Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Justiina’

Suru

Meillä on surua. Mun tosi hyvä ystäväni Justiina lähti taivaaseen. Mutta mamma sano, että Justiinalla on nyt hyvä olla, eikä sitä enää koskaan satu. Mamma lupas, että me katotaan illalla taivaalle, koska sinne on tullu yks tähti lisää. Ja sitte me voidaan vilkuttaa Justiinalle ja se tuikkii meille takasin.

Hyvää matkaa hyvä ystävä.

Meillä on ikävä.

Meillä on ikävä.

Read Full Post »

Me oltiin vähän aikaa sitte mummolassa. Tito ja tätiki oli mummolassa. Siellä mummolassa oli ihan kesä. Tosi kuuma ja kaikkee kesäjuttuja. Niinku kärpäsiä ja muita höntiäisiä.

Sit siellä mummolassa oli kans mun ikiomat akiliitotelineet, jotka mä sain ukilta joululahjaks. Me viritettiin ne nurtsille ja liidettiin ihan hulluna! Mun lemppari on se putki. Mulla on niitä kaks.

Hukkaputkessa!

Hukkaputkessa!

Justiinaa vähän epäilytti putket.

Justiinaa vähän epäilytti putket.

Mä olin tosi innokas akiliitäjä. Ku ne meiän peuranamit oli niin herkkua, että kyllä niitten takii kannatti tehä temppuja.

Tulkaa hei joku liitään mun kans!

Tulkaa hei joku liitään mun kans!

Tito järjesti meille kans varsin viihdyttävää ohjelmaa. Se on meinaan melkonen uimahyppymestari. Se osaa pellehyppyjäki.

Eka Tito ottaa vauhtia ja sit laiturin päästä se ponnistaa oikein kunnolla.

Eka Tito ottaa vauhtia ja sit laiturin päästä se ponnistaa oikein kunnolla.

Ilmojen halki käy pellehyppääjän tie.

Ilmojen halki käy pellehyppääjän tie.

Molskis!

Molskis!

Ja sit rantaan. Ja sit koko homma alusta.

Ja sit rantaan. Ja sit koko homma alusta.

Ranta oli kyllä tällä reissulla muutenkin ihan huippupaikka! Ukki nimittäin heitti katiskan jokeen, ja mä sain nostaa sen katiskan ukin apuna. Ja arvakkaa mitä siellä katiskassa oli? No AFFENIA! Kahtena päivänä peräkkäin siellä oli AFFENIA! Ja mä rakastan kalaa ja mä rakastan erityisesti tuoreita AFFENIA! Ukki rillas meille ne affenet ja voi juku, että ne oli herkkua!

Me tarkkaillaan ku mamma putsaa meille vastarillattuja affenia!

Me tarkkaillaan ku mamma putsaa meille vastarillattuja affenia!

Ne affenten perkuujätteet oli meiän mielestä tosi houkuttelevia. Eime ymmärretty, et miks ne piti laitaa poies. Me sit tarkkailtiin niitten perkuujätteiten tilannetta saavin äärellä.

Ne affenten perkuujätteet oli meiän mielestä tosi houkuttelevia. Eime ymmärretty, et miks ne piti laitaa poies. Me sit tarkkailtiin niitten perkuujätteiten tilannetta saavin äärellä.

Siellä maalla oli ihan tosi kuuma. Niin kuuma, että välillä piti kastella päätä vedellä. Ja sit oli kans niin kuuma, että välillä piti ottaa vaan ihan rennosti. Se on siitä hyvä, että mä oon tosi taitava ottamaan tosi rennosti.

Ihan reporentona mä olin siellä maalla.

Ihan reporentona mä olin siellä maalla.

No sit siellä maalla oli kans sellasta jännää ohjelmaa, että yks mun poifrendeistä, Armas, tuli moikkaamaan mua.

Mamman mielestä me sovittais hyvin sellaseen tresman-mainokseen, ku me tullaan niin komeesti rivissä kohti kameraa. Ehkä sovittaiski, mut ei me haluttais mitään vaatteita mainostaa.

Mamman mielestä me sovittais hyvin sellaseen tresman-mainokseen, ku me tullaan niin komeesti rivissä kohti kameraa. Ehkä sovittaiski, mut ei me haluttais mitään vaatteita mainostaa.

Me oltiin siellä mummolassa muutama päivä. Sit me matkustettiin takas kotiin.

Me matkattiin Titon kans takapenkillä. Välillä mä olin päällä.

Me matkattiin Titon kans takapenkillä. Välillä mä olin päällä.

Välillä mä olin alla.

Välillä mä olin alla.

Ja sit välillä me oltiin rivissä kaikki kolme, mä ja Jellona ja Tito.

Ja sit välillä me oltiin rivissä kaikki kolme, mä ja Jellona ja Tito.

Nyt mä ootan, että koska me oikein mentäis seuraavan kerran sinne maalle mummolaan. Siellä on kivistä, ku saa olla ihan irtivapaana koko ajan.

Read Full Post »

Tunturireissu

Niinku mä oon jo maininnu, mä olin lomamatkalla tunturissa. Tunturi on sellanen kukkula. Siellä tunturissa harrastetaan liikuntaa ja ulkoilua. Siellä tunturissa on mökki, jossa asutaan. Ja siellä tunturissa on paljon lunta. Vielä paljon enemmän ku mun kotihuudeilla.

Aika paljon lunta.

Aika paljon lunta.

Mä kävin paljon kävelyillä siellä tunturissa.

Tässä mä kävelen. Tuolla takana on se tunturi.

Tässä mä kävelen. Tuolla takana on se tunturi.

Ihmiset harrastaa siellä tunturissa vaikka mitä liikuntaa. Niinku esimerkiks mäkihyppyä. 

Mä kävin kattelemassa hyppyrimäkeä.

Mä kävin kattelemassa hyppyrimäkeä.

Siellä tunturissa on hyvät maisemat. Niin hyvät, että mamma aina välillä unohtu kattelemaan niitä.

"Mamma, mennään jo!"

"Mamma, mennään jo!"

Mä tähystän maisemia ja tsekkaan haisemia.

Mä tähystän maisemia ja tsekkaan haisemia.

Tosi monet hiihti siellä. Mammaki hiihti. Mä en hiihtäny, vaikka osaan kyllä. Oon meinaan mummulassa hiihtäny Ukin kanssa hankikannolla.

Mä kuitenki kävelin siellä laduilla. Tai itse asiassa järvellä. Ku ne ladut kulkee järven päällä.

Mä kuitenki kävelin siellä laduilla. Tai itse asiassa järvellä. Ku ne ladut kulkee järven päällä.

Ku mä en kerran hiihtäny, ni mä sitte telmin muuten vaan lumessa. 

Ihan hullun hauskaa!

Ihan hullun hauskaa!

Justiina on ollu siellä tunturissa monta kertaa aikasemminkin. Se ottaa sen tunturissa olemisen ihan tosi rennosti. Ei se oikein viittis lähtee ees ulos, ku se vaan nukkuu mökissä.

Justiina vaan nukkuu ja nukkuu.

Justiina vaan nukkuu ja nukkuu.

Mä yritin monta kertaa herättää sitä leikkimään. Joskus se heräski.

"Siis taasko toi rääpäle tuli ja herätti mut?"

"Siis taasko toi rääpäle tuli ja herätti mut?"

 

"No mitä sä nyt tällä kertaa tahdot? Ai leikkiä?"

"No mitä sä nyt tällä kertaa tahdot? Ai leikkiä?"

 

"No sitä saat, mitä tilaat! Mä aion kyllä voittaa tän vetoleikin!"

"No sitä saat, mitä tilaat! Mä aion kyllä voittaa tän vetoleikin!"

Sen lisäks, että mä ulkoilin ja nukuin ja leikin Justiinan kanssa, mä söin paljon herkkuja. Saatiin tosi monta näkkäriyllätysmunaa Justiinan kanssa. Ja sitte kävi niin hassusti, että Justiinalla oli lääkekuuri. No eihän se nyt tietty suostunu ottaan niitä lääkkeitä just lainkaan. Sille yritettiin antaa niitä lääkkeitä ties minkä herkun sisällä. Ja arvakkaa vaan kuka sai toimia esimaistajana? No mä tietty!

Huippuloma.

Read Full Post »

Matkoilla

Mä oon matkoilla. Lomamatkoilla.

Mäpä kerron. Eilen ku mamma tuli töistä kotiin, ni se alko hirmeetä kyytiä heitteleen kaikkia tavaroita reppuun. Mä vähän huolestuneena seurasin, että kai se hönöpää muistaa pakata munki kassin. Muisti se.

Sitte me hypättiin autoon ja ajettiin lentokentälle. Me hengailtiin siellä kentällä aika kauan. Mä puklasin pari kertaa. Ku oltiin kurvailtu sinne niin vauhdilla, että mulla meni vatta vinkuralle. Mä en oikein tiiä mitä me siellä odotettiin, ni mä sitte olin vastaanottokomiteana niinku kaikille matkustajille. Olin tosi hyvä vastaanottokomitea. Mut sit yhtäkkii sieltä löyty mummo ja ukki! Sieltä lentokentältä! Ne oli kuulemma ollu matkoilla.

Sitte me kaikki hypättiin autoon ja matkailtiin tänne maalle mummolaan. Ni arvakkaa mikä täällä odotti? No ei mikään. Sehän se ongelma just oliki. Ku Justiina ei ollu täällä missään. Mä etin ihan joka paikasta, mutta ei se oo täällä. Mä jo vähä huolestuin, mut sit mamma sano, että Justiinaki on matkoilla. Se on ollu Kauko-kyydillä jossain tunturissa. Ja kuulemma se on tulossa takasin sieltä ihan pian.

Mun mielestä tossa ois ollu jo matkoilla olevia koiria ja ihmisiä ihan riittämiin, mutta kuulkaa ei se tähän lopu. Me lähetään kuulemma huomenna kans jonnekki tunturiin. Ja sit me ollaan kaikki taas matkoilla. Aikamoista reissaamista tää elämä.

Read Full Post »

Joulujuttu

Mä tiiän, että nyt on jo erivuosi ja joulu oli jo ihan edellisenä vuonna, mutta mä aattelin kuitenki kertoo hiukka mun ekasta joulusta. Meinaan ku joulu oli ihan huippista. 

Ennen joulua me leivottiin mamman kans vaikka mitä. Esimerkiks pipparimökkejä. Olin tosi hyvä leipuri. 

Vahdin uunissa olevia leipomuksia.

Vahdin uunissa olevia leipomuksia.

Ennen joulua mamma toteutti kans uhkauksensa ja kanto meille sisälle puun. Ihka oikeen kuusaman. Mä kävin aina juomassa sieltä sen kuusaman jalasta. Ei ois kuulemma saanu, mut kävin silti.

Kuusama ja mä

Kuusama ja mä

Sitte yhtenä päivänä ennen joulua ukki tuli yhtäkkiä meille ja me pakattiin kaikkee tavaraa ukin autoon ja sitte me ajettiin mummolaan. Sitte tuliki jo joulu.

ARVAKKAA MITÄ MÄ SAIN JOULULAHJAKS?

IKIOMAT AKILIITOTELINEET MUMMOLAAN!

IKIOMAT AKILIITOTELINEET MUMMOLAAN!

Ukki ja joulupukki oli tehny ne telineet. Ne on maailman hianoimmat ikiomat liitotelineet. Ja ne on ihan ite tehdytki vielä! Ja ne on siirreltävät, ettei mummo hermostu, ku sen miälestä jotku jutut on joskus vähä römpötin näkösiä. Ootan ihan hulluna, että mennään mummolaan ja ei ois niin kylmä ku jouluna, ni pääsisin liitämään ihan hulluna. 

Sain mä sit muitaki lahjoja, ku oon kerran ollu aina niin esimerkillisen kiltti. 

Avasin ihan itte lahjani.

Avasin ihan itte lahjani.

 

Justiinaki avas itte omat lahjat. Välillä meillä meni vähä sekasinki, että kenen lahja on mikäki.

Justiinaki avas itte omat lahjat. Välillä meillä meni vähä sekasinki, että kenen lahja on mikäki.

Melkein yhtä hauskoja ku lahjat oli ne lahjapaperit. Ne rapisi ihan ihanasti. Tykättiin Justiinan kanssa niistä ihan hulluna.

Justiina tutkii lahjapapereita.

Justiina tutkii lahjapapereita.

Meillä oli Justiinan kanssa muutenki kivaa yhessä. Me leikittiin ja telmittiin ja välillä vähän kinattiinki. 

Telmimistä.

Telmimistä.

Sit tietty jouluna syötiin ihan hulluna hullun hyvää ruokaa. Sain ihan ikioman jouluaterialautasen. Ihan kaikkee herkkua oli siinä lautasella. 

Täydellä vattalla oli kiva kellahtaa takan eteen köllimään.

Täydellä vattalla oli kiva kellahtaa takan eteen köllimään.

Semmonen oli mun eka joulu. Ihan hirmu hyvä joulu.

Read Full Post »

Rispee

Mä oon lyötäny uuden hauskan harrastuksen. Se on rispee. Rispeetä on huippuhauskaa heitellä ja hakee.
Mä ja rispee.

Mä ja rispee.

Mä oon nyt täällä maalla mummolassa elikkäs Justiinan luona ja täällä mä oon alottanu tän rispeeharrastuksen.

Rispeen taakse voi mennä piiloon. Mä huudan täältä rispeen takaa, että Kukkuu!

Rispeen taakse voi mennä piiloon. Mä huudan täältä rispeen takaa, että Kukkuu!

Rispee on sen vertta iso, että sitä on välillä vähä hankala kantaa.

Rispee on sen vertta iso, että sitä on välillä vähä hankala kantaa.

Mut välillä mä suarastaan lennän rispee suussa!

Mut välillä mä suarastaan lennän rispee suussa!

Rispeen lomassa tein vähä puutarhahommia. Olin oksasilppuri.

Rispeen lomassa tein vähä puutarhahommia. Olin oksasilppuri.

Justiina ei oo yleensä olleskaan kiinnostunut rispeestä.

Justiina tykkää enemmän kivileikeistä.

Justiina tykkää enemmän kivileikeistä.

 Mut sitku mä leikin rispeellä, ni Justiinaki kiinnostu siittä.

Lopputulos oli se, että Justiina ve rispeen. Lopputulos oli se, että Justiina vei rispeen.

Ollaan me tehty kaikkee muutaki täällä maalla ku vaan rispeetä. Oon käyny suppilovahverossa. Suppilovahvero osottautu mettäks. Sit oon syöny puolukoita itte suoraan mettästä. Sit oon makoillu mummon ja ukin sylissä. Ja tietty riehunu Justiinan kaa.

Olin ukin kans puuhommissa. Sahattiin eka yks oksa ja sit vietiin se pellon yli mettään. Näätteks tualla oksan keskellä mustan läntin? Se oon mä.

Olin ukin kans puuhommissa. Sahattiin eka yks oksa ja sit vietiin se pellon yli mettään. Näätteks tualla oksan keskellä mustan läntin? Se oon mä.

Justiinalla on parin viikon päästä synttärit. Mä toin sille lahjaks kamelin. Ollaan leikitty sillä.
Justiinalla on parin viikon päästä synttärit. Mä toin sille lahjaks kamelin. Ollaan leikitty sillä.

Sit mä oon käyny syömässä kakkaa. Mamma sanoo, että nyt mun hönkä haisee ihan kakkalle. Nyt se sanooki mua Kakki-Nakiks. Mut mä en aio kertoo sille mitä kakkaa ja missä mä söin, hähää!

Read Full Post »

Mä oon touhunnu monenlaista syksytouhua. Niinku esimerkiks juossu syksymettässä ja ottanu kiinni puista tippuvia syksylehtiä. Syksy on kiva. Paitti että märkä on ihan hyhhyh, niinku jo viimeks kerroin. 

Titon kans metässä. Emmitään tässä, että kantsisko mennä yli vai ali.

Titon kans metässä. Emmitään tässä, että kantsisko mennä yli vai ali. Meillä on ihan samikset sadetakit!

Kerran yhtenä lauantaipäivänä mamma pakkas mut autoon ja sano, että me ajetaan Maxin luokse. Ja ihan totta, mamma ei puijannu! Me nimittäin ajettiin tosissaan Maxin luakse. Ja sitte me lenkuroitiin ja mentiin koirapuistoon. Tai noi meiän mammat vissiin lähinnä vaan juoruili ja puhua pälpätti, mut Max ja mä peuhusteltiin koirapuistossa.

Max on tosi hieno poikamäykky. Ehkä vähän ihastuin. Mut ei siit vielä tullu mun poikaystävää, ku mä oon vielä liian pikkunen sellaseen vakavampaan suhteeseen. Tai siis mullon oikeestaan jo aika monta poikaystävää, mut kukaan ei oo sillai ihan vakkari. 

Täs me ollaan Maxin kans. Mä huudan just, et lälläslää, näytän sulle kieltä! Mamma ei osannu ottaa meistä hyvää kuvaa. Mä oon melkein kaikissa selälläni ja Maksista ei näy naamaa. Mut ehkä ens kerralla sit saadaan parempia kuveja.

Täs me ollaan Maxin kans. Mä huudan just, et lälläslää, näytän sulle kieltä! Mamma ei osannu ottaa meistä hyvää kuvaa. Mä oon melkein kaikissa selälläni ja Maxista ei näy naamaa. Mut ehkä ens kerralla sit saadaan parempia kuveja.

Sit mä oon käyny kans mummolassa, mut siitä on kyllä jo vähän aikaa. Mä autoin mummoo syksytouhuissa, niinku omppujen keräämisessä. 

Tarkastin, että ämpärissä on just oikeet omput. Väärät omput otin pois ja vein poies.

Tarkastin, että ämpärissä on just oikeet omput. Väärät omput otin pois ja vein poies.

Sit tarkistin vielä toisesta suunnasta, että ämpärissä oli kaikki mallillaan.

Sit tarkistin vielä toisesta suunnasta, että ämpärissä oli kaikki mallillaan.

Siellä maalla kävi yhtenä aamuna mamman mielestä hassu juttu. Mä olin jo aamuriehunu Justiinan kans ja menny sit takas mamman huoneeseen nukkuun. Sit mamma heräs ja me mentiin alakertaan ja sit siellä meitä odotti mummon jättämä lappu. 

Siinä lapussa luki tälleen. Mamman mielestä tässä oli jotain hassua. Sit se kans sano, että Justiinalla on aina ollu paha Napoleon-kompleksi.

Siinä lapussa luki tälleen. Mamman mielestä tässä oli jotain hassua. Sit se kans sano, että Justiinalla on aina ollu paha Napoleon-kompleksi.

Mut sit me todistettiin kaikille, että meiän riitely aamulla oli vaan sellasta sisarellista nahinaa ja oikeesti me ollaan ihan kameleita.

Mut sit me todistettiin kaikille, että meiän riitely aamulla oli vaan sellasta sisarellista nahinaa ja oikeesti me ollaan ihan kameleita.

Sen lisäks, että oon syksytouhunnu, ni ennen syksyä, sillon ku mä lomailin, mä olin mun ekalla oikeella lomamatkalla. Mä kerron siittä joku päivä sit lisää.

Read Full Post »

Vaikka mä kuulemma oonki jonkinsortin metsästäjäkoira, ni toistaseks en oo kauheesti ollu riistan perässä. Oon kyllä saalistanu kimalaisen, muurahaisen ja hyttysen sekä pari önniäistä, joita mamma ei oo tunnistanu, ja syöny pupunkakkaa ja linnunkakkaa, mutta sitä ei kai lasketa metsästykseks. Sen sijaan mä oon oikeestaan ollu varsinainen luonnonsuojelija. Mä nimittäin tein maalla linnuille koteja. Sellasia pönttösiä. 

Mamma nikkaroi meiän koiratrion avustuksella meille kaikille omat nimikkolinnunpöntöt. Niistä tuli ihan vinkuroita ja vänkyröitä, mutta kait ne niille linnuille kelpaa. Mamma ei nimittäin oo mikkään nero noissa puukäsityöhommissa. Tito oliki vähän sitä miältä, että sen iskä ois tehny paljo hianompia ja suarempia pönttösiä. Mä kyllä vähän pualustin mammaa, että parempi pönttö vinossa ku tirppa asunnottomana, mut Tito ei lintukoirana oikein ollu samaa miältä. Ihme juttu. 

Isot tytöt rakentaa pönttöjä.

Isot tytöt rakentaa pönttösiä.

Mä hion vähän lautojen kulmia, että niistä pönttösistä ois tullu suarempia. Ei auttanu.

Mä hioin vähän lautojen kulmia, että niistä pönttösistä ois tullu suarempia. Ei auttanu.

Meistä kaikista otettiin eka kuvat meiän omien pönttösten kanssa ja sitte me valittiin jokanen ihan ite puut, joihin oma pönttönen laitettiin. 

Titon pnttö on aika hassu, ku loppu osa tarvikkeista kesken ja piti vähän improviseerata.

Titon pönttönen on aika hassu, ku loppu osa tarvikkeista kesken ja piti vähän improviseerata.

Tito valkkas oman puun ekana ja se halus oman pönttösensä lähelle rantaa, ku sen miälestä ranta on niin kiva. Sitte se laitettiinkin koivupuuhun saunan vierelle, jotta ne lintusetkin voi sitten kattella jokee ja Titon uimahyppynäytöksiä.

Tito oli kiinnityspäällikkö ja työnjohtaja ja vahti, että ukki hoitaa homman asiaankuuluvasti.

Tito oli kiinnityspäällikkö ja työnjohtaja ja vahti, että ukki hoitaa homman asiaankuuluvasti.

Justiina pualestaan valitsi pönttöspuukseen vaahteran. Seki on siällä rannan pualella, mutta sopivan hajuraon päässä Titon pönttösestä. 

Justiinan pönttö on tosi vinkura. Tai sit tää kuvakulma on jotenkin vino. Tai jotain.

Justiinan pönttönen on tosi vinkura. Tai sit tää kuvakulma on jotenkin vino. Tai jotain.

Justiinan vaahterapuu on lähellä pusikkoo, kun se on vähän sellanen pusikoissa vipeltäjä. 

Justiinan vaahterapuu.

Justiinan vaahterapuu.

Mä poseeraan mun pönttösen kanssa. Oisin iteki mahtunu sen sisään muuten.

Mä poseeraan mun pönttösen kanssa. Oisin iteki mahtunu sen sisään muuten.

Mä päätin valita kans puun rannan pualelta. Mä valitsin pihlajapuun, josta näkyy sekä Titon että Justiinan pöntöt. Ja sitte niitä mun lintusia voi kattella myös sillon, ku on sisällä verannalla, kun se pihlajapuu on ihan talon vieressä. 

Mä olin sitä miältä, että kiinnitän oman pönttöseni ihan ite. Mut sit me neuvoteltiin hetki ja ukki sit kuiteskin kiinnitti sen.

Mä olin sitä miältä, että kiinnitän oman pönttöseni ihan ite. Otin siis vasaran haltuun ja pidin siitä kiinni. Mut sit me neuvoteltiin hetki ja ukki sit kuiteskin kiinnitti sen pönttösen.

Tässä se mun pönttönen nyt sit on. Ja tarkkaavaisimmat näkee myös Titon pönttösen taustalla.

Tässä se mun pönttönen nyt sit on. Ja tarkkaavaisimmat näkee myös Titon pönttösen taustalla.

Nyt on siis linnuilla hyvät oltavat siällä kivenpyörittäjän kylässä.

Read Full Post »

Mä tutustuin maalla Näkin valtakuntaan eli jokeen eli veteen. Näkin pelossa en sit kuiteskaan menny  veteen kokonaan, vaan tyydyin oleen ennemminkin uimavalvoja, vähän silleen kun siinä peivotsissakin ollaan. Mä tähystin rohkimusmaisesti laiturilla sitä Näkkiä. 

Näkkiä ei näkyny täällä.

Näkkiä ei näkyny täällä.

Eikä näkkiä näkyny täälläkään.

Eikä näkkiä näkyny täälläkään.

Tito on aikasmoinen uimistelijakoira. Se uimisteli joka päivä tosi paljon ja teki laiturilta upeita mahaplötsejä. Kerran Tito teki ukille jekun, joka nauratti mua ihan hulluna. Se nimittäin pyys ukkia heittämään sen vesilelun jokeen ja sitku ukki heitti sen lelkun sinne jorpakkoon, ni Tito ei mennykkää hakeen sitä. Se vaan katteli laiturilla ja hihitteli, että Hähää ukki, siellä se lelkku nyt on vedessä. Mites nyt suu pannaan?! 

 

Tito uimistelee ja mä oon rantavalvoja.

Tito uimistelee ja mä oon rantavalvoja.

Kerran menin melkein uimaan, mut tulin sit järkiini.

Kerran menin melkein uimaan, mut tulin sit järkiini.

Kolme pientä elevanttia marssi näin, aurinkoista laituria eteenpäin. Paitsi että Justiina ei marssinukkaa, ku se ei tullukkaa laiturille.

Kolme pientä elevanttia marssi näin, aurinkoista laituria eteenpäin. Paitsi että Justiina ei marssinukkaa, ku se ei tullukkaa laiturille.

Tito on mun idoli, ni mä tein monta juttua just samalla tavalla ku sekin. Tässä me mennään yhessä pois laiturilta.

Tito on mun idoli, ni mä tein monta juttua just samalla tavalla ku sekin. Tässä me mennään yhessä pois laiturilta.

 

Ukilla on sellanen hieno vene, jolla me matkailtiin joella. Tito on myös aika innokas veneilijä. 

 

Kapteeni koukku.

Kapteeni koukku.

Nautiskelija.

Nautiskelija.

 

Ku kerran Titoki veneili, ni kyllä mäkin sitten veneilin. Se oli muuten mukavaa, mutta mulla oli vaan ihan liian isot liivit.

Ekana olin vähän, että mihin ihmeeseen mua nyt raahataan.

Ekana olin vähän, että mihin ihmeeseen mua nyt raahataan.

Sit pääsin ukin syliin ja mua ei enää niin paljoo kauhistuttanu, että mihin oikein joudun.

Sit pääsin ukin syliin ja mua ei enää niin paljoo kauhistuttanu, että mihin oikein joudun.

Sit veneessä olin jo ihan kuul.

Sit veneessä olin jo ihan kuul.

Ne pelastusliivit ei kyllä ollu ihan ainoot liivit, jotka mamma oli mitottanu vähän väärin. Nimittäin mamma oli ostanu mulle sellasen huomioliivin, etten vaan katoo sinne maalle. No varmaan arvaattekin, mitä siinä käy, ku mamma menee yksin ostoksille…

No näinhän siinä käy. Ei oo mitään mieltä ton liivin koossa ja mun koossa.

No näinhän siinä käy. Ei oo mitään mieltä ton liivin koossa ja mun koossa.

Read Full Post »

Mullon ollu vähä kiirusta, ku oon ollu lomilla, ni en oo ehtinyt kirjotella. Mutta nyt mä aattelin kirjottaa oikein monta artikkelia, ku oon vähän niinku artikkelitoimittaja. Meinaan ku muuten tulis ihan hullun pitkä yks juttu. 

Ihan ensteks mun lomalla me lomamatkailtiin mamman ja Titon kanssa maalle eli mummolaan eli Justiinan huudeille. Sen paikan nimi on Kultakumpu, mutta mun miälestä sitä paikkaa vois kyllä kutsua myös kivenpyörittäjän kyläks. Justiina on nimittäin aika tyttö pyörittään kiviä.

Ensteks en oikein ymmärtäny, että mitä se sillä pyörittämisellä meinaa, mut mamma lohdutti, että ei kukkaan muukaan oo sitä vielä ymmärtäny. Mä sitä aikani kattelin ja sitten päätin vähän osallistua siihen touhuun. Mamma on pöhkö, eikä osaa laittaa yhtä videoo tähän, ni voitte käydä kattomassa sen täältä. Kantsii laittaa äänet päälle, ni kuulette, miten hianosti mä osaan haukkua.

Sitku Justiina hetkeks jätti sen kiven, ni mä kävin salaa vähän itekseni kokeilemassa sitä touhua. En kyllä viäläkään oikein hiffannu, mikä siinä oli niin hianoo.

Mä kokeilen tätä kivihommaa. Ihan hullua touhua mun mielestä!

Mä kokeilen tätä kivihommaa. Ihan hullua touhua mun mielestä!

Justiinalla on kyllä siällä maalla aika hyvät oltavat. Sillä on enemmän lelkkuja, ku Titolla ja mulla on yhteensä. Se anto mun lainailla niitä ja se oli hauskaa. 

Ihan hullu määrä lelkkuja! Mä oon toi musta kaveri tuoalla oikeessa laidassa Justiinan petiä.

Ihan hullu määrä lelkkuja! Mä oon toi musta kaveri tuoalla oikeessa laidassa Justiinan petiä.

Justiinalla on myös ainaski kolme palloo. Vois aatella, että se on just sopiva määrä, ku meitä koiruuksia on kolme. Mut ei ne pallot oikein riitä, ku Justiina omii aina ne kaikki pallot. Onneks Tito aina välillä vähä laitto Justiinaa kuriin, ni sit mäkin sain pelata palloo. 

Just sopivan pieni pallo mulle.

Just sopivan pieni pallo mulle.

Justiinalla on kyllä muutenki vähän sellanen tapa, että se omii ja pihistelee juttuja. Se vei meiän kyläilyn aikana ainaskin mun kepin ja luun ja sit se yritti vielä viedä toisenki luun.

Klepto-Justiina vei MUN kepin. Mut mä sain kyllä sit kans uuden. Ku maalla onneks keppejä riittää.

Klepto-Justiina vei MUN kepin. Mut mä sain kyllä sit kans uuden. Ku maalla onneks keppejä riittää.

Mutta kyllä me Justiinan kans hyvin tullaan juttuun, vaiks sillä onki vähän tollasia kleptomaanin elkeitä. Enimmäkseen me oltiin ihan sovussa. Poimittiin marjoja yhdessä ja sen sellasta. 

Mä olin aika paljo selälläni siällä maalla.

Mä olin aika paljo selälläni siällä maalla.

Me kuiskutellaan salaisuusjuttuja.

Me kuiskutellaan salaisuusjuttuja.

Justiina seuras tosi terhakkaasti mun ja kaikkien muittenki menoo.

Justiina seuras tosi terhakkaasti mun ja kaikkien muittenki menoo.

Mä tein siällä lomareissulla kaikkia lomailujuttuja, niinku esimerkiks kaivoin kuoppia.

Kaivuuhommien jälkimaininkeja.

Kaivuuhommien jälkimaininkeja.

Ja ai niin. Mamma käski mua tekemään täällä plokissa ihan julkisen anteekspyynnön mummolle siitä, että vahinkossa niissä kuoppahommissa erehdyin nyppäsemään sen uuden rodorendrum-puskan irti. Mä välillä innostun niin kovin noista hortonoomihommista, etten huomaa, miten paljo rapatessa roiskuu… Et sorry mummo ja piis änd laav! 

Poimin sen rodo-puskan lisäks vähä muitaki kukkia. 

Keräilen kukkia.

Keräilen kukkia.

Sit mä aika paljo vaan hengailin siellä maalla.

Tässä mä hengailen mamman pyllyn päällä.

Tässä mä hengailen mamman pyllyn päällä.

Mä hengailin aina välillä mamman matkalaukussa. Tito aina vahti, että mulla on ihan turvallista nukahtaa. Et se on vähän niinku lapsenlikka.

Mä hengailin aina välillä mamman matkalaukussa. Tito aina vahti, että mulla on ihan turvallista nukahtaa. Et se on vähän niinku lapsenlikka.

Sit tutustuin paikkoihin aikas uteliaasti. Mun lempparipaikka oli sellanen kanto, joka maistu ihan tosi makeelle. Ihan ku karkkia ois ollu. Mä aina juoksin sinne, ku mamman tai mummon tai ukin silmä vältti. 

Karkkikanto

Karkkikanto

Sen mummolan talon alla oli sellanen hassu ristikkokoppi. Mamma sano sitä haisulinkopiks ja se kerto, että jos käyttääntyy huonosti, ni joutuu sinne. Tito on kuulemma kerran joutunu, ku se löylytti Justiinaa vähän liikaa. Ja mamma sano, että se haisulinkoppi on myös huonosti käyttääntyville ihmisille. Mä ehdotin, että mamman vois sitte laittaa sinne, vähän niinku rankaistukseks kaikista niistä kerroista, ku se ei oo ollu järin fiksu, mut kuulemma mulla ei oo päätösvaltaa siihen koppiin. Epistä! Mut siinä mielessä mä en oo järin hualissani siitä haisulinkopista, että mä mahdun karkaamaan siältä, jos joskus kävis niin, että joku pahuuttaan väittäis mun käyttääntyneen huonosti (vaikken tiätty oikeesti käyttääntyis huanosti) ja joutusin sinne. 

Haisulinkopissa haisuttelemassa.

Haisulinkopissa haisuttelemassa. Tsekkasin, että pääsen siältä poies, jos mut joskus laitettais sinne.

Iltasin me hengailtiin rannassa saunan terassilla. Meillä oli jokaisella tytöllä vähän oma tyyli siinä hengailussa.

Justiina seuras terhakkaasti joella meneviä veneitä.

Justiina seuras terhakkaasti joella meneviä veneitä.

Tito vahtii saunan ovella, ettei kukaan vaan karkaa.

Tito vahti saunan ovella, ettei kukaan vaan karkaa.

Mä jätin vahtihommat isoille tytöille ja vedin aika rennosti lonkkaa.

Mä jätin vahtihommat isoille tytöille ja vedin aika rennosti lonkkaa.

Mamma piti hirmeen tärkeenä, että niillä oli kahdenkeskistä aikaa Titon kanssa. Ku Tito on ollu välillä vähän möksis siitä, että mä vien osan mamman sydämestä.  Ni sit ne kävi kaks kertaa kahestaan mustikassa. Mua ei kyl silleen kauheesti ees ois huvittanu mennä sinne mustikkaan, ku oon kuullu Tahvolta, että se on tylsää touhua.

Tito mustikassa. Onneks se mahtu sinne mustikkaan, vaiks onki vähän vahva.

Tito mustikassa. Onneks se mahtu sinne mustikkaan, vaiks onki vähän vahva.

Tito opetti mulle keittiökyttäystä mummolassa. Tito on ehkä maailman paras keittiökyttä. Ja sit se opetti mulle kans, miten mummo kiedotaan tassun ympärille. Opin tosi hyvin. Se on nyt jo mun tassun ympärillä niin hyvin, että aina ku vähän meen sen jalkoihin, pääsen syliin. Ja aina ku vähän käyn keittiössä, ni saan herkkuja. Hyvä reissu siis! 

Tähän loppuun mä laitan vielä kuvan meistä kaikista kolmesta. Mamma sano, että meitä oli mahottoman hankalaa saada mahtuun samaan kuvaan. Ihan turhaan se meitä siitä syyttää, mä veikkaan, että se on vaan ite vähän onneton valokuvaaja. 

Trio kalliolla.

Trio kalliolla.

Read Full Post »

Older Posts »

%d bloggaajaa tykkää tästä: