Happamia, sano koira tyrnimarjoista

On aika piirtää rasti seinään. On meinaan löytyny ruoka, jolle mää nyrpistin pitkää kuonooni ja kiältäydyn vetäsemästä sitä kitusiini. Ekaa kertaa ikuna kävi näin. Musta se oli ihan tyrnistyttävän kummallista ruokaa. Meinaan tyrnimarjat. Happamia olivat.

Onneks jatkettiin sieltä tyrnistyttävän happamilta marja-apajilta vielä toisaalle puolukkamettään. Ja sit ei ollu enää yhtään liian hapanta mäyräkoiran makuun! Ko just herkullisia oli ne puolukat. Mää olin ko pieni imuri siellä mettässä, ko mä menin varvulta toiselle ja imasin herkkupuolukat parempiin suihin!

Sit ko oli vatta pullollaan puolukkaa, mää vedin kunnon mettätirsat mättäällä. Ai että, ei vois kuulkaa paljoo enempää pieni mäyräkoira lauantaipäivältä toivoo!

Read Full Post »

Toimistohommia

Arvakkaa missä mää olen? No töissä! Joo, joo, oon, oon. Oon mamman mukana toimistokoirana tänään. On ollu aika hektinen päivä, oon paiskinu hommia ihan hiki otsalla.

Oon tosi reipas työntekijä siinäki mielessä, että oon ollu täällä ihan ilman mammaaki hetken. Mamma oli jossain asiakkaan luona, ni mää reippaana hengailin täällä ihan kuulisti mamman työkavereitten kanssa! Ihan ilman mammaa! Ja mää pärjäsin mainiosti!

Osallistuin sellaseen koulutukseenki. Me kaikki katottiin esitystä seinältä ja kuunneltiin uutta oppia ja mää vein mun Lempi-possua vuoronperään kaikille heitettäväks ja retuutettavaks.

Ja tiiättekö, että musta tuli heti julkkis! Mää pääsin Ellun Kanojen feisbuukkiin. Musta otettiin oikeen kuva sinne, kas täällä se on.

Read Full Post »

Löytöretkeilyä

Me vietettiin mettä-aiheinen viikonloppu. Ko mää rakastan mettää. Ja mammalla on sellanen ylikorostunu keräilijävietti ja siihen iskee hullu mettävimma aina ko on vähänkään syksyn haisua ilmassa. Eletään siis hulluja mettäviikkoja meiän perheessä.

Me löydettiin mettäretkillä kivoja, aurinkoisia ja lämpimiä kallioita.

Ja mettälammen pinnasta mää löysin yhen tosi nätin koiran kuvan.

Ja arvokkaapa mitä? Me löydettiin tositosi vanhan talon kivijalka! Mää kipusin tähystään haisemia.

Sit kans me löydettiin semmonen supikoira, jolle oli käyny vähä surullisesti. Sille oli tainnu tulla vähä sanomista jonku toisen mettänelävän kans. Me ei olla mittään pienpetoeksperttejä, mut me veikataan, että se toinen mettänelävä oli ollu mäyrä. Meinaan ko me löydettiin siittä aika läheltä myös mäyrän vessa!

Niin, ja löydettiin me sit tatteja ja kantarellejaki. Että melkosia löytöretkeilijöitä me oltiin!

Read Full Post »

Kinkkinen iltapala

Mää jouduin tänään melko kinkkisen haasteen eteen.

Me heiteltiin mamman kans mun uutta pinkkiä rispiitä, ko yhtäkkiä mun näkökentässä vilahti jotain ihmeellistä. Meiän verkkoaidan päällä oli jotain ihan kummaa. Niinko pallo siinä aidan päällä ois ollu. Mut kaikkihan tietää, että ei minkään pyöreen pitäis olla mahollista pysyä ohuen verkkoaidan yläreunan päällä, ko sen kuuluis vieriä poies. No määhän lopetin rispiileikit siihen paikkaan ja lähdin kunnon puutarhakytän lailla selvittämään sitä mysteeriä.

Mää tutkin sitä mysteeriä huolella, ni arvakkaapa mikä se mystinen aidan päällä keikkuva pallo oli? No omena! Joo joo, kuulkaa puusta oli tippunu omppu ja se oli tullu niin vauhdilla alas ja osunu niin sopivasti siihen aitaan, että siinä se olla killutti ihan kummallisesti. (Mää muuten heti alkuunsa pahottelen suttusia kuvia, mut mammalla ei ollu ko kännykkä ja siinä on ihan surmee kamera).

No ko mää sitte olin selvittäny tän mysteerin, ni mää lipasin huuliani ja aattelin, että määpäs pistelen ton mysteeriompun iltapalaks.

Mää varvistin ja varvistin…

…ja kurotin ja kurotin…

… ja mää yritin komentaa sitä omppua tippumaan katseen voimalla…

…ja mää inkotin ja vinkusin, ko se oli niin kinkkisessä paikassa se iltapalaomppu. Mamma vaan nauro sen sijaan, että se ois vaivautunu yhtään helpottamaan mun kinkkistä tilannetta.

Mut niin vaan kuulkaa ei ollu turhaa työtä. Mää onnistuin ko onnistuinkin jyrsimään ja järsimään sitä omppua.

Lopulta mamma tuli järkiinsä ja lopetti kuvaamisen ja tajus ottaa sen herkkuompun irti siittä aidasta ja anto sen mulle järsittäväks. Niin mää sitte vihdoin sain palkkani omppumysteerin selvittämisestä ja natustin sen loppuompun sillai ihan normaalisti ja epäkinkkisesti nurtsilla pötkötellen.

Read Full Post »

Lapsenlikka ja ihan uus Lempi

Mulla on yks lelkku, joka on ihan ylitse muiden. Sen nimi on Lempi. Lempi on pieni possu.

Mää sain Lempin heti sillon ko mää muutin mamman luo. Lempi onki esiintyny mun plokissa jo ihan alkumetreillä, tässä jutussa.. Sillon sen nimi oli vielä Possu, mut myöhemmin siitä tuli Lempi.

Kaikkia muita lelkkuja mää tuhoon ja saatan leikkiä kirurkileikkejä, mut Lempistä mää pidän hyvää huolta. Lempi on mulle niin rakas, että mamma on itse asiassa hankkinu mulle vara-Lempejä. Niinko että jos Lempi vaikka tuhnaantuu ja joutuu pesukoneeseen, ni kaapista ilmaantuu samanlainen vara-Lempi. Tai jos Lempiin kuitenki on tullu reikä ja se menee lelkkusairaalaan, ni jostain ilmaantuu vara-Lempi. Jos ihan tarkkoja ollaan, ni Lempejä on itse asiassa yks myös mummolassa. Ja yks pohjosen mökillä. Mamma ei ees oikein enää muista, että miten monta Lempiä ja vara-Lempiä meillä yhteensä on.

Tänään me tultiin pitkästä aikaa meiän oikeeseen kotiin, ko puutarhalla vaan sato ja sato. Ja ko mää tulin kotiin, ni arvakkaa mitä mää näin yhessä hyllyssä paljon paljon mun pään yläpuolella? No uuden Lempin! Joo-o. Ja sillon mää tajusin hirmeen asian! Mun normi-Lempi on kateissa! Mää etin joka paikasta, mutta emmää löytäny Lempiä. Ja mammaki etti. Mut ei sekään löytäny Lempiä. Eikä yhtään vara-Lempiä ees löytyny. Kaikki Lempit on pesussa tai sairaalassa tai muuten kateissa. Ja niin mää sitten varvistin kahdella tassulla ja kurotin kohti uutta Lempiä ja vähän itkee inkotin. Ja niin vaan mamma tajus, että nyt on tosi kyseessä ja se otti uuden vara-Lempin esiin. Se oli niin uus Lempi, että siinä oli vielä hintalaput ja kaikki. Ja mää sain uuden Lempin! Voi tätä onnen päivää!

Tässä me nyssitte Lempin kans leikitään.

Ja sit kans poseerasin Lempin kanssa, ko mamma sanos, että otetaas teistä oikeen kaverikuva.

Mut kyllä mää olin oikein niinko ansainukki jonku palkkion. Meinaan ko mää olin tänään lapsenlikkana. Juu juu, kyllä, lapsenlikkana mää olin. Meiän Matiaksen perään mää kattelin. Ko mamma siivos Matiaksen akvaarioo, ni Matias seikkaili lattialla. Ja mää valvoin, ettei se vaan eksy.

Tässä me ollaan sit sisaruskuvassa Matiaksen kanssa. Mamma nauro, että mulla on ihan huuli rullalla, mut sehän on vaan mun lapsenlikkailmeeni.

Sitte ko mun lapsenlikkavuoro päätty, me laitettiin Matias takasin sen omaan kotiin. Sinne se sitte meni tyytyväisenä uiskentelemaan, mun pieni kilpikonnaveli.

Read Full Post »

Sammuttakaa valot!

Mää en kestä, ko mää tässä jo yritän mennä nukkuun, ni niin vaan täällä pidetään valoja päällä. Törtsyä. Pakko on vetää peitto silmille, ko eihän tästä nukkumisesta muuten tuu yhtään mittään.

Ja sitte mää viälä kuulen, ko noi ihmiset kysyy ääneen, että ”kenes kuono se sieltä pilkistää?” No voi hönöt sentään, kenenköhän kuono se nyt mahdollisesti vois olla, mää vaan kysyn. Monellako meiän perheessä on kuono? Ja jos ei noi valot kohta ruppee sammumaan, ni voi olla, että sen kuonon jatkeena on kuulkaa kärttynen känkkäränkkämäyräkoira. Nih.

Read Full Post »

Kottikärrykyyti

Yks ilta tätsä tuli käymään meiän puutarhalla. Ko se läks, ni silloli joku painava vekotin mukana, ni se ja mamma päätti lykätä sen vekottimen autolle kottikärryllä. Arvakkaa mitä mamma sit lykkäs kottikärryissä takastulomatkalla puutarhalle? No kuus ja puol kiloo ehtaa mäyräkoiraa, tsih!

Oli hyvät kyydit!

Read Full Post »