Kuninkaallinen arvonimi

Mulla on ihka uus arvonimi. Se on oikein kuninkaallinen arvonimi. Mamma anto sen mulle. Tiiättehän te, että kuninkaalliset on aina Hänen Ylhäisyytensä xxx tai Hänen Korkeutensa yyy. No mä paljastan teille mun kuninkaallisen arvonimeni. Mä oon Hänen Itsepäisyytensä Nakki.

Jep. Mamma sanos, että se ei oo törmänny moneen mun veroiseen itsepäisyyteen. Se jotenki kulminoitu tänään lenkuralla. Mä meinaan päätin, että askeltakaan en ota. Koska ulkona oli aivan liian märkää Hänen Itsepäisyydelleen Nakille. Kyllä mä lumihankiin kävelin ja lumikasojen päälle, mutta mamma väitti, että pitää kävellä myös märällä asvaltilla. En suostunu. Mamman mielestä piti kans kävellä kauemmaks ku oven pielessä olevan lumikasan päälle. En suostunu.

Nelkytä minuuttii me oltiin pihalla. Ja mummiälestä oli ihan riittävästi, että mä kävelin ainaski sata askelta. Märällä asvaltilla. En ois kävelly niitä askelia, mut mamma pakotti. Se on silleen välillä niin kovapäinen. Mä kattelin mieluummin maisemia ja mammaa kulmieni alta. Ja sit kans kattelin sitä ällömärkää asvalttia ja haistatin mammalle pitkät. Mamma laski kymmeneen. Aika moneen kertaan. En tajuu miks se yhtäkkiä halus niin paljo laskee. Se on vissiin vaan niin ylpee siitä, ku se osaa laskee niin pitkälle.

Read Full Post »

Vetokoirana

Justiina oli mun luona kylässä. Ihan yökylässä se oli. Se toi ukin ja mummonki tänne yökylään. Meillä oli hurjan hauskaa. Me riehuttiin ja leikittiin ja syötiin ristiin meiän kipoista. Ja sit me oltiin kans vetokoiria. Mun mammaa me vedettiin. Me oltiin meinaan lenkuralla yhessä lähimettässä. Sit me tultiin yhtä mäkee alas ja kävelytettiin mammaa ihan normaalisti remmissä. Ja sit yhtäkkii mamma oliki ihan pyllyllänsä. Me jatkettiin sit vaan matkaa ja vedettiin sitä pyllyllänsä mäkee alas. Semmosia vetokoiria me oltiin. Sit tasamaalla me kans kerran vaan ihan tavallisesti kävelytettiin mammaa remmissä. Ja sit yhtäkkiä se taas oli siellä pyllyllänsä. Me yritettiin vetää sitä silloki eteenpäin, mut ei kyl pystytty vetään sitä yhtä hyvin ku alamäessä. Ku mamma on aika pyllerö ja pylleröitä on kyl tosi raskasta vetää tasamaalla.

Tänään kävin mamman kans meiän puutarhassa. Mamma keräs hirmeen kasan risuja, joita se oli leikelly omppupuista. Mä kaivoin sillä aikaa esiin lumen alta aarteen. Sellanen kuollut ja jäätynyt eläinraato -aarre se oli. En ehtiny tunnistaa mikä eläin se raato oli ollu, ku mamma tuli ja pilas hyvän aarrelöydön.

Read Full Post »

Etsintäharkat

Me pidettiin tänään mamman kans etsintäharjotukset. Etsintää on hyvä harjotella, meinaan joskus voi olla sellanen tilanne, että jottain tärkeetä on kateissa. Niinku vaikka eväät. Tai mamma. Vaiks toisaalta toi mun mamma pitää kyl sen verran meteliä mennessään, että ei se ihan helpolla katoo. Tai vaikka katoiski, ni sen löytää ilman täydellistä hajuaistiaki, ku kyllä sen kuulee. Jos viittii pitää korvia päällä. Aina en viitti.

Meillä oli tänään kateissa arvakkaa mitä? No meetvurstia! Monta palaa meetvurstia oli kadonnu ja mun piti ettiä ne kadonneet meetvurstit. Mä löysin ne kaikki! Tiätty! Vaiks mamma kyl sanos, että mä oon välillä niin tohkeissani, että multa unohtuu toi kuonon käyttö ja mä vaan säntäilen. Ei pidä paikkaansa. Mun jokainen liike oli tarkkaan harkittu meetvurstinmetsästysliike. Mamma ei vaan ymmärrä miten etitään, ku eihän sen nenä toimi ja se on kyllä luvalla sanoen ihan todella surmee meetvurstin etsijä. Jos sen ois pitänyt ettiä ne kadonneet meetvurstit, ni me etittäs niitä vieläki. Se on sellanen juttu, että kyllä paras työnjako on se, että mamma kadottaa ja mä löydän.

Read Full Post »