Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘tihutyöt’

Mun mamma on mummiälestä aika tosi lapsellinen ihminen. Vaikka sen kuuluis olla aikuinen. Se on sillai lapsellinen, että sillä on pehmoleluja. Joo-o. En huijaa. Niin lapsellinen se on, että sillä on omat pehmolelut. Vaikka pehmoleluja kuuluis olla vaan koirilla ja lapsilla. Enemmän tietty koirilla.

No. Mammalla on yks maailman paras pehmolelu. Nasu. Nasu on maailman paras painikaveri. Se on meinaan kaks kertaa isompi ku mä, mutta silti mä voitan sen aina ihan kuus-nolla. Se ei pärjää mulle just lainkaan. Paitti että antaa se joskus vähä vastusta. Meillä on ollu ihan tosi hyviä painimatseja. Kunnes mamma tuli ja pilas hyvän harrastuksen. Ku se vissiin tuli kateelliseks, ku se ite on niin huono painimaan.

Se on meinaan kieltäny, että mä en saa enää koskee Nasuun. Se ite vaan saa. Vääryyttä! Se sanos, että se oli viiminen tikki, ku Nasu joskus jonku painimatsin tiimellyksessä vähä loukkaantu. Pieni mitätön pintanaarmu vaan, mutta mamma oli ihan sitä mieltä, että siihen loppu painit. Pölö-mamma!

Urheilunaarmu

Urheilunaarmu

Sit mamma kans sano, että se ei tykkää, ku sen Nasu on vaihtanu väriä. Se oli kuulemma ennen ihan puhtaan pinkki. No ei oo enää, ja ny mamma syyttää siittä tuhnaantumisesta mua. Se laitto Nasun pyörimään pesukoneeseenkin. Nasu-raukka. Mutta ei se enää muuttunut puhtaan pinkiks.

Nysse sitte sai vielä päähänsä, että jotta se mitätön pieni pintanaarmu ei näy, ni se on pukenu Nasulle kaulahuivin. Mummiälestä se on kyllä vieny Nasusta viimisenki painiuskottavuuden.

Epäuskottava painikaveri.

Epäuskottava painikaveri.

Näin lapsellinen mun mamma on. Ois jo aika aikuistua. Ja sitte ku se aikuistuu, ni sitte se vois antaa mulle Nasun ja viedä typerät kaulahuivinsa poies. Nih.

Read Full Post »

Taskuvaras

Mamma sanos, että musta on tullu pieni taskuvaras. Mummiälestä se on vähä rumasti sanottu, vaikka mä nyt vahinkossa oonki pari kertaa saattanu käydä (salaa) tyhjentämässä mamman namitaskun.

Pari päivää sitte mamma oli meinaan ollu hutiloitsija ja se ei ollu laittanu takkia naulakkoon, vaan jättäny sen tuolille. No eihän se sellanen peli vetele. Ni sillä välin ku mamma oli töissä, mä yritin ihan varovasti siirtää sen takin naulakkoon, omalle paikalleen. Siinä ohessa mä tulin haistaneeks, että siellä taskussa oli ollu joskus nameja. Ni sit mun tuli vähä raotettua sitä taskua ja tarkastettua, että onko niitä vielä. Ei ollu. Et se oli vähä niinku tyhjä arpa se tasku. Siellä oli vaan kakkapusseja (käyttämättömiä). Mä varmuudeks tarkistin neki läpikotasin. Mua ehkä saatto vähä harmittaa se, että taskussa oli pelkkä namihaisu, muttei nameista tietookaan. Ja siinä saatto ehkä käydä niin, että mä vähä sisuunnuin ja tulin natustaneeks sitä mamman takkia vähäse. Mamma tuli kotiin ja sit sain huutia. Mamma sanos, että se tuli surulliseks ku se näki siinä takissa niin ison reiän. Se sanos, että niin isoo reikää ei pysty ees paikkaamaan nätisti, ku se reikä oli sellanen mun päänkokonen. Emmä tarkottanu tehä reikää, se oli tullu siihen jotenki ihan mun huamaamatta, ku mä vaan yritin laittaa sitä takkia oikeelle paikalleen.

No sit perjantaina kävi uus juttu. Meinaan me oltiin Titon ja tätin luona kylässä. Noi mammat meni saunomaan, ja taas mamma oli hutiloitsija. Taas se oli jättäny takkinsa (eri takin ku se mihin oli tullu pari päivää aikasemmin se reikä) ihan miten sattuu sillai niinku mäyräkoirakorkeudelle. Siinä saatto sit käydä niin, että mä vähä olin haistavinani lihipullahaisua sen takin liepeillä. Ja sit mä tulin tarkistaneeks sen takin taskun. Ja siellähän niitä lihipulleja oli vielä lenkuran jäljiltä. Mä söin ne sit. Siinä takissa oli jotenki tosi vaikee tasku. Meinaan sellanen, että sinne oli tosi vaikee kurkata, ku mä en millään saanu sitä vetoketjuu auki. Koska oon kuitenki näppärä flikka, ni ei se mua estäny. Kattokaa ku sieltä takin sisäpuolelta voi kans mennä taskuun. Sit Mamma tuli saunasta ja sit mä sain taas huutia. Mamma sanos että se tuli surulliseks, ku siihen takkiin oli ilmestyny jostain iso reikä. Emmä tarkottanu tehä reikää, se oli tullu siihen jotenki ihan mun huamaamatta, ku mä vaan yritin vähä syyä lihipulleja.

Aikamoisia sattumuksia siis. Mä tavallaan vähä ymmärrän, että mammaa harmitti ne takit, mutta sitä mä en ymmärrä, että se antaa mulle huutia välillä sillonki, ku kuulus kehua. Niinku esimerkiks torstaina ku mä olin tarkistanu postissa tulleen palkkanauhan. Mä tiiän, että mamma on aika laiska lukemaan tollasta postia, ni mä aattelin, että mä sitte tarkistan ne numerot. Ja mähän oon sen vertta tarkka näissä asioissa, että mä en niitä numeroita ihan purematta niele. Luulis, että mamma ois kiitollinen, ku mä hoidan sen talousasioita niin suurella intensiteetillä, mut katinkontit! Huutia tuli taas. Hö.

Titolla on vähä samanlaista kuvioo sen perheessä. Se oli alkanu pari päivää sitte rempata ja ottanu työkalut sillai valmiiks tassun ulottuville ja alkanu vähä asentaa pistorasioita. Se yritti auttaa sen äispää ja ispää remontissa. Ja se aatteli, että siittä hyvästä se ansaitsis ainaski kokonaisen sianpotkan. Mut mitä vielä. Huutia oli saanu. Me ei oikeen Titon kanssa ymmärretty sitä lokiikkaa, ku Titon äispä eli mun täti ei kuiteskaa anna huutia W-setälle sillon ku se remppaa. W-setä saa huutia sillon, jos se EI remppaa. Että joku tossa lokiikassa mättää nyt tosi pahasti.

Tito on mun luona päivä- ja yöhoidossa nyt. Me ollaan lenkuroitu ja syöty luita ja saatu lätyt. Meillon ollu kivaa, eikä olla ny saatu huutiakaan. Ainaskaa vielä. Viikonloppu on selkeesti tehny mammalle tehtävänsä, ni se on vähä rauhallisempi ny.

Read Full Post »

Uusi ammatti

Mullon uus ammatti. Oon postin esilukija. Juu-u. Mun työnkuvaan kuuluu päivittäisen postin esiluenta sillai, että mammalla ei mee turhaa aikaa turhan postin lukemiseen.

Se esilukeminen on aika rankkaa, ku mä luen ihan kaikki kirjekuoret, sellasetki, jotka mamma heittäis suoraan paperinkeräykseen. Mä luen laskut ja mainoskirjeet ja ihan kaiken postin. Mamma lukee sit vaan ne, jotka mä oon jättäny sille. Tänäänki mammalle tuli kolme kirjekuorta ja vaan yhen mä olin jättäny sille luettavaks. Niissä muissa kahessa ei mummiälestä ollu kovinkaan tärkeetä sisältöö. Ja uskokaa vaan, että mä oon tosi tunnollinen esilukija, ja olin lukenu ne ihan viimistä piirtoo myöten ne kirjeet, ni mun päätös oli tosi perusteltu.

Esiluenta on musta ihan mukavaa. Oon siinä kans tosi hyvä ja huolellinen. Oon sillai tosi ammattilainen.

Read Full Post »

Mä olin lomamatkalla vähän aikaa sitte. Mamma oli jossain ulkomaanlomamatkalla ja mä olin matkoilla Titon ja tätin ja W-setän luona. Mä olin siellä kokonaisen viikon siellä matkalla.

Oli aika hyvä reissu. Mä tein monenlaisia kivoja juttuja siellä. Mä juoksin keskellä yötä ympyrää niitten olohuoneessa Titon iso luu suussa. Ja mä piilouduin tätin peiton alle mun oman luun kanssa. Ja mä olin kylpyhuonekyttänä aina ku joku oli kylpyhuoneessa (ja se muuten vaatii rohkeutta, koska siellä on t-o-d-e-l-l-a  uhkaava vessapaperiteline siellä niitten kylpyhuoneessa). Ja mä olin taisteluparia W-setän kanssa. Sitä ollaan sillai, että eka kinastellaan esimerkiks siittä, nukunko mä sängyssä vai en, ja sit lopuks ollaan viikset vastakkain ihan sopuisasti. Ja sit tietty opettelin olemaan niinku Tito. Tito on meinaan mun idoli ja mä teen kaiken sillai samanlailla ku Tito.

Se oli oikeeta oppimisen aikaa se viikko. Mä opin meinaan hurrrjaks vahtikoiraks. Kattokaa ku Titon rappukäytävässä asuu sellanen koira, jolle kuuluu aina räyhätä ku se menee siellä niitten oven takana. Joo-o, Tito aina räyhää, ja se kyllä tietää millon kuuluu räyhätä. Ni mä sit kans räyhäsin. Joo-o, haukuin ja kaikkee.

Kerran Tito ei huomannu, että pitää räyhätä, mut onneks mä huomasin ja menin sinne ovelle räyhäämään oikein kunnolla. Kipitin meinaan sinne ovelle ja sanoin nopeesti ja uhkaavasti kerran vuh! ja sit juoksin Titon selän taakke vähän niinku varmistusjoukoiks. Ja sit Tito sano vielä pari valittua sanaa. Sellanen kovanaama mä olin.

Oon jatkanu sitä vahtimista kotona. Oon meinaan pari kertaa sanonu sellasen (puolikkaan) hau-sanan, ku rappukäytävässä on ollu tunkeilijoita. Ja sit kans oon ollu aika aktiivinen vahtikoira oven takana. Niinku esimerkiks eilen ku mun kummisetä soitti ovikelloo, eikä mamma ollu kotona, ni mä sanoin kummisetälle, että ”Sisssään vaan!”. Mut ei se kummisetä tajunnu tulla sissään, vaikka mä ihan selvästi kutsuin, että sissään vaan.

Toinen tosi tärkee oppi, jonka sain Titolta loman aikana, on kassipenkomisen aapeesee. Tito on mestari penkomaan kasseja ja löytämään sieltä herkkuja. Ja nyt mäki oon jo tosi hyvä. Niinku pari päivää sitte löysin mummon kassista tohveekarkkeja. Puol pussillista tohveekarkkeja siellä oli! Ja mä söin ne kaikki. Ja niitten paperitki mä söin. Nam! Niistä tuli aika kova jano. Ja mä liposin huuliani koko loppuillan, ku sitä tohveeta jäi mun hanpaitten väliin ja sitä ihanaa tohveenmakua oli mun suussa sit tosi pitkään.

Tänään mä penkosin mamman kassia. Mut mamma oli ahneuksissaan syöny sieltä kassista kaikki herkut. Ei siellä ollu ku kuulakärkikynä ja terveysside, jotka mä sit söin herkkujen puutteessa.

Mamma on sitä mieltä, että kassipenkomisen aapeeseetä mun ei ois tarvinnu omaksua niin nopeesti. Mä luulen, että se on vaan kateellinen, ku se on ite niin hidas oppimaan tärkeitä asioita.

Read Full Post »

Mulla on hirmeen monta juttua kerrottavana. Mutta mä alotan siittä kaikkein kauheimmasta. 

Arvakkaa meinaan. Yks päivä viime viikolla, ku mä ihan normisti hengailin soffan selkänojalla ja valvoin liikennettä, ni mamma katto mun pymppyä ja sano että nyssealko. No mä ihmettelin, että mikä alko, ni se kerto, että nyt mulla alko juoksuaika.

Mä en oikein ymmärtäny, että mihin mun oikein pitäis juosta. Että Tätinkö luokse mää juoksen? Vaiko mummolaan? Vaiko minne? En vieläkää tiiä sitä, että mihin pittäis juosta, mutta sen mä tiiän, että emmä tästä juoksemisesta niin kauheesti tykkää. Meinaan ku arvakkaa mitä mamma sitte sai päähänsä? No se puki mulle päälle juoksupöksyt! Mä olin ihan, että Hei haloo! Oon mä ennenki osannu juosta eikä siihen oo mittään housuja tarvittu! Mut mamma ei ollu moksiskaan mun arkumenteista, vaan pakotti mulle ne pöksyt päälle. Pölöö. Mut mähän en ookkaan ihan neuvoton ku sille päälle satun. Ni mä kostoks mammalle pissin niihin pöksyihin. Siitäs sai! Nih.  

Eilen mä sitte aattelin päästä lopullisesti niistä housuista eroon. Ni mä tein niistä aika selvää jälkee sillä välin ku mamma oli töissä. Ihan pelkkää riekaletta oli ne pöksyt vaan. Mut pölö-mamma meni ja osti uudet pöksyt. Eikä siinä vielä kaikki. Se osti kahdet uuet pökät. Se onki vissiin ovelampi ku miltä näyttää. 

Mä hieron nyt uusia stratekioita niitten pöksyjen pään menoks. Oisko teillä hyviä vinkkejä antaa?

Read Full Post »

Se on tarttuvaa!

Just ku mä ihmettelin, että miten mun lelkut on sairastunu ihan sillai vaan ittestään, ni nyt mä sain varmistuksen siittä, että kyseessä on epideemia. Se sisustan oksentelu on tarttuvaa! Mulla on ollu meinaan tänään ihan kauhistuttava oksutauti. Ja mä olin ihan yksikseni kotona päivällä ku se iski. Oksua vaan tuli joka paikkaan. Tähtäsin tietty matoille, mutta oksua tuli niin paljo, että osa meni ohi. Se oli hirmeetä! Tällanen ihan pieni koira ihan ypönä ihan karmeen taudin armoilla. Onneks mamma tuli kotiin ja sitte se taputteli mua ja sano, että ei oo mitään hätää. Mua vähä hävetti ne oksut. Varsinki ne, jotka ei osunu matolle. Mutta mamma sano, että ei mittään hättää, ku ei sille minkään mahda jos oksu tulee. Sit se vaan tulee. 

En ymmärrä mistä muualta se tauti ois iskeny ku niistä sairastuneista lelkuista. Sillä ei varppina oo mitään tekemistä asian kanssa, että mä söin yhestä mamman kenkästä korkkipohjan poies. Ja niillä mun pari päivää sitte syömillä mamman nappikuulokkeitten muovisuojilla ei myöskään oo mittään tekemistä taudin kanssa. Mä meinaan kakkasin ne tänään aamulla ulos. Kaks valkosta kuulokepalloo oli siellä pökäleessä. Mä tiiän, ku näin itte. Mamma näki kans.  

Epideemiaa tää on. Onneks mulla on nyt jo hyvä olo taas. Ja mamma taputteleepaputtelee ja hellii mua nyt ihan hulluna, ku mulla on ollu niin rankka päivä. Mut varokaa kamelit tarttuvaa oksua.

Read Full Post »

Lelkkusairaala

Nyt on kuulkaa sellanen tilanne, että hirmeen moni mun lelkuista on joutunu sairaslomalle. En yhtään tiiä miks. Niillä on kaikilla jotain vammoja. Pääasiassa raajavammoja tai naamavammoja tai selkävammoja. Niillä on kaikilla sellasia avohaavoja. Nyt ne pittää sitte paikkailla kuntoon. 

Lelkut ensiavussa

Lelkut ensiavussa

 

Tossa kuvassa oikeessa reunassa on niitä raajarikkoja. Peppi ja sammakko ja ruma ukko ja lehmänen on jotenki kaikki saanu käsi- tai jalkavamman. Yhtäkkiä vaan niiltä tulee suolet ulos. Outoo. Vasemmalla on niitä naamavikasia. Niillä on silmien kohdalla ihan aukkoo vaan. En ymmärrä miten niin voi olla. Ja tuolla yläreunassa on mun hullu helou-helou-helou-helou-helou-helou-lelkku. Se laulaa ihan pimeetä laulua. Mamma sanoo, että mä tuun siittä ihan sekopäiseks. Mut sillä on selkävika. Ihan yhtäkkiä vaan on reikä selässä. Varmaan joku epideemia.

Mamma on onneks pätevä lelkkulääkäri ja se osaa aika hyvin operoida noi tollaset perusvammat kuntoon. Vähän niinku laittaa niille tikkejä, juu nou. Mut hiukka hidasta on toi operointi ollu viime aikoina. Tätä menoo mun kaikki lelkut on kohta potilasjonossa. Millä mä sitte leikin? Nih.

Read Full Post »

Mamma sekos

Arvakkaa, meillä tapahtuu aika hurjia. Mamma meinaan sekos tänään. Se tuli ihan normaalisti kotiin ja sitte me moikattiin ja sitte se tuli mun huoneeseen tai siis meiän työhuoneeseen ja sit se sai sätkyn. 

Meinaan ku mä tossa päiväunien lomassa tuumailin, että voisin oikeestaan tutustua tähän maapalloon vähän tarkemmin. Ja sit mä päätin ottaa selvää, että missä Titi-Uu ja Morse oikeestaan asuu eli missä se Pelkia oikeen on. Ja mammalta löyty sopivasti yks karttakirja, ni mä sit tsekkasin Pelkian sijainnin siittä. Ja sitte ku olin saanu Pelkian koordinaatit haltuun, ni mä miätin, että mistäköhän Helka ja Wappu oikeestaan on kotosin, ku ne on Enklanninlammaskoiria. Ja sitte ku olin senki selvittäny, ni mä tsekkasin, että missä se Ranska oikeen on, ku Justiina on ranskalainen puldokki. Ja sitte mä vielä viimotteeks kattelin, että mistä Anitra on tullu tänne, ku se kuulemma on muuttanu tänne Virosta. 

Mut mamma ei yhtään tykänny mun maantieteellisistä selvityksistä, ku mä olin tehny ne selvitykseni sellasella kirjalla, joka oli tosi vanha. Niin vanha, että ukin äispä on käyttäny sitä kirjaa joskus tosi-tosi-tosi kauan sitte. Ja kuulemma sitä ei ois saanu tutkia ilman lupaa. 

Mut nyt vasta seuraa se varsinainen mamman sekoominen. Se meinaan kaivo esiin kauheet määrät valkopippuria ja alko ripotella sitä meiän kirjahyllyyn. Mä yritin sille huudella siinä, että Mamma hei! Valkopippuria käytetään keittiössä, nyssääoot ihan seonnu, sä oot kirjahyllyn etkä hellan vieressä! Mut mamma ei yhtään kuunnellu mua eikä tajunnu, että se ei oo keittiössä ja se vaan jatko sitä valkopippurin ripottamista. Se on ihan seonnu.

Nyt meillä sitte on hirmeet kukkuralliset valkopippuria kirjahyllyssä ja mua hualestuttaa, että mitähän se mamma on sitte laittanu keitoksiinsa tänään?! Ettei vaan siellä sit ois jotain kirjahyllyyn kuuluvaa kattilassa? Ihan sekopää. 

Onks muilla kokemusta sekopäisistä äispistä tai ispistä? Mitä mun pitäis nyt tehdä?

Read Full Post »

Kirja-arvostelu

Mä olin eilen ihan huippuahkera sillä välin ku mamma oli töissä. Mä luin taas kirjoja. Nyt luin neljä kirjaa.

Yks niistä kirjoista oli Alastalon salissa. Mamma totes, että on se hyvä, että nyt meiänki taloudessa on yks, joka sen on lukenu. Se ku on lojunu siellä hyllyssä aika pitkään, eikä mamma oo päässy sitä vielä loppuun. Mä pääsin ihan loppuun. Tein siittä ihan selvää jälkee. Aattelin arvostella sen nyt sitte, ni tiiätte, et kannattaako sitä lukee. Meiltä ei sitä kyl enää saa lainaks, mut varmaan kirjastosta löytyy hyvä kappale itse kullekin koiralle.

Alastalon salissa:
– Hieman hidas tarinankulku, vaatii kärsimällisyyttä.
– Aika paljo sivuja, mut ne on ohkasia ja niistä selviää lopulta aikas nopeesti.
– Kerrassaan houkuttelevan herkullinen kannen kuvitus.
– Tarinasta riittää iloa, jättää meinaan jälkensä sekä lukijaan että ympäristöön.
– Ihan parhaimmillaan lukukokemus on, kun kääriytyy filttiin (ja keittiön mattoki kyllä on ihan hyvä lukualusta).

Et kyllä mä sanosin, että se on ihan viiden tähden kirja. Kantsii kokeilla.

Sen lisäks, että mä luin kirjoja, ni mä kans vähän hoitelin noita meiän perheen pyykkijuttuja eilen. Selvitin meinaan kuivumassa olleitten mamman rintaliivien sisimmät salaisuudet. Niistä löyty sisältä sellaset kaaret. Kuulemma ne jotain tukitoimenpiteitä siellä toimittaa. Mun mielestä ne oli hiukka turhat, ni poistin ne sitte.

Mamma sanos, että voi herranjumala, että jos tää meno jatkuu, ni sen pitää jatkossa olla ihan ”irrallaan ja vapaana”. Luulis olevan tyytyväinen sitte, mun mielestä irrallaan ja vapaana on paljo parempi ku tiukasti kiinni remmissä. Ni.

Read Full Post »

Tuunausta

Mulla on pidelly eilen ja tänään aikamoista kiirusta. Mamma meinaan kävi eilen ostamassa mulle uuden lelukorin, ku sille entiselle kävi vähän huonosti. Jotenki siinä se materia oli muuttunu immateriaks. Ihan sillai vaan, että ku se ennen oli parikyt senttii korkee, ni jotenki ne laidat oli kadonnu siitä, ja oikeestaan niitä ei enää ollu. En ollenkaan tiiä, miten siinä niin oli käyny. Joku on varmaan käyny salaa syömässä sen. En yhtään tiiä kuka. Pitäis vissiin alkaa salapoliisihommiin, ni sais syyllisen nalkkiin. 

No mut kuiteski, mamma toi mulle uuden korin. Ku pitäähän lelkuilla nyt joku sopiva paikka olla. Mut tiiättekö, mun miälestä se uus lelukori kaipas vähän tuunausta. Vähän niinku sellasta hianosäätöö, juu nou. Ni niin mä sitte oon tuunaillu menemään. Mammalla ja mulla on vissiin lelukorien suhteen vähän eri maku, ku sen miälestä se oli parempi alkuperäsenä. 

 

Tällaseks mä oon tuunannu mun lelukorin. Aika hiano, eiks vaan?

Tällaseks mä oon tuunannu mun lelukorin. Aika hiano, eiks vaan?

Kohta muuten alkaa joulukuu. Ja se on sen merkki, että mä saan avata ekan luukun mun hianosta kalenterista. Mä sain sen mun hianon joulukalenterin tädiltä. Ootan ihan vimmana, että pääsisin jo luukuttaan sitä. 

Miätittiin mamman kans aika pitkään, että mihin mä ripustan mun hianon kalenterin, ku mamma eppäili, että mä saattaisin olla jotenki kärsimätön ja availla niitä luukkuja ihan väärässä järjestyksessä ittekseni. Mutta enhän mä niin tekis! Mut kuitenki, me päätettiin sit ripustaa se mun porttiin, ku se sopii siihen niin hyvin. 

 

Tällanen mun joulunodotuskalenteri on. Tulispa jo pian joulukuu!

Tällanen mun joulunodotuskalenteri on. Tulispa jo pian joulukuu!

Ton mun kalenterin kans meinas käydä vähän hassusti! Meinaan ku täti oli tekemässä sitä kalenteria, ni sillä oli hurjasti herkkuja, mitä se laitto niihin luukkuihin. Ni sit se oli menny käymään ulkona, ni Tito oli syöny ihan kaikki kalenteriherkut parempiin suihin! Meiän molempien kalenteriherkut! Täti oli ihan hirmuissaan, ku se tuli kotiin ja Tito oli ihan vatta piukeena kaikista herkuista. Mut onneks täti löys sit lisää herkkuja kaupasta, ni se sai täytettyä meiän kalenterit kuiteski. Muuten ois tullu paljo ikävämpi joulunodotus mulle. 

Mut en mä ollu kyl yhtään vihoissani Titolle siittä, että se oli vähä herkutellu omin lupineen. Meinaan ku oon kuullu, että sen luana ruokaa ja herkkuja jotenkin säännöstellään. Kuulemma joittenki linjojen takia. Meillä on sellanen linja, että ei säännöstellä yhtään. Se on musta tosi hyvä linja se. 

Sitä varten Titolla ja mulla onki aina pienet juhlaset, ku Tito tulee mun lua kylään. Niinku esimerkiks viime viikonloppuna ku Tito oli meillä yökylässä, ni saatiin molemmat luut. 

 

Tito sai ison luun.

Tito sai ison luun.

Mä sain pikkusen luun.

Mä sain pikkusen luun.

Loppujen lopuks siinä tais käydä niin, että Tito söi meiän molempien luut, mut ei se mittään. Mun miälestä se on ihan rehtiä, ku kerran sillä kotona säännöstellään. 

 

 

 

Read Full Post »

Older Posts »

%d bloggaajaa tykkää tästä: