Hieronnassa

Niinku ehkä muistatte, ni vähä aikaa sitte oli joulu. Sehän on jo ollutta ja mennyttä, mutta koska mä en oo viel esitelly teille mun joululahjoja, ni mä aattelin tehä sen nyt. Varsinki, koska mä lunastin mun yhden parhaista joululahjoista vasta ihan äsken.

Meilloli Titon kans huippujoulu ja huippulahjat.

Ennen ku sai avata lahjoja piti poseerata kuusen eessä. Otettiin aika monta kuvaa, mut ei onnistuttu saamaan sellasta, että Tito ja mä molemmat ois katottu kameraan. Kattokaa ko mamma on vähän huono kuvaaja.

"Mitään ei olla vielä avattu ilman lupaa. Me vaan vähä kattellaan näitä paketteja."

Tito sai iiiison lahjapaketin.

Mä sain hianoja paketteja. Oli niitten sisällä hianoja lahjojaki.

Mä sain ukilta hienojen naisten neuleen. Ja sit mulloli mun juhlahelmet kaulassa. Mamma sanos, että mä voisin mennä millon tahansa hankkenille, enkä yhtään erottuis joukosta. Toi luu on muuten Titon, mut mä lainasin sitä kuvausrekvisiitaks.

Mut tiiättekö, että yks joululahja oli ylitte muitten. Ja se on se, miks mä oikeestaan kirjotanki tätä juttua. Meinaan mä sain Titolta lahjakortin hierontaan! Joo, oikeen hemmotteluhoitoon.

Mä lunastin mun hierontalahjakortin vähä aikaa sitte. Ai että mä nautin siittä hieronnasta. Se teki hyvää mun hyvin kehittyneelle vartalolle ja upeille lihaksille. Kantsii kokeilla.

Tällai nautitaan hieronnasta. Ai että, ku tuntuu hyvältä!

Mä oon tosi notkee. Tosta noin vaan venyteltiin mun jalkoja.

Mun selkä tykkäs hyvää.

Mamma oli kans tosi ylpee, että mä käyttäännyin hieronnassa tosi hienosti, enkä karannu kertaakaan hierojalta. Välillä mä vähä kyllä sanoin sille tädille, että mistä mä tykkään erityisesti ja mistä en. Hieronnan jälkeen mä olin aika väsynyttä tyttöö, ku meinaan se hieronta on sillai aika rankkaa. Mut mitäpä ei tyttö tekis täydellisen vartalonsa eteen.

Kiitti Tito! Oli tosi hyvä lahja sulta mulle.

 

Read Full Post »

Hyvää joulua!

 

 

 

 

 

 

 

 

T. Nakki

Read Full Post »

Matematiikkaa

Niinku tiiätte, ni mä oon yleisesti ottaen erittäin älykäs koira. Joissain asioissa suorastaan jopa nero. Mutta koska mä oon myös hyvin vaatimaton ja jalat maassa oleva koira, niin tunnustan ihan julkisesti, että mullakin on vielä muutamia kehittämistä kaipaavia taitoja.

Yks asia, missä mä en oo vielä kehittyny ihan mestariks, on toi matematiikka. Joo. Mulla on välillä vähä hankaluuksia numeroitten kanssa. Siis osaanhan mä laskee esimerkiks paikalla olevien ihmisten ja koirien määrän. Siis niinku että mää, mamma, yks, kaks, kolme. Ja mä osaan laskee yhteen yks plus yks. Niinku esimerkiks että mun kippa + avoin jääkaappi = hyvä juttu. Tai että kynsisakset + mamma = huono juttu. Ja osaan tietty myös laskee, miten paljo asioita on jäljellä eli vähän niinku miinuslaskua. Niinku esimerkiks että jos mammalla on molemmissa käsissä lihipulla ja se antaa mulle niistä toisen, ni se toinen on vielä jäljellä ja sitä kannattaa kerjätä.

Tollasia tärkeitä yhtälöitä mä osaan ihan suvereenisti. Mutta sitte mä en oikeestaan edes ymmärrä, että mihin niitä pidemmälle meneviä numeroita tarvitaan. Me harjotellaan niitä mun joulukalenterin kanssa. Ekat viis päivää meni tosi helposti. Mä löysin aina sen oikeen luukun ku mamma vähä vihjas, että monesko luukku kuulu millonkin avata. Mut nyt me ollaan jo niin isoissa numeroissa, että mä en oikein taho tunnistaa niitä.

Niinku esimerkiks tänään. Mamma sanos, että nyt kuuluu avata luukku numero yheksän. Mutku mä rupesin vahvasti eppäileen, että nyt mamma on seonnu numeroissa. Mä olisin meinaan halunnu avata yhen toisen luukun (jossa oli kaninkorva), ja mamma väitti, että se on vasta numero 19. Ja sitte ku mä sen jälkeen lähdin avaamaan yhtä toista luukkua (jossa oli kolme purukeppiä), ni mamma sanos, että se luukku on numero 24. Sitte se näytti mulle, että tää tässä on luukku 9 (jossa oli mummiälestä paljo vähemmänhoukutteleva purukeppi ku siinä edellisessä). Mutta mä olin aika varma, että ei se kyllä ollu se oikee luukku. Mutta koska mun matikka on vielä vähä heikko, ni mun oli sit pakko uskoo mammaa ja avata se vähemmänhyväpurukeppiluukku.

Jos mä oisin parempi matikassa ja osaisin laskee isommalle, niin ei tulis tollasia väärinkäsityksiä. Mutku matikka on niin hirmeen vaikeeta.

Read Full Post »

Kalenteri kuuluu kaikille

Mä oon ihan hämmästyny ku mä sain kuulla eilisen kirjotuksen jälkipuintina, että mun plokiystävillä ei oo omaa joulukalenteria. Hulluutta! Mä kun oon ollu siinä uskossa, että kyllä kaikilla koirilla on oma joulukalenteri. Mutta että eikö näin ookkaan?! Hulluutta! Kyllä mummiälestä jokaisella koiralla on oikeus omaan kalenteriin.

Tällanen kalenteri mulla on. Mä sain sen viime jouluna mun tätiltä. Ja ny se on käytössä uudelleen ja niihin luukkuihin on vuoden aikana ilmestyny uudet, tuoreet herkkuset.

Mut mä oon kyllä myös kuullu, että mun mamma on ihan joulusekopää. Joo. Se menee siittä ihan sekopääks ku joulu tulee. Niinku esimerkiks viime jouluna se meni jonnekki stokmannille sekoomaan. Se oli seonnu niin, että se oli ostanu sieltä roikkuvia palleriinoja. Ja sitte se sekos vielä enemmän ja kanto sisälle kuusen, johon se laitto niitä palleriinoja. Ja sitte se teki monta piparkakkutaloo. Tai oikeestaan monta piparkakkukylää, ku ei se tietenkään voinu tyytyä vaan yhteen taloon per leipomiskerta. Ja sitte se leipo kaikkee muutaki joulua. Että voi tietty olla, että mulla on kalenteri vaan siks, että mullon joulusekopäämamma. Mut mummiälestä on kiva, että se on joulusekopää, koska mä saan sit paljon pipareita ja lahjoja ja erityisesti mullon oma joulukalenteri. Ehkä teiän muitten mammat on vaan hiukka järkevämpiä.

Toisesta luukusta tuli hammasluu. Nyt mun hönkä tuoksuu ihan mintulle ja kauniille ajatuksille.

Read Full Post »

Eka luukku auki!

Koska mä oon vallan tarkasti maailman menoa seuraava koira, niin mä tiiän, että tänään on eka joulunodotuspäivä. Joulu on mahtava juttu, niin että sitä kyllä kannattaaki odottaa. Viime jouluna mä sain joulupUkilta maailman hienoimmat akiliitotelineet, ni nyt mä pidän tassut ristissä, että saisin jotain yhtä hienoo! Mä oon meinaan omasta mielestäni t-o-d-e-l-l-a kiltti.

Tää joulunodotus on tehty siittä kivaks, että sitä odotetaan kalenterin kanssa. Mulla on ikioma kalenteri, ihan niinku viimeki jouluna. Mun ekasta luukusta (taikka oikeestaan ekasta sukasta, ku mun luukut on sukkia) tuli purukeppi! Melko hyvä luukku alottaa, sanosin.

Read Full Post »

Joulujuttu

Mä tiiän, että nyt on jo erivuosi ja joulu oli jo ihan edellisenä vuonna, mutta mä aattelin kuitenki kertoo hiukka mun ekasta joulusta. Meinaan ku joulu oli ihan huippista. 

Ennen joulua me leivottiin mamman kans vaikka mitä. Esimerkiks pipparimökkejä. Olin tosi hyvä leipuri. 

Vahdin uunissa olevia leipomuksia.

Ennen joulua mamma toteutti kans uhkauksensa ja kanto meille sisälle puun. Ihka oikeen kuusaman. Mä kävin aina juomassa sieltä sen kuusaman jalasta. Ei ois kuulemma saanu, mut kävin silti.

Kuusama ja mä

Sitte yhtenä päivänä ennen joulua ukki tuli yhtäkkiä meille ja me pakattiin kaikkee tavaraa ukin autoon ja sitte me ajettiin mummolaan. Sitte tuliki jo joulu.

ARVAKKAA MITÄ MÄ SAIN JOULULAHJAKS?

IKIOMAT AKILIITOTELINEET MUMMOLAAN!

Ukki ja joulupukki oli tehny ne telineet. Ne on maailman hianoimmat ikiomat liitotelineet. Ja ne on ihan ite tehdytki vielä! Ja ne on siirreltävät, ettei mummo hermostu, ku sen miälestä jotku jutut on joskus vähä römpötin näkösiä. Ootan ihan hulluna, että mennään mummolaan ja ei ois niin kylmä ku jouluna, ni pääsisin liitämään ihan hulluna. 

Sain mä sit muitaki lahjoja, ku oon kerran ollu aina niin esimerkillisen kiltti. 

Avasin ihan itte lahjani.

 

Justiinaki avas itte omat lahjat. Välillä meillä meni vähä sekasinki, että kenen lahja on mikäki.

Melkein yhtä hauskoja ku lahjat oli ne lahjapaperit. Ne rapisi ihan ihanasti. Tykättiin Justiinan kanssa niistä ihan hulluna.

Justiina tutkii lahjapapereita.

Meillä oli Justiinan kanssa muutenki kivaa yhessä. Me leikittiin ja telmittiin ja välillä vähän kinattiinki. 

Telmimistä.

Sit tietty jouluna syötiin ihan hulluna hullun hyvää ruokaa. Sain ihan ikioman jouluaterialautasen. Ihan kaikkee herkkua oli siinä lautasella. 

Täydellä vattalla oli kiva kellahtaa takan eteen köllimään.

Semmonen oli mun eka joulu. Ihan hirmu hyvä joulu.

Read Full Post »

Kirje joulupukille

Moi Joulupukki!

Aattelin, että sä varmaan luet mua plokia, ni laitan tän kirjeen tänne. 

Oon ollut hirmeen kiltti tyttö ihan aina ja siks mä ootan paljo lahjoja sitte jouluna. 

En ehkä oo muistanu kertoo, mutta mä oon käyny kerran kokeilemassa akiliitämistä. Siällä puistossa ei ollu ku ihan pari telinettä, mutta mä innostuin niistä ihan hirmusesti. Akiliitäminen oli ihan huippuhauskaa! Mä olin siinä tosi luonnonlahjakkuus.

Osasin kiivetä sillalle.

Tälleen mä meen sillalla.

Välillä mä istahdin katteleen mitä kamelit touhus ympärillä.

 

R-setä voi todistaa, miten hianosti mä liisin.

Putken läpitte juokseminen se vasta nastaa oli!

Ni sitä varten mä toivosin ihan omia akiliitotelineitä mummolaan. Haluisin ainaski sillan ja putken ja pieniä esteitä ja vaikka kiikkulaudan. Ja renkaan mä haluisin ihan sitä varten, että mun serkku ja haltijakummi Tito on tosi hyvä renkaassa. Kato vaikka. 

Tito osaa tosi hianosti mennä tästä renkulasta läpitte.

Ne mun akiliitotelineet vois olla sellaset siirreltävät, ku mummo ei välttämättä tykkää, jos ne on aina siellä pitkin ja poikin maita ja mantuja. Mut jos ne ois sellaset, että aina ku mä käyn siällä, ni me voitais laittaa ne nurmikolle, ni se ois ihan huippua. 

Tää ois mun isoin toive. 

Ootan jo innolla, että tuut käymään. Laitan mun tonttuasun päälle, ku kuulemma sitte annat enempi lahjoja. 

Toivoo, 
Nakki

Read Full Post »

Joulu taitaa olla ihan tonttu juttu

Mä luulen, että joulukuu on mun suosikkikuu. Meinaan ku joulukuussa saa availla joulunodotuskalenterin luukkuja ja niissä luukuissa on ainaski joka päivä tähän asti ollu herkkusia. Jos tää jatkuu näin, ni joulukuusta tulee ihan superkuukausi! 

Mä en ihan tarkkaan tiiä, mikä joulu ees on, mut mä oon kyllä tehny jouluvalmisteluja. Oon auttanu mammaa paketoimaan lahjoja ja sitte oon tehny mamman kans hajusinttikorin ja sitte oon kans selvitelly mamman kans jouluvaloja. Näitten valmistelujen perusteella joulu vaikuttaa ihan vaarattomalta.

Mamma kävi vähän aikaa sitte sekoomassa jossain stokkan jouluosastolla ja se tuli kotiin ison kassin kans, mikä haisi joululle. Siellä kassissa oli palloja, joilla mä en kuulemma saa leikkiä. Ja sitte siellä oli jotain palleriinoja, jotka mamma aikoo ripustaa kuuseen. Tätä juttuu mä en ihan tajunnu, että mihin kuuseen. Mamma selitti, että se aikoo tuoda meille sisälle puun. En kyl tiiä kannattaisko, ku mamma tappaa kaikki nykysetki kasvit. Ja ne on kuiteski vaan jotain pieniä kukkasia, ni miten se ny jonku puun muka pystyis hoitaan. Mä epäilen, että mamma puijas mua ton puuasian suhteen. 

Tänään mamma sitte kaivo kaapista esiin ihan hölmön jutun: tonttupuvun! Mikä pahinta, se oli tonttupuku mulle. Voi ihmettä, mä vaan sanon. Kyllä mä oon sitä mieltä, että jos joku meiän perheessä on tonttu, ni se on kyl mamma enkä mä. Mut ku mamma niin halus sovittaa sitä asua, ni mä sit hetken suostuin pitään sitä pukua. 

Tonttuilua.

Mitä enemmän mä kuulen tästä joulusta, ni sitä kummallisemmalta se kuulostaa. Onneks mä oon saanu kutsun sellasiin pikkusiin jouluihin mun hoitajatädin eli nännin luakse ni ehkä mä sit saan vähän vihiä siittä millanen se iso joulu tulee olemaan.

Read Full Post »

Tuunausta

Mulla on pidelly eilen ja tänään aikamoista kiirusta. Mamma meinaan kävi eilen ostamassa mulle uuden lelukorin, ku sille entiselle kävi vähän huonosti. Jotenki siinä se materia oli muuttunu immateriaks. Ihan sillai vaan, että ku se ennen oli parikyt senttii korkee, ni jotenki ne laidat oli kadonnu siitä, ja oikeestaan niitä ei enää ollu. En ollenkaan tiiä, miten siinä niin oli käyny. Joku on varmaan käyny salaa syömässä sen. En yhtään tiiä kuka. Pitäis vissiin alkaa salapoliisihommiin, ni sais syyllisen nalkkiin. 

No mut kuiteski, mamma toi mulle uuden korin. Ku pitäähän lelkuilla nyt joku sopiva paikka olla. Mut tiiättekö, mun miälestä se uus lelukori kaipas vähän tuunausta. Vähän niinku sellasta hianosäätöö, juu nou. Ni niin mä sitte oon tuunaillu menemään. Mammalla ja mulla on vissiin lelukorien suhteen vähän eri maku, ku sen miälestä se oli parempi alkuperäsenä. 

 

Tällaseks mä oon tuunannu mun lelukorin. Aika hiano, eiks vaan?

Kohta muuten alkaa joulukuu. Ja se on sen merkki, että mä saan avata ekan luukun mun hianosta kalenterista. Mä sain sen mun hianon joulukalenterin tädiltä. Ootan ihan vimmana, että pääsisin jo luukuttaan sitä. 

Miätittiin mamman kans aika pitkään, että mihin mä ripustan mun hianon kalenterin, ku mamma eppäili, että mä saattaisin olla jotenki kärsimätön ja availla niitä luukkuja ihan väärässä järjestyksessä ittekseni. Mutta enhän mä niin tekis! Mut kuitenki, me päätettiin sit ripustaa se mun porttiin, ku se sopii siihen niin hyvin. 

 

Tällanen mun joulunodotuskalenteri on. Tulispa jo pian joulukuu!

Ton mun kalenterin kans meinas käydä vähän hassusti! Meinaan ku täti oli tekemässä sitä kalenteria, ni sillä oli hurjasti herkkuja, mitä se laitto niihin luukkuihin. Ni sit se oli menny käymään ulkona, ni Tito oli syöny ihan kaikki kalenteriherkut parempiin suihin! Meiän molempien kalenteriherkut! Täti oli ihan hirmuissaan, ku se tuli kotiin ja Tito oli ihan vatta piukeena kaikista herkuista. Mut onneks täti löys sit lisää herkkuja kaupasta, ni se sai täytettyä meiän kalenterit kuiteski. Muuten ois tullu paljo ikävämpi joulunodotus mulle. 

Mut en mä ollu kyl yhtään vihoissani Titolle siittä, että se oli vähä herkutellu omin lupineen. Meinaan ku oon kuullu, että sen luana ruokaa ja herkkuja jotenkin säännöstellään. Kuulemma joittenki linjojen takia. Meillä on sellanen linja, että ei säännöstellä yhtään. Se on musta tosi hyvä linja se. 

Sitä varten Titolla ja mulla onki aina pienet juhlaset, ku Tito tulee mun lua kylään. Niinku esimerkiks viime viikonloppuna ku Tito oli meillä yökylässä, ni saatiin molemmat luut. 

 

Tito sai ison luun.

Mä sain pikkusen luun.

Loppujen lopuks siinä tais käydä niin, että Tito söi meiän molempien luut, mut ei se mittään. Mun miälestä se on ihan rehtiä, ku kerran sillä kotona säännöstellään. 

 

 

 

Read Full Post »