Meidän naapurirapussa asuu setä, jonka mä tapaan ihan päivittäin. Melkein joka aamu se setä on ulkona ko mä meen aamupissille. Se aina kysyy mitä mulle kuuluu ja mä kerjään siltä rapsuja.
Kesällä ko oli kuiva maa, mulloli tapana järjestää setälle joka aamu pieni näytös. Ku me tultiin pissiltä takas pihaan, mä aina tarkistin että onko setä sen omalla passipaikalla ja sit tarkistin, että huomaako se että mä oon tulossa. Sit ko se huomas, ni mä jättäydyin mamman taakke, katoin setää ja heittäydyin selälleni. Sit mä heiluttelin häntää ja olin iha että lälläslää mamma, mä taidan jäähä tähän paistatteleen päivää. Sit mun yleisö eli naapurinsetä aina nauro mun vitsailulle. Oon kattokaa aika hauska. Oikee koomikko. Joitain meistä on siunattu semmosella huumorin lahjalla. Setää ja mua on. Mamma ei oikein aina tajua huumoria. Mut minkäs teet, eihän se ite tietty huumorinlahjattomuudelleen oikein mitään mahda.
Tänään setä sanos mulle aamulla, että kylläpä mää vaan oon solakka ja hyvännäkönen. No niinpä! Viisaita sanoja. Siis toistan (että hitaammatkin ihmiset varmasti hiffaa): solakka ja hyvännäkönen. Siinäs kuulitte! Ihan turha on mamman puhua mistää laihiksista. Sitä paitti ispä punnitti mut tänään ja mää oon laihtunu jo monta sataa rammaa sitte alkukesän. Nih. Että nyt ne herkut takas ja sassiin!
Tästä kaikesta mä oon nyt tehny sellasen päätelmän, että ollakseen parempi paikka pienille (solakoille ja hyvännäkösille) koirille tää maailma tarvitsee enemmän viisaita ja huumorillisia setiä.
Ihan selkeesti oot koomikko – ihanko joka kerta sä ton tempun teit? Kohta ei enää voi kun sataa vettä ja ties mitä. Mut oikee koomikko keksii sitte jotain muuta, eiks niin.
Hyvällä kelillä joo huumoroitsin joka päivä. Sadepäivinä tietty en, ko sillon ois kastunu selkä eikä sillon muutenkaan huvittais jäädä pihalle kölliin, vaan sillon kipitetään kovaa vauhtia takasin sisälle ja viltin alle!
Näin on Nakki, kaikenlaiset sedät, varsinkin semmoset huumorintajuset, on kyllä elämän suola, niin on! Tarkottikos toi sun solakoituminen nyssit sitä että ei tartte enää syödä kiinankaalia ja muuta pupun ruokaa, vaan että pääset käsiksi kunnon koirasapuskaan oikeen koko rahan eestä? Mun emäntä ei saa kyllä näistä kaaliasioita tietää mitään, ettei sekin saa jotain omituisia ajatuksia koiran ruokinnasta…terkut solakalle Nakille Mauri-sedältä!
No kato mä oon jo vaihtanu mun ruokavalioo. Aiemmin söin nappuloita aamuin illoin ja iltasin vielä vähän kaalia tai jauhislihaa tai kalaa päälle. Mut nyt mä syön nappuloita enää aamusin. Illalla en syö yhtään nappuloita, vaan syön aikasempaa enemmän jauhislihaa tai kalaa tai kasviksia. Et ei mulla kyllä tähän uuteen dieettiin oo mitään valittamista! Vähemmän kuivaa nappulaa, enemmän hyvää tuoretta ruokaa ja samalla mä laihun! Mut herkkuja pitäis kyl saaha enemmän, niistä on kato tingitty.
Meilläkin asuu lähistöllä monta kivaa setää, jotka tykkää musta. Maailmassa tarvitaan juuri tuollaisia mäyräkoirahuumoria ymmärtäviä setiä ja tätejä, mut ne tuntuvat olevan harvinaisempia!;)
No niin just. Säkin voit tehä komiikkanäytöksiä niille sedille!
Vitsit, meilläpäin ei asu mitään kivoja setiä, ei kyl mitään ei-kivojakaan. Meilpäin on vaan hevosia ja niistä en tiä onko kivoja vai ei. Luultavasti ei, ku äippä niitä pelkää.
Solakka ja hyvännäkönen! Toi oli kyl hiano kohteliaisuus ja viäl ihan tottakin.
Uu, heposet on pelottavia. Ne on niin jättimäisiä. Olkaa varuillanne!
Meidän talossa on kans yks tosi huippu setä, se on meidän talkkari! Tykkään siitä ja sen kadunlakaisuharjasta ihan valtavasti ja alan vispata häntääni jo kaukaa kadulla, kun näen talkkarisedän kotiovella. Sillä on kuulemma itellä villakoira, ja se aina rapsuttaa mua kauheesti ja jutustelee kuulumisia.
Sit meidän talossa asuu kyllä monta sellastakin setää (ja tätiä), joita ei kiinnosta tällaset vallottavat koirapojat ollenkaan. Että ne ei oikein vilkase päinkään, saati että juttelisivat tai rapsuttaisivat. Mamman mielestä sellaset ihmiset on erityisen kummallisia, mun mielestä vähintäänkin epäilyttäviä!
Noi monet susta piittaamattomat tädit ja sedät ei näköjään ymmärrä hyvän päälle. Varmaan joitain moukkia!