Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Tito’

Hieronnassa

Niinku ehkä muistatte, ni vähä aikaa sitte oli joulu. Sehän on jo ollutta ja mennyttä, mutta koska mä en oo viel esitelly teille mun joululahjoja, ni mä aattelin tehä sen nyt. Varsinki, koska mä lunastin mun yhden parhaista joululahjoista vasta ihan äsken.

Meilloli Titon kans huippujoulu ja huippulahjat.

Ennen ku sai avata lahjoja piti poseerata kuusen eessä. Otettiin aika monta kuvaa, mut ei onnistuttu saamaan sellasta, että Tito ja mä molemmat ois katottu kameraan. Kattokaa ko mamma on vähän huono kuvaaja.

Ennen ku sai avata lahjoja piti poseerata kuusen eessä. Otettiin aika monta kuvaa, mut ei onnistuttu saamaan sellasta, että Tito ja mä molemmat ois katottu kameraan. Kattokaa ko mamma on vähän huono kuvaaja.

"Mitään ei olla vielä avattu ilman lupaa. Me vaan vähä kattellaan näitä paketteja"

"Mitään ei olla vielä avattu ilman lupaa. Me vaan vähä kattellaan näitä paketteja."

Tito sai iiiison lahjapaketin.

Tito sai iiiison lahjapaketin.

Mä sain hianoja paketteja. Oli niitten sisällä hianoja lahjojaki.

Mä sain hianoja paketteja. Oli niitten sisällä hianoja lahjojaki.

Mä sain ukilta hienojen naisten neuleen. Ja sit mulloli mun juhlahelmet kaulassa. Mamma sanos, että mä voisin mennä millon tahansa hankkenille, enkä yhtään erottuis joukosta. Toi luu on muuten Titon, mut mä lainasin sitä kuvausrekvisiitaks.

Mä sain ukilta hienojen naisten neuleen. Ja sit mulloli mun juhlahelmet kaulassa. Mamma sanos, että mä voisin mennä millon tahansa hankkenille, enkä yhtään erottuis joukosta. Toi luu on muuten Titon, mut mä lainasin sitä kuvausrekvisiitaks.

Mut tiiättekö, että yks joululahja oli ylitte muitten. Ja se on se, miks mä oikeestaan kirjotanki tätä juttua. Meinaan mä sain Titolta lahjakortin hierontaan! Joo, oikeen hemmotteluhoitoon.

Mä lunastin mun hierontalahjakortin vähä aikaa sitte. Ai että mä nautin siittä hieronnasta. Se teki hyvää mun hyvin kehittyneelle vartalolle ja upeille lihaksille. Kantsii kokeilla.

Tällai nautitaan hieronnasta. Ai että, ku tuntuu hyvältä!

Tällai nautitaan hieronnasta. Ai että, ku tuntuu hyvältä!

Mä oon tosi notkee. Tosta noin vaan venyteltiin mun jalkoja.

Mä oon tosi notkee. Tosta noin vaan venyteltiin mun jalkoja.

Mun selkä tykkäs hyvää.

Mun selkä tykkäs hyvää.

Mamma oli kans tosi ylpee, että mä käyttäännyin hieronnassa tosi hienosti, enkä karannu kertaakaan hierojalta. Välillä mä vähä kyllä sanoin sille tädille, että mistä mä tykkään erityisesti ja mistä en. Hieronnan jälkeen mä olin aika väsynyttä tyttöö, ku meinaan se hieronta on sillai aika rankkaa. Mut mitäpä ei tyttö tekis täydellisen vartalonsa eteen.

Kiitti Tito! Oli tosi hyvä lahja sulta mulle.

 

Mainokset

Read Full Post »

Kymppisynttärit

Tää on oikeestaan jo kuukauden vanha juttu, mutta mä aion silti kertoo sen. Meinaan mun Paras Kaverini ja Suurin Idolini Tito täytti tasavuosia. Kymmenen tasavuotta se täytti. Eikö ookki hienoa! Mä järjestin mun puutarhalla Titolle juhlat. Ne oli oikein hienot lastenkutsut. Meillä oli hassut hatut ja maksiskakkua ja rilliruokia ja lahjoja.

Synttärisankari.

Synttärisankari.

Mä annoin Titolle lahjaks naudan nilkan. Ja koska mun mielestä synttärit on sitä paremmat mitä enemmän lahjoja on, ni mä annoin ittelleni kans lahjaks naudan nilkan. Mä käärin ne meiän molempien lahjat mamman kanssa lahjapakettiin, ja voi että mä olin yllättyny, mikä superherkku sieltä paketista paljastu, ku me avattiin ne!

Naudan nilkkaa. Mums mums.

Naudan nilkkaa. Mums mums.

Niinku ehkä muistatte, niin siellä mun puutarhalla on riippuva matto. Tito halus jossain vaiheessa kokeilla sitä, ko mä olin kertonu, että riippumatossa on huippua kölliä. Titoki tykkäs köllötellä siinä matossa.

Riippumaton päivänsankari.

Riippumaton päivänsankari.

Oli huiput juhlat! Kyllä kannattaa täyttää kymmenen vuotta! Mä oisin halunnu laittaa tähän kuvan myös meiän hienosta kakusta, jossa oli kaks kerrosta ja lauantaimakkararuusuja ja nakkikynttilöitä, mutta mamma on niin hidas, että se ei ehtinyt saada siitä kuvaa. Vaikka me syötiinki se tosi hitaasti ja se kesti ainaski kolme sekunttia. Mua vähän muutenki harmittaa, ku meillä unohtu oikee kamera kotiin, ni meillä on vaan kännykkäkuvia huippujuhlista. Oli just tää yks juttu, jonka olin delekoinu mammalle, ni eikös se sössi sen… Aina pitäs itte tehä kaikki.

Read Full Post »

Mä oon ollu viimeaikoina ihan sikahyvällä dieetillä. Tai ei se oikeesti mikään dieetti oo, mutta viime viikkoina mä vaan oon syöny tosi paljo kalaa. Ku kala on mun suosikkiruokaa. Mamma on käyny erikseen mua varten taas siellä hallissa, ja sieltä hallista se on tuonu mulle sillivileitä ja kirjolohikalaa. Sit ku jonain kertana mamma ei oo ehtiny käyä siellä hallissa, ni sillon oon syöny seitikalaa lähikaupan pakkasaltaasta. Mun lemmikkini Matias-kilpikonna on kans syöny niitä mun kaloja. Oon aina vahtinu siinä akvaarion vieressä siltä varalta, että mamma köppänäppinä pudottaa ne akvaarion ohi eikä akvaarioon. Ei oo vielä onnistanu.

Mulla oli sillivileitä matkaeväänä sillonki ku mä olin matkoilla Titon luona. Mamma oli pakannu sillivileitä sekä mulle että Titolle. Mut arvakkaa vaan kuin kävi? No täti ja W-setä oli jollain säännöstelylinjalla, ja ei saatu syyä niitä kaikkia mun eväiks ottamia sillivileitä. Ni arvakkaa vaan miten sitte kävi? No täti oli laittanu mun eväsrasiat ja mun matkakipat muovipussiin ja anto ne takas mammalle ku mä lähdin kotiin. Mammapa laiskana ihmisenä ei avannu sitä pussia heti, ku se vaan katto, että siellä on mun tyhjät eväsrasiat ja mun kipat. Ni se laitto sen pussin vaan keittiön pöydälle. Seuraavana päivänä ku se tuli töistä kotiin, meillä oli aikamoiset odöörit. Mamma etti sitä haisun aiheuttajaa roskiskaapista ja vei roskat. Mut haisu vaan jäi. Sitte se etti sitä viemäristä ja päästeli hirveet määrät vettä sinne muka-kuivuneisiin putkiin. Mut haisu vaan jäi. Sitte se tunki päänsä astianpesukoneeseen ja etti sitä haisua sieltä. Mutta haisua ei vaan löytyny. Sitte viimein se alko purkaa sitä muovipussia, jossa oli mun eväsrasiat ja mun matkakipat. Ja sitte se haisu löyty! Siellä mun eväsrasiassa oli vielä jälellä sillivilettä! Ja se sillivile oli muuttunu haisuks sillä välin ku mamma oli töissä. Hurja haisu se oli! Niin hurja, että se haisusillivile vietiin roskiin ihan syömättä. Hullua sillivileen hukkaanheittämistä. Ens kerralla sanon mammalle, että ei oo laiska, vaan tarkistaa mun eväsrasiat heti ku tullaan kotiin piileskelevien sillivileitten varalta.

Lopuks mä kerron vielä ihan kummallisen jutun, mitä mamma sanos mun kaladieetistä. Se meinaan sanos, että kalaa kannattaa syyä, ku se kasvattaa järkee. En ymmärrä miten se mitenkään liittyy siihen, että mä oon saanu viime aikoina paljo kalaa.

Read Full Post »

Toveruus on pop!

Mä tulin ystävänpäivän kunniaks matkoille mun parhaan ystävän luokse. Meinaan Titon luokse mä tulin. Mä oon täällä Titon luona kaks yötä ja kaks päivää, ku mammalla on taas joku työjuttu. Mä en tykkää noista mamman työjutuista. Vaiks kyllä mä ihan mielellään oonki matkoilla Titon luona.

Ennen ku mä tulin tänne matkoille, me halittiin mamman kanssa. Ku ystävät tekee niin. Mut sit mamma teki yhen ihan epäystäväteon. Se meinaan raotti lääkekaapin ovee. Ja siitähän ei hyvää seuraa. Mä kipitin hiljaa ja huomaamattomasti olohuoneen nurkkaan, mut mamma löys mut silti. Ja sit se putsas mun korvat! Se sanos vaan, että korvat pitää putsata, jotta mä varmasti kuulen kaikki käskyt ja komennot, joita Titon luona sanotaan. No, katotaan nyt sitä sitte, jahka niitä käskyjä ja komentoja alkaa kuulua. Ainaskaan en ehkä kuule niitä ihan heti ekalla kerralla, tsih! Ainaskaa jos W-setä sanoo niitä, ku musta on hauska vähä kiusata W-setää, tsih!

Täällä Titon luona on ihan yhtä kylmä ku meillä kotonaki, vaikka tänne on matkaa ainaski viis kilsaa. Mulle pakattiin mun tossutki mukaan. Mamma sanos, että sen pitäis varmaan pakata mukaan myös potta, ku pakkaspoika panee vaan kovempaa koko aika, enkä mä yhtään tykkää mennä ulos sinne pakkaspojan armoille. Mut ei meillä oo pottaa, ni ei sit pakattu.

Lopuks mä toivotan hyvää ystävänpäivää kaikille mun tovereille!

Read Full Post »

Taskuvaras

Mamma sanos, että musta on tullu pieni taskuvaras. Mummiälestä se on vähä rumasti sanottu, vaikka mä nyt vahinkossa oonki pari kertaa saattanu käydä (salaa) tyhjentämässä mamman namitaskun.

Pari päivää sitte mamma oli meinaan ollu hutiloitsija ja se ei ollu laittanu takkia naulakkoon, vaan jättäny sen tuolille. No eihän se sellanen peli vetele. Ni sillä välin ku mamma oli töissä, mä yritin ihan varovasti siirtää sen takin naulakkoon, omalle paikalleen. Siinä ohessa mä tulin haistaneeks, että siellä taskussa oli ollu joskus nameja. Ni sit mun tuli vähä raotettua sitä taskua ja tarkastettua, että onko niitä vielä. Ei ollu. Et se oli vähä niinku tyhjä arpa se tasku. Siellä oli vaan kakkapusseja (käyttämättömiä). Mä varmuudeks tarkistin neki läpikotasin. Mua ehkä saatto vähä harmittaa se, että taskussa oli pelkkä namihaisu, muttei nameista tietookaan. Ja siinä saatto ehkä käydä niin, että mä vähä sisuunnuin ja tulin natustaneeks sitä mamman takkia vähäse. Mamma tuli kotiin ja sit sain huutia. Mamma sanos, että se tuli surulliseks ku se näki siinä takissa niin ison reiän. Se sanos, että niin isoo reikää ei pysty ees paikkaamaan nätisti, ku se reikä oli sellanen mun päänkokonen. Emmä tarkottanu tehä reikää, se oli tullu siihen jotenki ihan mun huamaamatta, ku mä vaan yritin laittaa sitä takkia oikeelle paikalleen.

No sit perjantaina kävi uus juttu. Meinaan me oltiin Titon ja tätin luona kylässä. Noi mammat meni saunomaan, ja taas mamma oli hutiloitsija. Taas se oli jättäny takkinsa (eri takin ku se mihin oli tullu pari päivää aikasemmin se reikä) ihan miten sattuu sillai niinku mäyräkoirakorkeudelle. Siinä saatto sit käydä niin, että mä vähä olin haistavinani lihipullahaisua sen takin liepeillä. Ja sit mä tulin tarkistaneeks sen takin taskun. Ja siellähän niitä lihipulleja oli vielä lenkuran jäljiltä. Mä söin ne sit. Siinä takissa oli jotenki tosi vaikee tasku. Meinaan sellanen, että sinne oli tosi vaikee kurkata, ku mä en millään saanu sitä vetoketjuu auki. Koska oon kuitenki näppärä flikka, ni ei se mua estäny. Kattokaa ku sieltä takin sisäpuolelta voi kans mennä taskuun. Sit Mamma tuli saunasta ja sit mä sain taas huutia. Mamma sanos että se tuli surulliseks, ku siihen takkiin oli ilmestyny jostain iso reikä. Emmä tarkottanu tehä reikää, se oli tullu siihen jotenki ihan mun huamaamatta, ku mä vaan yritin vähä syyä lihipulleja.

Aikamoisia sattumuksia siis. Mä tavallaan vähä ymmärrän, että mammaa harmitti ne takit, mutta sitä mä en ymmärrä, että se antaa mulle huutia välillä sillonki, ku kuulus kehua. Niinku esimerkiks torstaina ku mä olin tarkistanu postissa tulleen palkkanauhan. Mä tiiän, että mamma on aika laiska lukemaan tollasta postia, ni mä aattelin, että mä sitte tarkistan ne numerot. Ja mähän oon sen vertta tarkka näissä asioissa, että mä en niitä numeroita ihan purematta niele. Luulis, että mamma ois kiitollinen, ku mä hoidan sen talousasioita niin suurella intensiteetillä, mut katinkontit! Huutia tuli taas. Hö.

Titolla on vähä samanlaista kuvioo sen perheessä. Se oli alkanu pari päivää sitte rempata ja ottanu työkalut sillai valmiiks tassun ulottuville ja alkanu vähä asentaa pistorasioita. Se yritti auttaa sen äispää ja ispää remontissa. Ja se aatteli, että siittä hyvästä se ansaitsis ainaski kokonaisen sianpotkan. Mut mitä vielä. Huutia oli saanu. Me ei oikeen Titon kanssa ymmärretty sitä lokiikkaa, ku Titon äispä eli mun täti ei kuiteskaa anna huutia W-setälle sillon ku se remppaa. W-setä saa huutia sillon, jos se EI remppaa. Että joku tossa lokiikassa mättää nyt tosi pahasti.

Tito on mun luona päivä- ja yöhoidossa nyt. Me ollaan lenkuroitu ja syöty luita ja saatu lätyt. Meillon ollu kivaa, eikä olla ny saatu huutiakaan. Ainaskaa vielä. Viikonloppu on selkeesti tehny mammalle tehtävänsä, ni se on vähä rauhallisempi ny.

Read Full Post »

Mä olin lomamatkalla vähän aikaa sitte. Mamma oli jossain ulkomaanlomamatkalla ja mä olin matkoilla Titon ja tätin ja W-setän luona. Mä olin siellä kokonaisen viikon siellä matkalla.

Oli aika hyvä reissu. Mä tein monenlaisia kivoja juttuja siellä. Mä juoksin keskellä yötä ympyrää niitten olohuoneessa Titon iso luu suussa. Ja mä piilouduin tätin peiton alle mun oman luun kanssa. Ja mä olin kylpyhuonekyttänä aina ku joku oli kylpyhuoneessa (ja se muuten vaatii rohkeutta, koska siellä on t-o-d-e-l-l-a  uhkaava vessapaperiteline siellä niitten kylpyhuoneessa). Ja mä olin taisteluparia W-setän kanssa. Sitä ollaan sillai, että eka kinastellaan esimerkiks siittä, nukunko mä sängyssä vai en, ja sit lopuks ollaan viikset vastakkain ihan sopuisasti. Ja sit tietty opettelin olemaan niinku Tito. Tito on meinaan mun idoli ja mä teen kaiken sillai samanlailla ku Tito.

Se oli oikeeta oppimisen aikaa se viikko. Mä opin meinaan hurrrjaks vahtikoiraks. Kattokaa ku Titon rappukäytävässä asuu sellanen koira, jolle kuuluu aina räyhätä ku se menee siellä niitten oven takana. Joo-o, Tito aina räyhää, ja se kyllä tietää millon kuuluu räyhätä. Ni mä sit kans räyhäsin. Joo-o, haukuin ja kaikkee.

Kerran Tito ei huomannu, että pitää räyhätä, mut onneks mä huomasin ja menin sinne ovelle räyhäämään oikein kunnolla. Kipitin meinaan sinne ovelle ja sanoin nopeesti ja uhkaavasti kerran vuh! ja sit juoksin Titon selän taakke vähän niinku varmistusjoukoiks. Ja sit Tito sano vielä pari valittua sanaa. Sellanen kovanaama mä olin.

Oon jatkanu sitä vahtimista kotona. Oon meinaan pari kertaa sanonu sellasen (puolikkaan) hau-sanan, ku rappukäytävässä on ollu tunkeilijoita. Ja sit kans oon ollu aika aktiivinen vahtikoira oven takana. Niinku esimerkiks eilen ku mun kummisetä soitti ovikelloo, eikä mamma ollu kotona, ni mä sanoin kummisetälle, että ”Sisssään vaan!”. Mut ei se kummisetä tajunnu tulla sissään, vaikka mä ihan selvästi kutsuin, että sissään vaan.

Toinen tosi tärkee oppi, jonka sain Titolta loman aikana, on kassipenkomisen aapeesee. Tito on mestari penkomaan kasseja ja löytämään sieltä herkkuja. Ja nyt mäki oon jo tosi hyvä. Niinku pari päivää sitte löysin mummon kassista tohveekarkkeja. Puol pussillista tohveekarkkeja siellä oli! Ja mä söin ne kaikki. Ja niitten paperitki mä söin. Nam! Niistä tuli aika kova jano. Ja mä liposin huuliani koko loppuillan, ku sitä tohveeta jäi mun hanpaitten väliin ja sitä ihanaa tohveenmakua oli mun suussa sit tosi pitkään.

Tänään mä penkosin mamman kassia. Mut mamma oli ahneuksissaan syöny sieltä kassista kaikki herkut. Ei siellä ollu ku kuulakärkikynä ja terveysside, jotka mä sit söin herkkujen puutteessa.

Mamma on sitä mieltä, että kassipenkomisen aapeeseetä mun ei ois tarvinnu omaksua niin nopeesti. Mä luulen, että se on vaan kateellinen, ku se on ite niin hidas oppimaan tärkeitä asioita.

Read Full Post »

Osa mun plokin lukijoista saattaa muistaa, että mä haaveilin hortonoomin urasta jo ihan pienenä plikkana. Ja hyvämuistisimmat muistaa ehkä kans, että mä haaveilin ikiomasta puutarhasta aika vähän aikaa sitte. No ette ikinä arvaa mitä ny on tapahtunu? No mulla on ikioma puutarha! Joo-o, ihan totta. Se on mamman ja mun yhteinen ikioma puutarha. Siellä on omppuja ja luumuja ja kukkasia ja risuja ja multaa ja kuopankaivuuhommia ja oksansilppuumishommia ja ihan kaikkee siellä puutarhassa on. Ja se on mun!

Se on ihan aika lähellä meiän kotia. Sinne voi kävellä. Me ollaan käyty siellä monta kertaa kattomassa, mutta tänään me oltiin siellä ekaa kertaa sillai oikeesti. Ja huomennaki mennään. Ja ylihuomenna. Ja huomisen ylihuomenna. Ja sitäki seuraavana päivänä. Ja mä saan puutarhuroida ihan niin paljo ku mä vaan haluan. Paitti että ihan ensteks me rakennetaan mamman kanssa sinne aita, ni sit pupujussit pysyy poissa mun puutarhasta (ja mäyräkoira pysyy omalla tontilla, toim.huom.).

Siellä mun puutarhassa on pieni mökkiki. Me remontteerataan mamman kans sitä mökkiä ja sitte ku se on remontteerattu, ni sitte mä saan sinne ikioman mökkipedin ja ikiomat mökkilelkut. On siellä nytki jo yks lelkku, meinaan tiineits mjutant nintsa töötls -pallo. Mä leikin sillä tänään.

Oma puutarha. Paljo enempää ei vois pieni koira toivoa.

.

PS Meille kävi Titon kanssa ihan hullu munkki eilen ku oltiin mettässä. Löyettiin aarre, kattokaa vaikka! Ihka oikee leipäaarre! Ehittiin syyäkki niitä vähäsen ennenku mamma ja W-setä huomas meiän aarteen. Muuten ne ei ois välttämättä huomannu, mutku ne sattu näkee, ku Titolla oli iso tsapaatta suussa. Ni sitte ne löysi meiän aarteen kans.

Me löyettiin mettästä mahtava leipäaarre!

Me löyettiin mettästä mahtava leipäaarre!

Read Full Post »

Older Posts »

%d bloggers like this: