Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for heinäkuu 2011

Ruokailuseura

Mamma on sanonu, että mä oon usein hirmeen hellyyttävä, ku mä iltaruokailen. En tiiä mitä se sillä meinaa, mutta se on kyllä totta, että mua saa helliä mielin määrin. Mamma otti pari iltaa sitte mun iltaruokailusta kuvasarjan.

Mä tulin iltaruokailemaan mun possun kanssa. Mä asetin possun syömään siittä samasta kupista.

Mä tulin iltaruokailemaan mun possun kanssa. Mä asetin possun syömään siittä samasta kupista.

Jotenki se ruokailu ei tuntunu siinä asetelmassa niin mukavalta. Ni mä sitte nostin possun ja aloin katteleen sille uutta paikkaa.

Jotenki se ruokailu ei tuntunu siinä asetelmassa niin mukavalta. Ni mä sitte nostin possun ja aloin katteleen sille uutta paikkaa.

Näin. Oisko nyt parempi?

Näin. Oisko nyt parempi?

No nyt on molempien hyvä mutustaa.

No nyt on molempien hyvä mutustaa.

Kiitosvingutukset siihen ruokailun päälle.

Kiitosvingutukset siihen ruokailun päälle.

Tarpeeks ku vinguttaa, ni pitää laittaa omat korvatki off-asentoon.

Tarpeeks ku vinguttaa, ni pitää laittaa omatki korvat off-asentoon.

Read Full Post »

Tiedättekö ne sellaiset Brion mäyräkoiralelut, joita vedetään perässä? Siis tällaiset:

Kuva: www.brio.fi, klikkaamalla lisätietoihin

Kuva: http://www.brio.fi, klikkaamalla lisätietoihin

No. Mamman mielestä ne on aina ollut ihan huippuja, ja jouluna sen lahjapaketista kuoriutuikin tuollainen maailman hienoimpia koiria jäljittelevä lelukoira (jep, niinku oon ennenkin kertonu, niin mun mamma on aika lapsellinen). Se lelu on paraatipaikalla työhuoneen mun huoneen kirjahyllyn päällä.

Ollaan sitten mamman kanssa mietitty, että mistäköhän on muinoin vuonna 1953 suunnittelija saanut inspiraationsa tehdä juuri perässä vedettävä mäyräkoira. Siis että oishan se voinut yhtälailla suunnitella vaikka perässä vedettävän puldokin taikka vaikka villakoiran. Mun mielestäni tää on tietenkin ihan selvä juttu: Mikäpä muu koira olisi yhtä kaunis, edustava, viisas ja virtaviivainen kuin komea mäyräkoira?!

Mammalla on toinen (mielestäni väärä) näkemys asiasta. Se on nimittäin sitä mieltä, että se vois yhtä hyvin käydä lenkuroilla Brio-koiran kanssa kuin mun kanssa, samanlaista perässä vetämistä kuulemma ois lenkurointi kummassakin tapauksessa. Paitsi että kuulemma Brio-koira seurais kiltimmin. Eli mamma on sitä mieltä, että Brio-koiran suunnittelija on ilmeisesti tehnyt läheisempää tuttavuutta jonkun oikean mäyräkoiran kanssa ja nähny, minkälaista lenkurointi meidän kanssa on (toim. huom. taloudessani asuva mäyräkoira tulee aina askeleen (tai kymmenen) perässä vikuroiden ja itsepäisesti hidastellen).

Hmph. Enpä tiedä. Taitaa olla taas mamman joutavia horinoita. Mitäs menee ja harppoo aina niin hirmeetä kyytiä lenkuroilla, että mulla on täys työ kipittää samaa vauhtia perässä (vaikka mulla tietty onkin aika pitkät sääret). Ja siis oishan se nyt epäkohteliaista ohittaa vastaantulevia lapsia / aikuisia / mummoja / pappoja / polkupyöriä / pulkkia / lastenvaunuja / skeittilautoja / koiria / mitä tahansa pysähtymättä ja tervehtimättä. Kyllä hyviin tapoihin kuuluu heittäytyä selälleen ja tarjota massua rapsuteltavaksi.

Read Full Post »

Viime yönä tapahtu ihan hirmusia! Yhtäkkiä ku mä vaan ihan rauhassa vedin sikeitä mamman kanssa, ulkona rupes jyliseen ja koliseen ihan hulluna. Hirvee meteli ja pauke vaan kuulu. Mä tietty tarkkakorvasena koirana olin heti valppaana, että Hetkonen, mitänytapahtuu, kuka ikinä ookkaan, ni älä yhtään yritä tunkeutua meille! Ja onneks olin taas valppaana, meinaan samaa ei voi kyllä sanoo mammasta. Se vaan nukku eikä yhtään tajunnu, että hurja meteli tunkeutuu meille sisään, ja vieläpä salakavalasti ikkunoista eikä ovesta. En tiiä mihin se ollenkaan joutuis, ellei se asuis tällasen herkkäaistisen neron kanssa…

No, mä sitte menin tökkimään mammaa hereille, että Halloo!! Sun pitää herätä!! Ja kyl se sit onneks heräski, ku mä olin aikani tökkiny. Sit vasta mammaki huomas, että jylisee ja paukkuu ja se nousi ja laitto ikkunat kiinni. Sit ei enää jylissy ja paukkunu niin paljo, vaan vähän vaan. Se tais pelästyä mun sankarillista valppautta se meteli ja se meni metelöittemään jonku muun ikkunan taakke.

Sit me jatkettiin unia, mutta koska mä epäilin, että mua mammaa saattaa vähä jännittää se jylinä ja pauke, ni mä katsoin parhaaks mennä ihan sen kylkeen kiinni. Että se tietää, että sen urhoollinen vahti kyllä on turvana. Mä menin tyynylle ja sitte mä laitoin pään mamman kainaloon ja sitte mä nukuin siinä aamuun asti. Yhtään en siitä liikkunu, paitti kerran nostin pään mamman poskee vasten. Mamma väitti, että niin lähekkäin oli aika kuuma nukkua, mutta mun mielestä niin oli just hyvä. Mua väsytti vielä aamullaki, koska takana oli melkonen urotekojen yö.  Se on rankkaa hommaa toi metelin karkottaminen ja mamman suojelu.

Read Full Post »

Mun plokiystäväni Myrsky oli jo ihan huolestunu, että oonko mä jumittunu ihan lopullisesti mun puutarhan uumeniin, ko mä en oo kirjottanu mittään pitkiin aikoihin. Ei huolta, ei se puutarha mua nielassu oo, vaan täällä ollaan! Mutta kyllä mä oon oikeestikki ollu siellä puutarhassa niin paljo viime aikoina, että en oo sillai ehtiny kauheesti istua tietokoneella. Kattokaa ku on kesä, ja kesällä kuuluu olla ulkona.

Mä oon löytäny myös uuden lemppariköllöttelyväijymispaikan. Siis mullahan oli ennestään maailman paras väijymispaikka. Se oli vattupuskissa ja siitä oli suora näköyhteys arvakkaa minne? NO NAAPURIN SEDÄN RILLIIN!!! Mä katkoin siittä kohtaa niitä vattupuskia, ni sinne tuli just sopivasti mäyräkoiran kokonen väijymispaikka. Siellä ku kyyhötti ihan hiljaa, ni kukaan ei huomannu, että oli makkaraväijyssä.

Mut nyt mulla on siis uus, mahtava paikka, missä on hyvä sekä köllötellä että väijyä ohikulkijoita. Meinaan mamma ripusti omppupuiden väliin maton. Joo-o, matto se on ja siinä se riippuu. Sitte se humps vaan hyppäs ite sinne maton sisään. Mä innostuin siittä niin, että käskin mamman nostaa mutki sinne, jos se kertta on niin hyvä paikka. Mamma oli aluks vähä epäileväinen, että mahtaakos se olla koiralle sopiva paikka, mut ku mä aikani intin, ni sit se nosti mut sinne. Ja siellä riippumatossa on ihan huippuhyvä köllötellä! Joo. Ja sitte ohikulkijat ei yhtään osaa aavistaa, että riippumatossa vois olla hurja vahtikoira, ni ne pystyy säikäyttään tosi hyvin ko alkaa räyhätä sieltä riippumatosta niille.

Riippumatossa on koiran hyvä olla.

Riippumatossa on koiran hyvä olla.

Mä oon siis riippumaton koira. Enklanniks än independent dok.

Read Full Post »

%d bloggers like this: