Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Anitra’

Tiiättekö, että mä oon ollu tänään ihan tosi väsynyttää koiraa. Olin oikeestaan aika tyytyväinen ku mamma lähti aamulla töihin. Mamma ois kuitenkin vaan häirinny mun arkee, jos se ois ollu kotona. Meinaan ku mulla oli niin vauhdikas viikonloppu, että se ois vieny mehut vähä isommastaki koirasta, saati sitte tällasesta pienestä pitkulasta. 

Meinaan ku lauantaina oli mun yhen pestiksen juhlat. Meinaan Anitran maahanmuuttojuhlat. Kattokaa ku R-setä ei tiiä tarkkaan, millon Anitra on syntyny, ku Anitra on etelän tyttöjä ja muutti tänne Suomeen Estoniasta vasta vuos sitte. Ni sitte ku R-setä ei tiiä millon ne synttärit tarkalleen on, ni Anitra juhlii vuosittain maahanmuuton vuosipäivää. Ku muuten se ois ihan epoo, jos olis ihan syntymäpäivätön ja ihan juhlaton. 

Ni mut oli kutsuttu sit Anitran juhliin. Ja Tito oli kans. Ja noi meiän ihmiset. Me riahuttiin Anitran kanssa niin hulluna, että mä meinasin simahtaa sinne niitten lua. Juhlissa oli tiätty kans herkkuja. Niinku esimerkiks koirapopkornia ja kuivattua silliä ja muhvinsseja. Saatiin ihan omat herkkutapaslautaset. Tito söi omansa puhtaaks ennen ku mä olin ees vielä ehtiny tutkia, mitä kaikkee herkkua siinä oli. Mut mamma vahti, että mulla oli silti ruokarauha, vaikka noi isot tytöt oliki aika hotoja ja mä söin rauhassa ja nautiskelin. 

Mä annoin Anitralle maahanmuuttovuosipäivälahjaks häränhäntiä. Vaikka mamma kyllä eppäilee, että ne on jotain ihan muita juttuja ku häntiä. Yhtään en tiiä mitä se sekoilee. 

Mut ei kuulkaa mun kyläilyt siihen loppunu. Meinaan sitte sunnuntaina mut oli kutsuttu runssille. Mun hoitotäti ja Mikelito kutsu mut runssille. Runssi on sellanen, että syödään munakokkelia ja otetaan valokuvia. Ja sitte runssin jälkeen mennään ulos. 

Noi ihmiset oli ihan pöhköjä ja halus mennä merenjäälle tarpomaan. Mä yritin vähän vihjata, että Hei te ihmiset! Jos teillä on kerta vähä vaikeeta tarpoo täällä hankessa, ni miten te luulette että mä selviän? Mä oon vaan ihan pieni ja matala eläin! No oishan se pitäny arvata, että ei ne tajunnu ennen ku oli jo ihan myöhästä. Siellä mä sitten jouduin pomppimaan ja leikkimään lumiauraa. Ja noi ryökäleihmiset kehtas vielä nauraa mulle. 

Mutta kyllä vaan oli aika huippis viikonloppu! Kiitti kamelit!

Mainokset

Read Full Post »

Helmee menoo

Meillä oli viime viikonloppuna vieraita. Täti ja Tito ja Anitra ja R-setä oli meillä vieraisilla. Ja me pidettiin korutyöpaja. Mä aattelin vähä muotiplokata siis myös mun korupisneksistä. 

Mamma teki mulle kahet helmet. 

Nää on mun nuorekkaat ja rendikkäät pilehelmet.

Nää on mun nuorekkaat ja rendikkäät pilehelmet.

Ja nää on mun hillitymmät, juhlavammat helmet.

Ja nää on mun hillitymmät, juhlavammat helmet.

R-setä teki Anitralle kans ikiomat helmet. Ne on kans sellaset pilettäjähelmet, ku niissä on hirmeen paljo eri värejä. 

Mamma on niin surmee kuvaaja, et se ei saanu Anitran helmistä parempaa kuvaa. Ens kerralla mun pitää vissiin ite hoitaa noi kuvaushommelitki.

Mamma on niin surmee kuvaaja, et se ei saanu Anitran helmistä parempaa kuvaa. Ens kerralla mun pitää vissiin ite hoitaa noi kuvaushommelitki.

Titolla oliki jo ennestään ikiomat helmet, mut Täti teki sille viel toisenlaiset helmet. Mut tiättekö että Titon iskä elikkäs W-setä on jotenkin outo, ku se ei kuulemma kehtaa kävellä Titon kans sillon ku Titolla on helmet! Outo se W-setä tossa suhteessa. Tosi outo.

Tällaset helmet Tito sai. Mut Titon iskä elikkäs W-setä on jotenkin outo, ku se ei kuulemma kehtaa kävellä Titon kans sillon ku Titolla on helmet! Outo se W-setä tossa suhteessa. Tosi outo.

Tällaset helmet Tito sai.

Täti teki kans Justiinalle helmet, mut sitä ei saa viel kertoo Justiinalle, ku se ei oo saanu niitä vielä. 

Helmien tekeminen oli ihan kivaa. Varsinki sillon ku joku oli köppänäppi ja levitti helmiä lattialle. Mä olin heti kärppänä paikalla ja sieppasin niitä suuhuni. Kerran kävi itse asiassa niinki, että ku tuli sellanen helmihärdelli, ni Anitraki innostu ja sit se hyökkäs pöydän alle ja meni istuun. Ni arvakkaa mihin se istu? No mamman ompelukoneen polkimelle. Ja sit se kone rupes ihan kummitusmaisesti hurruttaan yksinänsä siellä pöydän nurkassa, vaiks kukaan ei ollu ees lähellä. Se oli aika vekkulia!

Me peuhattiin aikaslailla Anitran kans. Tito katteli vaan loivaliikkeisempänä siinä vieressä. 

Meiän leijjonankesytysleikki näyttää välillä aika hurjalta!

Meiän leijjonankesytysleikki näyttää välillä aika hurjalta!

Mut kyl mäki osaan olla pelottavasti kita auki!

Mut kyl mäki osaan olla pelottavasti kita auki!

Mut oikeestihan me ollaan hyviä kameleita.

Mut oikeestihan me ollaan hyviä kameleita.

Oli tosi hauska ilta. Loppuillasta Anitra tosin vähä väsähti. Se meni mun soffalle nukkuun. Aika hyvin se mahtuki siihen. 

Hih. Aika iso koira ja saika pieni soffa.

Hih. Aika iso koira ja aika pieni soffa.

Helmee meininkii!

Read Full Post »

Mä jäin eilen siihen, että me matkattiin mamman kans Nauvoon. Meillä oli nimittäin sellanen ajatus, että me kierretään sellanen saariston renkulareitti.

Mamma oli unohtanu sen kameran letkun kotiin, ni sitte me oltiin vaan sen kännykkäkameran varassa, ku oikee kamera sammu. Ni siks nää kuvat ei oo kovin hianoja. Ens kerralla pidän huolen, että mamma pakkaa kaikki letkut. 

Siellä Nauvossa mä leikin monenlaisia leikkejä, niinku hiekkalaatikkoleikkejä, lentokoneleikkiä ja helikopterileikkiä. 

Mamma oli tiukkispiukkis eikä antanu mun mennä hiakkalaatikkoon, vaiks mä olisin hulluna halunnu.

Mamma oli tiukkispiukkis eikä antanu mun mennä hiakkalaatikkoon, vaiks mä olisin hulluna halunnu.

Tässä leikin lentokonetta. Näättekste, miten mun korvat on niinku ne siivet?

Tässä leikin lentokonetta. Näättekste, miten mun korvat on niinku ne siivet?

Ja sit sen jälkeen leikin helikopteria. Mun korvat on ropellit.

Ja sit sen jälkeen leikin helikopteria. Mun korvat on ropellit.

Siellä Nauvossa mä kävin myös ihan oikeessa ravintolassa syömässä. Tai mulle kyl tarjoiltiin vaan vettä. Mut mammalla oli ässä hihassa ja mä sain syödä siellä ravintolassa mun kenkäluuta.

Me oltiin siellä Nauvossa yötä ja sitte me lähettiin eteenpäin sitä renkulareittiä. Siellä oli tosi monta lauttaa ja laivaa ja lossia, jolla me matkailtiin. Välillä jouduttiin vähän odotteleenkin niitä. 

Mua välillä vähä pitkästytti. Kirjaimellisesti. Tualla takana näkkyy muuten sellanen lautta, millä mä matkailin.

Mua välillä vähä pitkästytti. Kirjaimellisesti. Tualla takana näkkyy muuten sellanen lautta, millä mä matkailin.

Ootellessa mä haisuttelin merihaisuja, niinku esimerkiks ihania levälemustuksia.

Ootellessa mä haisuttelin merihaisuja, niinku esimerkiks ihania levälemustuksia.

 Me ajettiin eka sellasen Korppoo-saaren läpi ja sitte me taas oltiin lautalla ja sitte me oltiin jossain Houtskari-saaressa. Se se vasta oli jännä juttu. Siellä nimittäin sattu ihan hassuja.

Mä olin oikee turisti ja kävin kattelee nähtävyksiä. Tässä mä oon hartaana kirkolla.

Mä olin oikee turisti ja kävin kattelee nähtävyksiä. Tässä mä oon hartaana kirkolla.

Usko, Toivo ja rakkaus. Usko siks, et ollaan kirkolla. Toivo on kuulemma ton ankkurin nimi. Rakkauden saatte päätellä itte.

Usko, Toivo ja rakkaus. Usko siks, et ollaan kirkolla. Toivo on kuulemma ton ankkurin nimi. Rakkauden saatte päätellä itte.

Me ei oikein ymmärretty mamman kans tätä kylttiä, joka oli kirkolla. Mä en vissiin ois saanu mennä kompostiin. En kyl ois mennykkää.

Me ei oikein ymmärretty mamman kans tätä kylttiä, joka oli kirkolla. Mä en vissiin ois saanu mennä kompostiin. En kyl ois mennykkää.

Sitte kävi ihan ihmeellinen juttu. Me vaan tsillailtiin mamman kaa siellä saarella ja mamma sano, että sillä on mulle yllätys. Me tsillailtiin vielä vähän lisää ja sit se yllätys tuli. Se oli mopo. Tai siis sellanen iso mopo. Ja arvakkaa ketä sillä mopolla ajo? No ette ikinä usko. Sillä ajo Täti ja W-setä! Mä olin ihan että mitä ihmettä ne täällä oikein tekkee? Ja että mihin ne on unohtanu Titon? Tito ei nimittäin ollu kolmentena sen mopon päällä. 

Olin ihan äimänä, että onko tää W-setä aito. Oli se. Mä nimittäin kävin nyppäsemässä sitä viiksestä. Ja kävi ilmi, että ne ei ollu tekoviikset.

Olin ihan äimänä, että onko tää W-setä aito. Oli se. Mä nimittäin kävin nyppäsemässä sitä viiksestä, eikä ne ollu tekoviikset.

Sitte me hengailtiin hetken aikaa kaikki neljä yhessä, kunnes Täti ja W-setä jatko mopolla eri suuntaan ja me jatkettiin mamman kans toiseen suuntaan. Taas me mentiin lautoilla ja losseilla. 

Siellä saaristossa piti varoo mummoja.

Siellä saaristossa piti varoo mummoja.

Sitte ku oltiin viimisen kerran oltu laivalla, ni me mentiin sellaselle savipajalle. Siellä savipajalla oli huisia, koska siellä oli eläinkavereita. 

Kävin pussaamassa Hinku-possua ja Vinku-possua. Mä en nimittäin oo yhtään sellanen possunuhakammonen.

Kävin pussaamassa Hinku-possua ja Vinku-possua. Mä en nimittäin oo yhtään sellanen possunuhakammonen.

Kattelen kilipukkeja.

Kattelen kilipukkeja.

Mä sain sieltä savipajalta matkamuiston mun ekalta oikeelta lomareissulta. Sain sellasen haukikalan. Sen nimi on Hei-hoi-hauki. 

Sitte me ajeltiin mamman kanssa taas tosi pitkään ja mä jo luulin, että me tultais kotiin. Mut ei tultukkaa! Me nimittäin tultiinki tuttuun paikkaan. Nimittäin R-setän mökille. Ja siellä oli Anitrakin! Ja seuraavana päivänä Täti ja W-setä ja Titoki tuli sinne. Se oli ihan huipputapa lopettaa lomareissu!

Luettiin Anitran ja mamman kans kirjaa. Mamma sanoo mua sen omaks marakatiks. En tiiä mitä se horisee, ku en kyl oo mikään katti.

Luettiin Anitran ja mamman kans kirjaa. Mamma sanoo mua sen omaks marakatiks. En tiiä mitä se horisee, ku en kyl oo mikään katti. Tässä kuvassa muuten näkyy myös mun Hei-hoi-hauki tossa mamman viekussa.

Semmonen oli mun eka lomamatka.

Read Full Post »

Ku kerran toi Titoki kerto teille täällä juttujansa, ni Nakki pyysi muakin esittäytyyn, oonhan sentään Nakin haltijakummi. Titoki on. Meitä on siis kaks haltijakummia.

Haltijakummit istuksimassa.

Haltijakummit istuksimassa.

Mää oon siis Anitra. Mää muutin talvella Virosta Suomeen. Isäntä vaan yks kaunis päivä tuli sinne tarhalle ja otti mut mukaan. Se oli ehkä maailman parhaita päiviä se! Suomessa on nimittäin ollu tosi kivvaa. Mulla on monta rotua, ainaskii jotain noutajajuttua ja sakemannia. Nakin mamman mielestä mulla on maailman hassuimmat korvat. Voi olla et onkin.

Mulla on hassut korvat, niin en tarvii hassua vappuhattua.

Mulla on hassut korvat, niin en tarvii hassua vappuhattua.

Mut hyvät korvat ne on, koska niillä kuulee paljon hyviä juttuja. Ja niistä kuulemistani jutuista mää oikeestaan oonki nyt vähän huolemistunut, kas kun mulla on vähän totuttelemista tohon Nakki-nimeen. Mää kun oon tottunu siihen, että nakkeja syödään.

Ni mua huolestuttaa, että miten mää jatkossa erotan, että millon puhutaan mun kummityttö-Nakista ja milloin sit taas pitää mennä kärkkymään ruokanakkeja. Isännällä on nimittäin mökillä sellanen nakkikone. Sinne ku laittaa nakit tai makkarat, ni tulee taivaallisen hyvä lemustus ja sitten ne nakit ja makkarat on rillaantunu ihan maailman parhaiks herkuiks.

Ja jos mää ite vielä pystynki tän nakkiasian selviinnyttämään itelleni, ni eritoten mua hualestuttaa, että osaako noi ihmiset erottaa mun kummityttö-Nakin ja rillinakin. Ihmisistä kun ei koskaan voi olla ihan varma. Ois aivan katastrooffi, jos joku typerys pistäis tyhmyyksissään rillaantumaan mun kummityttö-Nakin, ku ois tarkotus rillata syömänakkeja. Mun täytyy olla hurjan tarkkaavainen ihmisten kanssa sitku Nakki tulee kotiin.

Terkuin, Anitra

Read Full Post »

%d bloggers like this: