Ihmeellisiä etappeja

Meiän matka jatkuu kohti pohjosta. Tänään me ajettiin pitkä siivu. Maltettiin sentään pysähdellä parissa miälenkiintosessa paikassa. Niinko tiiättekö esimerkiks missä? No Ristijärvellä! Joo mää arvaan, että monikaan teistä ei tiiäkkään, miten merkittävä paikka se on. Mut mää kerron. Se on kuulkaa siks merkittävä, että mun hyvän ystäväni Anitran isäntä eli R-setä on syntyny ja kasvanu siällä. Että kuules R-setä, mää otin tän alla olevan kuvan ihan sua varten, jotta mää voin lähettää sulle Ristijärvi-terkkuset! Että terkkuja nyssitte!

Sit kans käytiin tutustumassa sellaseen merkittävään paikkaan ko Raatteentie. Siellon kuulkaa mun ispänki vaari ollu aika tiukassa tilanteessa sodan aikana. Se tuli sieltä kotiin, mut aika moni ei. Mamma sanos, että se on aika ajatuksia herättävä paikka, ja mää tässä kohden uskon mammaa.

Sit yks meiän stoppi oli mummiälestä tosi ihmeellinen. Siällä oli kuulkaa pellolla ihan tuhatpäinen Hiljainen kansa. Tässä mää sitä ihmettelen.

Aika sillai niinko hyvällä tavalla ihmeellisiä etappeja meillä tänään mummiälestä. Nyt me ollaan mökillä, mut me kuulemma kivutaan vielä pohjosemmaks. Mua ihan jännittää, et miten ylös me oikein päädytäänkään!

Read Full Post »

Keisarinna

Meillä alko loma! Me lähettiin heti loman alkamisen kunniaks reissuun. Meiän eka pysähdyspaikka on Punkaharjun Valtionhotelli. Tää on ihan huippukiva paikka. Täällön mettää ja järvee ja aurinkoo. Mää kävin tänäänkin jo pariin kertaan uimistelemassa.

Meiän huone on Keisarinnan huvilassa. Mää oon yrittäny ettiä sitä keisarinnaa, mut en kyl oo löytäny sitä meiän huoneesta enkä käytävästäkään. Ni mää päättelin, että se on ehkä kadonnu ja mietin sellasta, et jospa mää sitte ryhtysin keisarinnaks keisarinnan paikalle.

Mää alotin nää uudet hommat ottamalla ittestäni keisarinnakuvan. Kas tässä!

Read Full Post »

Säikyttelyjekku

Mää rakastan jekkuja! Monenlaisia jekkuja mää rakastan. Hyvä jekku voi olla vaikka sellanen, että säikäyttää mamman. Niinko vaikka eilen.

Mamma kattokaa oli kuopsuttamassa kukkapenkkejä ja yhtäkkiä se kuuli siittä ihan jalkansa läheltä rapinaa. Se säikähti ja alko kattoon, että mikä elukka siellä menee. Se kurkki sinne puskiin ja sano ispälle, että täällä puskassa on nyt varppina hiiri taikka Siili Suhonen taikka joku muu jyrsijä. Ja vaikka ne on mamman mielestä kauempaa katottuna söpöjä ja kivoja pikkusia olentoja, ni silti se säikky ajatusta, että se kuopsuttaa puskia, joissa vipeltää joku vieras ja näkymätön eläin. Siellä ne sitte molemmat tähysti kukkapenkkiin ja kuulosteli, että mikä siellä oikein vipeltää ja että uskaltaako mamma jatkaa kuopsuttamista. Mut mittään elukkaa eivät siällä nähneet.

Kunnes mamma sitte voitonriemusena osotti ispälle, että ”katonny, mitä mää sanoin, tuolla kukkapenkin toisessa päässä heiluu kukat just sen näkösesti, että niitten alla menee Siili Suhonen, joka on kahistellu sinne koko tän kukkapenkin läpi.”

Hetken päästä se mamman osottama pieni, säikäyttelevä hiiri-Siili-Suhonen-jyrsijä oli päässy kukkapenkin loppuun. Ja mamma ihan jännittyneenä odotti, että se näkee, mikä elukka sen oikein oli säikäyttäny. Tiiättekö mikä se hiiri-Siili-Suhonen-jyrsijä oikein oli laatuaan?

No se oli mäyräkoira. Se olin meinaan mää, tsihih!

Mää sain hyvät naurut! Ja totesin ispälle, että kylläpä vaan mullon säikky ja helposti höynäytettävä mamma!

Read Full Post »

Pylliäisen tuntomerkit?

Kuulkaa toverit. Mää tartten teidän apua.

Nimittäin ko mun paras ystäväni Tito esitti hirmeen fiksun näkökulman mun ikkunavahtimiseen liittyen. Meinaan että samalla ko vahdin ettei Kisumirri ja Siili Suhonen tuu tunkeileen, ni kannattas pitää huoli, ettei myöskään pylliäinen tunkeudu mun pihalle.

No toden totta, pylliäiset on ehottomasti pidettävä loitolla mun pihalta, niin hirmeen trakedian se pölö pylliäinen viime kesänä mulle aiheutti. Ni että mää aion tästedes pitää loitolla myös pylliäiset.

Mut mullon semmonen ongelma, et mää en tiiä miltä pylliäiset näyttää. Kattokaa ko mää en nähny sitä törkimystä, ko mää vaan onneton istuin sen päälle!

Ni että mää kääntysin nyt mun viisaitten plokikamujen puoleen ja kysyisin, että tiiättekö te miltä pylliäinen näyttää? Onko jottain hyviä tuntomerkkejä? Onko teiän näkemät pylliäiset miten isoja? Ja minkä värisiä ne pylliäiset on? Ja pitääkö ne jottain ääntä? Entä montako tassua niillä on?

Read Full Post »

Ikkunaprinsessa

Ikkunasta on hyvä tarkkailla maailmaa ja vahtia, ettei kasvimaalle tuu tunkeilijoita. Niinko vaikka naapurin Kisumirri tai Siili Suhonen. Ne jos erehtyy näköpiiriin, ni kuulkaa raikaa koko mökki, ko mä luen niille mäyräkoiran lakia.

Read Full Post »

Hyppyrinokka

Tiiättekö että mun mamma aina välillä sanoo mua hyppyrinokaks. Se väittää, että mun kuononpää kääntyy joskus ihan hassusti ylöspäin kohti taivasta. Niinku esimerkiks äsken ko me leikittiin vetoleikkiä. Saku sammakkoo me vedettiin.

Sitte mää kyllästyin leikkiin, ko kuka se ny sillai leikkiä tahtois, jos hyppyrinokaks huudellaan. Mää sanoin mammalle, et nyt loppu sammakonveto, mää huilin. Ja niin mää sit huilin mamman kainalosa.

Sen pitunen se.

Read Full Post »

Tarjoilija, palvelua kiitos!

”Missäs ne keittiön tervehdykset viipyy?”

Read Full Post »

Hetekanvaltaaja

Me muutettiin pari päivää sitte. Meiän puutarhalle me muutettiin. Täällä me ny sit nautitaan kesästä ja elämästä ja kesäelämästä.

Tässä muutossa on monta hyvää juttua, mut erityisesti yks ihan huippujuttu. Meinaan se, että mun mökkipeti on vielä vähän työn alla. Mää arvaan, että ny joku kameli on jo ihan sitä mieltä, että mää oon ihan heitteillä, ko ei omaa petiä oo, ko vilttejä vaan. Mut ehei, tää on kuulkaa ihan mainio järjestely. Arvakkaa missä meikätyttö meinaan nukkuu yönsä? No mamman hetekassa! Ihan parasta! Siihen kuulkaa keskelle hetekaa ko vetää poikittain pötkölleen, niin kyllä maar näkee makeita unia. Ispää ja mua nauratti kuulkaa toissa yönä ko mamma ponnahti unissaan purnaamaan, että se ei mahu. Näki varmaan vaan jottain ahdasta painajaista ko tollasia jutteli. Kyllä siihen hetekaan meinaan ihan hyvin mahtu. Mää tiiän, ko mää ite olin siellä ja mahduin oikein mainiosti!

Mun paras ystäväni Tito muutti kans tänne muutamaks päiväks. Ollaan nautittu auringosta ja lämmöstä ja oltu rillimaistereita (kyllä muuten kannatti, saatiin meinaan puoliks ryynimakkara). Paitti ny illalla ollaan vaan köllitty vilteillä, ko on sadekeli.

Mää saatoin vahingossa hiukka lainata Titon mukanaan tuomaa lelkkua. Ihan hellästi vaan mää sille aasille semmosen lopotomiatyyppisen operaation tein. Mamma torus, että mää muka olin rikkonu toisen omaa, mut ei Tito kyl ollu yhtään pahoillaan. Hyvä lelkku se on edelleenki, elleipä entistäki parempi.

Read Full Post »