Vihreän salongin valtiaat

Me oltiin toistamiseen käymässä mummolassa. Ihan pikaseltaan vaan. Siellä mun mummolassa on sellaset vihreet tuolit, jotka me ollaan Hegun kanssa vallattu. Molemmille on oma tuoli, eihän me nyt samalle laiskanlinnalle mahduttais. Meillon myös molemmilla oma tyyli kölliä niissä meiän valtaamissa tuoleissa.

Mää tykkään käpertyä pienelle kerälle.

Mut Hegu-poika se kuulkaa köllöttelee ihan reporentona.

Mummo sai tyytyä kököttämään sellasella pallilla, ko sille ei enää sit riittäny kunnon nojatuolia. Mut kattokaa nopeet syö hitaat ja sillai. Ja mummo on niin kiltti, että se ei aja meitä poies. Ei taida olla periytyvää sorttia toi kiltteys tai ainaki se on hypänny seuraavan sukupolven yli, ko mamma ei meinaan oo osottanu ollenkaan samanlaista kykyä totella ja taipua mun tahtoon. Mummolassa ei turhaan nipoteta ja se on just oikein se!

Mainokset

Read Full Post »

Vitsailija

Mää oon huumorikoiria. Mullon tosi hauskoja vitsejä. Mää oon viime aikoina ottanu tavakseni heittää ispälle sellasen iltavitsin.

Ko ispä on siittä omituinen, että sen sängyssä ei saa koirat nukkua. Me ollaan keskusteltu tästä monta kertaa ja mää oon hyvin painokkaasti sanonu, että ispä on väärässä. Mut se on niin itepäinen, että oon todennu, että olkoot sitte väärässä, mää valtaan mamman puolen sänkyä. En oo enää ees viittiny keskustella tästä, vaan oon sit aina vaan heittäytyny iltasin poikittain keskelle mamman hetekaa.

Mut nyt oon alkanu vähä vitsailla ispän kans. Mää näytän teille kuvat ennen ja jälkeen vitsin.

Ispän sänky ENNEN vitsiä.

Ispän sänky vitsin JÄLKEEN.

Tossa jälkeen-vaiheessa ispä aina huhuilee, että missä Nakki-koira luuraa ja mää oon ihan hiljaa vaan, ko se hönö ei huomaa, että mää oon sen sängyssä pienenä myttynä peiton alla, tsih! Siellä mää sit vitsailen ja nauran partaani, että kylläpä mullon hyvä huumori! Joskus ko mua oikein naurattaa, saatan heilutella siellä peiton uumenissa häntääni.

Eilen puuhastelin kans toisen sänkyaiheisen jutun. Meinaan ko noi ihmiset oli edellisenä päivänä vaihtanu sänkyyn uuden päiväpeitteen. Se oli valkonen. Sit ne lähti käymään jossain ja mää jäin yksin. Mää pikkasen käväisin siellä sängyllä (jossa mää tavallisesti en ikinä oo yksin ollessani). Mulla saatto olla aika multaset tassut. Sit se päiväpeite ei ollu enää niin valkonen.

Mummiälestä siitä tuli jotenki paljo kotosampi päiväpeite. Ihmiset ei ollu samaa mieltä, ko ne on mieleltään niin hirmeen suppeita.

Read Full Post »

Yllätysvieraita

Eilen ko me kaikessa rauhassa vietettiin iltaa puutarhalla, meille tuli ihan yks kaks yllätysvieraita. Ei yhtään osattu odottaa ketään, mut yhtäkkiä meiän aidan eteen tuli polkupyörä ja sen perässä kärry. Ja arvakkaa kuka sillä kärryllä oli kärrytelly mun luokse? No mun paras ystäväni Tito!

Mää tulin hurjan iloseks ja vallan riahaannuin, ko Tito tuli, ko me ei olla nähty moneen viikkoon ja me ollaan ihan maailman parhaat ystävykset. Tito on vanhemmiten alkanu vähä kärsimättömäks, ni se ei aina jaksa muita koiria, jos ne on kauheen hösääviä, mut mää saan hösätä ja hyppiä ja pussailla ja tökkiä Titoo niin paljo ko ikuna, ja se on vaan meistä molemmista hauskaa. Ja me molemmat ollaan yleensä aika tarkkoja siitä, että kaikki ruoka on meiän, eikä muitten koirien, mut Titon kanssa me voidaan syyä yhessä vaikka samaa herkkua eri päistä, eikä ikuna ärähdetä toisillemme. Eilenki jätystettiin yhessä sonnin suteja.

Sellasia pestikset kattokaa on. Ne jakaa kaiken kivan, eikä koskaan sano toiselle pahasti, ko pitää aina toisen puolta.

Mää sain kokeilla Titon kärryäki. Ajettiin ispän kans korttelin ympäri. Siinä oli kuulkaa vauhdin huumaa ja siellä kärryssä oli hurjan hauska matkata! Tarkkaavaisimmat erottaa tästä kuvasta mun profiilin tuolla kärryssä!

Sellasia yllätysvieraita meillä oli. Mun miälestä maailman parhaita yllätysvieraita.

Read Full Post »

Mulla on uus sänky!

Ehkä muistatteki, ko mää kerroin, että mullei oo ollu puutarhalla omaa petiä, ko se vanha oli niin kulunu, että siitä piti hankkiutua eroon. No sehän ei oo mua haitannu yhtään, koska mää oon vallannu mamman hetekan. Mut nyt sit kuitenki tehtiin mulle myös oma sänky. Mää olin pääpäsmäri ja ispä oli mun apuri.

Ekaks mentiin rautakauppaan hakemaan vaneria.

Mää tarkkaan haistelin ne vaihtoehdot, että löyty just sopeva vaneri.

Sit me ruvettiin ispän kans hommiin. Sahailtiin ja hiottiin ja liimailtiin ja ruuvailtiin sopeva runko mun sänkyyn.

Sit ko oli runko kasassa, me maalattiin se. Mut siihen mää en saanu osallistua, ko nipoihmiset oli sitä mieltä, että mää olisin samanlainen maalari ko Elvis, ja jostain syystä se ei kuulemma ois kelvannu niille. Pöh! Mummiälestä Elvis ja mää ollaan taatusti taidokkaampia maalareita ko moni ihminen, mut ihmiset ei vaan ymmärrä koiramaisen hyvän lopputuloksen päälle!

Sit me haettiin mulle ihanan paksu patja ja sopiva kangas. Ja tällanen siitä sängystä sitte tuli.

Tässä mää koeistun mun uutta sänkyä.

Mää tykkään mun uudesta sängystä. Oon käyny koeistumassa ja koemakaamassa sitä jo monta kertaa, vaiks just vasta saatiin se valmiiks. Tästä tuli oikein hyvä päivätorkkupeti. Mut sanoin kyllä jo ispälle, että ”mitä noihin yönukkumisiin tulee, ni mullon sulle kolme tavua: he-te-ka!” Tsih!

Read Full Post »

Frispiiralli

Paitti että mää olin hurjapäinen veneilijä, viikonloppuna oli muutenki aika vauhdikasta menoo. Meinaan ko mummolassa on nykyään mulle kaveri, ko Hegu on asettunu sinne taloks. Me ollaan aika hyvät tutut jo, vaikka meille tuliki välillä pientä nokkapokkaa, ko me ei vielä aina muisteta toistemme päähänpinttymiä. Meilloli kuitenki hyviä leikkejä, frispiirallia ja pallorallia me leikittiin.

Välillä juostiin peräkanaa.

Välillä mentiin rinta rinnan.

Ja joskus oltiin melkein törmäyskurssilla.

Välillä mentiin saman frispiin perässä, ja välillä molemmilla oli omat lelkut, jotta pysy valtakunnassa rauha maassa.

Jos en ollu leikki- tai riahuhommeleissa, ni suurimmalla todennäkösyydellä mut löysi karviaispuskista. Mää rakastan karviaisia! Ukki oli jo sitä mieltä, että mulle pittää asettaa karviaiskiintiö, ko muuten syön itteni karviaisilla niin ähkyyn. Mut ko ne on niin namia! Ja mikä parasta, ne on just sopivalla korkeudella, että pieni mäykkyki ylettää herkutteleen itekseen.

Read Full Post »

Kippari

Mää olin viikonloppuna veneretkellä. Joella mää veneilin, ko olin käymässä mummolassa. Meilloli sellanen työnjako, että ukki käytti peräprutkua ja mää tähystin keulassa, että mihin me oikein ollaan menossa ja annoin ohjeita. Mamma ja ispä istu turistina keskipenkillä, ko ei niitä oikein sit enää tarvittu missään oikeissa veneilyhommissa, ko mää olin sen vertta pätevä kippari.

Mää tähystin tyyrpuuriin…

…ja mää tähystin paapuuriin…

….ja mää tähystin eteen…

…ja mää tähystin taakke.

”Silta! Päät alas, ettei tuu otsaan kuhmuja!”

Read Full Post »

Mistä on hyvä lomapäivä tehty?

No määpä kerron teille.

Hitaasta aamusta ja peiton alla loikoilusta.

Aamiaisesta ruohikolla.

Riippumattossa loikoilusta ja ohikulkijoiden kyttäämisestä.

Aurinkotuolissa loikoilusta.

Lämpimillä kivillä loikoilusta.

Luun järsimisestä.

Luun jyrsimisestä.

Rahkakulhon nuolemisesta.

Kanankakan mutustamisesta. ”Ai mitä sää mamma siellä huutelet? Emmää mittään ihmeellistä täällä puskassa tee. Kuhan nyt mutustelen näitä sun maahan piilottelemia snäksejä.”

Ja tavallista pidemmästä aamulenkurasta mettässä. Ja uimistelusta rannalla. Ja kesäkurpitsan nakertamisesta. Ja iltaleikeistä ja iltariahuista. Mut niistä noi höntsät ei muistanu ottaa kuvaa.

Näistä on kuulkaa hyvä lomapäivä tehty!

Read Full Post »