamma oli vihanen. Se toru, että pitää totella, ku käsketään, vaikka ois mikä rusakkojussi vauhdittamassa menoo. Sit jouduin remmiin, enkä saanu loppulenkkiin olla vapaana, ku mamma sanos, että se sai tarpeekseen tottelemattomista koirista yhelle päivälle. En tiiä mistä tottelemattomista koirista se puhu, ku mä en nähny itteni lisäks ku Anitran, eikä meny niin kauheen tottelemattomia mummielestä olla. Kumma mamma. Ihan hönö.

Read Full Post »

Me oltiin tänään lenkuroimassa lähimettässä. Mamma on jokseenkin epäileväinen, että miten mä osaan lenkuroida ilman remmiä, ku talvella ei lenkuroitu ilman remmiä just lainkaan. Mut koska meillä oli mukana sikahyviä lammasherkkusia, ni mä lenkuroin tosi kiltisti, enkä karkaillu yhtään.

Sit yhtäkkii mun nenään tulvahti maailman ihanin lemukki. Se oli ihan vastustamaton. Mä lähdin sen perään, ei ees lammasherkkuset pystyny estään sen lemukin lumousta. Mamma komensi, että tule. Yleensä oisin tullu, mut nyt en vaan pystyny, ku olin lemukin lumoissa. En mä kyllä kauas menny, ku mä jo löysin sen ihanan aarteen. Mamma tuli sitte lopulta perässä, ku mä en tullu pois sen aarteen luota. Ja mä näytin sille ylpeenä, mikä aarre siellä oli. Mä otin sen hampaiden väliin sen aarteen, ja sit mammaki näki sen Ison, Lumoavan Kakkapökäleen!

Mamma ei ollenkaan osannu arvostaa sitä aarretta, vaan laitto mut remmiin ja sano, että jos on tottelematon, ni ei saa mennä vapaana. Mä yritin osottaa, että koska meistä kuitenkin toinen tuli toisen luokse, ni se ois ollu namin paikka. Mamma ei tajunnu. Sano vaan, että nää vapaanalenkuroimisharjoitukset päätty tältä päivältä sitten tähän.

Ku tultiin kotiin, mamma pesi mun hanpaat. Sellasilla mintunmakusilla pyyhkeillä se pesi hanpaat. Hanpaidenpesu on mukavaa.

Read Full Post »

Older Posts »

%d bloggaajaa tykkää tästä: