Kevättä etsimässä

Me ollaan tultu takas kotiin. Humps vaan me lennettiin ihan talvesta ihan kevääseen. Käytiin tänään mettässä ettimässä kevättä ja sen merkkejä.

”Mitä te kuhnailette? Tulkaa nopeempaa! Mää oon ihan kevään kintereillä jo, kohta mää saan sen kiinni!”

”Ooh, kattokaa! Kevät lirisee ja lorisee!”

Ko tultiin kotiin, mulla oli tärkeitä kotitaloushommia tehtävänä. Määhän kattokaa oon meiän perheen esipesuri. Mää pesen astioita ja sitten kanssa puhdistan purkinjämiä. Niinko tänään esimerkiks puhdistin rahkapurkin rippeet, ni kelpas sitte laittaa ihan puhtoinen purkki roskiin.

”Mamma, mitä sää hihität? Naurakko sää mulle? Ai jäikö mulle rahkaa suunpieliin?”

Read Full Post »

Auringonpalvoja ja järjestyksenvalvoja

Määhän kerroin teille aiemmin päheestä potkukelkasta. No nyt siitä kelkasta paljastu ihan uus, superkiva ominaisuus. Sehän on meinaan vähä ko liikkuva auringonpalvontapenkki!

Meinaan mehän lähettiin mamman kanssa tänään lenkuralle potkukelkan kanssa. Aurinko paistaa möllötti siniseltä taivaalta ja oli ihana talvipäivä. Ni kuulkaa kesken lenkin, järvenjäällä ko oltiin, mamma pisti ykskaks potkukelkan parkkiin nokka aurinkoon päin. Sitte se istahti kelkan kyytiin, nosti mut syliin ja sitten me nautittiin auringosta vaikka miten ja pitkään! Istua vaan möllöteltiin nassut aurinkoo kohti! Eikä ollu yhtään kylmä, ko ihanan lämmin vaan! Vähänkö kätevää, ko potkukelkan voi parkkeerata minne vaan!

No määhän siinä samalla otin hoitaakseni järjestyksenvalvonnan siinä Talvijärvellä. Oliki paljo valvottavaa – oli kuulkaa meinaan hiihtäjä poikineen liikkeellä. Ja kävelijöitä. Ja koiriakin. Oli se hyvä, että mää menin ja järjestyksenvalvoin sitä touhua. Muuten ois voinu mennä jollakulla se ulkoilu ihan holtittomaks! Kato kyllä järvelläki järjestys olla pitää!

Valvoin vasemmalle…

…ja valvoin oikeelle…

…ja välillä valvoin taakkepäinkin.

Read Full Post »

Ritari

Tänään meillä oli juhlapäivä, meinaan mamman synttäri. Sen kunniaks käytiin ensin pulkkailemassa. Mää istuin tyytyväisenä pulkassa porontalja peffan alla ja mamma veti mua. Ispän kanssa me innostuttiin oikein laskeen pulkkamäkee! Joo joo! Kyllä se on pulkkamäki, vaikka se ois vähän loivempikin lasku! Kattokaas vaikka, jos ette muuten usko.

Pulkkailun jälkeen oliki kova nälkä, mutta arvakkaapa mitä muuta meillä oli ko normiruokaa? No ritareita! Köyhiä ritareita! Ja mää sain oman ritarin! Hullussa! Pitäis olla useemminkin jonkun synttäripäivä!

”Joko jo kohta saa maistaa ritaria?”

”Slurpsis! Ritari on ihanaa!”

”Kuulehan ritari, ny loppu hienostelu! Nymmää vedän sut ronskisti parempiin suihin!”

Ritari oli niin herkkua, että siitä tuli mun uus lempparijälkkäri! Kunhan vaan useemmin sais!

Read Full Post »

Vauhdikas harrastus

Mää oon löytäny ihan superhauskan harrastuksen! Arvakkaas minkä? No potkukelkkailun! Hullussa! Ehkä hauskinta ikinä!

En oo koskaan ennen ees nähny moista menopeliä, mutta ko mamma semmosen pihaan raahas, ni suhtauduin tosi ennakkoluulottomasti ja lähdin kokeileen. Ja kyllä kannatti!

Mulla oli kuulkaa niin hauskaa juosta sen kelkan rinnalla, että ihmiset ei meinannu pysyä potkutellen perässä! Mää olin nopee ko kepardi, niin kovaa mää juoksin! Onneks ei ollu mittään peltipoliiseja – ties vaikka ois huomautus tullu!

Ja oon mää siinäki mielessä aika huimapää, että mua ei yhtään pelottanu potkukelkan kyydissäkään, vaikka lasketeltiin alamäkeenkin sillä kelkalla. Mammaa pelotti enemmän ko mua, tsih!

”Mennään jo! Ei mittään poseerausta ny, ko pitäs päästä vauhtiin!”

”Potki ispä lujempaa, sää et muuten pysy mun vauhdissa!”

Read Full Post »

Maailman paras lomalelkku

Mää olen lomalla. Pohjosessa. Mää nautin mun lomasta ihan täysin rinnoin. Paitti tulomatkasta, ko lentäminen on pölöö.

”Täällä lentolaukussa kyhjöttäminen on maailman tympeintä!”

Oon ottanu aika rennosti. Aamusin oon torkkunu ja päivisin oon torkkunu ja iltaisin oon torkkunu ja öisin oon torkkunu.

Mutta jottei menis ihan torkkumiseks, ni oon riehunu lelkkujen kanssa ihan hulluna. Ja mikäs on riehuessa, ko mullon maailman paras lomalelkku! Se oli oottamassa mua täällä mökillä. Se on parasta ikinä!

Mummo oli sen lelkun mulle hankkinu. Mummo on maailman paras lelkun ostaja. Se ostaa aina parhaat lelkut kaikista. Sellaset, joita mää rakastan ja joista mää pidän hyvän huolen. Niitä kaikkia mummon ostamia lempparilelkkuja yhdistää se, että ne on pieniä. Ja ne on eläimiä. Ja ne vinkuu. Ja mieluusti ne on hempeen värisiä. Niinko Lempi. Taikka Kalevi-sorsa. Taikka mun mummolta joululahjaks saamani pupun ja kiraffin risteytys, josta mää en ehkä oo teille kertonukkaan.

Ja nyt mua odotti täällä mökillä maailman paras aasi! Mää rakastan mun aasia! Se on ihana! Se on pieni. Ja se vinkuu. Ja siinä on vaaleita värejä. Ja arvakkaapa mitä? Sen korvat rapisee. Ihanasti ripirapi ne sanoo, ko niitä nutuuttaa. Ai että. Kyllä pienen koiran kelpaa, ko tällanen lomalelkku on kaverina! Kiitos mummo!

”No ota jo se kuva. Mää haluun vinguttaa mun ihanaa aasia!”

Read Full Post »

Mökötyttää

Mää oon tyrmistynyt. Mun kanssa ei oo oltu tarpeeks. Tai oonhan mää siis ispän kanssa ollu puutarhalla ja leikannu omppupuita ja ilmottanu ohikulkijoille, kenen reviirin läheisyydessä ne liikkuu. Mutta mamma sen sijaan on ollu törtsy ja vaan istunu koneella ja ollu mun kanssa aivan liian vähän. Vaikka on viikonloppu! Tympeetä. Mää osotan mun tyrmistykseni mököttämällä. Siitäs saa.

Read Full Post »

Neroutta

Tiiättekö mitä? Eilen mamma ihmetteli, että mikä on ko mun venttiili falskas. No, mullahan saatto kyllä olla pieni idea siitä, mistä se falskaus johtu, mutta en viittiny kertoo sitä ääneen. Mulla oli nimittäin salaisuus. Mun salaisuus oli se, että mää olin syöny aika paljon tuhdimmin ko tavallisesti. Mut mamma ei tienny siitä mittään, kjeh, kjeh!

Mää olen kuulkaas nimittäin nero! Mää olen keksiny, miten saa tuplattua ruoka-annokset. Juu juu! Eilen aamulla mää nerouteni todistin ja homma toimi ko rasvattu.

Mää kattokaas menin ispän kanssa keittiöön kerjuulle heti aamusta ja oikein nälkääni siinä valittelin. No ispähän anto tietenki mulle aamiaisen. Sit mää painuin takasin koisimaan ja sit ko mamma meni myöhemmin keittiöön, niin kipitin sinne kovaa kyytiä kerjuulle ja oikein nälkääni siinä valittelin. No mammahan anto tietenki mulle aamiaisen. Tsih! Mää onnistuin saamaan kaks aamiaista – silkkaa neroutta, eikö vaan?!

Tätä ei pidä tietty kokeilla joka päivä, sithän ihmiset saattais tajuta mun juonen. Mut ko normaalisti menee tyytyväisenä takasin koisimaan aamiaisen jälkeen, eikä kerjää ylimääräsiä, niin sitten sillon tällön voi vetää ihmisiä nenästä ja kerjätä tuplasetit. Eikä ne höpsöt osaa epäillä mittään, tsih!

”Kuulehan sää mamma, ihan tyhjän kupin vieressä mää tässä surkeena istun. Ei sulla mittään aamiaista ois antaa? Tirsk tirsk!”

Read Full Post »

Venttiili auki

Mamma sanos, että mää oon pieni hajuherne. Mutta minkäs sille mahtaa, että joskus on vattassa kupla. Ja kyllähän se kupla pitää päästää vapaaks. Sitä paitsi jos sen kuplan suhauttaa pois ihan hipihiljaa äänettömästi, niin eihän kukaan voi oikeestaan edes varmaksi tietää, että kenen kupla se alunperin oli. Että venttiilit auki vaan, ihan vapautuneesti!

”Mitä sää sitä nenääs nyrpistelet? En se mää ollu! Ettei vaan kuule mamma sun oma venttiili falskais? Tsih!”

Read Full Post »

Kisamäykky

Mää olen kisamäykkynä Salpausselän kisoissa. Mää kannustan hiihtäjiä, kato. Ja mikäs on kisamäykkynä ollessa, ko keli oli tänäänki niin upee, että aurinkoo näky enempi ko moneen viikkoon yhteensä.

Kisamäykky katsomossa, ”Heja heja!”

Oli kuulkaa siinä kisamäykyllä jännät paikat, ko loppukiri alko.

Se kannustus siellä katsomossa oli jossain kohtaa niin kovaa, että mua rupes vähä jännittään ja me lähettiin ladunvarteen, ko siellä oli rauhallisempaa. Siinä sivussa sain maistaa kisamakkaraa ja kisamuikkuja ja kisamunkkia. Ne autto jaksaan pitkän kisamäykkypäivän.

Mutta jossain vaiheessa mää silti vähän väsähdin. Ja tiiättekö mitä? Mun ihmiset osotti (kerrankin) suoranaista neroutta. Ne oli meinaan arvannu, että mua saattaa alkaa väsyttää tai paleltaa jossain vaiheessa, ni ne oli ottanu mua varten mukaan repun ja sinne filtin. Ja mää sain kömpiä reppuun ja sit mää sain jatkaa kisamäykkyilyä sieltä! Istuskelin siellä sitte muina kisamäykkyinä, ja ai että, se oli mahtava järjestely se!

”Mamma! Tää on mahtava järjestely!”

”Mamma! Kato, ihan kohta ne hiihtäjät tulee taas!”

”Paina paina!”

Että semmonen kisamäykkypäivä. Me tultiin nyt yöks hotelliin. Mää rakastan hotelleja! Mää aion nukkua oikein kunnon yöunet täällä hotellissa, meinaan mulla on huomenna taas kisamäykkyhommat edessä.

Read Full Post »