Mamma käyttäänty eilen ihan kummallisesti. Siellä meiän puutarhassa. Mamma meinaan sai yhtäkkiä päähänsä, että se hautaa maahan palloja. Joo-o, palloja se maahan hautas. Paitti että ite se sano niitä sipuleiks.
No mut kuitenki, ni sitte se hautas maahan ainaski tuhat palloo. Ja mä hetken sitä touhua katteltuani totesin, että ei kai auta muu ku alkaa kaivaa niitä palloja takas esille. Ku mä olin ihan varma, että mammalle oli iskeny se dementtia, ni se sitä varten teki tollasta ja sit mä aattelin, että ei mee ku tovi, ni sitte se alkaa ettii niitä palloja, eikä se sitte niitä enää löyä tahi ees muista, että mihin se ne hautas.
Mut mitä vielä! Mamma oli ihan kiittämätön ja toru mua, että ei saa kaivaa niitä palloja esiin. Kaivoin silti, aina ku mamman silmä vähänkään vältti. Hirmeen vaivalloista oli toi touhu, ku aina ku mä just olin saanu pallon kaivettua, ni mamma pyyhälsi paikalle ja kielsi ja hautas sen pallon takas maahan. Huhhuh.
Ei siinä sitte auttanu muu ku antaa niitten pallojen olla. Mutta mä painoin tarkkaan mieleeni, että mihin se mamma niitä kätki. Ni sit jonain kertana ku mamma ei oo lähellä, kaivan ne ylös. Dementtia-mamma ei kuiteskaa ite muista mihin se ne kätki.
Tapahtu siellä muutenki kaikkee jännää. Mamma käveli ees taas pitkin ruohoo sellasen vekottimen kanssa, joka sano rouskis ja sit ruoho vaan lensi. Yritin tehdä lähempää tuttavuutta sen vekottimen kanssa, mut mamma kielsi, ku kuulemma sillä on aika terävät hampaat sillä vekottimella. Haiskahtaa vaaralliselta.
Naurava Nakki 