Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘vahti’

Viime yönä tapahtu ihan hirmusia! Yhtäkkiä ku mä vaan ihan rauhassa vedin sikeitä mamman kanssa, ulkona rupes jyliseen ja koliseen ihan hulluna. Hirvee meteli ja pauke vaan kuulu. Mä tietty tarkkakorvasena koirana olin heti valppaana, että Hetkonen, mitänytapahtuu, kuka ikinä ookkaan, ni älä yhtään yritä tunkeutua meille! Ja onneks olin taas valppaana, meinaan samaa ei voi kyllä sanoo mammasta. Se vaan nukku eikä yhtään tajunnu, että hurja meteli tunkeutuu meille sisään, ja vieläpä salakavalasti ikkunoista eikä ovesta. En tiiä mihin se ollenkaan joutuis, ellei se asuis tällasen herkkäaistisen neron kanssa…

No, mä sitte menin tökkimään mammaa hereille, että Halloo!! Sun pitää herätä!! Ja kyl se sit onneks heräski, ku mä olin aikani tökkiny. Sit vasta mammaki huomas, että jylisee ja paukkuu ja se nousi ja laitto ikkunat kiinni. Sit ei enää jylissy ja paukkunu niin paljo, vaan vähän vaan. Se tais pelästyä mun sankarillista valppautta se meteli ja se meni metelöittemään jonku muun ikkunan taakke.

Sit me jatkettiin unia, mutta koska mä epäilin, että mua mammaa saattaa vähä jännittää se jylinä ja pauke, ni mä katsoin parhaaks mennä ihan sen kylkeen kiinni. Että se tietää, että sen urhoollinen vahti kyllä on turvana. Mä menin tyynylle ja sitte mä laitoin pään mamman kainaloon ja sitte mä nukuin siinä aamuun asti. Yhtään en siitä liikkunu, paitti kerran nostin pään mamman poskee vasten. Mamma väitti, että niin lähekkäin oli aika kuuma nukkua, mutta mun mielestä niin oli just hyvä. Mua väsytti vielä aamullaki, koska takana oli melkonen urotekojen yö.  Se on rankkaa hommaa toi metelin karkottaminen ja mamman suojelu.

Read Full Post »

Mun plokiystäväni Myrsky oli jo ihan huolestunu, että oonko mä jumittunu ihan lopullisesti mun puutarhan uumeniin, ko mä en oo kirjottanu mittään pitkiin aikoihin. Ei huolta, ei se puutarha mua nielassu oo, vaan täällä ollaan! Mutta kyllä mä oon oikeestikki ollu siellä puutarhassa niin paljo viime aikoina, että en oo sillai ehtiny kauheesti istua tietokoneella. Kattokaa ku on kesä, ja kesällä kuuluu olla ulkona.

Mä oon löytäny myös uuden lemppariköllöttelyväijymispaikan. Siis mullahan oli ennestään maailman paras väijymispaikka. Se oli vattupuskissa ja siitä oli suora näköyhteys arvakkaa minne? NO NAAPURIN SEDÄN RILLIIN!!! Mä katkoin siittä kohtaa niitä vattupuskia, ni sinne tuli just sopivasti mäyräkoiran kokonen väijymispaikka. Siellä ku kyyhötti ihan hiljaa, ni kukaan ei huomannu, että oli makkaraväijyssä.

Mut nyt mulla on siis uus, mahtava paikka, missä on hyvä sekä köllötellä että väijyä ohikulkijoita. Meinaan mamma ripusti omppupuiden väliin maton. Joo-o, matto se on ja siinä se riippuu. Sitte se humps vaan hyppäs ite sinne maton sisään. Mä innostuin siittä niin, että käskin mamman nostaa mutki sinne, jos se kertta on niin hyvä paikka. Mamma oli aluks vähä epäileväinen, että mahtaakos se olla koiralle sopiva paikka, mut ku mä aikani intin, ni sit se nosti mut sinne. Ja siellä riippumatossa on ihan huippuhyvä köllötellä! Joo. Ja sitte ohikulkijat ei yhtään osaa aavistaa, että riippumatossa vois olla hurja vahtikoira, ni ne pystyy säikäyttään tosi hyvin ko alkaa räyhätä sieltä riippumatosta niille.

Riippumatossa on koiran hyvä olla.

Riippumatossa on koiran hyvä olla.

Mä oon siis riippumaton koira. Enklanniks än independent dok.

Read Full Post »

Mä pahottelen, että mä en oo kirjottanut mittään pitkiin aikoihin, mutku puutarhakausi on alkanu, ni mullon pitäny aika kiirettä. Mä oon hoitanu mun puutarhaa ja mökkiä tosi ahkerasti. Oon kaivanu kuoppaa kukkamaahan ja kaivanu ylös niitä palloja, jotka mamma syksyllä hautas maahan (niihin on muuten kasvanu lehdet niihin palloihin, kumma juttu!) ja oon katkonu oksia ja vattupuskia ja jahdannu siellä pihalla olevia lintusia ja önniäisiä. Että hirmeetä kiirettä on kyllä pitäny.

Mä oon kans todennu, että on parasta ottaa se puutarha ja lähiympäristöt ihan kunnolla haltuun, niin oon alkanu oikein kovaks vahtikoiraks. Kerron aina mammalle ku aidan takana menee joku koira tai pyörä tai joku muu mielenkiintonen, mikä mamman on syytä tietää. Ja sit jos kuuluu epäilyttäviä ääniä, ni kans kerron niistä mammalle. Mut mamma on jotenki hirmeen hidas, ku melkein ikinä se ei ehi sinne portille kattomaan niitä mahollisia vihulaisia, vaan se vaan sanoo, että hyvä tyttö, hienosti vahdittu, ei tartte enää haukkua. Eli mä joudun puolustaan meidän puutarhaa useimmiten ihan yksin kaikkia ohikulkijoita vastaan. Siks oon ottanu käyttöön mun uhkaavimman tempun. Nostan karvat oikeen kunnolla pystyyn. Sillai meinaan näytän tosi hurjalta. Ja sit kans sanon niille ohikulkijoille, että ”MÄÄ SAATAN NÄYTTÄÄ PIENELTÄ, MUTTA SE ON VAAN HÄMÄYSTÄ!” Sit joskus jos oon todennu ne ohikulkijat vaarattomiks, heittäydyn siihen aidan viereen selälleni ja kerjään rapsuja.

Puutarhanhoidon ja vahtimisen lisäks ollaan kans remontoitu sitä meiän mökkiä. Ollaan maalattu yhessä. Mä istun vieressä ja tarkkailen, että mamman maalausjälki on hyvää. Välillä pitää ottaa vähä lähikontaktia, jotta varmistuu, että se maalausjälki on varppina ihan tasaista. Niinku esimerkiks tänään kävin vähän tarkistamassa maalausjälkee. Mut mamma oli hönö eikä kertonu mulle, että se maali on vielä märkää siinä kohassa. Nyt mä oon punaniska. Ja punakorva. Ja punaotsa. Ja punakuono. Mut ei se mittään, näytän vaan entistäki katu-uskottavammalta.

Seuraavaks me aletaan sisustaa sitä mökkiä. Mä saan sinne ikioman pedin ja osa mun lelkuista viedään sinne mökille kesäks. En tiiä vielä mimmonen peti mulle sinne tulee, mutta sen vertta iso sen pittää olla, että mammaki mahtuu sinne, ku sillä on hirvee tarve nukkua kotonaki mun kanssa samassa sängyssä.

Read Full Post »

Meiän ovessa on ollu jo pitkään meiän sukunimikyltti. Mut nyt siellä on kans toinen, vielä paljo hienompi kyltti. Se on meinaan mun ikioma kyltti. Se on siittä hyvä, että nyt kaikki potentiaaliset tunkeilijat tietää, että ei kannata yrittää. Ku ne saa vastaansa hurjan vahtikoiran, jolle ei kannata alkaa mitään. 

Kattokaa vaikka. Eikö ookki hiano ja uhkaava?

Kattokaa vaikka. Eikö ookki hiano ja uhkaava?

Mä teen meinaan tunkeilijoista ihan selvää jälkee. Siis jos mua huvittaa tehä. Aina ei välttämättä huvita.

Tällai mä teen tunkeilijoille. Ravistan ne ihan riekaleiks. (Tää mun Nalle on vaan niinku esimerkkinä tässä. Se ei oikeesti oo tunkeillu.)

Tällai mä teen tunkeilijoille. Ravistan ne ihan riekaleiks. (Tää mun Nalle on vaan niinku esimerkkinä tässä. Se ei oikeesti oo tunkeillu.)

PS Täti sano, että on hyvä ku meiän ovessa on nyt tollanen kyltti, ni ihmiset tietää, et täällä on koira. Ku ne ei muuten tietäis, ku mä oon ihan hiiren hiljaa ja tarkkailen tilannetta oven läpi. Se on sellanen mun oma vahtimisstratekia.

Read Full Post »

Tähystyspaikka

Tiiättekö, että mun yks tehtävä on vahtia liikennettä täällä meillä kotona. Mä seuraan ikkunasta, että liikenne sujuu. Mä ennen aina vahdin liikennettä sylistä käsin, ku oon sen vertta matala ja meillä on ikkunat liian korkeella mun korkusille. 

Liikennepoliisina tätin olalla.

Liikennepoliisina tätin olalla.

Mutta sitte mä vähän aikaa sitte kyllästyin siihen, että liikennehommelit onnistu vaan sylistä käsin. Ni mä keksin sitten itelleni ihan uuden päivystyspaikan olohuoneessa.

Keksin, että soffalta näkkee ulos.

Keksin, että soffalta näkkee ulos.

Ja sitte ku mä olin kekannu sen soffahommelin, ni mä aattelin laittaa vielä hiukka paremmaks. Ni mä keksein ihan parhaan tähystyspaikan, mistä näkkee liikenteen hyvin ja missä on mukava istuskella vaikka pitempäänki.

Tähystyspaikalla.

Tähystyspaikalla.

Mamma sano, että mä oon ihan niinku kissa. Mutta se ny on taas mamman sekoiluja ja kannattaa jättää ihan omaan arvoonsa. Pääasia, että siittä tähystyspaikalta voi hoitaa liikenteenseurantavelvollisuuksia.

Read Full Post »

%d bloggaajaa tykkää tästä: