Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for joulukuu 2009

Mamma sekos

Arvakkaa, meillä tapahtuu aika hurjia. Mamma meinaan sekos tänään. Se tuli ihan normaalisti kotiin ja sitte me moikattiin ja sitte se tuli mun huoneeseen tai siis meiän työhuoneeseen ja sit se sai sätkyn. 

Meinaan ku mä tossa päiväunien lomassa tuumailin, että voisin oikeestaan tutustua tähän maapalloon vähän tarkemmin. Ja sit mä päätin ottaa selvää, että missä Titi-Uu ja Morse oikeestaan asuu eli missä se Pelkia oikeen on. Ja mammalta löyty sopivasti yks karttakirja, ni mä sit tsekkasin Pelkian sijainnin siittä. Ja sitte ku olin saanu Pelkian koordinaatit haltuun, ni mä miätin, että mistäköhän Helka ja Wappu oikeestaan on kotosin, ku ne on Enklanninlammaskoiria. Ja sitte ku olin senki selvittäny, ni mä tsekkasin, että missä se Ranska oikeen on, ku Justiina on ranskalainen puldokki. Ja sitte mä vielä viimotteeks kattelin, että mistä Anitra on tullu tänne, ku se kuulemma on muuttanu tänne Virosta. 

Mut mamma ei yhtään tykänny mun maantieteellisistä selvityksistä, ku mä olin tehny ne selvitykseni sellasella kirjalla, joka oli tosi vanha. Niin vanha, että ukin äispä on käyttäny sitä kirjaa joskus tosi-tosi-tosi kauan sitte. Ja kuulemma sitä ei ois saanu tutkia ilman lupaa. 

Mut nyt vasta seuraa se varsinainen mamman sekoominen. Se meinaan kaivo esiin kauheet määrät valkopippuria ja alko ripotella sitä meiän kirjahyllyyn. Mä yritin sille huudella siinä, että Mamma hei! Valkopippuria käytetään keittiössä, nyssääoot ihan seonnu, sä oot kirjahyllyn etkä hellan vieressä! Mut mamma ei yhtään kuunnellu mua eikä tajunnu, että se ei oo keittiössä ja se vaan jatko sitä valkopippurin ripottamista. Se on ihan seonnu.

Nyt meillä sitte on hirmeet kukkuralliset valkopippuria kirjahyllyssä ja mua hualestuttaa, että mitähän se mamma on sitte laittanu keitoksiinsa tänään?! Ettei vaan siellä sit ois jotain kirjahyllyyn kuuluvaa kattilassa? Ihan sekopää. 

Onks muilla kokemusta sekopäisistä äispistä tai ispistä? Mitä mun pitäis nyt tehdä?

Mainokset

Read Full Post »

Kirja-arvostelu

Mä olin eilen ihan huippuahkera sillä välin ku mamma oli töissä. Mä luin taas kirjoja. Nyt luin neljä kirjaa.

Yks niistä kirjoista oli Alastalon salissa. Mamma totes, että on se hyvä, että nyt meiänki taloudessa on yks, joka sen on lukenu. Se ku on lojunu siellä hyllyssä aika pitkään, eikä mamma oo päässy sitä vielä loppuun. Mä pääsin ihan loppuun. Tein siittä ihan selvää jälkee. Aattelin arvostella sen nyt sitte, ni tiiätte, et kannattaako sitä lukee. Meiltä ei sitä kyl enää saa lainaks, mut varmaan kirjastosta löytyy hyvä kappale itse kullekin koiralle.

Alastalon salissa:
– Hieman hidas tarinankulku, vaatii kärsimällisyyttä.
– Aika paljo sivuja, mut ne on ohkasia ja niistä selviää lopulta aikas nopeesti.
– Kerrassaan houkuttelevan herkullinen kannen kuvitus.
– Tarinasta riittää iloa, jättää meinaan jälkensä sekä lukijaan että ympäristöön.
– Ihan parhaimmillaan lukukokemus on, kun kääriytyy filttiin (ja keittiön mattoki kyllä on ihan hyvä lukualusta).

Et kyllä mä sanosin, että se on ihan viiden tähden kirja. Kantsii kokeilla.

Sen lisäks, että mä luin kirjoja, ni mä kans vähän hoitelin noita meiän perheen pyykkijuttuja eilen. Selvitin meinaan kuivumassa olleitten mamman rintaliivien sisimmät salaisuudet. Niistä löyty sisältä sellaset kaaret. Kuulemma ne jotain tukitoimenpiteitä siellä toimittaa. Mun mielestä ne oli hiukka turhat, ni poistin ne sitte.

Mamma sanos, että voi herranjumala, että jos tää meno jatkuu, ni sen pitää jatkossa olla ihan ”irrallaan ja vapaana”. Luulis olevan tyytyväinen sitte, mun mielestä irrallaan ja vapaana on paljo parempi ku tiukasti kiinni remmissä. Ni.

Read Full Post »

Moi Joulupukki!

Aattelin, että sä varmaan luet mua plokia, ni laitan tän kirjeen tänne. 

Oon ollut hirmeen kiltti tyttö ihan aina ja siks mä ootan paljo lahjoja sitte jouluna. 

En ehkä oo muistanu kertoo, mutta mä oon käyny kerran kokeilemassa akiliitämistä. Siällä puistossa ei ollu ku ihan pari telinettä, mutta mä innostuin niistä ihan hirmusesti. Akiliitäminen oli ihan huippuhauskaa! Mä olin siinä tosi luonnonlahjakkuus.

Osasin kiivetä sillalle.

Osasin kiivetä sillalle.

Tälleen mä meen sillalla.

Tälleen mä meen sillalla.

Välillä mä istahdin katteleen mitä kamelit touhus ympärillä.

Välillä mä istahdin katteleen mitä kamelit touhus ympärillä.

 

R-setä voi todistaa, miten hianosti mä liisin.

R-setä voi todistaa, miten hianosti mä liisin.

Putken läpitte juokseminen se vasta nastaa oli!

Putken läpitte juokseminen se vasta nastaa oli!

Ni sitä varten mä toivosin ihan omia akiliitotelineitä mummolaan. Haluisin ainaski sillan ja putken ja pieniä esteitä ja vaikka kiikkulaudan. Ja renkaan mä haluisin ihan sitä varten, että mun serkku ja haltijakummi Tito on tosi hyvä renkaassa. Kato vaikka. 

Tito osaa tosi hianosti mennä tästä renkulasta läpitte.

Tito osaa tosi hianosti mennä tästä renkulasta läpitte.

Ne mun akiliitotelineet vois olla sellaset siirreltävät, ku mummo ei välttämättä tykkää, jos ne on aina siellä pitkin ja poikin maita ja mantuja. Mut jos ne ois sellaset, että aina ku mä käyn siällä, ni me voitais laittaa ne nurmikolle, ni se ois ihan huippua. 

Tää ois mun isoin toive. 

Ootan jo innolla, että tuut käymään. Laitan mun tonttuasun päälle, ku kuulemma sitte annat enempi lahjoja. 

Toivoo, 
Nakki

Read Full Post »

Mä luulen, että joulukuu on mun suosikkikuu. Meinaan ku joulukuussa saa availla joulunodotuskalenterin luukkuja ja niissä luukuissa on ainaski joka päivä tähän asti ollu herkkusia. Jos tää jatkuu näin, ni joulukuusta tulee ihan superkuukausi! 

Mä en ihan tarkkaan tiiä, mikä joulu ees on, mut mä oon kyllä tehny jouluvalmisteluja. Oon auttanu mammaa paketoimaan lahjoja ja sitte oon tehny mamman kans hajusinttikorin ja sitte oon kans selvitelly mamman kans jouluvaloja. Näitten valmistelujen perusteella joulu vaikuttaa ihan vaarattomalta.

Mamma kävi vähän aikaa sitte sekoomassa jossain stokkan jouluosastolla ja se tuli kotiin ison kassin kans, mikä haisi joululle. Siellä kassissa oli palloja, joilla mä en kuulemma saa leikkiä. Ja sitte siellä oli jotain palleriinoja, jotka mamma aikoo ripustaa kuuseen. Tätä juttuu mä en ihan tajunnu, että mihin kuuseen. Mamma selitti, että se aikoo tuoda meille sisälle puun. En kyl tiiä kannattaisko, ku mamma tappaa kaikki nykysetki kasvit. Ja ne on kuiteski vaan jotain pieniä kukkasia, ni miten se ny jonku puun muka pystyis hoitaan. Mä epäilen, että mamma puijas mua ton puuasian suhteen. 

Tänään mamma sitte kaivo kaapista esiin ihan hölmön jutun: tonttupuvun! Mikä pahinta, se oli tonttupuku mulle. Voi ihmettä, mä vaan sanon. Kyllä mä oon sitä mieltä, että jos joku meiän perheessä on tonttu, ni se on kyl mamma enkä mä. Mut ku mamma niin halus sovittaa sitä asua, ni mä sit hetken suostuin pitään sitä pukua. 

Tonttuilua.

Tonttuilua.

Mitä enemmän mä kuulen tästä joulusta, ni sitä kummallisemmalta se kuulostaa. Onneks mä oon saanu kutsun sellasiin pikkusiin jouluihin mun hoitajatädin eli nännin luakse ni ehkä mä sit saan vähän vihiä siittä millanen se iso joulu tulee olemaan.

Read Full Post »

%d bloggers like this: