Mulla on yks lelkku, joka on ihan ylitse muiden. Sen nimi on Lempi. Lempi on pieni possu.
Mää sain Lempin heti sillon ko mää muutin mamman luo. Lempi onki esiintyny mun plokissa jo ihan alkumetreillä, tässä jutussa.. Sillon sen nimi oli vielä Possu, mut myöhemmin siitä tuli Lempi.
Kaikkia muita lelkkuja mää tuhoon ja saatan leikkiä kirurkileikkejä, mut Lempistä mää pidän hyvää huolta. Lempi on mulle niin rakas, että mamma on itse asiassa hankkinu mulle vara-Lempejä. Niinko että jos Lempi vaikka tuhnaantuu ja joutuu pesukoneeseen, ni kaapista ilmaantuu samanlainen vara-Lempi. Tai jos Lempiin kuitenki on tullu reikä ja se menee lelkkusairaalaan, ni jostain ilmaantuu vara-Lempi. Jos ihan tarkkoja ollaan, ni Lempejä on itse asiassa yks myös mummolassa. Ja yks pohjosen mökillä. Mamma ei ees oikein enää muista, että miten monta Lempiä ja vara-Lempiä meillä yhteensä on.
Tänään me tultiin pitkästä aikaa meiän oikeeseen kotiin, ko puutarhalla vaan sato ja sato. Ja ko mää tulin kotiin, ni arvakkaa mitä mää näin yhessä hyllyssä paljon paljon mun pään yläpuolella? No uuden Lempin! Joo-o. Ja sillon mää tajusin hirmeen asian! Mun normi-Lempi on kateissa! Mää etin joka paikasta, mutta emmää löytäny Lempiä. Ja mammaki etti. Mut ei sekään löytäny Lempiä. Eikä yhtään vara-Lempiä ees löytyny. Kaikki Lempit on pesussa tai sairaalassa tai muuten kateissa. Ja niin mää sitten varvistin kahdella tassulla ja kurotin kohti uutta Lempiä ja vähän itkee inkotin. Ja niin vaan mamma tajus, että nyt on tosi kyseessä ja se otti uuden vara-Lempin esiin. Se oli niin uus Lempi, että siinä oli vielä hintalaput ja kaikki. Ja mää sain uuden Lempin! Voi tätä onnen päivää!
Tässä me nyssitte Lempin kans leikitään.
Ja sit kans poseerasin Lempin kanssa, ko mamma sanos, että otetaas teistä oikeen kaverikuva.
Mut kyllä mää olin oikein niinko ansainukki jonku palkkion. Meinaan ko mää olin tänään lapsenlikkana. Juu juu, kyllä, lapsenlikkana mää olin. Meiän Matiaksen perään mää kattelin. Ko mamma siivos Matiaksen akvaarioo, ni Matias seikkaili lattialla. Ja mää valvoin, ettei se vaan eksy.
Tässä me ollaan sit sisaruskuvassa Matiaksen kanssa. Mamma nauro, että mulla on ihan huuli rullalla, mut sehän on vaan mun lapsenlikkailmeeni.
Sitte ko mun lapsenlikkavuoro päätty, me laitettiin Matias takasin sen omaan kotiin. Sinne se sitte meni tyytyväisenä uiskentelemaan, mun pieni kilpikonnaveli.
Me katottiin tota sun vanhaa postausta. Emänätä sano, että voi jösses ku sä oot ollut pienenä söpö. Ja nyt sä oot kaunis! Ja kyllä yks Lempi pitää aina löytyä!
No kiitti! Jos mää oisin yhtään vaatimattomampi, ni melkein punastusin teiän sanoista!
Hirmeen hianosti bongattu toi vara-lempi ja vahdittu Matiasta!
Ja mun täytyy tunnustaa, et sää oot kyl myös aika rohkimus kun oot tolleen vaan muina naisina pikkuveljes vieressä. Mummiälestä konnat on kaukaakierrettäviä ja siks pelottavia. Tai ainaski tyttökonnat, jotka kuvittelee olevansa kuninkattaria, on! Meiän Helka on sellane. Mulle tuli kerran ihan rullahuuli ku Helka roikku mun huulessa. Yhtään en kyl tiä miten siinä nyt silleen kävi, mut Helka on sellanen kuninkatar et varmasti kurmuutti mua aivan syyttä!
Joo kato mää oon luonnoltani niin hurja ja niin rohkee, ettei mua yks pieni kilpikonnaveikka paljoo pelota!
Olikos tää Lempi se sama kaveri, jonka sillo joskus toit myös syömään, ja asettelit sen sillain hyvästi siihen kipon viereen? On se hianoo ko on kavereit, ja varsinki ko on vanhoi kavereit, keihin voi aina luottaa. Mul ei oo montaa, ko ne on kaikki jääneet sairaalaan onnistuneen kirurkisuorituksen jälkeen. Taikka siis mun kannaltani onnistuneen, mut matten mukaan lelkkujen kannalta epäonnistuneen. Ota ny noista matteista selkoo. Terkkuja sulle söpöliini! t. Mauri-setä
Oliko tää Lempi se sama kameli, jonka silon kerran toit iltapalalle kans, ja jonka asettelit sillai hyvästi siihen ruokakipon ääreen? Se on hianoo ko pidät kamuista sillain huolta, mää oon pitäny mun lelkuista sillain aina huolta, et ne on joutuneet sairaalaan, eikä niit oo enää sit näkyny. Matte sanos et mää oon liian kova kirurki. Mitä lie. Terkkuja sulle söpöliini! t. Mauri-setä
Joo Lempi on just se sama ruokailukaveri! Kiitti terkuista setä!
Ai sullon tommonen hassunnäkönen veli? Enpä tiennykään! Ihan hirveesti ei oo samaa näköö teissä kahessa!:D
Joo ei meitä kovin moni tunnista sisaruksiks :).
Moi kääpiö! Ajattelin vaan tulla kertomaan, että nakit vainoo mua. Sähän tiedät, että mun pikkusiskolla on sellainen ei-niin-elävä Nakki-niminen koira? No, ei siinä kaikki. Me muutettiin tänne uuteen kotiin, ja tuossa meidän seinänaapurina asuu pari mäyräkoiraa. Toisen nimi on Nakki. Se on aika tiukka tyttö: se metsästää ihan oikeasti. Karhuja tai jotain, en mä tiedä. Poroja se ei oo mulle tuonut. Kaikki paitsi porot on turhaa.
Nyt mä meen takaisin sängyn alle murjottamaan.
Hullussa! Sun pittää varmaan mennä nakkipiiloon! Kuulostaa muuten aika hurjalta mimmiltä se sun naapurin Nakki. Vaik osataan sitä täälläkin olla hurjia metsästäjiä – just eilen metsästin ihka oikeen hapsiaisen! Mää muuten näin mun kesälomareissulla ihan hullun paljon poroja. Harmi ettet sää ollu mukana matkassa!