Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for syyskuu 2013

Nam!

Ispä lähti yön yli -reissulle ja siinä kävi just niinko aina ennenki. Me laitettiin mamman kans heti elämä risaseks! Haettiin elokuva ja ostettiin epäterveellisyyksiä. Meitä ei kannata mamman kans jättää kovin pitkäks aikaa kaksin, ettei mee elämä ihan possutteluks, tsih!

Ja siks mää löysin ihan uusia ulottuvuuksia herkkumaailmassa. Meinaan juustosnäksit! Hullussa! Mää sain maistaa sellasen mammalta ja mää en oo ehkä ikuna maistanu mitään niin suussa sulavaa! Nyt mää en saa silmiäni irti siittä kulhosta, jossa mää tiiän olevan juustosnäksejä!

”Joko saa maistaa?”

20130929-185708.jpg

Huomenna herkuttelu jatkuu, meinaan ispä lupas tuoda mulle tuliaisen ko se tulee takas. Se meni pohjoseen, joten mää uumoilen, että toiskohan se mulle poron? Tai jonku poroherkun? Käy mulle mikä vaan muuki herkku, pääasia, että se ei vaan unohda tuoda tuliaista!

Mainokset

Read Full Post »

Mulle selvis eilen illalla salaisuus. Se oli sellanen salaisuus, että paitti että mää itte jouduin pesusoikkoon, ni myös mun rakas Ransu-koirani oli joutunu mun tiätämättäni pesuun. Mut Ransullapa se vasta kova kohtalo oliki. Se meinaan joutu pesukoneeseen! Siellä se oli kieppunu ja pyöriny ties miten pitkään, enkä mää tienny sen surmeesta kohtalosta ollenkaan!

Mulle Ransun kova kohtalo selvis vasta, ko mää menin mamman seuralaiseks kylppäriin. Ja mitä mun pienet silmäni näkikään kuulkaa siellä ylhäällä suihkukaapin reunalla?! No mun Ransun, joka oli ihan litimärkä ja se reppana roikku siellä kuivumassa. Mää vinkusin ja vikisin, että ”Mitä te oikeen ootte tehny mun Ransulleni? Antakaa se mulle. Mää haluan Ransun. Mää tahdon Ransun alas. Ekkö sää kuullu, mää sanoin että mää HALUAN Ransun! H-A-L-U-A-N!!!”

20130923-223127.jpg

Mut niin vaan mamma piti päänsä, ja käski mut pois kylppäristä, enkä mää saanu Ransua. Paitti vasta tänään, ko se oli kuivunu.

Mamma sanos, että Ransu oli pakko pestä, ko se haisi niin pahalle. Pah. Mamma ei tajua Ransuista ja Ransujen ominaishajuista yhtään mittään. Eihän se oo sen Ransu, ko mun Ransu, ja mää kyllä tiiän, mikä on parhaaksi mun Ransulleni. (Tai ainakaan se ei oo enää mamman Ransu. On se kuulemma joskus ollu. En muista moista. Kyllä mää oon ominu sen Ransun jo aikaa sitte.)

Read Full Post »

Kuulkaa koiratoverit, varokaa hygieniahulluja mammoja!

Äkkiä vaan jalat alle, jos moinen uhkaa lähestyä. Mää kuulkaa tiiän, mistä mää puhun. Mulle meinaan kävi (taas kerran) niin onnettomasti, etten ehtiny livahtaa karkuun ennen kuin oli liian myöhäistä. Se oli kuulkaa nanosekunti, ko yks kaks meidän kotiin oli perustettu mäyräkoiran kauneushoitola. Mäyräkoiran mielipidettä kysymättä. Ja niin vaan kuulkaa käsittelyyn mää jouduin.

Siihen kaikkein inhottavimpaan kauneudenhoito-operaatioon mää ihan ekana jouduin. Se toistuu joka ikinen viikko ja aina se on ihan infernaalisen kamalaa. Meinaan kynsienleikkuu. Kauhee kohtalo. Vaikka mää miten tappelen vastaan, riuhdon, potkin, vikisen ja vingun, niin armoo ei tässä taloudessa viaton pieni koira saa.

Mut ei siinä kuulkaa kaikki. Sen inhokkikynsitaistelun jälkeen mamma sanos mulle, että suihkuun mars! Ja siellä mää sitten kyhjötin suihkussa ja heitin hyvästit kaikille hyville tuoksuille ja sain jottain tympeetä samppoohaisua tilalle. Pöh. Hirmeellä vaivalla hankitut, turkkiin hierotut ihanat kastemato-linnunkakka-tuoksut mää jouduin huuhtoon viemäristä alas. Mitä tuhlausta!

Mutta ei se kuulkaa loppunu vielä siihenkään. Meinaan seuraavaks mamma nosti mun lerppakorvat tuuletusasentoon ja ruikkas niihin muina mammoina sitä inhottavaa korvanpuhistusainetta. Siis yäk.

Mää vaan sanon, että ei oo meikäläistä varten nää kauneudenhoitohommat. Ja mää vaan ihmettelen, että jos on näin nätti ko mää oon jo ihan luonnostaan, niin minkä takia sitä kauneutta nyt sit enää tarttee hoitaa?

Onneks sain huolehtia mun hampaista ihan itte ja sain kunnon jätystysluun palkaks kaikista hirmeyksistä, jotka olin joutunu kokemaan.

Tää kuva ei liity mitenkään kauneudenhoitoon, mut mää laitan sen tähän silti. Ko mää olin taas töissä liikenteenlaskentahommissa. Ilman mittään sunnuntailisiä tietenkään. Mut olivat sentään somistaneet mun työpaikan hiukan viihtysämmäks. Kukkia ja sen sellasta. Edes jotain. Nih.

20130922-212354.jpg

Read Full Post »

Unohtunut peppu

Jos on oikein pitkä kroppa, niinko meillä mäyräkoirilla on, saattaa käydä niin, että takapää ei muista seurata etupäätä. Niitten välissä on kattokaa sen vertta välimatkaa, että etupäästä lähteny signaali saattaa jäädä ihan puolitiehen, niinko jonnekin massun tietämille, eikä koskaan tavota takapäätä. Mulle kävi sillai tänään.

Kattokaa ko meillon suursiivousviikonloppu ja mullon ollu ihan pölöö vaan olla jaloissa. Kunnes mamma tajus antaa mulle suursiivousluun. Sit ei ollu enää ihan niin pölöö. Se oli jopa niin kivaa, ja mää keskityin niin tiiviisti jätystämään sitä luuta, että mun takapää unohti seurata etupäätä, jolla oli kovasti kiire äheltää sen luun kimpussa. Tiiättekö että mun peppu unohtu ihan mun petini ulkopuolelle!

20130914-225903.jpg

Mammaa hihitytti, ko semmiälestä mää näytin jotenki hassulta roikkumassa petin reunalla. Hmph. Mummiälestä on kyllä hiukka epäkohteliasta tolleen naureskella toisen selän takana!

”Ai mitä? Mikä ny noin naurattaa? Miks sää otat mun hanurista kuvia? Ai on hassu asento vai? No kuule ihan tarkotuksella asettelin peppuni pedin ulkopuolle. Kai ny saa uusia luunsyöntiasentoja kokeilla, täh?”

20130914-230410.jpg

Jatkoin ihan kuulisti vaan luun jätystämistä hetken ja annoin mamman hihitellä. Sit hetken päästä ihan muina naisina nostin pepun sisään. Kyl mua sit jo itteeniki vähä nauratti lopuks, ko vaik mää mammalle väitin, että jätin pepun ulos tarkotuksella, ni kyllähän mää oikeesti sen vähän niinko unohdin sinne, tsih!

Read Full Post »

Mää olen viikonloppumatkoilla. Hämeenlinnassa mää matkailen ja seikkailen.

Eilen mää seikkailin näköalatorniin tähystään haisemia. Hullun monta porrasta mää kipusin, jotta mää pääsin ihan tornin huipulle. Ja kyllä kannattiki kivuta, meinaan aika nätit haisemat oli.

20130908-141210.jpg

Sit kans mää kävin kattomassa karhun luolaa. Joo joo! Sellasta luolaa, jossa oli monta karhua! Ei tietty eläviä, ko patsaita ne oli. Mamma sanos, että sillon ko se oli laps, ni se on useasti käyny kattomassa niitä samoja nalleja. Et tää on vähä niinko tällasta mammalta tyttärelle -matkailua!

Jos on pieni ja urhea mäyräkoira, ni ei paljoo karhut muuten pelota! Kattokaa vaikka!

20130908-141556.jpg

Sit mää seikkailin muutenki aika jännissä paikoissa. Olin vähän niinko linnanneitonaki kesken kaiken. Meinaanko me löydettiin muitaki torneja ko vaan se näköalatorni. Ja niinhän musta sit tuli tornistaan kurkkiva linnanneito. Mahdatteko löytää mut tästä kuvasta?

20130908-142038.jpg

Ehkä parasta eilisessä oli kuiteski eväsretki. Eväsretkellä mentiin saareen, jossa oli kota ja kodassa arvakkaa mikä? No makkaranpaistonuotio! Ihan parasta! Määhän en tavallisesti syö lainkaan lounasta, ko aamiaisen ja illallisen vaan. Mut nyt mää nautin hyvin maittavan lounaan. Sain palasen ispän evässämpylästä ja kokonaisen oman rillatun makkaran! Mums mums! Mut ei siinä vielä kaikki! Mää sain vähän niinko jälkkäriks olla ihka oikee jätemylly! Tsih! Vaari syötti mulle jämäsämpylöistä kaikki kinkut ja kurkut ja tomaatit! Ja tää jätemyllyhän kuulkaa jauho ne alta aikayksikön! Tän reissun perusteella mää lähden tällä porukalla eväsretkelle oikein mieluusti toisenki kerran!

Kotimatka sieltä eväsretkeltä oli kans kiva, ko mää talutin mun ihmislapsiserkkuja sen paluumatkan. Vuoronperään U-serkkua ja K-serkkua mää talutin. Se suju oikein mallikkaasti ja ne on siittä kivoja serkkuja, että ne jaksaa silittää ja rapsuttaa just sillai, ko mäyräkoiraa kuuluuki rapsuttaa. Eli usein ja paljon.

Siinä, missä serkkuseura ja evässeura oli eilen oikein moitteetonta, ni tänään jouduin kyllä huonoon seuraan. Meinaan mää tutustuin alpakoihin. Ne on ihan outoja elukoita. Mää menin kattoon aidan viereen, että mikä kumma elukka se tollanen on ja siinä se kuulkaa alpakka vaan olla möllötti ja tuijotti isoilla silmillään. Mut se ei ees tervehtiny mua, senkin moukka! Määhän en tollasta huonokäytöksistä, tervehtimätöntä tuijotusta kauaa kattellu, vaan sanoin sille moukkamaiselle alpakalle pari hyvin valittua sanaa. Niinko että ”MITÄ NÄÄ SIINÄ TUIJOTAT, ETKÄ SANO MITTÄÄN? IHME ELUKKA OOT! MIKÄ ELUKKA NÄÄ MUUTEN EES OOT OLEVINAS? NYT ET KUULE TIIÄKKÄÄN KENEN KANS OOT TEKEMISISSÄ! MÄÄ OON NAKKI JA ÄLÄ KUULE YHTÄÄN ALA MULLE!”

20130908-144907.jpg

Oisin sanonu sille pari muutaki asiaa, mut mamma käski pitään kuonon kurissa ja vei mut poies tapahtumapaikalta. Pah, en ois halunnukkaan kyllä jutella sen tympeen tyypin kans yhtään enempää, nih.

Read Full Post »

Eilen meille tuli kärpäsestä härkänen. Meinaan Hegulle ja mulle.

Me meinaan löydettiin tokkurainen kärpänen eteisen lattialta. No kaikkihan tietää, mitä tokkuraiselle kärpäselle tehdään. No tietty tökitään sitä kuonolla ja katotaan, ko se surraa hädissään. (Mamman mielestä mää oon välillä ihan raakalaismainen, ko mää kidutan kärpäsiä…) No niin me sitte tälläki kertaa tehtiin. Tökittiin sitä kärpiäistä vuoron perään ja katteltiin ko se tokkuroitti. Ja sit kans tassulla peloteltiin sitä kärpiäistä huitasemalla siihen lähelle.

Se oli hyvää viihdettä, kunnes mää tuumasin, että kohta on aika päästää se kärpiäinen pois päiviltä. Noh, voitteko kuvitella, että Heguki ois halunnu tehdä sen päiviltäpäästämisen, vaikka ihan varppina mää näin sen kärpäsen alunperin eka ja mulla näin ollen oli etuajo-oikeus tässä jutussa. Ni niin mää sit sanoin Hegulle aika tiukkaan sävyyn, että KUULES BODARI, ALAHAN LAPUTTAA, TÄÄ KÄRPÄNEN ON MUN JA YKSIN MUN!. Ja sit mää ryyditin mun käskyä irvistämällä.

Mut voitteko kuvitella, että Hegu ei totellu, ko se sanos takasin, et MÄÄ EN LÄHE MIHINKÄÄN, MÄÄKI HALUAN SYÖDÄ KÄRPÄSEN!. Ja Heguki irvisti. Ja sit me molemmat huuettiin vuoron perään, että SE ON MUN! ja MUNPAS ja irvisteltiin. Ja sitte ihmiset tuli laittaan härkäsen poikki ja sanos, että se ei oo kummankaan kärpänen ja käski meiän rauhottua. Sitte oli rauha maassa ja kaikki kärpäset ja härkäset poissa.

Read Full Post »

%d bloggers like this: