Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for kesäkuu 2010

Uhmaikä

Tiiättekö, että on aika rankkaa, ku jollain perheessä on uhmaikä. Mä en oo aiemmin kuullukkaa sellasesta iästä, mutta mamma on sanonu monasti, että nyt meillä kyllä on yks uhmaikänen talossa. No, koska meitä on vaan kaks, ja mä todistetusti oon yhden vuoden ikäinen, ni oon päätelly, että mamma on sit sen uhman ikänen.

Mamman uhmaikä on siittä rankkaa, että mamma käskyttää mua hirmeen paljo, ja me joudutaan käymään mummiälestä ihan turhia keskusteluja päivittäin. Mä oon esimerkiks päättäny, että oikeestaan ei oo kovin kliffaa istua joka kerta ku laitetaan remmi kaulaan ja mennään ulos (tai vältsiin muissakaan tilanteissa). No mä oon sit aatellu, että mä seison vaan siinä mamman edessä. Mutta arvakkaapa vaan sopiiko se tolle uhmaikäselle mammalle? No ei vissiin sovi, ei. Siinä se sitte toistelee, että pitää istua. Saattaa mennä tosi kauanki ennen ku päästään sopuun.

Sit kans oon alkanu miettii, että mamma mummiälestä kutsuu luokse välillä ihan turhaan. En oo sit viittiny aina mennä sen lua, ku oon aatellu, että se on vaan sitä mamman uhmaikää. No arvakkaa vaan sopiiko sekään mammalle? No ei vissiin sovi, ei. Sit se on saanu päähänsä, että se pomottaa muutenki mua hirmeen paljo. Niinku esimerkiks se määrää mihin suuntaan mennään lenkillä ja millon saa mennä ulos ja millon saa mennä kadun yli ja millon saa moikata muita ihmisiä tai koiria ja millon saa riahua ja millon saa vinguttaa kumikanaa. Niinku esimerkiks öisin ei saa vinguttaa kumikanaa. Tosi ahdasmielistä.

Mamma on sanonu, että tää uhmaikä ja ainanen rajojen testaaminen koettelee sen kärsimällisyyttä. No NIINPÄ! Vähänkö tää koettelee myös mun kärsimällisyyttä! Onko teiän muitten mammoilla ollu vastaavia uhmaikäoireita? Millai ootte selvinny niistä? Mä otan hirmeen mialuusti vinkkejä vastaan, ku tää uhmaikä on kyl tosi rankkaa aikaa.

Read Full Post »

Eilen ku oltiin lenkuralla, meille tapahtu hulluja. Meinaan yhtäkkiä ku me käveltiin ja mamma oli just päästäny mut mettään vapaaks ja testannu mun tottelevaisuuden, ni yhtäkkii meiän vierestä lähti juoksuun iso rusakkojussi! Se oli tosi iso ja tosi nopee. Mä ku näin sen, ni mä otin tietty haasteen vastaan ja lähin ajaan sitä takaa. Anitraki lähti juoksukisaan mukaan.

Se rusakkojussi oli tosi nopee. Niin nopee, että ees mä, vaikka oon todennäkösesti näitten huudien nopein mäyräkoira, en saanu sitä kiinni. Yritin kyllä. Mamma yritti häiritä mun juoksukilpailua mesoomalla siellä mun perässä, että pitää pysähtyä ja tulla takas. Mä en ottanu sellasia käskyjä kuuleviin korviini. Juoksin vaan ku hullu, vaikkein kyl oo yhtään hullu, ja maistelin jo suussani jänöpaistimakua.

Sit se rusakkojussi onnistu jotenkin harhauttaan ja katoomaan. Sit mä tulin takas mammalle. En kyllä suostunu heti kiinni, ku mulla oli tärkee homma haistaa niitä rusakojussin jälkiä, että löytäsin sen uuelleen. Mamma oli vihanen. Se toru, että pitää totella, ku käsketään, vaikka ois mikä rusakkojussi vauhdittamassa menoo. Sit jouduin remmiin, enkä saanu loppulenkkiin olla vapaana, ku mamma sanos, että se sai tarpeekseen tottelemattomista koirista yhelle päivälle. En tiiä mistä tottelemattomista koirista se puhu, ku mä en nähny itteni lisäks ku Anitran, eikä meny niin kauheen tottelemattomia mummielestä olla. Kumma mamma. Ihan hönö.

Read Full Post »

Mä oon ollu viime aikoina pari kertaa päivähoidossa Tätin luona. Siellä päivähoidossa on aina tosi kivistä. Täti on hankkinu sellasen puutarhapalstan ja mä oon ollu siellä auttamassa tätiä. Oon ollu siellä työnjohtajana, mut sit oon kans auttanu tätiä aika monenlaisissa puutarhahommissa. Oon esimerkiks kylväny sinne luita.

Mä kylvin luita. Ootan innolla, että niitä alkaa kasvaa ja pääsen korjaamaan satoa.

Mä kylvin luita. Ootan innolla, että niitä alkaa kasvaa ja pääsen korjaamaan satoa.

Sit oon kans kylväny tätin apuna pottua. Potunkylvö on siitä hauskaa, että niitä pottuja on hauskaa pihistää ja on kans tosi nastaa kaivaa kuoppaa niille potuille. Tai niitten pottujen viereen.

Sit siellä tätin palstalla on ollu aika paljo siivoomista. Kattokaa ku sitä palstaa on raivattu aika uuteen uskoon. Ni sit mä oon tuhonnu tätin apuna niitä keppejä ja juuria.

Keppisilppuri.

Keppisilppuri.

Kuopankaivamisessa mä oon aivan mestari. Ja puutarhassahan kuuluu kaivaa kuoppia. Välillä meillä on ollu Tätin kans hiukka erimielisyyttä siitä, että mihin niitä kuoppia kaivetaan ja mihin kuoppaan niitä sipuleja laitetaan ja onko ne sipulit varmasti oikeessa paikassa vai pitäiskö niitä vielä siirtää johonki toiseen kuoppaan. Mummielestä ne on kaivannu siirtelyä aika usein. Täti on ollu erimielinen. Kattokaa ku täti on sillai vielä alottelija noissa puutarhahommissa.

Kaivinkone.

Kaivinkone.

Ai mitä?! En mä oo tehnyt mitään väärää. Nää tädin istuttamat sipulit on musta vaan ihan väärässä paikassa.

Ai mitä?! En mä oo tehnyt mitään väärää. Nää tädin istuttamat sipulit on musta vaan ihan väärässä paikassa.

Jonain kertana ku mä olin päivähoidossa mä olin ihan ypönä. Meinaan ku Tito ei ollukkaa kotona. Ni sit mulla oli aikamoinen homma pitää hommat kasassa siellä palstalla ihan yksinäni. Mulla oli sillon aika kiire kans käydä kaikkien naapuripalstaviljelijöitten rapsuteltavana. Niillä oli ihan hyviä eväitäki mukana. Yleensä Tito on kuiteski kans siellä palstalla.

Pääpuutarhuri.

Pääpuutarhuri.

Kerran ku oltiin siellä palstalla, meille kävi ihan mahoton munkki! Siellä oli meinaan makkaroita ja rilli! Me saatiin Titon kans sit ihan omat makkarat. Tito kyl pihisti mun makkaran ennen ku mä ehin syyä sen, mut täti onneks piti mun puolia ja pelasti sen makkaran mulle takas.

Makkaramestarit.

Makkaramestarit.

Puutarhahommat on just kivoja. Oispa mullaki oma puutarha.

Read Full Post »

Mä täytin vähän aikaa sitte ihan kokonaisen vuoden.Ne oli tosi merkittävät synttärit, ku musta tuli sit jo tosi iso. Me juhlittiin mun synttäreitä rillaamalla Tätin ja W-setän ja Titon ja Mamman kans.

Mamma oli sitä mieltä, että mä käyttäännyin huonosti mun ykkössynttäreillä. Mummielestä mä käyttäännyin tosi hyvin. Ihan niinku lastenkutsuilla kuuluuki käyttääntyä. Ja kyl mummielestä juhlakalu saa ihan ite käyttääntyä sillai ku tahtoo, ku se on kuitenkin sankari. Sitä paitti on se ny kumma, ku ensin pieni koira viedään kallioille kauas omien ruokakuppien luota ja sit laitetaan lautasia maahan. No kyllä kai mä ny henkeni pitimiks siinä tilanteessa käyn syömässä niiltä lautasilta. Ja sitä paitti, enkö mä muka ollu niitten juhlien sankari ja ilman mua niitä juhlia ei ois ollu ollenkaan? Nih, ni kyllä sillon mummiälestä on täydellistä vääryyttä, että joku muu syö jotain sellasta mitä mä en saa MUN juhlissa! Nih. Ja sitä paitti en ois ollenkaan varma, että siitä rillaamisesta ois tullu yhtään mitään ilman mua, ku mä vahdin niitä eväitä siellä rillissä tosi tarkkaan. Ja voi olla, että joku muu ois varastanu ne meiän eväät, jos mä en ois.

Mä vahdin rilliä tosi tarkkaan, ettei kukaan vaan vie meiän herkkuja.

Mä vahdin rilliä tosi tarkkaan, ettei kukaan vaan vie meiän herkkuja.

Siellä mun juhlissa oli lahjoja, ihan niinku synttärijuhlissa kuuluuki olla.

Mä halusin avata mun paketin ihan omassa rauhassa, ni vein sen pois siittä tapahtumien keskipisteestä.

Mä halusin avata mun paketin ihan omassa rauhassa, ni vein sen pois siittä tapahtumien keskipisteestä.

Siinä paketissa oli aika kova avaaminen. Jopa yksvuotiaalle.

Siinä paketissa oli aika kova avaaminen. Jopa yksvuotiaalle.

Ja sieltä paketista löyty kanarialainen lintu!

Ja sieltä paketista löyty kanarialainen lintu!

Mä sain kanarialaisen linnun, joka piipitti. Ei piipittäny muuten enää seuraavana päivänä. En yhtään tiiä, miten se sillai äänensä kadotti. Ei sillä muuten enää oo nokkaakaan. En yhtään tiiä, mihin se senki kadotti. Kanarialaisen linnun lisäks sain kans luita ja muita herkkuja.

Mulla oli niin paljo luita, että mä annoin yhen mun hyvälle kaverille Sisille. Sisi oli meinaan lenkuralla sillon ja sattu kävelemään meiän rillipiknikin ohi. Me peuhattiin synttäripeuhut.

Mun kaveri Sisi.

Mun kaveri Sisi.

Mut synttärithän ei oo oikeet synttärit, jos ei oo kakkua. Mulla oli ikioma kakku! Ihan mulle vaan. Kukaan muu ei saanu sitä kakkua. W-setä toi mulle sen mun ikioman kakun. W-setään voi selkeesti luottaa kakkuasioissa. Siinä kakussa oli kynttiläki. Me puhallettiin se mamman kans yhessä, ku mamma eppäili, että mä oisin saattanu kärväyttää kuononi, jos oisin puhaltanu sen yksin.

Mun ikioma perliininmunkkikakku!

Mun ikioma perliininmunkkikakku!

Mä söin mun perliininmunkkikakun ihan ittekseni. Ai niin. Titoki sai oman perliininmunkin.

Mä söin mun perliininmunkkikakun ihan ittekseni. Ai niin. Titoki sai oman perliininmunkin.

Oli siellä mun juhlissa sit kakkua vieraillekki.

Mä tarjoilin kakkua vieraille.

Mä tarjoilin kakkua vieraille.

Mummiälestä synttäreitä vois juhlia paljo useemminki. Mä en kyllä muista mun nollavuotissynttäreistä paljookaan, mutta oli neki varmaan hyvät pileet mä luulen. Mun kaksvuotissynttärit on varmaan jo ihan pian. Ehkä jo tänä kesänä.

Read Full Post »

Me oltiin vähän aikaa sitte mummolassa. Tito ja tätiki oli mummolassa. Siellä mummolassa oli ihan kesä. Tosi kuuma ja kaikkee kesäjuttuja. Niinku kärpäsiä ja muita höntiäisiä.

Sit siellä mummolassa oli kans mun ikiomat akiliitotelineet, jotka mä sain ukilta joululahjaks. Me viritettiin ne nurtsille ja liidettiin ihan hulluna! Mun lemppari on se putki. Mulla on niitä kaks.

Hukkaputkessa!

Hukkaputkessa!

Justiinaa vähän epäilytti putket.

Justiinaa vähän epäilytti putket.

Mä olin tosi innokas akiliitäjä. Ku ne meiän peuranamit oli niin herkkua, että kyllä niitten takii kannatti tehä temppuja.

Tulkaa hei joku liitään mun kans!

Tulkaa hei joku liitään mun kans!

Tito järjesti meille kans varsin viihdyttävää ohjelmaa. Se on meinaan melkonen uimahyppymestari. Se osaa pellehyppyjäki.

Eka Tito ottaa vauhtia ja sit laiturin päästä se ponnistaa oikein kunnolla.

Eka Tito ottaa vauhtia ja sit laiturin päästä se ponnistaa oikein kunnolla.

Ilmojen halki käy pellehyppääjän tie.

Ilmojen halki käy pellehyppääjän tie.

Molskis!

Molskis!

Ja sit rantaan. Ja sit koko homma alusta.

Ja sit rantaan. Ja sit koko homma alusta.

Ranta oli kyllä tällä reissulla muutenkin ihan huippupaikka! Ukki nimittäin heitti katiskan jokeen, ja mä sain nostaa sen katiskan ukin apuna. Ja arvakkaa mitä siellä katiskassa oli? No AFFENIA! Kahtena päivänä peräkkäin siellä oli AFFENIA! Ja mä rakastan kalaa ja mä rakastan erityisesti tuoreita AFFENIA! Ukki rillas meille ne affenet ja voi juku, että ne oli herkkua!

Me tarkkaillaan ku mamma putsaa meille vastarillattuja affenia!

Me tarkkaillaan ku mamma putsaa meille vastarillattuja affenia!

Ne affenten perkuujätteet oli meiän mielestä tosi houkuttelevia. Eime ymmärretty, et miks ne piti laitaa poies. Me sit tarkkailtiin niitten perkuujätteiten tilannetta saavin äärellä.

Ne affenten perkuujätteet oli meiän mielestä tosi houkuttelevia. Eime ymmärretty, et miks ne piti laitaa poies. Me sit tarkkailtiin niitten perkuujätteiten tilannetta saavin äärellä.

Siellä maalla oli ihan tosi kuuma. Niin kuuma, että välillä piti kastella päätä vedellä. Ja sit oli kans niin kuuma, että välillä piti ottaa vaan ihan rennosti. Se on siitä hyvä, että mä oon tosi taitava ottamaan tosi rennosti.

Ihan reporentona mä olin siellä maalla.

Ihan reporentona mä olin siellä maalla.

No sit siellä maalla oli kans sellasta jännää ohjelmaa, että yks mun poifrendeistä, Armas, tuli moikkaamaan mua.

Mamman mielestä me sovittais hyvin sellaseen tresman-mainokseen, ku me tullaan niin komeesti rivissä kohti kameraa. Ehkä sovittaiski, mut ei me haluttais mitään vaatteita mainostaa.

Mamman mielestä me sovittais hyvin sellaseen tresman-mainokseen, ku me tullaan niin komeesti rivissä kohti kameraa. Ehkä sovittaiski, mut ei me haluttais mitään vaatteita mainostaa.

Me oltiin siellä mummolassa muutama päivä. Sit me matkustettiin takas kotiin.

Me matkattiin Titon kans takapenkillä. Välillä mä olin päällä.

Me matkattiin Titon kans takapenkillä. Välillä mä olin päällä.

Välillä mä olin alla.

Välillä mä olin alla.

Ja sit välillä me oltiin rivissä kaikki kolme, mä ja Jellona ja Tito.

Ja sit välillä me oltiin rivissä kaikki kolme, mä ja Jellona ja Tito.

Nyt mä ootan, että koska me oikein mentäis seuraavan kerran sinne maalle mummolaan. Siellä on kivistä, ku saa olla ihan irtivapaana koko ajan.

Read Full Post »

Aim päk

Mulla on ollu ihan tosi pitkä plokitauko. Mullon ollu vähä kiirusta. Oon ollu maalla ja täyttäny vuoden ja nauttinu lämmöstä ja ollu päivähoidossa ja sit on ollu vielä ihan tavallista arkeeki. Ni en sit vaan oo ollu kirjotustuulella. Mut mä lupaan kertoo kaikesta jännästä mitä on tapahtunu. En niinku ehkä tänään, mut ehkä huomenna tai huomisen huomenna.

Mutku mä sain yheltä mun poikaystävältä, Artulta, terveisiä, että se kaipaa mun plokijuttuja, ni mä ikäänku Arttua rauhotellakseni aattelin laittaa tänne tämmösen lyhyen jutun, että elossa ollaan ja kaikki on hyvin ja plokiki piristyy taas pikkuhiljaa.

Kattokaa vaikka, miten kiirettä mulla on pitäny:

Mä suarastaan lennän, ku mullon niin kiire.

Mä suarastaan lennän, ku mullon niin kiire.

PS Arttu, lähden mialuusti treffeille.

Read Full Post »

%d bloggers like this: