Mää olin eilen eräretkeilemässä. Ja voi että, mää se vasta reipas eräretkeilijä olinkin! Ihan koko päivän mää retkeilin ja ihan tosi pitkän reitin siellä mettässä taivalsin. Sitä mää en kyllä oikein tajua, että miksei voida pysyä poluilla, ko miks pittää mennä sinne umpihankeen? Meinaan että helppohan se on ihmisten hangessa tarpoo, mutta jos maavara on kymmenen senttiä niinko mulla, ni eihän se umpihanki ny naurata.
”Katohan mamma, kyllä on kivoja haisemia!”
”Mamma! Eihän täällä oo polkua! Ko teiän jalanjäljet vaan! Miks me täällä tarvotaan? Ettei vaan oltais eksytty?”
”Mää tuun kyllä, mutta hirmeen hitaasti, ko tää on tosi vaikeeta tää hangessa eteneminen.”
”Ai sanoiks sää, että sullon namia taskussa? Slurps! Ootahan ko mää lähden tulemaan.”
”No kyllä tauko tekeeki eetvarttia! Mää tässä ensin hiukka lämmittelen ja lepäilen ja sitte mää ottaisin mieluusti makkaraa ja lettuja!”
Gaumeen vaivalliosta tuommoin hankieteneminen. Mutta onneks porukaat on älynneet ottaa sulle lämmikettä mukaan. Ja miten musta näyttää, että sun hihna on tosi tiukalla koko ajan, niinku että joutuivat vetämään sua? Tässä meidän naapurissa yks mummeli antaa aina ohjeita miehelleen, kun ne taluttaa niitten kiinanpalatsia ”Älä vedä hihna tuikalla…”
Hih, joo hihna oli välillä piukeena näillä hankiosuuksilla – ja mua jouduttiin vähä houkutteleenkin :). Mut poluilla oli kuvio toisinpäin, piti vetää hidasta mammaa perässä…
Paistoks ne oikeesti sulle makkaraa ja lettuja? Mahtava palvelu sulla, Nakki! Viltit ja kaikki herkut… Kyllä sun kelpaa! Mulla nousee ihan vesi kielelle. Paitsi että mä ottasin ne makkarat, letut ja viltit mieluummin ihan sisätiloissa!:D
No mää sain verottaa mamman makkaraa ja lettuja, että eihän se tietty riittävästi ollu. Kyllä oma makkara ja oma lettu pitäis reippaan eräilijän saada, mut tiiäthän sää noi ihmiset – kitsaita ovat…