Hyvää pääsiäistä!

Kivaa pääsiäistä kaikille mun plokin lukijoille!

Otin teille oikeen tipukuvan.

Aika nopeesti kuvan ottamisen jälkeen tipuille kävi hiukan huonosti. Kups vaan ne kellahti.

Mummolle kiitos kuvausrekvisiitasta! Ihan vaan pikkasen maistoin noita sun tipuja, tsih!

P.S. Tsemppaukset ja paranemisterveiset mun plokiystävälleni Mauri-sedälle. Me ei jostain syystä pystytä aina kommentoimaan plokeihin aipädillä, ni me sit lisättiin tsemppaukset tähän. Toivottavasti sää voimistut pian!

Read Full Post »

Lyhyt hiihtolenkki

Tänään aloin heti vainuta jottain epäilyttävää, ko mun ihmiset rupes tekeen lenkuralle lähtöö. Mää heti haistoin, että tää ei nyt kyllä lupaa hyvää.

Meinaan ko ispä kolisteli suksien kans ja mamma veti päällensä niitä vaatteita, mitkä sillon sen hiihtolenkeillä. Ja mulle puettiin valjaat, eikä mun normipantaa. Serlokkina mää aloin heti vainuta siinä hommassa jotain hämärää. Ahkioo ei näkyny, joten mää rupesin päättelemään, että ei sunka noi meinaa, että mää lähden hiihtämään omin jaloin?! Eihän mulloo ees suksia!

Ja niin se oli, että mää olin päätelly ihan täsmälleen oikein. Järvenjäälle hiihtolenkuralle ne rupes mua raahaan. Ei muuten tu tapahtuun, mää tuumasin. Mut niin kauan ko suksia vaan kannettiin, seurasin kiltisti mukana. Mut ans olla ko ispä alko veteleen suksia allensa, ni sillon mää iskin!

Nostin sekä etu- että takatassun ylös ja ilmoitin, että Kuulkaa tänään on semmonen keli, että mun tallukkaat jäätyy ja tästä eteenpäin kävelen vaan kotiinpäin. Mamma siihen, että Alas tulla nyt, säähän hiihdit viime keväänäkin niin hienosti! Ja mää siihen, että Kuules nainen, se oli viime keväänä se, toista on nytte! Sillon en viälä tiänny mihin te mua raahaatte, mut nyt tiiän paremmin ja tää lenkura loppu tähän. En tu! Pitäkää suksenne!

Sen verran annoin periks, että ko mamma kaiveli houkutusnameja esiin, ni kipitin sen rinnalle maistaan, että onko niistä mihkään. Mut sit ilmotin, että Ei kuule auta noi sun namis. Mää kiältäydyn hiihtämästä, se on apsoluuttisen varmaa se!

Siinä me sitte oltiin keskellä polkua, joka johti hiihtoladulle ja käytiin tahtojen taistelua. Mää en liikkunu askeltakaan ladun suuntaan. Ispä väitti, että musta on tullu mukavuudenhalunen sohvaperuna. Pah! Ja lisäks se väitti, että mun tassujen nostelu -episoodi oli filmausta, että ei mulla oikeesti niin kylmä ollu. No, totuus jääköön mun omaks salaisuudeks, kjäh kjäh!

Tarpeeks ko oltiin siinä mittelöity, että mihin suuntaan mennään, ni mamma totes, että eihän se voi väkisin mua ladulla raahata. No nii just! Vihdoinki järkipuhetta! Ja sitte mamma otti sukset kantoon ja käänty takas. Ja kuulkaa kuin ihmeen kaupalla mun jalkoja ei sit enää yhtään palellu ja päästiin hienosti ilman ongelmia takasin mökille. Sen pitunen se.

Read Full Post »

Porovahdissa

Niinku varmaan tiiätte, ni täällä pohjosessa on poroja. En oo kyl nähny tällä reissulla yhtään, mut kesällä ko oltiin, ni kohtasin poron ihan kasvotusten. Mut sitkeesti mä kyllä vahdin täällä porojen ja kaikkien muittenki tunkeilijoitten varalta (kuulemma täällä on joskus keskellä yötä nähty sellasia alastomia ihmistunkeilijoitaki, mut niistä mää en tiiä mittään, ko en oo ollu sillon vahtivuorossa).

Oon perustanu tänne passipaikan. Se passipaikka on soffan selkänojalla, ko siittä mä yletän näkkeen pihalle. Tässä kuvassa oon mun passipaikalla poro- ja tunkeilijavahdissa.

Read Full Post »

Terveisiä lomalta!

Me ollaan kuulkaa lomalla. Jo oli aikaki, on ollu mullaki meinaan sen verran hektistä hommaa esimerkiks laskee liikennettä ja ylipäätään pitää jöötä yllä tässä perheessä.

Me tultiin pohjoseen lomailemaan. Täällä meiän mökillä on kivaa, mutta tänne tulo on ihan pölöö. Meinaan ko mut ahdetaan sellasseen kassiin, jonka vankina mä sit oon ja sit pittää kävellä sellasten turvantarkastajien ohi, enkä yhtään ymmärrä kuin ne haluaa tarkastaa turpia. Ja sit on hirveesti hälinää ja ihmisiä ja pitää odottaa. Ja sit ko on tarpeeksi odotettu, ni mennään lentokoneeseen, missä mut laitetaan siinä mun kassissani tuolin alle ja siällä mun sit täytyy kyhjöttää ihan surmeena yksin nousut ja laskut ja lennot. Eikä mittään tarjoiluja ees oo niillä lennoilla. Mää oon kyllä lentäny ennenki, et oon sillai tottunu, mut emmää siittä kyllä tykkää.

Täällä mökillä nautin elämästä ja vedän kunnon tupsluikkareita. Ja sit käyn ulkoilemasa. Tänään mää harjoittelin ahkiosa olemista. Ne harjotukset meni tosi hienosti! Ja mikäs siällä ahkiosa oli ollessa, ko mulloli ihanan lämmin porontalja peffan alla!

Mun ihmiset on sanonu, et jos mä viihdyn ahkiosa, ni voin päästä mukkaan hiihtoretkille. Ja niillä retkillä paistetaan nuotiomakkaroita. Ni että kyllähän mä sellasille retkille lähden hirmu mieluusti, joihin jotenkin liittyy makkara! Ja siks otan ton ahkioharjottelun aika tosissani.

Read Full Post »

Jekku

Tykkäättekö te plokikamut tehä jekkuja? Mä kuulkaa tykkään.

Eilisaamuna mä tein jekun ispälle. Sellasen piilojekun mä tein. Mamma oli jo töissä ja ispä oli just lähössä töihin. Ja sitte se rupes ihmetteleen, että missä ihmeessä mä oon. Se rupes ettiin ja huuteleen ja mä olin ihan hipihipihiljaa mun piilossa.

Ispä alko eppäillä, että mää oon vahinkossa joutunu rappukäytävään ja jääny sinne. Mut en mä ollu joutunu enkä jääny. Ispä katto ihan joka paikasta ja oli iha ymmällään. Mä salaa naureskelin partaani, että onpa ispällä surmee vainu. Sängyn alle ja joka paikkaan se kurkkas, mut ei vaan löytäny mua. Mut sit se viimein tajus kattoo omaan sänkyynsä ja oman peittonsa alle. Ja siellähän mä olin!

Ispä oli iha ihmeissään, että mitä mä siellä tein, kattokaa ku mun ihmiset on luullu, että mä en muka pääsis hyppään niitten sänkyyn, ko se on muka niin korkee. Mut kyllä mää pääsen, jos vaan tahon. Mullon melkoset ponnistusvoimat, melkein sellaset korkeushyppääjän voimat, jos vaan tahon. Ja jos mun ihmiset todella luulee, että niiden perustama ei mäyräkoiraa sänkyyn -kielto jotenki estäis mua menemästä sinne, ni kyllähän ne on höpsöt taas kerran vähä erehtyneet.

Mummiälestä toi oli hauska jekku, tsih! Että sellanen jekuttelija mä oon!

Read Full Post »

Vaaralliselta haiskahtava juna

Mä kävin viikonloppuna serkustapaamisessa. Sellasessa ihmisserkustapaamisessa. Mullon kattokaa kolme ihmisserkkua ispän puolelta.

Mää tarkastin niitten serkkujen lelut. Niinko että onko niistä leluista mihkään ja että niitä varmasti on riittävästi. Ispä ei selkeesti oikein tajua leluntarkastusten päälle, ko silloli jottain nekatiivista kommentoitavaa kesken mun tarkastustehtävän. Se törmeesti keskeytti mun laadunvalvonnan just ko olin tekemässä sellaselle pikku-ukolle testiä, et miten se kestää mäyräkoiran purukaluston kosketusta. Ispä käski sylkästä ukon pois suusta! Törmeetä! On se kumma, ko ei arvosteta toisten hyvää hyvyyttään suarittamia tarkastustoimia!

Muuten ne lelut osottautu ihan mukiinmeneviks, mut yhdelle mää kyllä antasin arvion, että se vaikuttaa vaaralliselta. Meinaan siällä oli sellanen ihmeellinen itekseen liikkuva juna! Joo-o, oli oli. Se juna mennä kolisteli eteenpäin, vaikkei kukkaan koskenu siihen. Sellasten junien kanssa kannattaa kuulkaa pittää varansa! Ties mitä pahoja niillä on miälessä! Mää ajattelin pelastaa ihmiset vaarallisen junan epänormaalilta käytökseltä ja niin mää menin ja paiskaisin sen junan tassulla pois raiteilta. Siitäs sai, senkin vaarallinen kummajaisjuna! Mut ispä, joka paitsi ei ymmärrä leluntarkastusten päälle, ei ilmeisesti osaa myöskään haistaa vaaraa, meni ja nosti sen junan takasin raiteille! Siis hullussa! Mulloli ihan hirveen kova homma käydä paiskaamassa se juna pois raiteilta kerta toisensa jälkeen. Ihmiset on kattokaa niin varomattomia, eiväkkä osaa tunnistaa uhkaavia junia. Ihmiset on.

Olin mää muutenki aika ahkera siellä serkuskyläilyreissulla. Eivät meinaan olleet pesseet keittiön lattiaa ihan niin tarkasti, ko mummiälestä olis aiheellista. Ni mää pesin sen sit. Hualellisesti mää koko lattian nuolin. Että kyllä tällasessa vapaamuotosessa vapaa-ajan tapahtumassakin mäyräkoiralla velvollisuuksia riittää.

Loppuun mää esittäsinkin sellasen kysymyksen, että mihin tää maailma joutuiskaan ilman ahkeria ja vaaranhaistavia koiria? Ei tulis ilman meitä ihmisten elosta kuulkaa yhtään mittään. Ugh.

Read Full Post »

Sokerileipuri

Me leivottiin mamman kanssa kakku. Mamma ei ois kyllä mitenkään pärjännyt leipurihommissa ilman mua, koska mulla oli tosi tärkeitä ja taitoo vaativia tehtäviä siinä leivonnassa. Niinku esimerkiks että mä nuolin puhtaaks rahkakipan ja kermavaahtolusikan ja siinä samalla toimin vähän niinku laaduntarkkailijana. Mä kattokaa varmistin, että ne on varmasti hyviä ne kakuntäytteet ennen ku mamma menee ja tarjoilee vieraille sitä meiän tekemää kakkua.

Mut mun kaikkein tärkein tehtävä oli se, että mä olin mallina ja innoittajana niille kakunkoristeille. Joo-o! Kattokaa ko mamma mietti, että millälailla kakku kantsis koristella, että siittä tulis varppina hiano. No, niinku kaikki tietää, että jos oikein hieno kakku halutaan tehdä, niin kyllä siihen sillon kannattaa tehdä mäyräkoirakoristeet. Kyllähän se meinaan niin on, että mäyräkoiraa on aina ilo kattella, enkä kyllä just keksi mitään nätimpää ko pieni sievä mäykky. Sellanen, ko mä ittekki oon.

No juu, ei oo mun mamma mikkään sokerileipuri, eikä oo sen paremmin mikkään kuvanveistäjä. Mutta ko sillä oli näin hyvännäkönen ja ahkera malli, ni kyllä se vaan sai mäyräkoirakoristeet tehtyä. Ei niillä ehkä muotoilupalkintoja tai mittään muitakaan pystejä voitettais, mutta kyllä ne meiän kakun päälle kelpuutettiin. Niitä tuli lopulta kaks. Ei osattu päättää, kumpi ois laitettu kakun päälle, ni laitettiin kaksin kappalein. Tehtiin niille luutkin vielä kummallekki.

Meiän kakku ja mua jäljittelevät mäyräkoirakoristeet.

Me syötiin jo tätä kakkua yhessä ukin ja mummon ja tätsän ja W-setän kans. Tito ja mä saatiin kummatki ihka omat kakkupalaset.

Tää oli silläviissiin hyvä harjotus tää kakku, että arvakkaa kenellä on nelivuotissynttärit parin kuukauden kuluttua? No mulla! Mää luulen, että ko mamma tässä vielä pari kuukautta reenaa, ni se pystyy pyöräyttään mun syntymäpäiväjuhlille ihan kelpo mäyräkoirakakun. Ehkä se siihen mennessä oppii käyttämään sitä sokerimassaaki jotenkin fiksummin, ettei tartte koristemäykkyjen maata retkottaa. Nyt ne meinaan makkaa siks, ko mamma ei ollu ihan sinut sen massan kans, eikä saanu niitä pysyyn tolpillaan. Johtuu varmaan siittä, että meillä mäykyillä on niin pitkät jalat, että tämmöset säihkysääret on vaikee muovailla, tsihih!

 

Read Full Post »

Pipo

Mun korvissa on sellanen pölö juttu, että niissä on tosi vähä karvoja. Ihan hyvät ja terveet korvat ne on ja kyllä niillä kuulee kaiken tarpeellisen. Mamma tosin kyllä väittää, että välillä menee käskyt toisesta sisään ja samantien toisesta ulos ilman että ne käväsee mun käskykeskuksessa ollenkaan. Mutta siis mä sanoinki, että niillä kuulee kaiken tarpeellisen. Mutta siis niin, kyllä ne on kaikenkaikkiaan oikein sopivat, mun omat korvat.

Mutta niissä on tosiaan sellanen juttu, että ne on niin kovin harvakarvaset, että pakkasella niitä paleltaa. Ja se ei kyllä oo kivaa, ko ne jäätyy. Mun korvalerputtimet on välillä niin kohmeessa, että mamma lämmittää niitä käsillänsä.

Mut onneks maailmassa on pieniä mäyräkoiria pelastavia mummoja! Joo-o. Virtain mummo mut korvien täysjäätymiseltä pelasti. Se meinaan kutos mulle talvella ihka oman pipon! Eikö ookki siistiä?! Ei oo kaikilla tytöillä pipoo, mut mullapa on!

Se pipo on harmaa, mikä on mun mielestä aika kuul väri. Ja mä pidän sitä pipoo ihan mieluusti sillon ko on paukkupakkaset. Jos teillä plokikamuilla on samanlaista harvakarvasuutta teidän lerputtimissa, ni mä suasittelen oleen yhteydessä mummoihin! Ties vaikka tällasesta piposta tulis ihan uus trendi pienten harvakarvakorvaisten koirien keskuudessa!

Read Full Post »