Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for helmikuu 2010

Ihmiillisyyksiä

Mä oon tässä vähän pohtinu. Oon pohtinu noita ihmisiä ja niitten ihmeellisyyksiä. Niinku esimerkiks sitä, että ne tekee asioista jotenkin hirmeen monimutkasia välillä. 

Otetaan nyt niinku esimerkiks mun nimi, Nakki. Mä tiiän, että se on mun nimi ja mamma on sen nimen mulle antanu, mutta silti se puhuttelee mua ainaski kymmenellä muullaki nimellä. Niinku esimerkiks Muru-murmeli, Muru, Pitkänen, Nakkilainen, Pissi-Liisi, Tilliäinen ja sillai. Että niinku mikä järki siinä on? Eikö ny olis paljo helpompaa käyttää mun oikeeta nimee ja vaan mun oikeeta nimee? Ihmiset vissiin haluaa tehdä asioista vaan hankalia ja monimutkasia. 

Onko teillä tollasia kokemuksia? Onko teillä monta nimee? Tiiättekö mistä se johtuu? 

Ihmiset on.

Mainokset

Read Full Post »

Se on tarttuvaa!

Just ku mä ihmettelin, että miten mun lelkut on sairastunu ihan sillai vaan ittestään, ni nyt mä sain varmistuksen siittä, että kyseessä on epideemia. Se sisustan oksentelu on tarttuvaa! Mulla on ollu meinaan tänään ihan kauhistuttava oksutauti. Ja mä olin ihan yksikseni kotona päivällä ku se iski. Oksua vaan tuli joka paikkaan. Tähtäsin tietty matoille, mutta oksua tuli niin paljo, että osa meni ohi. Se oli hirmeetä! Tällanen ihan pieni koira ihan ypönä ihan karmeen taudin armoilla. Onneks mamma tuli kotiin ja sitte se taputteli mua ja sano, että ei oo mitään hätää. Mua vähä hävetti ne oksut. Varsinki ne, jotka ei osunu matolle. Mutta mamma sano, että ei mittään hättää, ku ei sille minkään mahda jos oksu tulee. Sit se vaan tulee. 

En ymmärrä mistä muualta se tauti ois iskeny ku niistä sairastuneista lelkuista. Sillä ei varppina oo mitään tekemistä asian kanssa, että mä söin yhestä mamman kenkästä korkkipohjan poies. Ja niillä mun pari päivää sitte syömillä mamman nappikuulokkeitten muovisuojilla ei myöskään oo mittään tekemistä taudin kanssa. Mä meinaan kakkasin ne tänään aamulla ulos. Kaks valkosta kuulokepalloo oli siellä pökäleessä. Mä tiiän, ku näin itte. Mamma näki kans.  

Epideemiaa tää on. Onneks mulla on nyt jo hyvä olo taas. Ja mamma taputteleepaputtelee ja hellii mua nyt ihan hulluna, ku mulla on ollu niin rankka päivä. Mut varokaa kamelit tarttuvaa oksua.

Read Full Post »

Lelkkusairaala

Nyt on kuulkaa sellanen tilanne, että hirmeen moni mun lelkuista on joutunu sairaslomalle. En yhtään tiiä miks. Niillä on kaikilla jotain vammoja. Pääasiassa raajavammoja tai naamavammoja tai selkävammoja. Niillä on kaikilla sellasia avohaavoja. Nyt ne pittää sitte paikkailla kuntoon. 

Lelkut ensiavussa

Lelkut ensiavussa

 

Tossa kuvassa oikeessa reunassa on niitä raajarikkoja. Peppi ja sammakko ja ruma ukko ja lehmänen on jotenki kaikki saanu käsi- tai jalkavamman. Yhtäkkiä vaan niiltä tulee suolet ulos. Outoo. Vasemmalla on niitä naamavikasia. Niillä on silmien kohdalla ihan aukkoo vaan. En ymmärrä miten niin voi olla. Ja tuolla yläreunassa on mun hullu helou-helou-helou-helou-helou-helou-lelkku. Se laulaa ihan pimeetä laulua. Mamma sanoo, että mä tuun siittä ihan sekopäiseks. Mut sillä on selkävika. Ihan yhtäkkiä vaan on reikä selässä. Varmaan joku epideemia.

Mamma on onneks pätevä lelkkulääkäri ja se osaa aika hyvin operoida noi tollaset perusvammat kuntoon. Vähän niinku laittaa niille tikkejä, juu nou. Mut hiukka hidasta on toi operointi ollu viime aikoina. Tätä menoo mun kaikki lelkut on kohta potilasjonossa. Millä mä sitte leikin? Nih.

Read Full Post »

Tiiättekö, että nyt on sellaset olumppialaiset? En mä niitä sillai ihan hulluna oo seurannu, mutta sen vertta kuitenki, että mä vähän hullaannuin niistä. Mä hullaannuin meinaan eilen illalla sitte sellasiin mun omiin varjo-olumppialaisiin. Mamma sammutti valot, ni mä menin tonne keittiöön ja sitte mä pelasin kurlinkia. Mun kipalla. Se oli hauskaa olumppiahuumakurlinkia. Mut mamma oli ilonpilaaja ja tuli kysymään, että mitä kilinää ja kolinaa mä siellä keittiössä pidän. No mä osotin mun kippaa ja yritin kertoo, että mä täällä liuvutan tätä kurlinkikippaa, mutta ei mamma sitä tajunnu arvostaa. Mut mamma onki aika pöhköpää eikä vissiin tajua mittään olumppiahuuman päälle. Siihen loppu mun olumppiahuuma. Höh.

Read Full Post »

Sorsapongaus

Me pongattiin eilen mamman kanssa sorsalintuja. Ihan aikas lähellä meiän kotia. Ihan yhen kivan lenkurareitin varrella. Siellä oli ihan sulaa vettä ja ihan hulluna sorsasia. Mä en oo kauheen hyvä matikassa, mutta mä luulen, että niitä oli ainaski kymmenenkymmentä sorsasta siellä uiskentelemassa ja pörröttelemässä jäällä. 

Me aateltiin mamman kans, että me mennään sinne samaan paikkaan joku ilta lenkille taas ja otetaan mukaan pullaa niille sorsasille. Ku ne on varmana pullasorsasia. Ja ku mamma leipo vähän aikaa sitte ihan itte pullaa. Mutta siittä tuli kuulkaa tosi pahaa pullaa. Niin pahaa, että jopa mä, vaikka oonki aikaslailla herkkujen perään, sylkäsin sen pullan poies suusta. Ku ei ne ollu yhtään sellasia herkkupullia, ku ne oli sellasia mauttomia pullia. Mut mamma laitto niitä pahoja pullia pakkaseen niinku vierasvaraks. Mutta eihän sellasia pahoja pullia voi vieraille tarjoilla, ni me viedään ne pahat pakkaspullat sorsasille. 

Siis älkää ymmärtäkö väärin, ei ne mitään myrkkypullia oo. Ja kyllä ne niinku voi syyä, mutta ei me niinku niistä tykätä kuitenkaan. Mutta mä luulen, että ne sorsaset saattaa silti tykätä niistä, vaikka me ei tykätäkkään. Ja ne varmaan tykkää siittä, että ne saa pullaa, ku nyt on talvi ja hirmeen kylmä ja ruoka lämmittää. Tai jotain.

Mutta en mäkään ihan pullatta oo jääny. Meinaan mä sain eilen ihka oikeeta laskijapullaa. Se oli herkkua se.

Read Full Post »

Musta on tullu yösyöppö. Mähän siis meinaan oon sellanen, että mä en vältsiin syö mun napoja just sillon ku mamma laittaa niitä mun kippaan, vaan mä syön niitä sillon ku huvittaa ja sillon ku on nälkä. Siis kyllä mä kaikki ekstraherkut syön hetsilleen, mutta perusnapoja mun kipassa on aika usein aina. 

Ni mä oon nyt sit keksiny sellasen jutun, että ku valot sammutetaan, ni napot maistuu paljo tavallista paremmilta. Ku mamma menee petiinsä, ni mä käyn eka siellä moikkaamassa sitä ja juoksen sitte olohuoneeseen mun rojektien pariin. Mulla on esimerkiks luurojekteja ja lelurojekteja. Aika usein mulla on kans sellanen rakkausrojekti mamman ison Nasu-lelun kanssa. Mä rakastan sitä mamman mielestä aika rajustikki… No mut sit niitten rojektien luota mä juoksen keittiöön silleen että kuuluu vaan ripirapi mun tassuista lattiaa vasten. Ja sitte mä alan rouskuttaa mun napoja. Ja sitte mä juoksen taas ripirapi mun rojektien luo ja sitte hetken kuluttua mä juoksen ripirapi rouskuttamaan mun napoja. Ja tätä mä teen monta kertaa. Niin monta kertaa, että välillä mamma sanoo mulle sieltä peiton alta, että pitäis rauhottuu. Ja pah!

Sit yks toinen juttu kans mitä mä puuhaan niitten napojen yörouskuttelun välissä on sellanen tanssijuttu. Mä oon meinaan ihan tosi lahjakas seisoon kahella tassulla. Pystyn seisoon silleen vaikka miten kauan. Välillä otan vähän tukee, mut välillä tasapainottelen ihan ilman mitään tukia. Ni mä käyn sillai kahella tassulla tanssimassa tuolla mamman petin vieressä. Ja sitte mä vinkuilen sen tanssimisen tahtiin. 

Mamma ei selkeesti oo kauheen kultturelli, ku se ei sillai aina arvosta mun yötanssia. Se on joskus jopa uhannu, että jos mä en kohta lopeta sitä vinkutanssia sänkyn vieressä, ni se myy mut sirkukseen tanssivaks koiraks. Mutta mä oon ihan varma, että se vaan uhittelee. Ei se mua oikeesti minnekään sirkukseen myy. Ei se oikeesti pärjäis ilman mua.

Read Full Post »

Laulutaitoja

Ootteko huomannu, että linnut laulaa? Mä huomasin. Eilen ku oltiin lenkuralla, ni mun piti ihan hetkeks pysähtyä ja vaan kuunnella ja kattella ylös, että mikä ihmeen ääni sieltä puista tuli.

Mä aluks olin ihan ihmeissäni, että mitä sirkutusta se sellanen on, mutta sitte mamma muistutti, että lintuja ne on.  No niinpä tietysti. Oonhan mä ennenkin lintuja kuullu, mutta en nyt hetkeen. Tai en ainaskaan muista, että oisin talvilintuja kuullu. Kesälintuja kyllä.

Siittä lintulaulusta innostuneena mä päätin ittekki vähän availla ääntäni. Meinaan ku mähän oon haukuton koira. Siis kyllä mä OSAAN haukkua, mut en vaan yleensä viitti. No nyt mä viittin.

Mä kuulin, ku rappukäytävässä oli joku ja se joku soitti naapurin ovikelloo, ni sit mä huusin kovaa ja korkeelta, tosi komeesti, että WUFF. Mut huusin sillai ihan kerran vaan. Mä meinaan itekki vähä peljästyin, ku se oli niin komee haukku.

Read Full Post »

Older Posts »

%d bloggers like this: