Mun plokiystäväni Myrsky oli jo ihan huolestunu, että oonko mä jumittunu ihan lopullisesti mun puutarhan uumeniin, ko mä en oo kirjottanu mittään pitkiin aikoihin. Ei huolta, ei se puutarha mua nielassu oo, vaan täällä ollaan! Mutta kyllä mä oon oikeestikki ollu siellä puutarhassa niin paljo viime aikoina, että en oo sillai ehtiny kauheesti istua tietokoneella. Kattokaa ku on kesä, ja kesällä kuuluu olla ulkona.
Mä oon löytäny myös uuden lemppariköllöttelyväijymispaikan. Siis mullahan oli ennestään maailman paras väijymispaikka. Se oli vattupuskissa ja siitä oli suora näköyhteys arvakkaa minne? NO NAAPURIN SEDÄN RILLIIN!!! Mä katkoin siittä kohtaa niitä vattupuskia, ni sinne tuli just sopivasti mäyräkoiran kokonen väijymispaikka. Siellä ku kyyhötti ihan hiljaa, ni kukaan ei huomannu, että oli makkaraväijyssä.
Mut nyt mulla on siis uus, mahtava paikka, missä on hyvä sekä köllötellä että väijyä ohikulkijoita. Meinaan mamma ripusti omppupuiden väliin maton. Joo-o, matto se on ja siinä se riippuu. Sitte se humps vaan hyppäs ite sinne maton sisään. Mä innostuin siittä niin, että käskin mamman nostaa mutki sinne, jos se kertta on niin hyvä paikka. Mamma oli aluks vähä epäileväinen, että mahtaakos se olla koiralle sopiva paikka, mut ku mä aikani intin, ni sit se nosti mut sinne. Ja siellä riippumatossa on ihan huippuhyvä köllötellä! Joo. Ja sitte ohikulkijat ei yhtään osaa aavistaa, että riippumatossa vois olla hurja vahtikoira, ni ne pystyy säikäyttään tosi hyvin ko alkaa räyhätä sieltä riippumatosta niille.
Mä oon siis riippumaton koira. Enklanniks än independent dok.
hyvä että myrsky vähän tuuppas… sun juttuja on niin kiva lueskella. pidä vaan huoli siitä ettei tuntemattomat tuu pihalle.
Joo mähän pidän! Ei pääse kukaan tunkeutumaan! Paitti jos on kivoja tunkeutujia, ni käännän mun vattan niille rapsuteltavaks. Sit ne saa tulla pihalle.
Noh, vähänkö hienoo, että tuli sieltä puutarhasta vähän kirjottelemaan. Mutta en kyllä ihmettele ettet ookaan ehtiny kirjottaan, kun on pitänyt vattupuskissa luurata ja riippumatossa väijyä. Aivan mahtava kesä sulla!
Toivottavasti se naapurin setä rillaa usein ja heittää makkaran (en ny viittiny kirjottaa että nakin) palasia sulle vattupuskaan. Ilosta menoa ja hyviä ohikulkijoiden säikyttelyjä!
Se on sillai kyllä vähä palkitsematonta se mun väijyntä, että naapurin setä ei hevillä heittele herkkuja. Mut aina kannattaa yrittää. Ja mammasta on tullu siellä puutarhalla aika lepsu, ni siltä kyllä tipahtelee herkkuja. Eilen se tosin sano, että musta on tullu pulska, ja että nyt pitää alkaa vähä tarkemmin säännösteleen ruokaa. Ounou!
Moro! Vähänkö mää ny uskon, että sää oikeesti riiputtelet siellä menemään ku näin kuvan. Juu-u, hyvältä näyttää!
Mää muuten kuulin, että sää olit eilen ettiny mua meiltä kotoa. En ollu menny sängyn alle enkä kaappiin niinkus huomasit. Mää on iskän mukana maalla vähän hommissa. Mää tuun kaupunkiin saavuttuani sinne kanssa riippumaan eli hängataan sit yhdes. Sit ollaan englanniks ihan hänging doks!
Joo mä ettin sua, mutta emmä löytäny sua mistään. Mää vähä hoisin sun puruluurinkulaa sitten, ko ajattelin, että jonku pittää sitäki hoitaa, jos kertta sä oot matkoilla. Mamma sanos, että se vähä epäilee, että se riippumatto ei kanna meitä kaikkia, mutta kokkeillaan!
Ei päästetä meiän mammoja riippumaan samaan aikaan – eihän se mattokaan nyt sentään ihan kaikkea kestä!
Toihan on aivan loista paikka väijymiseen, ei varmasti kukaan osaa arvatakaan!