Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for marraskuu 2009

Tuunausta

Mulla on pidelly eilen ja tänään aikamoista kiirusta. Mamma meinaan kävi eilen ostamassa mulle uuden lelukorin, ku sille entiselle kävi vähän huonosti. Jotenki siinä se materia oli muuttunu immateriaks. Ihan sillai vaan, että ku se ennen oli parikyt senttii korkee, ni jotenki ne laidat oli kadonnu siitä, ja oikeestaan niitä ei enää ollu. En ollenkaan tiiä, miten siinä niin oli käyny. Joku on varmaan käyny salaa syömässä sen. En yhtään tiiä kuka. Pitäis vissiin alkaa salapoliisihommiin, ni sais syyllisen nalkkiin. 

No mut kuiteski, mamma toi mulle uuden korin. Ku pitäähän lelkuilla nyt joku sopiva paikka olla. Mut tiiättekö, mun miälestä se uus lelukori kaipas vähän tuunausta. Vähän niinku sellasta hianosäätöö, juu nou. Ni niin mä sitte oon tuunaillu menemään. Mammalla ja mulla on vissiin lelukorien suhteen vähän eri maku, ku sen miälestä se oli parempi alkuperäsenä. 

 

Tällaseks mä oon tuunannu mun lelukorin. Aika hiano, eiks vaan?

Tällaseks mä oon tuunannu mun lelukorin. Aika hiano, eiks vaan?

Kohta muuten alkaa joulukuu. Ja se on sen merkki, että mä saan avata ekan luukun mun hianosta kalenterista. Mä sain sen mun hianon joulukalenterin tädiltä. Ootan ihan vimmana, että pääsisin jo luukuttaan sitä. 

Miätittiin mamman kans aika pitkään, että mihin mä ripustan mun hianon kalenterin, ku mamma eppäili, että mä saattaisin olla jotenki kärsimätön ja availla niitä luukkuja ihan väärässä järjestyksessä ittekseni. Mutta enhän mä niin tekis! Mut kuitenki, me päätettiin sit ripustaa se mun porttiin, ku se sopii siihen niin hyvin. 

 

Tällanen mun joulunodotuskalenteri on. Tulispa jo pian joulukuu!

Tällanen mun joulunodotuskalenteri on. Tulispa jo pian joulukuu!

Ton mun kalenterin kans meinas käydä vähän hassusti! Meinaan ku täti oli tekemässä sitä kalenteria, ni sillä oli hurjasti herkkuja, mitä se laitto niihin luukkuihin. Ni sit se oli menny käymään ulkona, ni Tito oli syöny ihan kaikki kalenteriherkut parempiin suihin! Meiän molempien kalenteriherkut! Täti oli ihan hirmuissaan, ku se tuli kotiin ja Tito oli ihan vatta piukeena kaikista herkuista. Mut onneks täti löys sit lisää herkkuja kaupasta, ni se sai täytettyä meiän kalenterit kuiteski. Muuten ois tullu paljo ikävämpi joulunodotus mulle. 

Mut en mä ollu kyl yhtään vihoissani Titolle siittä, että se oli vähä herkutellu omin lupineen. Meinaan ku oon kuullu, että sen luana ruokaa ja herkkuja jotenkin säännöstellään. Kuulemma joittenki linjojen takia. Meillä on sellanen linja, että ei säännöstellä yhtään. Se on musta tosi hyvä linja se. 

Sitä varten Titolla ja mulla onki aina pienet juhlaset, ku Tito tulee mun lua kylään. Niinku esimerkiks viime viikonloppuna ku Tito oli meillä yökylässä, ni saatiin molemmat luut. 

 

Tito sai ison luun.

Tito sai ison luun.

Mä sain pikkusen luun.

Mä sain pikkusen luun.

Loppujen lopuks siinä tais käydä niin, että Tito söi meiän molempien luut, mut ei se mittään. Mun miälestä se on ihan rehtiä, ku kerran sillä kotona säännöstellään. 

 

 

 

Mainokset

Read Full Post »

Iso tyttö jo

Mä oon nyt iso tyttö. En oo enää mikkään vauvva, joka pissii ihan mihin sattuu. Siis ainaski sillon, ku on näitä rutiinipäiviä. Sit jos on jotain erikoista, ni mulla saattaa mennä vähän pasmat sekasin ja päästä pikkuliri oikeestaan ihan mihin tahansa. 

Mut sen merkiks, että mä oon jo iso tyttö, me otettiin sanomalehdet pois eteisen lattialta. Ja ihan hyvin oon pärjänny ilman sitä sisäveskiäkin! 

Mä oon muutenki kyl jo iso tyttö. Oon nostanu painoo ihan kunnolla ja oonki aika jötikkä! Ja sit mamma sano, että se epäilee mun kohta olevan jossain juoksuhommissa. En tiiä mitä se tarkottaa, mutta juokseminen ja riehuminen on kivaa, ni ootan innolla!

Mulla oli muuten puolivuotissynttärit viime viikonloppuna. Aika hiljasta oli juhlien kanssa. Vaik pidettiin me kyllä mamman kans kahestaan plättykestit. Mut en niinku saanu mitään lahjoja. Mamma sano, että lahjoja saa vaan kokonaisvuosisynttäreillä. Ja kuulemma jouluna. Toivottavasti pian on jo joulu.

Read Full Post »

Tiiättekö mä oon tässä viime aikoina miettiny sitä, että mä oon loppujen lopuks aika onnillinen koira. Meinaan ku kaikki ihmiset valittaa, että on marraskuu ja on pimeetä ja on kylmää ja on märkää ja väsyttää ja masentaa ja sillai, ni mä aloin miettiä, että onko se elämä ny niin ankeeta. Ei mun elämä kyllä oo ainaskaan.

Mun elämä on hirmeen kivaa ja hauskaa, oli marraskuu taikka ei. Mä oon kietonu mamman ihan tassuni ympärille, ni me tehään hirmeen paljo kivoja juttuja yhessä. Niinku syödään hyvää sapuskaa ja hemmotteluherkkuja. Ja sitte me käydään hirmeen paljo ulkona peuhaamassa. Ja mulla on siellä ulkona hirmeen paljo kameleita, joita moikkaillaan. Sitte me leikitään joka päivä paljo, ja mulla onki ihan hullun paljo hianoja lelkkuja. Ja koirakameleitten lisäks mulla on hirmeen paljo ihmisihailijoita ihmiskameleita. Että kyllä mä vaan oon onnillinen pieni koira.  

Mä oon miättiny tätä asiaa sikski, että meillä näkkyy nykyään telkkarissa sellaset kanavat ku Nässönäl Tseokrafi ja Änimal Plänet. Niistä tullee kaikenlaista elläinohjelmaa, mitä me kattellaan mamman kans yhessä. Siellä on sellanen Elläinpolliisit-ohjelma, missä näytetään sellasia eläimiä, koiria, kissoja, heposia ja sellasia, joista kukkaan ei oo pitäny hyvää huolta eikä kukkaan oo niitä rakastanu. Ni kyllä mulla maar on hyvin pullat uunissa. 

Yks parhaista asioista mun päivissä on iltarapsut. Ne on sellaset rapsut, mitä mä saan just ennen ku mennään nukkumaan. Sillon me halitaan ja pusitaan mamman kans ja sitte mamma rapsuttaa mua kaulasta pitkään ja hartaasti. Sen jälkeen on hyvä nukahtaa.

Kyllä pienen koiran iso onni on hyvät iltarapsut.

Read Full Post »

Helmee menoo

Meillä oli viime viikonloppuna vieraita. Täti ja Tito ja Anitra ja R-setä oli meillä vieraisilla. Ja me pidettiin korutyöpaja. Mä aattelin vähä muotiplokata siis myös mun korupisneksistä. 

Mamma teki mulle kahet helmet. 

Nää on mun nuorekkaat ja rendikkäät pilehelmet.

Nää on mun nuorekkaat ja rendikkäät pilehelmet.

Ja nää on mun hillitymmät, juhlavammat helmet.

Ja nää on mun hillitymmät, juhlavammat helmet.

R-setä teki Anitralle kans ikiomat helmet. Ne on kans sellaset pilettäjähelmet, ku niissä on hirmeen paljo eri värejä. 

Mamma on niin surmee kuvaaja, et se ei saanu Anitran helmistä parempaa kuvaa. Ens kerralla mun pitää vissiin ite hoitaa noi kuvaushommelitki.

Mamma on niin surmee kuvaaja, et se ei saanu Anitran helmistä parempaa kuvaa. Ens kerralla mun pitää vissiin ite hoitaa noi kuvaushommelitki.

Titolla oliki jo ennestään ikiomat helmet, mut Täti teki sille viel toisenlaiset helmet. Mut tiättekö että Titon iskä elikkäs W-setä on jotenkin outo, ku se ei kuulemma kehtaa kävellä Titon kans sillon ku Titolla on helmet! Outo se W-setä tossa suhteessa. Tosi outo.

Tällaset helmet Tito sai. Mut Titon iskä elikkäs W-setä on jotenkin outo, ku se ei kuulemma kehtaa kävellä Titon kans sillon ku Titolla on helmet! Outo se W-setä tossa suhteessa. Tosi outo.

Tällaset helmet Tito sai.

Täti teki kans Justiinalle helmet, mut sitä ei saa viel kertoo Justiinalle, ku se ei oo saanu niitä vielä. 

Helmien tekeminen oli ihan kivaa. Varsinki sillon ku joku oli köppänäppi ja levitti helmiä lattialle. Mä olin heti kärppänä paikalla ja sieppasin niitä suuhuni. Kerran kävi itse asiassa niinki, että ku tuli sellanen helmihärdelli, ni Anitraki innostu ja sit se hyökkäs pöydän alle ja meni istuun. Ni arvakkaa mihin se istu? No mamman ompelukoneen polkimelle. Ja sit se kone rupes ihan kummitusmaisesti hurruttaan yksinänsä siellä pöydän nurkassa, vaiks kukaan ei ollu ees lähellä. Se oli aika vekkulia!

Me peuhattiin aikaslailla Anitran kans. Tito katteli vaan loivaliikkeisempänä siinä vieressä. 

Meiän leijjonankesytysleikki näyttää välillä aika hurjalta!

Meiän leijjonankesytysleikki näyttää välillä aika hurjalta!

Mut kyl mäki osaan olla pelottavasti kita auki!

Mut kyl mäki osaan olla pelottavasti kita auki!

Mut oikeestihan me ollaan hyviä kameleita.

Mut oikeestihan me ollaan hyviä kameleita.

Oli tosi hauska ilta. Loppuillasta Anitra tosin vähä väsähti. Se meni mun soffalle nukkuun. Aika hyvin se mahtuki siihen. 

Hih. Aika iso koira ja saika pieni soffa.

Hih. Aika iso koira ja aika pieni soffa.

Helmee meininkii!

Read Full Post »

Mannekiini

Mä oon sillai aika muodinmukanen kimma, ni aattelin välillä vähän muotiplokata. Mulla on meinaan uusia tamineita. 

Mulla meinaan oli aikasemmin samis takki ku Titolla ja Anitralla, mut sitku mä kasvoin ja kasvoin ja venyin ja venyin, ni se takki oli kyl ympärykseltään mulle hirmu sopiva, mut se pituus oli ihan mitätön. Se loppu ihan puoleen selkään se takki. Se oli niin hassunnäköstä, että mulle vähän tirskuttiinki välillä ku olin lenkuroimassa. 

Ni sit mamma totes jonain iltana, et nyt loppu tirskut ja kaivo sellasen hurisevan ompelukoneen kaapista. Ja sit se rupes äheltään. Mamma ei oo mikkään ompelulahjakkuus, mut se sai ku saiki mulle aikaseks uuen takin. Siitä tuli ihanan lämmin. 

 

Tää on mun uus leppäkerttutoppatakki. Se on kyl täs kuvas jo vähä likanen, ku oon ehtiny peuhaan sen kans puistossa ennen ku mamma otti kuvan.

Tää on mun uus leppäkerttutoppatakki. Se on kyl täs kuvas jo vähä likanen, ku oon ehtiny peuhaan sen kans puistossa ennen ku mamma otti kuvan.

 

Ja sitku mamma oli niin innoissaan siitä ompelemisesta, ni se teki mulle ikioman virtahepospeiton ja virtahepostyynyn. Ja sitte se teki kans mulle ikioman virtaheposkassin. Ni sit aina ku meen matkoille tai vaikka kylään jonnekki, voin pakata mun oman tyynyn ja peiton mun omaan kassiin. 

 

Testailen mun tyynyy ja peittoo. Hyvät on.

Testailen mun tyynyy ja peittoo. Hyvät on.

Eikä siinä vielä kaikki! Nyt mamma tekkee mulle kans uutta sadetakkia. Ku toi leppäkerttutakki on toppatakki. Mä kerron sit myöhemmin, että onnistuks mamma siinä sadetakissa vai ei. 

Ja sit joku toinen kerta mä muotiplokkaan vähän mun koruista. Mulla on meinaan nyt ihan ikiomat helmet. Kahet ikiomat helmet. Oon aika helmi mimmi.

Read Full Post »

Hurja seikkailu

Mulle tapahtu yks aamu tässä ihan hurja juttu! Se oli oikeen suuri seikkailu. 

Oltiin meinaan mamman kans nukkumassa ihan normaalisti, niinku joka yö ollaan, ja mä siinä puolinukuksissa vähän möyrin mamman peiton alla, niinku joka yö möyrin. Mut sit yhtäkkii mä katoin ympärilleni ja huomasin, että mä oonki jossain ihan vieraassa paikassa. 

Siellä vieraassa paikassa oli kyl ihan tutut tuoksut, mut se oli ihan kammio. Ei olleskaan ulospääsyä siinä kammiossa. Mä siinä aikani yritin löytää sen kammion ovee, mut en vaan löytäny. Siinä hätäännyksissäni rohkimusmaisesti miettiessäni ratkasua meinas tulla jo mammaa ikävä. Ja tuliki vähän.

Aattelin, että jos mä vähän huutelen mammaa, ni mamma ehkä tulee kans sinne kammioon. Ni niin mä sitten huusin hädissäni rohkeesti viu-viu-viu-viu-viu! Ja sit mamma heräs. Mä meinaan kuulin sen äänen ihan läheltä, ku se kysy, että mikä hätä sulla nyt on? No nii-i, mikäköhän hätä mulla ois, kun oon suljettuna kammioon?!

Sit mamma kurkkas peiton alle ja etti mua. Mut ei se löytäny. Mut sit se hävytön rupes nauramaan ihan hervottomana. Mä olin vähän että mua ei nyt kyllä tää juttu naurata yhtään ja että mamma on tosi härski ku se nauraa tällasessa hurjassa tilanteessa, ku toinen on kiipelissä. Mut sit mamma laitto kätensä sinne kammioon ja näytti mulle uloskäynnin sieltä kammiosta. Ja sit mä pääsin sieltä pois. Huh, huh! Onneks mamma tuli ja pelasti mut. 

Tarinan opetus: Älkää menkö pussilakanan sisään. Ne on hurjan vaarallisia paikkoja!

Read Full Post »

%d bloggers like this: