Musta tuli puutarhuri!

Osa mun plokin lukijoista saattaa muistaa, että mä haaveilin hortonoomin urasta jo ihan pienenä plikkana. Ja hyvämuistisimmat muistaa ehkä kans, että mä haaveilin ikiomasta puutarhasta aika vähän aikaa sitte. No ette ikinä arvaa mitä ny on tapahtunu? No mulla on ikioma puutarha! Joo-o, ihan totta. Se on mamman ja mun yhteinen ikioma puutarha. Siellä on omppuja ja luumuja ja kukkasia ja risuja ja multaa ja kuopankaivuuhommia ja oksansilppuumishommia ja ihan kaikkee siellä puutarhassa on. Ja se on mun!

Se on ihan aika lähellä meiän kotia. Sinne voi kävellä. Me ollaan käyty siellä monta kertaa kattomassa, mutta tänään me oltiin siellä ekaa kertaa sillai oikeesti. Ja huomennaki mennään. Ja ylihuomenna. Ja huomisen ylihuomenna. Ja sitäki seuraavana päivänä. Ja mä saan puutarhuroida ihan niin paljo ku mä vaan haluan. Paitti että ihan ensteks me rakennetaan mamman kanssa sinne aita, ni sit pupujussit pysyy poissa mun puutarhasta (ja mäyräkoira pysyy omalla tontilla, toim.huom.).

Siellä mun puutarhassa on pieni mökkiki. Me remontteerataan mamman kans sitä mökkiä ja sitte ku se on remontteerattu, ni sitte mä saan sinne ikioman mökkipedin ja ikiomat mökkilelkut. On siellä nytki jo yks lelkku, meinaan tiineits mjutant nintsa töötls -pallo. Mä leikin sillä tänään.

Oma puutarha. Paljo enempää ei vois pieni koira toivoa.

.

PS Meille kävi Titon kanssa ihan hullu munkki eilen ku oltiin mettässä. Löyettiin aarre, kattokaa vaikka! Ihka oikee leipäaarre! Ehittiin syyäkki niitä vähäsen ennenku mamma ja W-setä huomas meiän aarteen. Muuten ne ei ois välttämättä huomannu, mutku ne sattu näkee, ku Titolla oli iso tsapaatta suussa. Ni sitte ne löysi meiän aarteen kans.

Me löyettiin mettästä mahtava leipäaarre!

Read Full Post »

Poissa ja kateissa!

Mä oon ollu pitkään poissa intternetistä. Kyllä mä ite oisin ollu täällä, mutku mamma jakaa meillä noi intternetinkäyttövuorot, ni se alko jossain vaiheessa oleen hankala. Eka oltiin lomalla ja ei kuulemma oltu siks intternetissä. Sitte ei enää oltu lomalla, vaan töissä, ja ei kuulemma oltu siks intternetissä. Mummiälestä toi on perin sekavaa. Just mammamaista toimintaa.

Mut nyt mä oon täällä. Mut tiiättekö, että ois voinu käyä niinki, että en ois täällä. Mä olin nimittäin tänään ihan hukassa ja kateissa. Mamma vasta hukassa ja kadoksissa oliki!

Me meinaan mentiin mettään. Mamma kyl sano, että me mentiin sieneen, mutta ihan ehta mettä se mummiälestä oli eikä mikkään sieni. Sit me mentiin sinne ja tänne ja ylös ja alas ja sinne ja ylös ja tänne ja alas. Ja oishan se pitäny tietää miten siinä käy. Mamma oli ihan pää pyörällä sitte. Ja ku mä yritin vähä vihjasta sille, että tänne, ni se haluski mennä tonne. Ihan sekopäisesti se säntäili siellä mettässä ilman minkäänlaista lokiikkaa. Eikä mamma sitte enää tienny yhtään, että missä auto on. Tyypillistä. Mennä nyt ja hukata auto. Mä oisin kyllä koko ajan tienny minne pitää mennä, mutku mamma vaati olla se joka määrää tien, ni mä otin rennosti ja annoin sen sit kans selvittää meiät siittä hukasta.

Me käveltiin ja käveltiin ja käveltiin. Sit löyettiin polku. Sit ei oltu enää ihan niin kadoksissa. Mut ei mamma silti vieläkää tienny, että onko auto sen polun päässä vai jossain ihan muualla. Ei se auto sen polun päässä ollu, mutta sitä pitkin me päästiin toiselle polulle, ja sit jossain vaiheessa oltiin jo tutulla polulla.

Ihan pölöö hukkaantumista tollane. Ens kerralla mä otan ohjat käsiin. Enkä anna mamman tähystää koko aika jotain sieniä. Ei se niitä kuitenkaa löydä. Tänäänkää se ei löytäny ku yhen. Tsihih!

Read Full Post »