Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Täti’

Mä olin lomamatkalla vähän aikaa sitte. Mamma oli jossain ulkomaanlomamatkalla ja mä olin matkoilla Titon ja tätin ja W-setän luona. Mä olin siellä kokonaisen viikon siellä matkalla.

Oli aika hyvä reissu. Mä tein monenlaisia kivoja juttuja siellä. Mä juoksin keskellä yötä ympyrää niitten olohuoneessa Titon iso luu suussa. Ja mä piilouduin tätin peiton alle mun oman luun kanssa. Ja mä olin kylpyhuonekyttänä aina ku joku oli kylpyhuoneessa (ja se muuten vaatii rohkeutta, koska siellä on t-o-d-e-l-l-a  uhkaava vessapaperiteline siellä niitten kylpyhuoneessa). Ja mä olin taisteluparia W-setän kanssa. Sitä ollaan sillai, että eka kinastellaan esimerkiks siittä, nukunko mä sängyssä vai en, ja sit lopuks ollaan viikset vastakkain ihan sopuisasti. Ja sit tietty opettelin olemaan niinku Tito. Tito on meinaan mun idoli ja mä teen kaiken sillai samanlailla ku Tito.

Se oli oikeeta oppimisen aikaa se viikko. Mä opin meinaan hurrrjaks vahtikoiraks. Kattokaa ku Titon rappukäytävässä asuu sellanen koira, jolle kuuluu aina räyhätä ku se menee siellä niitten oven takana. Joo-o, Tito aina räyhää, ja se kyllä tietää millon kuuluu räyhätä. Ni mä sit kans räyhäsin. Joo-o, haukuin ja kaikkee.

Kerran Tito ei huomannu, että pitää räyhätä, mut onneks mä huomasin ja menin sinne ovelle räyhäämään oikein kunnolla. Kipitin meinaan sinne ovelle ja sanoin nopeesti ja uhkaavasti kerran vuh! ja sit juoksin Titon selän taakke vähän niinku varmistusjoukoiks. Ja sit Tito sano vielä pari valittua sanaa. Sellanen kovanaama mä olin.

Oon jatkanu sitä vahtimista kotona. Oon meinaan pari kertaa sanonu sellasen (puolikkaan) hau-sanan, ku rappukäytävässä on ollu tunkeilijoita. Ja sit kans oon ollu aika aktiivinen vahtikoira oven takana. Niinku esimerkiks eilen ku mun kummisetä soitti ovikelloo, eikä mamma ollu kotona, ni mä sanoin kummisetälle, että ”Sisssään vaan!”. Mut ei se kummisetä tajunnu tulla sissään, vaikka mä ihan selvästi kutsuin, että sissään vaan.

Toinen tosi tärkee oppi, jonka sain Titolta loman aikana, on kassipenkomisen aapeesee. Tito on mestari penkomaan kasseja ja löytämään sieltä herkkuja. Ja nyt mäki oon jo tosi hyvä. Niinku pari päivää sitte löysin mummon kassista tohveekarkkeja. Puol pussillista tohveekarkkeja siellä oli! Ja mä söin ne kaikki. Ja niitten paperitki mä söin. Nam! Niistä tuli aika kova jano. Ja mä liposin huuliani koko loppuillan, ku sitä tohveeta jäi mun hanpaitten väliin ja sitä ihanaa tohveenmakua oli mun suussa sit tosi pitkään.

Tänään mä penkosin mamman kassia. Mut mamma oli ahneuksissaan syöny sieltä kassista kaikki herkut. Ei siellä ollu ku kuulakärkikynä ja terveysside, jotka mä sit söin herkkujen puutteessa.

Mamma on sitä mieltä, että kassipenkomisen aapeeseetä mun ei ois tarvinnu omaksua niin nopeesti. Mä luulen, että se on vaan kateellinen, ku se on ite niin hidas oppimaan tärkeitä asioita.

Mainokset

Read Full Post »

Mä oon ollu viime aikoina pari kertaa päivähoidossa Tätin luona. Siellä päivähoidossa on aina tosi kivistä. Täti on hankkinu sellasen puutarhapalstan ja mä oon ollu siellä auttamassa tätiä. Oon ollu siellä työnjohtajana, mut sit oon kans auttanu tätiä aika monenlaisissa puutarhahommissa. Oon esimerkiks kylväny sinne luita.

Mä kylvin luita. Ootan innolla, että niitä alkaa kasvaa ja pääsen korjaamaan satoa.

Mä kylvin luita. Ootan innolla, että niitä alkaa kasvaa ja pääsen korjaamaan satoa.

Sit oon kans kylväny tätin apuna pottua. Potunkylvö on siitä hauskaa, että niitä pottuja on hauskaa pihistää ja on kans tosi nastaa kaivaa kuoppaa niille potuille. Tai niitten pottujen viereen.

Sit siellä tätin palstalla on ollu aika paljo siivoomista. Kattokaa ku sitä palstaa on raivattu aika uuteen uskoon. Ni sit mä oon tuhonnu tätin apuna niitä keppejä ja juuria.

Keppisilppuri.

Keppisilppuri.

Kuopankaivamisessa mä oon aivan mestari. Ja puutarhassahan kuuluu kaivaa kuoppia. Välillä meillä on ollu Tätin kans hiukka erimielisyyttä siitä, että mihin niitä kuoppia kaivetaan ja mihin kuoppaan niitä sipuleja laitetaan ja onko ne sipulit varmasti oikeessa paikassa vai pitäiskö niitä vielä siirtää johonki toiseen kuoppaan. Mummielestä ne on kaivannu siirtelyä aika usein. Täti on ollu erimielinen. Kattokaa ku täti on sillai vielä alottelija noissa puutarhahommissa.

Kaivinkone.

Kaivinkone.

Ai mitä?! En mä oo tehnyt mitään väärää. Nää tädin istuttamat sipulit on musta vaan ihan väärässä paikassa.

Ai mitä?! En mä oo tehnyt mitään väärää. Nää tädin istuttamat sipulit on musta vaan ihan väärässä paikassa.

Jonain kertana ku mä olin päivähoidossa mä olin ihan ypönä. Meinaan ku Tito ei ollukkaa kotona. Ni sit mulla oli aikamoinen homma pitää hommat kasassa siellä palstalla ihan yksinäni. Mulla oli sillon aika kiire kans käydä kaikkien naapuripalstaviljelijöitten rapsuteltavana. Niillä oli ihan hyviä eväitäki mukana. Yleensä Tito on kuiteski kans siellä palstalla.

Pääpuutarhuri.

Pääpuutarhuri.

Kerran ku oltiin siellä palstalla, meille kävi ihan mahoton munkki! Siellä oli meinaan makkaroita ja rilli! Me saatiin Titon kans sit ihan omat makkarat. Tito kyl pihisti mun makkaran ennen ku mä ehin syyä sen, mut täti onneks piti mun puolia ja pelasti sen makkaran mulle takas.

Makkaramestarit.

Makkaramestarit.

Puutarhahommat on just kivoja. Oispa mullaki oma puutarha.

Read Full Post »

Mä täytin vähän aikaa sitte ihan kokonaisen vuoden.Ne oli tosi merkittävät synttärit, ku musta tuli sit jo tosi iso. Me juhlittiin mun synttäreitä rillaamalla Tätin ja W-setän ja Titon ja Mamman kans.

Mamma oli sitä mieltä, että mä käyttäännyin huonosti mun ykkössynttäreillä. Mummielestä mä käyttäännyin tosi hyvin. Ihan niinku lastenkutsuilla kuuluuki käyttääntyä. Ja kyl mummielestä juhlakalu saa ihan ite käyttääntyä sillai ku tahtoo, ku se on kuitenkin sankari. Sitä paitti on se ny kumma, ku ensin pieni koira viedään kallioille kauas omien ruokakuppien luota ja sit laitetaan lautasia maahan. No kyllä kai mä ny henkeni pitimiks siinä tilanteessa käyn syömässä niiltä lautasilta. Ja sitä paitti, enkö mä muka ollu niitten juhlien sankari ja ilman mua niitä juhlia ei ois ollu ollenkaan? Nih, ni kyllä sillon mummiälestä on täydellistä vääryyttä, että joku muu syö jotain sellasta mitä mä en saa MUN juhlissa! Nih. Ja sitä paitti en ois ollenkaan varma, että siitä rillaamisesta ois tullu yhtään mitään ilman mua, ku mä vahdin niitä eväitä siellä rillissä tosi tarkkaan. Ja voi olla, että joku muu ois varastanu ne meiän eväät, jos mä en ois.

Mä vahdin rilliä tosi tarkkaan, ettei kukaan vaan vie meiän herkkuja.

Mä vahdin rilliä tosi tarkkaan, ettei kukaan vaan vie meiän herkkuja.

Siellä mun juhlissa oli lahjoja, ihan niinku synttärijuhlissa kuuluuki olla.

Mä halusin avata mun paketin ihan omassa rauhassa, ni vein sen pois siittä tapahtumien keskipisteestä.

Mä halusin avata mun paketin ihan omassa rauhassa, ni vein sen pois siittä tapahtumien keskipisteestä.

Siinä paketissa oli aika kova avaaminen. Jopa yksvuotiaalle.

Siinä paketissa oli aika kova avaaminen. Jopa yksvuotiaalle.

Ja sieltä paketista löyty kanarialainen lintu!

Ja sieltä paketista löyty kanarialainen lintu!

Mä sain kanarialaisen linnun, joka piipitti. Ei piipittäny muuten enää seuraavana päivänä. En yhtään tiiä, miten se sillai äänensä kadotti. Ei sillä muuten enää oo nokkaakaan. En yhtään tiiä, mihin se senki kadotti. Kanarialaisen linnun lisäks sain kans luita ja muita herkkuja.

Mulla oli niin paljo luita, että mä annoin yhen mun hyvälle kaverille Sisille. Sisi oli meinaan lenkuralla sillon ja sattu kävelemään meiän rillipiknikin ohi. Me peuhattiin synttäripeuhut.

Mun kaveri Sisi.

Mun kaveri Sisi.

Mut synttärithän ei oo oikeet synttärit, jos ei oo kakkua. Mulla oli ikioma kakku! Ihan mulle vaan. Kukaan muu ei saanu sitä kakkua. W-setä toi mulle sen mun ikioman kakun. W-setään voi selkeesti luottaa kakkuasioissa. Siinä kakussa oli kynttiläki. Me puhallettiin se mamman kans yhessä, ku mamma eppäili, että mä oisin saattanu kärväyttää kuononi, jos oisin puhaltanu sen yksin.

Mun ikioma perliininmunkkikakku!

Mun ikioma perliininmunkkikakku!

Mä söin mun perliininmunkkikakun ihan ittekseni. Ai niin. Titoki sai oman perliininmunkin.

Mä söin mun perliininmunkkikakun ihan ittekseni. Ai niin. Titoki sai oman perliininmunkin.

Oli siellä mun juhlissa sit kakkua vieraillekki.

Mä tarjoilin kakkua vieraille.

Mä tarjoilin kakkua vieraille.

Mummiälestä synttäreitä vois juhlia paljo useemminki. Mä en kyllä muista mun nollavuotissynttäreistä paljookaan, mutta oli neki varmaan hyvät pileet mä luulen. Mun kaksvuotissynttärit on varmaan jo ihan pian. Ehkä jo tänä kesänä.

Read Full Post »

Vappuhuiska

Ehkä tiesitteki, että eilen oli mun plokiystäväni Wapun oma juhla. Vappu on tosi hyvä juhlapäivä. Sillon tapahtuu kaikkee kivaa ja saa hyvää syöminkiä.

Perjantaina mä kävin ostamassa itelleni vappupallon. Mamma makso, mut mä ostin sen ihan ite ja toin sen kotiin ihan ite.

Mä ja mun heloukitipallo.

Mä ja mun heloukitipallo.

Sitte perjantaina meille tuli kans vieraita ja sitte me paistettiin munkkeja. Tito ja mä saatiin olla kuninkaalliset munkinmaistajat.

Namskis!

Namskis!

Sitte eilen, ku oli se oikee vappupäivä, mamma herätti mut tosi aikasin. Ihan liian aikasin mun miälestä, ku kuitenkin perjantaina oli ollu vaikka mitä vappuohjelmaa. Mä olin aika pöllämystyny ku mamma herätti mut. Mamma lohdutti, että en varmaan oo ainoo, joka on hiukka pöllämystyneen näkönen vappuaamuna.

Huomenta!

Huomenta!

Sit me alettiin laittamaan runssiruokia. Kuulemma yleensä vappuna mennään piknikille, mutta ku oli märkä sää, ni meillä oli runssi ihan vaan kotosalla. Ens vuonna kuulemma pääseen piknikille puistoon, jos on hyvä sää. Mut ei mua sillai haitannu, vaikkei päästykkää puistoon. Täti meinaan anto Titolle ja mulle vappuluut. Mä en sen jälkeen pystyny oikein keskittyyn enää mihinkään muuhun.

Mun vappuluu.

Mun vappuluu.

Titolla on oikee vappuasuste. Sillä on meinaan ylioppilaslakki. Sillä on kuulemma paljon älliä. Mulla ei oo lakkia, ku mä en oo vielä ylioppilas.

Ylioppilas-Tito ja luu.

Ylioppilas-Tito ja luu.

Sellanen oli mun eka vappu. Hyvä vappu oli. Mamma sano, että mä oon sen ikioma vappuhuiska. Niin sitte kai.

Read Full Post »

Apuri

Mä oon todennäköisesti maailman parhain apuri. Tää tuli eilen todennetuks, ku mä olin päiväkylässä tätin ja W-setän ja Titon luona.

Täti aikoo olla tänä kesänä joku puutarhuri, ku sillä on joku oma palsta. No eilen ku se tuli hakeen mua päiväkylään, ni me poikettiin puutarhakaupassa hakemassa kaikkee puutarhatavaraa. Täti totes, että musta tulee tosi hyvä apuri eli apupuutarhuri, ku mä innostuin ihan hirmeesti jo pelkästään kaikista niistä puutarhatavaroista. Mä innostuin kuopsuttamaan maata ihan siltä istumalta. Sillä istumalla satuin olemaan autossa, ni jouduin sit kuopsuttaan vaan takapenkkiä. Mut sitku pääsen tätin kaa joku kerta tositoimiin sinne sen palstalle, aion kuopsuttaa ihan hulluna niitä viljelmiä. Täti on luvannu, että mä saan laittaa sen palstalle kans jotain kasvamaan. Kuulemma sen jättiläiskurpitsan viereen jää tilaa. Oon vähän aatellu hankkia makkaransiemeniä ja kylvää niitä.

No mut sit kans oon tosi hyvä apuri remonteissa. Meinaan W-setä teki eilen remonttia keittiössä. Mä autoin esimerkiks kantamaan kaikkee pientä tilpehööriä ees taas. Niinku esimerkiks kalusteitten jalkoja. Sit kans olin pahvisilppuri. W-setä sano, että oon tosi hyvä. Kuulemma voisin olla vieläki hyvempi hajotus- ja purkuvaiheessa.

Titoo autoin syömään luuta.

Read Full Post »

Onpa ollu aikamoinen plokihiljasuus mulla. Mamma vaan aina naputtelee jotain omiansa, ni mulla on hirveen vähän koneaikaa nykysin.  Mamma häirittee mun kamelikommunikointia! Tympälettä tällanen. Pittää vissiin alkaa koulutukset, vaiks mamma tuntuu olevan niin kovapäinen, et sitä on hirmeen pitkäpiimästä opettaa tavoille. 

Mulle on tapahtunu tän plokihiljasuuden aikana vaiks mitä juttuja. Niinku joulu ja maailmojen sota ja kaikkee sellasta. Mut ehkä hulluinta on ollu se, että on ollut ihan järjettömän kylmä! Ihan niin kylmä, että meiän lenkurat on välillä ollu ihan mitättömiä. On mulla tiätty uus toppatakki, minkä sain ukilta jouluna, mutta edes se ei oo aina ollu tarpeeks. Mamma on uhannu hankkia mulle töppöset, mutta mummiälestä se haiskahtaa hiukka epäilyttävältä se. Ei oo onneks vielä näkyny mitää töppösiä. 

Ei olla käyty puistossakaa ainaskaa tosi pitkään aikaan. Mut tänään mentiin, ku ei ollu enää niin kylmä. Puistot on kyllä melkein parasta mitä tiiän. Heti kalan, niinku silakin tai lohikalan, jälkeen. 

Tänään meitä oli ihan hulluna siällä mun lempparipuistossa. Oli ihan huippua, varsinki ku meitä samankokosia kavereita oli niin paljo. Niinku esimerkiks yks nyyvaunlander eli nöhvi ja yks pulmastihvi ja kaks Tito-koiraa eli laporatoorion noutajaa ja yks vesikoira jostain välimereltä ja sitte pari Anitra-koiraa elikkäs sellasia isoja mustia monirotusia. Mä tykkään siittä, että ollaan sillai niinku tasavertasia. 

Mulla on muuten tosi tärkee tehtävä huamenna. Katokku Tito on lähteny maalla-lomalle, ni täti on ihan ypönä kaupunkissa. No tiätäähen sen miten siinä käy. Eihän se ny yksinkertasesti pärjää ypönä. Ni mä meen sen lua varakoiraks. Se on tosi tärkee tehtävä se. Se on vähän niinku sellasta opastinkoirana olemista. Aion opastaa tätin puistoon ja herkkukaapille. En tiiä mihin mamma laitetaan siks aikaa ku mä oon tätin varakoirana, mut mä luulen, että se on menossa siks aikaa matkalaukkuun. Ainaski se on kaivanu sellasen esiin.

Read Full Post »

Helmee menoo

Meillä oli viime viikonloppuna vieraita. Täti ja Tito ja Anitra ja R-setä oli meillä vieraisilla. Ja me pidettiin korutyöpaja. Mä aattelin vähä muotiplokata siis myös mun korupisneksistä. 

Mamma teki mulle kahet helmet. 

Nää on mun nuorekkaat ja rendikkäät pilehelmet.

Nää on mun nuorekkaat ja rendikkäät pilehelmet.

Ja nää on mun hillitymmät, juhlavammat helmet.

Ja nää on mun hillitymmät, juhlavammat helmet.

R-setä teki Anitralle kans ikiomat helmet. Ne on kans sellaset pilettäjähelmet, ku niissä on hirmeen paljo eri värejä. 

Mamma on niin surmee kuvaaja, et se ei saanu Anitran helmistä parempaa kuvaa. Ens kerralla mun pitää vissiin ite hoitaa noi kuvaushommelitki.

Mamma on niin surmee kuvaaja, et se ei saanu Anitran helmistä parempaa kuvaa. Ens kerralla mun pitää vissiin ite hoitaa noi kuvaushommelitki.

Titolla oliki jo ennestään ikiomat helmet, mut Täti teki sille viel toisenlaiset helmet. Mut tiättekö että Titon iskä elikkäs W-setä on jotenkin outo, ku se ei kuulemma kehtaa kävellä Titon kans sillon ku Titolla on helmet! Outo se W-setä tossa suhteessa. Tosi outo.

Tällaset helmet Tito sai. Mut Titon iskä elikkäs W-setä on jotenkin outo, ku se ei kuulemma kehtaa kävellä Titon kans sillon ku Titolla on helmet! Outo se W-setä tossa suhteessa. Tosi outo.

Tällaset helmet Tito sai.

Täti teki kans Justiinalle helmet, mut sitä ei saa viel kertoo Justiinalle, ku se ei oo saanu niitä vielä. 

Helmien tekeminen oli ihan kivaa. Varsinki sillon ku joku oli köppänäppi ja levitti helmiä lattialle. Mä olin heti kärppänä paikalla ja sieppasin niitä suuhuni. Kerran kävi itse asiassa niinki, että ku tuli sellanen helmihärdelli, ni Anitraki innostu ja sit se hyökkäs pöydän alle ja meni istuun. Ni arvakkaa mihin se istu? No mamman ompelukoneen polkimelle. Ja sit se kone rupes ihan kummitusmaisesti hurruttaan yksinänsä siellä pöydän nurkassa, vaiks kukaan ei ollu ees lähellä. Se oli aika vekkulia!

Me peuhattiin aikaslailla Anitran kans. Tito katteli vaan loivaliikkeisempänä siinä vieressä. 

Meiän leijjonankesytysleikki näyttää välillä aika hurjalta!

Meiän leijjonankesytysleikki näyttää välillä aika hurjalta!

Mut kyl mäki osaan olla pelottavasti kita auki!

Mut kyl mäki osaan olla pelottavasti kita auki!

Mut oikeestihan me ollaan hyviä kameleita.

Mut oikeestihan me ollaan hyviä kameleita.

Oli tosi hauska ilta. Loppuillasta Anitra tosin vähä väsähti. Se meni mun soffalle nukkuun. Aika hyvin se mahtuki siihen. 

Hih. Aika iso koira ja saika pieni soffa.

Hih. Aika iso koira ja aika pieni soffa.

Helmee meininkii!

Read Full Post »

Older Posts »

%d bloggers like this: