Mä täytin vähän aikaa sitte ihan kokonaisen vuoden.Ne oli tosi merkittävät synttärit, ku musta tuli sit jo tosi iso. Me juhlittiin mun synttäreitä rillaamalla Tätin ja W-setän ja Titon ja Mamman kans.
Mamma oli sitä mieltä, että mä käyttäännyin huonosti mun ykkössynttäreillä. Mummielestä mä käyttäännyin tosi hyvin. Ihan niinku lastenkutsuilla kuuluuki käyttääntyä. Ja kyl mummielestä juhlakalu saa ihan ite käyttääntyä sillai ku tahtoo, ku se on kuitenkin sankari. Sitä paitti on se ny kumma, ku ensin pieni koira viedään kallioille kauas omien ruokakuppien luota ja sit laitetaan lautasia maahan. No kyllä kai mä ny henkeni pitimiks siinä tilanteessa käyn syömässä niiltä lautasilta. Ja sitä paitti, enkö mä muka ollu niitten juhlien sankari ja ilman mua niitä juhlia ei ois ollu ollenkaan? Nih, ni kyllä sillon mummiälestä on täydellistä vääryyttä, että joku muu syö jotain sellasta mitä mä en saa MUN juhlissa! Nih. Ja sitä paitti en ois ollenkaan varma, että siitä rillaamisesta ois tullu yhtään mitään ilman mua, ku mä vahdin niitä eväitä siellä rillissä tosi tarkkaan. Ja voi olla, että joku muu ois varastanu ne meiän eväät, jos mä en ois.
Mä vahdin rilliä tosi tarkkaan, ettei kukaan vaan vie meiän herkkuja.
Siellä mun juhlissa oli lahjoja, ihan niinku synttärijuhlissa kuuluuki olla.
Mä halusin avata mun paketin ihan omassa rauhassa, ni vein sen pois siittä tapahtumien keskipisteestä.
Siinä paketissa oli aika kova avaaminen. Jopa yksvuotiaalle.
Ja sieltä paketista löyty kanarialainen lintu!
Mä sain kanarialaisen linnun, joka piipitti. Ei piipittäny muuten enää seuraavana päivänä. En yhtään tiiä, miten se sillai äänensä kadotti. Ei sillä muuten enää oo nokkaakaan. En yhtään tiiä, mihin se senki kadotti. Kanarialaisen linnun lisäks sain kans luita ja muita herkkuja.
Mulla oli niin paljo luita, että mä annoin yhen mun hyvälle kaverille Sisille. Sisi oli meinaan lenkuralla sillon ja sattu kävelemään meiän rillipiknikin ohi. Me peuhattiin synttäripeuhut.
Mun kaveri Sisi.
Mut synttärithän ei oo oikeet synttärit, jos ei oo kakkua. Mulla oli ikioma kakku! Ihan mulle vaan. Kukaan muu ei saanu sitä kakkua. W-setä toi mulle sen mun ikioman kakun. W-setään voi selkeesti luottaa kakkuasioissa. Siinä kakussa oli kynttiläki. Me puhallettiin se mamman kans yhessä, ku mamma eppäili, että mä oisin saattanu kärväyttää kuononi, jos oisin puhaltanu sen yksin.
Mun ikioma perliininmunkkikakku!
Mä söin mun perliininmunkkikakun ihan ittekseni. Ai niin. Titoki sai oman perliininmunkin.
Oli siellä mun juhlissa sit kakkua vieraillekki.
Mä tarjoilin kakkua vieraille.
Mummiälestä synttäreitä vois juhlia paljo useemminki. Mä en kyllä muista mun nollavuotissynttäreistä paljookaan, mutta oli neki varmaan hyvät pileet mä luulen. Mun kaksvuotissynttärit on varmaan jo ihan pian. Ehkä jo tänä kesänä.
Tykkää tästä:
Tykkää Lataa...
Read Full Post »
