Mulla on pitäny niin kiirusta mun kaikkien vastuitteni kanssa, etten oo ehtiny kertoo mun viime viikonlopun reissusta tätsän luona. Mää olin kattokaa yökylässä. Mää luulin olevani ihan vapaa-ajan reissussa, mutta toisin kävi. Vastuut paino tätsänki luona.
Ennen kaikkee niillä huudeilla oli selkeesti koirapoliisin puutetta. Kuulkaa ihan tosta noin vaan siinä kadulla ihmisiä ja koiria ja autoja kulki, ilman että kukaan hoiti A) ikkunakyttäämistä liikenteenlaskentaa B) ikkunamesoomista järjestyksenvalvontatehtäviä. Ei siinä auttanu ko ottaa huudit haltuun.
”Kenenkäs luvalla sääkin ukkeli siällä oikein liikut, häh?!?… Ai mitä sää tätsä oikein sanoit, ettei saa räksyttää vai? No enhämmää räksytä, ko pidän vaan järjestystä yllä!”
Mut keittiöpoliisin puutetta siällä vasta olikin! Ihan kuulkaa omin päin yrittivät raukat ihmiset selvitä. Voitteko uskoo, että tätsä ja W-setä esimerkiks heittää rahkapurkit roskiin ilman että kukkaan nuolee niitä puhtaaks?!? Hullussa! Ihan hunningolla ne keittiötouhuissa on! Onneks mää menin ja opetin niille hiukan mäyräkoiran kuria ja järjestystä. Ne on sentään sillai kiitollista oppilasainesta, että ne osas arvostaa mun keittiöasiantuntemusta. Pääsin ihan ruokapöytään asti, ko käytiin pihalla eväsretkellä.
”Tätsä, mää oon valtavan nälkänen pieni mäyräkoira, kato hirmeen surkeella ruokinnalla oon viime ajat ollu. Ei sulta mittään pientä vattantäytettä heruis?”
Kyllä mää ton yökyläreissun jälkeen väittäsin, että siällä tätsän ja W-setän luona on koiran kokonen paikka vailla ottajaansa. Voinhan mää noita hommia sillai sivutoimisesti oman toimen ohella hoitaa, mutta en kyllä olis yhtään pahoillani, jos ottasivat sinne ihan vakikoiran – ettei kattokaa mee koko touhu ihan retuperälle.
Tykkää tästä:
Tykkää Lataa...
Read Full Post »
