Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘mökki’

Kymppisynttärit

Tää on oikeestaan jo kuukauden vanha juttu, mutta mä aion silti kertoo sen. Meinaan mun Paras Kaverini ja Suurin Idolini Tito täytti tasavuosia. Kymmenen tasavuotta se täytti. Eikö ookki hienoa! Mä järjestin mun puutarhalla Titolle juhlat. Ne oli oikein hienot lastenkutsut. Meillä oli hassut hatut ja maksiskakkua ja rilliruokia ja lahjoja.

Synttärisankari.

Synttärisankari.

Mä annoin Titolle lahjaks naudan nilkan. Ja koska mun mielestä synttärit on sitä paremmat mitä enemmän lahjoja on, ni mä annoin ittelleni kans lahjaks naudan nilkan. Mä käärin ne meiän molempien lahjat mamman kanssa lahjapakettiin, ja voi että mä olin yllättyny, mikä superherkku sieltä paketista paljastu, ku me avattiin ne!

Naudan nilkkaa. Mums mums.

Naudan nilkkaa. Mums mums.

Niinku ehkä muistatte, niin siellä mun puutarhalla on riippuva matto. Tito halus jossain vaiheessa kokeilla sitä, ko mä olin kertonu, että riippumatossa on huippua kölliä. Titoki tykkäs köllötellä siinä matossa.

Riippumaton päivänsankari.

Riippumaton päivänsankari.

Oli huiput juhlat! Kyllä kannattaa täyttää kymmenen vuotta! Mä oisin halunnu laittaa tähän kuvan myös meiän hienosta kakusta, jossa oli kaks kerrosta ja lauantaimakkararuusuja ja nakkikynttilöitä, mutta mamma on niin hidas, että se ei ehtinyt saada siitä kuvaa. Vaikka me syötiinki se tosi hitaasti ja se kesti ainaski kolme sekunttia. Mua vähän muutenki harmittaa, ku meillä unohtu oikee kamera kotiin, ni meillä on vaan kännykkäkuvia huippujuhlista. Oli just tää yks juttu, jonka olin delekoinu mammalle, ni eikös se sössi sen… Aina pitäs itte tehä kaikki.

Mainokset

Read Full Post »

Mun plokiystäväni Myrsky oli jo ihan huolestunu, että oonko mä jumittunu ihan lopullisesti mun puutarhan uumeniin, ko mä en oo kirjottanu mittään pitkiin aikoihin. Ei huolta, ei se puutarha mua nielassu oo, vaan täällä ollaan! Mutta kyllä mä oon oikeestikki ollu siellä puutarhassa niin paljo viime aikoina, että en oo sillai ehtiny kauheesti istua tietokoneella. Kattokaa ku on kesä, ja kesällä kuuluu olla ulkona.

Mä oon löytäny myös uuden lemppariköllöttelyväijymispaikan. Siis mullahan oli ennestään maailman paras väijymispaikka. Se oli vattupuskissa ja siitä oli suora näköyhteys arvakkaa minne? NO NAAPURIN SEDÄN RILLIIN!!! Mä katkoin siittä kohtaa niitä vattupuskia, ni sinne tuli just sopivasti mäyräkoiran kokonen väijymispaikka. Siellä ku kyyhötti ihan hiljaa, ni kukaan ei huomannu, että oli makkaraväijyssä.

Mut nyt mulla on siis uus, mahtava paikka, missä on hyvä sekä köllötellä että väijyä ohikulkijoita. Meinaan mamma ripusti omppupuiden väliin maton. Joo-o, matto se on ja siinä se riippuu. Sitte se humps vaan hyppäs ite sinne maton sisään. Mä innostuin siittä niin, että käskin mamman nostaa mutki sinne, jos se kertta on niin hyvä paikka. Mamma oli aluks vähä epäileväinen, että mahtaakos se olla koiralle sopiva paikka, mut ku mä aikani intin, ni sit se nosti mut sinne. Ja siellä riippumatossa on ihan huippuhyvä köllötellä! Joo. Ja sitte ohikulkijat ei yhtään osaa aavistaa, että riippumatossa vois olla hurja vahtikoira, ni ne pystyy säikäyttään tosi hyvin ko alkaa räyhätä sieltä riippumatosta niille.

Riippumatossa on koiran hyvä olla.

Riippumatossa on koiran hyvä olla.

Mä oon siis riippumaton koira. Enklanniks än independent dok.

Read Full Post »

Mä pahottelen, että mä en oo kirjottanut mittään pitkiin aikoihin, mutku puutarhakausi on alkanu, ni mullon pitäny aika kiirettä. Mä oon hoitanu mun puutarhaa ja mökkiä tosi ahkerasti. Oon kaivanu kuoppaa kukkamaahan ja kaivanu ylös niitä palloja, jotka mamma syksyllä hautas maahan (niihin on muuten kasvanu lehdet niihin palloihin, kumma juttu!) ja oon katkonu oksia ja vattupuskia ja jahdannu siellä pihalla olevia lintusia ja önniäisiä. Että hirmeetä kiirettä on kyllä pitäny.

Mä oon kans todennu, että on parasta ottaa se puutarha ja lähiympäristöt ihan kunnolla haltuun, niin oon alkanu oikein kovaks vahtikoiraks. Kerron aina mammalle ku aidan takana menee joku koira tai pyörä tai joku muu mielenkiintonen, mikä mamman on syytä tietää. Ja sit jos kuuluu epäilyttäviä ääniä, ni kans kerron niistä mammalle. Mut mamma on jotenki hirmeen hidas, ku melkein ikinä se ei ehi sinne portille kattomaan niitä mahollisia vihulaisia, vaan se vaan sanoo, että hyvä tyttö, hienosti vahdittu, ei tartte enää haukkua. Eli mä joudun puolustaan meidän puutarhaa useimmiten ihan yksin kaikkia ohikulkijoita vastaan. Siks oon ottanu käyttöön mun uhkaavimman tempun. Nostan karvat oikeen kunnolla pystyyn. Sillai meinaan näytän tosi hurjalta. Ja sit kans sanon niille ohikulkijoille, että ”MÄÄ SAATAN NÄYTTÄÄ PIENELTÄ, MUTTA SE ON VAAN HÄMÄYSTÄ!” Sit joskus jos oon todennu ne ohikulkijat vaarattomiks, heittäydyn siihen aidan viereen selälleni ja kerjään rapsuja.

Puutarhanhoidon ja vahtimisen lisäks ollaan kans remontoitu sitä meiän mökkiä. Ollaan maalattu yhessä. Mä istun vieressä ja tarkkailen, että mamman maalausjälki on hyvää. Välillä pitää ottaa vähä lähikontaktia, jotta varmistuu, että se maalausjälki on varppina ihan tasaista. Niinku esimerkiks tänään kävin vähän tarkistamassa maalausjälkee. Mut mamma oli hönö eikä kertonu mulle, että se maali on vielä märkää siinä kohassa. Nyt mä oon punaniska. Ja punakorva. Ja punaotsa. Ja punakuono. Mut ei se mittään, näytän vaan entistäki katu-uskottavammalta.

Seuraavaks me aletaan sisustaa sitä mökkiä. Mä saan sinne ikioman pedin ja osa mun lelkuista viedään sinne mökille kesäks. En tiiä vielä mimmonen peti mulle sinne tulee, mutta sen vertta iso sen pittää olla, että mammaki mahtuu sinne, ku sillä on hirvee tarve nukkua kotonaki mun kanssa samassa sängyssä.

Read Full Post »

Mamma käyttäänty eilen ihan kummallisesti. Siellä meiän puutarhassa. Mamma meinaan sai yhtäkkiä päähänsä, että se hautaa maahan palloja. Joo-o, palloja se maahan hautas. Paitti että ite se sano niitä sipuleiks.

No mut kuitenki, ni sitte se hautas maahan ainaski tuhat palloo. Ja mä hetken sitä touhua katteltuani totesin, että ei kai auta muu ku alkaa kaivaa niitä palloja takas esille. Ku mä olin ihan varma, että mammalle oli iskeny se dementtia, ni se sitä varten teki tollasta ja sit mä aattelin, että ei mee ku tovi, ni sitte se alkaa ettii niitä palloja, eikä se sitte niitä enää löyä tahi ees muista, että mihin se ne hautas.

Mut mitä vielä! Mamma oli ihan kiittämätön ja toru mua, että ei saa kaivaa niitä palloja esiin. Kaivoin silti, aina ku mamman silmä vähänkään vältti. Hirmeen vaivalloista oli toi touhu, ku aina ku mä just olin saanu pallon kaivettua, ni mamma pyyhälsi paikalle ja kielsi ja hautas sen pallon takas maahan. Huhhuh.

Ei siinä sitte auttanu muu ku antaa niitten pallojen olla. Mutta mä painoin tarkkaan mieleeni, että mihin se mamma niitä kätki. Ni sit jonain kertana ku mamma ei oo lähellä, kaivan ne ylös. Dementtia-mamma ei kuiteskaa ite muista mihin se ne kätki.

Tapahtu siellä muutenki kaikkee jännää. Mamma käveli ees taas pitkin ruohoo sellasen vekottimen kanssa, joka sano rouskis ja sit ruoho vaan lensi. Yritin tehdä lähempää tuttavuutta sen vekottimen kanssa, mut mamma kielsi, ku kuulemma sillä on aika terävät hampaat sillä vekottimella. Haiskahtaa vaaralliselta.

Read Full Post »

Osa mun plokin lukijoista saattaa muistaa, että mä haaveilin hortonoomin urasta jo ihan pienenä plikkana. Ja hyvämuistisimmat muistaa ehkä kans, että mä haaveilin ikiomasta puutarhasta aika vähän aikaa sitte. No ette ikinä arvaa mitä ny on tapahtunu? No mulla on ikioma puutarha! Joo-o, ihan totta. Se on mamman ja mun yhteinen ikioma puutarha. Siellä on omppuja ja luumuja ja kukkasia ja risuja ja multaa ja kuopankaivuuhommia ja oksansilppuumishommia ja ihan kaikkee siellä puutarhassa on. Ja se on mun!

Se on ihan aika lähellä meiän kotia. Sinne voi kävellä. Me ollaan käyty siellä monta kertaa kattomassa, mutta tänään me oltiin siellä ekaa kertaa sillai oikeesti. Ja huomennaki mennään. Ja ylihuomenna. Ja huomisen ylihuomenna. Ja sitäki seuraavana päivänä. Ja mä saan puutarhuroida ihan niin paljo ku mä vaan haluan. Paitti että ihan ensteks me rakennetaan mamman kanssa sinne aita, ni sit pupujussit pysyy poissa mun puutarhasta (ja mäyräkoira pysyy omalla tontilla, toim.huom.).

Siellä mun puutarhassa on pieni mökkiki. Me remontteerataan mamman kans sitä mökkiä ja sitte ku se on remontteerattu, ni sitte mä saan sinne ikioman mökkipedin ja ikiomat mökkilelkut. On siellä nytki jo yks lelkku, meinaan tiineits mjutant nintsa töötls -pallo. Mä leikin sillä tänään.

Oma puutarha. Paljo enempää ei vois pieni koira toivoa.

.

PS Meille kävi Titon kanssa ihan hullu munkki eilen ku oltiin mettässä. Löyettiin aarre, kattokaa vaikka! Ihka oikee leipäaarre! Ehittiin syyäkki niitä vähäsen ennenku mamma ja W-setä huomas meiän aarteen. Muuten ne ei ois välttämättä huomannu, mutku ne sattu näkee, ku Titolla oli iso tsapaatta suussa. Ni sitte ne löysi meiän aarteen kans.

Me löyettiin mettästä mahtava leipäaarre!

Me löyettiin mettästä mahtava leipäaarre!

Read Full Post »

%d bloggers like this: