Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for helmikuu 2012

Voihan kiinankaali!

Tiiättekö, että mun mamma on saanu päähänsä, että mun pitää laihduttaa. Kyllä, laihikselle se mut on laittanu. Mun ruoka-annoksia on pienennetty ja herkkusiakaan ei saa enää mielin määrin. Tätä on ny jatkunu jo monta viikkoo, mut nyt se vasta hulluja keksi. Meinaan että se alko syöttää mulle kasviksia. Kyllä mä vielä napojaki saan ja lihaaki ja kalaaki, mut osa mun lihoista ja kaloista on korvattu rehuilla. Esimerkiks eilen mä sain iltanapojen kans porkkanaa, enkä niinku vaikka jauhislihaa. Ja tänään meni viel hullummaks. Meinaan mamma tarjos mulle iltaruoaks kiinankaalia! Ihan tosi!

Mä oon sillai kohteliainen, että en ronklaa niin kauheesti, ni mä sitte ihan kohteliaisesti söin mun kipan tyhjäks, vaikka ensin mä kyllä vähän yrmin sitä kaalia. En o ikuna kuullu, että koirat söis kaalia. Ootteko te plokikamut kuullu moista? Pittääkö mielestänne mun huolestua, että mun mammasta on tullu ihan sekopää?

Mainokset

Read Full Post »

Meillä oli eilen vieraita. Ispän vanhemmat oli kattomassa mua. Meistä tuli heti hyviä kavereita. Niillä on nimittäin selkeesti homma hallussa. Ne tietää, että kun tullaan moikkaamaan mäyräkoiraa, ni on kovin kohteliaista huomioida mäyräkoiraa erittäin paljon. Niinku että mäyräkoiraa kuuluu rapsutella ja mäyräkoiran kanssa kuuluu leikkiä. Ja jos oikein haluaa olla kohteliainen, niin mäyräkoiraa voi myös muistaa tuliaisella. Ja mua muistettiin! Sain ihka oman, hienon Kettu Repolaisen.

Kettu Repolainen sano piip. Kymmenen minuutin kuluttua se ei enää sanonu piip. Kettu Repolaisella oli alunperin neljä jalkaa. Nyt sillä on kaks jalkaa. Ja mamma väittää, että Kettu Repolaisella oli myös hiukan tiiviimpi rakenne. Nyt se on aika repaleinen Repolainen. Mut se on silti mun oma ja mä tykkään siitä.

Mykkä, kaksijalkainen, mun ikioma, repaleinen Repolainen.

Mykkä, kaksijalkainen, mun ikioma Kettu Repaleinen.

Mä ja Repolainen.

Mä ja Repaleinen.

Mee jo pois. Mä ja Repaleinen ei enää jakseta poseerata.

Mee jo pois. Mä ja Repaleinen ei enää jakseta poseerata.

Kettu Repaleinen tuli tosi tarpeeseen, koska se ilostutti mua kovasti. Meinaan mulla on nyt vähän vaikeet ajat. Mamma on yrittäny lohduttaa, että naisen elämä on joskus sellasta ja kyllä se siitä helpottaa. En tiiä uskoisko tota, koska tää pöksyjen pitäminen on ihan hanurista ja mua murjotuttaa. Repaleisen kans mua ei murjotuta ihan niin paljoo.

Read Full Post »

Me oltiin viikonloppuna mummolassa. Meillä oli tosi kiva viikonloppu. Mut sit se reissu päätty vähä ikäviin tunnelmiin.

Kattokaa ko me oltiin just pakkaamassa autoo, ni just ku kaikki ihmiset touhus sitä pakkaamista, mulle tuli nenääni maailman ihanin tuoksu. Se tuoksu oli niin huumaava, että mun oli ihan pakko seurata sitä. Ja sitte ihan ykskaks ihmiset huomas, että mä en enää ollukkaan pakkaamassa autoo niitten kanssa.

Mä seurasin ja seurasin sitä ihanaa tuoksua ja jotenki mä erkaannuin kaikista muista. Ja ku mä erkaannuin, ni samalla mun korvani meni sellaseen asentoon, että ne ei kuullu ollenkaan, ko mamma ja muut ihmiset huusi ihan kurkku suorana mun nimee. Ne vissiin huus mun nimee aika kauan, mutta mä en kuullu sitä, koska mä olin vähä niinku kateissa.

Sitte siinä kävi niin, että mun ispä (joo, en oo tainnu kertookaan, että mullon nykyään sellanenki) kans erkaantu niistä muista. Ja se erkaantu kans sinne maantielle, missä mä olin erkaantuneena. Se juoksi sinne ihan viimistä päivää ja sitte se löys mut erkaantuneena. Se vaikutti jotenki hätääntyneeltä, ni mä sit vaan haistelin siinä maantien pientareella haisuja ihan muina koirina, ihan kuulisti vaan.

Ispä nappas mut kiinni ja mä pääsin sylikyydillä takasin mummolaan sieltä maantieltä. Mamma tuli ihan vauhkona vastaan ja se oli jotenki tosi huonotuulinen, ku mä tulin sieltä erkaantumisreissultani takas. Mut laitettiin suoraan auton takapenkille ja turvavöihin ja mamma sanos, että mun on syytä koko kotimatkan ajan miettiä tekosiani.

Mamma sano, että ispä on sankari, ko se löysi mut sieltä erkaantumisreissusta. Mut mä kuulemma oon antisankari, ku tein erkaantumistempun, enkä kuullu, ku mua huudettiin. En tiiä mikä on antisankari, mutta jotenki mä aistin, että ois parempi olla sankari ko antisankari.

Read Full Post »

Vieraita

Mulla oli vähän aikaa sitten vieraita. Mun poifrendini Niilo ja mun ystäväni Hanna oli mun luona oikein yökylässä.

Meistä otettiin kaverikuva. Niilo on tossa vasemmalla ja Hanna on keskellä. Ja mä oon sit Hannan eessä.

Meistä otettiin kaverikuva. Niilo on tossa vasemmalla ja Hanna on keskellä. Ja mä oon sit Hannan eessä.

Meillä oli oikein mukavaa yhessä. Niilon kanssa me riehuttiin ympäri ja ämpäri. Ollaan tosi hyviä riehumaan. Hanna ei aina oikein jaksa riehua meiän kanssa, ni se tyyty enemmänki kattelemaan ku me riehuttiin.

Hippa!

Hippa!

Mä kyllä kävin pussailemassa Hannaa aina välillä, ettei sille kattokaa vaan ois tullu koti-ikävä. Mä oon sillai huomaavainen emäntä.

Puspus

Puspus

Meiän yöki suju kivasti. Hanna ja mä nukuttiin siskonpetissä soffalla. Hyvin mahuttiin. Niilo nukku mamman sängyn alla. Kattokaa ku se ois halunnu olla mies talossa ja nukkua siellä sängyn päällä, mutta aina se sai häädön pois. Ni sit se ryömi sängyn alle ja nukku siellä.

Hanna ja Niilo oli kovia nukkumaan päivälläki. Mä en niin paljoo nukkunu, ku mun piti olla hommissa. Mä laskin liikennettä. Mä oon kattokaa ton meiän vieressä kulkevan tien liikenteenlaskentapäällikkö.

Liikenteenlaskija ja unikeot

Liikenteenlaskija (tuolla selkänojalla ikkunan eessä) ja unikeot.

Sellasia vieraita mulla oli. Tulkaa toistekki!

Read Full Post »

Hieronnassa

Niinku ehkä muistatte, ni vähä aikaa sitte oli joulu. Sehän on jo ollutta ja mennyttä, mutta koska mä en oo viel esitelly teille mun joululahjoja, ni mä aattelin tehä sen nyt. Varsinki, koska mä lunastin mun yhden parhaista joululahjoista vasta ihan äsken.

Meilloli Titon kans huippujoulu ja huippulahjat.

Ennen ku sai avata lahjoja piti poseerata kuusen eessä. Otettiin aika monta kuvaa, mut ei onnistuttu saamaan sellasta, että Tito ja mä molemmat ois katottu kameraan. Kattokaa ko mamma on vähän huono kuvaaja.

Ennen ku sai avata lahjoja piti poseerata kuusen eessä. Otettiin aika monta kuvaa, mut ei onnistuttu saamaan sellasta, että Tito ja mä molemmat ois katottu kameraan. Kattokaa ko mamma on vähän huono kuvaaja.

"Mitään ei olla vielä avattu ilman lupaa. Me vaan vähä kattellaan näitä paketteja"

"Mitään ei olla vielä avattu ilman lupaa. Me vaan vähä kattellaan näitä paketteja."

Tito sai iiiison lahjapaketin.

Tito sai iiiison lahjapaketin.

Mä sain hianoja paketteja. Oli niitten sisällä hianoja lahjojaki.

Mä sain hianoja paketteja. Oli niitten sisällä hianoja lahjojaki.

Mä sain ukilta hienojen naisten neuleen. Ja sit mulloli mun juhlahelmet kaulassa. Mamma sanos, että mä voisin mennä millon tahansa hankkenille, enkä yhtään erottuis joukosta. Toi luu on muuten Titon, mut mä lainasin sitä kuvausrekvisiitaks.

Mä sain ukilta hienojen naisten neuleen. Ja sit mulloli mun juhlahelmet kaulassa. Mamma sanos, että mä voisin mennä millon tahansa hankkenille, enkä yhtään erottuis joukosta. Toi luu on muuten Titon, mut mä lainasin sitä kuvausrekvisiitaks.

Mut tiiättekö, että yks joululahja oli ylitte muitten. Ja se on se, miks mä oikeestaan kirjotanki tätä juttua. Meinaan mä sain Titolta lahjakortin hierontaan! Joo, oikeen hemmotteluhoitoon.

Mä lunastin mun hierontalahjakortin vähä aikaa sitte. Ai että mä nautin siittä hieronnasta. Se teki hyvää mun hyvin kehittyneelle vartalolle ja upeille lihaksille. Kantsii kokeilla.

Tällai nautitaan hieronnasta. Ai että, ku tuntuu hyvältä!

Tällai nautitaan hieronnasta. Ai että, ku tuntuu hyvältä!

Mä oon tosi notkee. Tosta noin vaan venyteltiin mun jalkoja.

Mä oon tosi notkee. Tosta noin vaan venyteltiin mun jalkoja.

Mun selkä tykkäs hyvää.

Mun selkä tykkäs hyvää.

Mamma oli kans tosi ylpee, että mä käyttäännyin hieronnassa tosi hienosti, enkä karannu kertaakaan hierojalta. Välillä mä vähä kyllä sanoin sille tädille, että mistä mä tykkään erityisesti ja mistä en. Hieronnan jälkeen mä olin aika väsynyttä tyttöö, ku meinaan se hieronta on sillai aika rankkaa. Mut mitäpä ei tyttö tekis täydellisen vartalonsa eteen.

Kiitti Tito! Oli tosi hyvä lahja sulta mulle.

 

Read Full Post »

Uimamaisteri

Mä oon uimamaisteri! Joo-o, ihan totta! Musta tuli uimamaisteri tänään!

Kattokaa ku tuolla pihalla on nyt niin kovasti paukkuvat pakkaset, ni meiän lenkurointi on ollu ihan onnetonta viime päivinä. Mä kun oon vaan pieni ja matala koira, jonka tassut ei tykkää kylmästä. Ni sit mammalla välähti (joo, näin käy harvoin, mut joskus se yllättää)! Meinaan se varas mulle ikioman uima-altaan ja ikioman uimaopen koirauimalasta.

Se koirauimala oli ihan huippupaikka! Siis oonhan mä nyt järvissä ja joessa ja meressä ja lammissa uinu, mutta enhän mä ees tienny, että uida voi sisälläki ja talvellaki!

Aluks mua hiukka arvelutti se luiska, mitä pitkin sinne altaaseen mentiin.

Aluks mua hiukka arvelutti se luiska, mitä pitkin sinne altaaseen mentiin.

Mut sit mä rohkaistuin hakeen mun heloukitipallon.

Mut sit mä rohkaistuin hakeen mun heloukitipallon.

Ja kohta mä jo polskin ku delffiini.

Ja kohta mä jo polskin ku delffiini.

Siel oli maailman paras vesilelu. Mamma osti mulle sellasen samanlaisen ikiomaks!

Siel oli maailman paras vesilelu. Mamma osti mulle sellasen samanlaisen ikiomaks!

Mä opin käyttään sitä altaaseen menevää luiskaa ku vanha tekijä.

Mä opin käyttään sitä altaaseen menevää luiskaa ku vanha tekijä.

Ja sit se mun uimaope sano, että mä oon niin hyvä uimistelemaan, että mä voin mennä ilman liivejäki. Uimamaisterit kattokaa osaa uida ilman kellukkeitaki.

Ja sit se mun uimaope sano, että mä oon niin hyvä uimistelemaan, että mä voin mennä ilman liivejäki. Uimamaisterit kattokaa osaa uida ilman kellukkeitaki.

Voi taivas kuulkaa että mä nautin uimistelusta! Me mennään varppina uuestaankin uimistelemaan. Varsinki ny, ku mä oon ollu uimakoulussa ja voin jatkossa mennä ilman opettajaaki. Me voidaan varata vaikka Titon kanssa yhteinen allas, ku ollaan molemmat uimamaistereita.

Siitä turkinkuivaajasta uimistelun lopuks mä en kyllä oikein tykänny ja pölömamma oli kaiken huipuks unohtanu mun pyyhkeen kotiin, ni oli pakko käyttää sitä puhallinta oikeen pitkään ja hartaasti. Päätinki siittä hyvästä pyöräyttää mamman jalkojen juureen oikein ison, haisevan vastalauseen sen kuivaamisen päätteeks. Siitäs sai, tsih.

Mut menkää kaikki kamut kokeilemaan uimistelua tuonne. Siellon ihan huippuhauskaa!

Read Full Post »

%d bloggers like this: