Hauskaa vappua!

Tänä vappuna sain ikioman valkolakin. Mullon kattokaa niin paljon älliä!

Mamma otti musta oikeen vappuylioppilaskuvan. Tai aika monta kuvaa.

Eka olin virallinen.

Sit olin terhakka.

Sit olin mietteliäs.

Sit alko tympiä.

Nyt riittää!

Hauskaa vappua kaikille! Toivottavasti saatte paljon munkkeja!

Read Full Post »

Hyvästi antenni!

Mä oon kuulkaa sellanen tyttö, että en jää ihan neuvottomaks vaikeessakaan paikassa. Jos on vaikka käyny silleen, että joutuu pitämään typerää kypärää / antennia / pönttöä päässä, niin kyllä neuvokas tyttö keksii keinon päästä siitä eroon. 

Toivotin tänään mamman tervetulleeks kotiin esittelemällä sille vähän tuunatun antennin. Jos mulla olis ollut enempi aikaa, oisin ehkä ottanu koko höskän irti, mutta en kerinny. Mamma ei selkeesti osaa arvostaa mun disainaustaitoja, koska se käski mun hävetä. Tässä kuvassa esitän sit häpeevää mäyräkoiraa.

 

Mun mielestä tästä antennista tuli aika hieno. Ja mikä parasta, se joutaa nyt romukoppaan! Otin viel toisen kuvan, jossa näkyy paremmin mun työn jälki. Voitte sitte muutki ottaa mallia omiin askarteluihinne, jos joskus joudutte pitään moista  kypärää.

Että bai bai antenni – ei tuu sua ikävä, kjeh, kjeh!

 

 

Read Full Post »

Sohvapottu

Meillä sataa ja sataa ja ropisee. Mullon sellanen pitkälle hiottu lokiikka, että sadevesi on ihan yäk, mut uimavesi on ihan maailman parhaita juttuja. Siis sadevesihän on märkää ja kastelee, hyi sentään! Uimavesi ei oo märkää, vaan siinä voi pulikoida ja hakee lelkkua, mikä on ihan superhauskaa! Tää lokiikka on mun syvällisten kokeilujen ja tutkimusten aukoton tulos.

Tän sadepäivän pelastus on se, että mää oon toipilas, joten en saa lenkuroida, ko käydä nopeesti pisillä ja muilla tarpeilla vaan. Onneks! Sateella ei kattokaa kuulu kävellä ulkona, ko olla sisällä vaan. Sadepäivänä kuuluu olla sohvapottuna, ja sen homman mää todella osaan!

Read Full Post »

Antenni

Mullon kaulassa lautasantenni. Se on mulla siks, että mullon vattassa vekki ja laastari. Se vekki tuli, ko mä olin viime perjantaina lääkärissä. Se lääkäri teki mulle sellasen leikkauksen, ni jatkossa mullei oo juoksukausia eikä mun tartte hormoonihirmuilla. Mullon meinaan ollu välillä aikamoinen homma hoitaa mun vinkuvauvoja.

Mammaa jännitti se lääkärikäynti ihan kauheesti, mut mää ite otin sen tosi kuulisti. Pärjäsin tosi hienosti, vaiks jäin sinne päiväks ihan yksin. Mut siellä oli kiva lääkäri ja kivoja hoitajia, ni mikäs mulla siellä ois ollu hätänä! Ja tiiätteks että sain sieltä myös ikioman passin! Joo-o, kattokaa ko mää pääsen ehkä kesälomamatkalle ulkomaille. Passikuvaa ei kyl otettu, vaiks mää olin valmistautunu väläyttään oikeen kunnon pepsodentti-hymyn. Mut röntkenkuva mun selästä ja takalalkusta kyl otettiin. Se oli oikein hyvä kuva, kuulemma mun selässä ja lalkussa on kaikki oikein mallillaan.

Nyt mun pittää toipua mun operaatiosta, ni en saa liikaa riehua. Mää oon ollu tosi hyvä toipilas, ko mullon menny kaikki hyvin ja oon saanu just sopivan paljon huomioo, eli melkein koko ajan, tsih! Mut tästä antennista en kyllä tykkää. Vaiks yhen hyvän puolen oon kyllä keksiny. Meinaan että tällä antennilla voi kuljettaa lelkkuja ilman että tarvii kantaa niitä suussa. Voi niinko välillä lepuuttaa leukoja.

Read Full Post »

Lelkkupesula

Mun mamma on siivoushullu. Ja mää sanon tän ihan kaikella rakkaudella, se itekki meinaan myöntää olevansa sellanen. Eilen se pisti tuulemaan, ko kuulemma kevät ei voi tulla, ellei oo ensin kevätsuursiivottu. Mää kyllä siinä vaiheessa aattelin, että No pentele, oisit ny hyvä nainen aiemmin sit siivonnu, jos se kevääntulo vaan siitä meiän siivouksesta on kiinni!

Mää kanssa jouduin siivoomaan petini ja lelkkuni. Mun kaikki pehmot kävi pesukoneessa ja kumilelkut ja pallot me pestiin ispän kanssa lavuaarissa.

Tässä mun pehmot on kuivumassa. Mamma sanos, että mää oon kyllä aika hemmoteltu pieni tyttö, ko mulla on noin paljo lelkkuja. Mut noi tuolla takana näkyvät disnilelut ja vanhat nallet ei kyllä oo mun, ko ne on mamman. Että emmää kyllä mielestäni oo hemmoteltu, lelkkujen kerääminen vaan kulkee meillä suvussa mammalta tyttärelle.

Read Full Post »

Avainkaulalapsi

Mää oon jääny ihan heitteille! Kolmen päivän sisään kaks kertaa oon joutunu heitteille.

Eka jäin heitteille mamman kans. Se teki töitä kotoo käsin ja sit se iltapäivällä yhtäkkiä tajus, että se on jo melkein myöhässä jostain tapaamisesta. Me lähettiin hirmeellä vauhdilla ja rytinällä ulos pisille. Mää hoidin oman osuuteni mallikkaasti, mut hoitiko mamma omansa? No ei. Se höntti kaiveli tyhjiä taskujaan, mut eihän siällä mitään avainta ollu. Siellä me sit oltiin ihan heitteillä – me ulkona, avaimet sisällä. Onneks naapurin Kalle sattu oleen kotona ja anto meille vara-avaimen.

Ja mitä kävi sit eilen illalla? No, ispän kanssa lähettiin iltapisille ja mamma meni sillaikaa jo nukkumaan. Mää hoidin taas hommani mallikkaasti, siitäki huolimatta, et mulla oli lautasantenni kaulassa (kirjotan siitä sit ihan erikseen). Mut mitä teki ispä? No kaiveli taskujaan, mutta ei siällä mitään avainta ollu. Taas olin ihan heitteillä! Ja oli ilta ja pimee ja märkä ja rappukäytävän ovi lukossa ja mulla antenni päässä. Onneks naapurin Kalle sattu löytään meiät ja päästi rappukäytävään. No olis voinu luulla, että kaikki ois tästä eteenpäin sujunu hyvin. Mut vielä mitä! Mammalla on tunnetusti aika hyvät unenlahjat (mää välillä pelkään että se ei ehdi ees sänkyyn, vaan nukahtaa jo matkalla ja menee ihan mukkelismakkelis). Ja eikö vaan se ollu jo täydessä unessa ko me oltiin siellä rappukäytävässä meiän oman oven takana heitteillä. Siellä me soitettiin ovikelloo ja mamma vaan kuorsas eikä tajunnu mittään mistään. Aika kauan saatiin soittaa ennen ko se tajus herätä ja päästää meiät heitteiltä sisään.

Mää en tiiä mihin lainkaan mää joutusin ilman naapurin Kallee. Oltais varmaan heitteillä koko ajan koko porukka. Mut mää ajattelin ehottaa, että mää saisin oman avaimen. Olis kattokaa sit edes joku, joka pystyis huolehtiin tästäki katraasta. Sellanen avainkaulalapsi mää sit olisin.

Read Full Post »

Tunnustettuja

Mä sain Elliltä tunnustuksen. Kiitos kovasti! Me ollaan ihan otettuja mamman kans.

Tunnustus on sellanen, että sen voi antaa jollekki plokille, mistä tykkää. Ne säännöt menee näin:

Kiitä antajaa, ja linkitä bloggaaja, jolta tunnustuksen sait. Valitse viisi ihanaa bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa ja kerro se heille jättämällä viestiä heidän blogiinsa. Näin autamme uusia bloggaajia eteenpäin, ja ehkä juuri sinä löydät uuden upean blogituttavuuden!

Mää en tiiä ketkä mun plokikameleista on tällasen jo saanu, mut mää tunnustan seuraavia kameleita:

Elvis
Mauri-setä
Minni

Ja sit mun kaks pitkäaikaista plokilempparia, joissa on ollu viime aikoina vähä muita kiiruita, mut ehkä Helka ja Lotta sekä Opri ja Ainu tän tunnustuksen myötä innostuu kärttään lisää nettiaikaa ittellensä.

Read Full Post »

Mummolassa laitetaan ranttaliksi!

Mää oon mummolassa. Jouduin ypöttään tänään ihan hullun monta pari tuntia, ko ihmiset meni kaupoille. Mää heti aavistin, että jos ne kertta kaupoille lähtee, ni ne varmaan ostaa sieltä jottain uusia vaatteita tai kenkiä tai sellasia. Ni mää aattelin, että täähän vaatii toimenpiteitä, meinaan että eihän uutta tavaraa voi ostaa ennen ko vanhasta on päästy eroon.

Mummo oli sopivasti jättäny kengät lattialle ja ne kengät rupes huuteleen mulle että Nakki! Tuu ja tee jottain, meiän tekee mieli päästä roskikseen! No ei kai tollaseen huutoon voi olla vastaamatta! Tällaisen kärjen mää mummon kenkään tein. Ja pohjanki tuunasin uudenlaiseks.

Sit kans kävin mamman laukulla. Otin sieltä mamman pikkupöksyt ja hankkiuduin niistä eroon. Tai siis tein niistä sellasseet, että ne oli vähä niinko enemmänki vyö ko pöksyt. Häveliäisyyssyistä en julkase niistä kuvaa. Mut uskokaa pois, hianoo työtä mää tein.

Sit kans kaivoin mamman laukusta sen ulkoilutakin ja kyllä kannattiki! Meinaan arvakkaa mitä sen taskusta löyty? No mun nameja! Sen lisäks et söin mun namit, saatoin pikkasen purasta sitä takin taskua. Siihen saatto tulla pienenpieni reikä.

Sit ko olin kerenny tehdä ton kaiken, ni mulle tuli pisihätä. Onneks löysin valkosen maton, johon oli hyvä pisiä.

Kyllä mun ihmiset kuulkaa yllätty, että mihin kaikkeen mää olin ehtinykkään ypönä ollessani! Ja mammalla oli sit jottain nekatiivista marmatettavaa mulle. Vaikka mää vaan olin pikkusen laittanu ranttaliks ja nauttinu elämästä!

Read Full Post »

Saunamajuri

Mullon taas uus vastuu. Oon meinaan alkanu saunamajuriks. Siellä meiän lomamatkalla pääsiäisen alla mä tähän hommaan rupesin.

Oon aiemmin tottunu oleen tarkkailuasemissa siinä saunan oven ulkopuolella, ko mun ihmiset saunoo. Mamma sanos, että sen kyllä myös näkkee siitä saunan lasiovesta, että tarkkailuasemissa on oltu. Meinaan kuulemma mäyräkoiran kuonon korkeudella se ovi on aina ihan tuhnanen. Se tarkkailu on ollu mun tapa osallistua saunomiseen, koska oon tietenki aina siellä missä tapahtuu.

No tällä reissulla aattelin, että himputti, voisinhan mä kokeilla mennä vähän vielä enemmän sinne missä tapahtuu. Niinko asioitten ytimeen. Ja niin mä sitten kitisin komensin siinä oven takana, että mä kans tahon saunomaan. Ja niin mä pääsin kokeilemaan. Ensin alalauteelle ja ko se suju niin hianosti, ni kipusin vielä pykälää ylemmäs.

Tällai mä saunon.

Sellanen kakkoslauteen saunamajuri musta sitten tuli. Saunoin aina ko mun ihmisetki. Jos ne yrittiki mennä saunomaan salaa ilman mua, ni ei se kuulkaa niin vaan onnistunukkaan! Mä seurasin ko varjo niitä siihen oven taakke ja ilmotin, että näyttäis toi saunamajurin paikka olevan ihan tyhjillään ja avakkaa mulle ovi!

Saunominen on kuulkaa mukavaa! Jos innostutte teki saunoon, ni muistakaa vilvotella välillä ja hörpäkkää aimo annos vettä. Niin, ja muistakaa saunamajurin sääntö numero yks: saunamakkaraa ei saa koskaan unohtaa!

Read Full Post »

Työnjohtaja

Niinku kaikki varmaan tietää, ni meillä mäyräkoirilla on aika tärkee tehtävä pitää meiän ihmiset aisoissa ja mäyräkoiran komennossa. Se tarkottaa todella paljon työnjohdollisia tehtäviä ihan arkipäiväsissä asioissa.

Paitsi päivittäisiä rutiiniluontosia hommia, tällä viikolla mulla oli kova homma työnjohtaa puutarhanhoidollisia esivalmisteluja. Meinaan me laitettiin vaikka mitä siemeniä itämään. Oli vaikka mitä tomaatteja ja kaalia ja papuja ja yrttejä ja krasseja. Ja näitten kaikkien siementen kylvämisen purkkeihin mä työnjohdin.

Mä olin niin ahkera ja vaadin tarkkailla tilannetta niin lähietäisyydeltä, että lopulta mamma anto mulle poronkorvan, jotta mä sain vähä huilitaukoo ahkeroinnista ja se kuulemma sai mahdollisuuden väkertää sen mullan ja siementen kanssa ilman jonkun kuonon jatkuvaa tunkeilua ja tökkimistä. En tiiä mistä kuonosta se oikein puhu. Varmaan sekoomassa koko ihminen kohta, koska ei mua vaan mikään kuono tökkiny tai tunkeillu.

Hyvin mä hoidinkin ton homman, nyt jo meinaan meidän purkeissa vihertää. Tiiän, ko mamma näytti mulle.

Read Full Post »