Ette ikuna arvaa missä mä oon? No mä oon töissä! Mamman töissä. Pusuki on täällä. Pusu on ranskalainen puldokki.
Me riahutaan ja painitaan ja leikitään.
Me ollaan täällä vähän niinku luomassa vappuviilistä.
Pusu juoksi äsken lasiovee päin. Mä en juossu lasiovee päin. Oon kyl joskus aikasemmin juossu lasiovee päin.
Kohta me saadaan munkkeja.
Voi te saatte käydä töissä! Meistäkin olisi kiva kokeilla onks se niin rankkaa kuin miltä isäntäväki väittää. Teillä näyttää ainakin olevan kivaa. Hauskaa Vappua!
Kyl se on aika rankkaa. Mä olin illalla ihan väskä ku tulin töistä.
Miks mä en saa mennä töihi! Mä oisin just hyvä töikaveri! Toi Pusu on vähän samis ku mä, vähä.
Mun mielestä töikaverointi aina sillon tällön on ihan jees, mut emmä siellä kyllä joka päivä jaksais olla. Mamma aina välillä sanoo mulle arkiaamusin, että se vois ihan mieluusti vaihtaa mun kans osia. Mut en mä vaihtais. Nukun mieluummin kotona.
Oi, mäkin oon kokeillut töissäkäyntiä. Olin yhden kesän aina välillä emännän mukana sen töissä. Sen töissä oli silloin kivoja pappoja, jotka oli vähän hassuja mutta ne antoi aina ruokaa. Yksikin säästi mulle leivän päältä aina makkarat. Mä tykkäsin käydä siellä, vaikka ne höpsöt joskus luuli mua kissaksi. Mutta hei, jos antaa herkkuja, saa luulla vaikka oravaksi. 🙂
– M