Tunturireissu

Niinku mä oon jo maininnu, mä olin lomamatkalla tunturissa. Tunturi on sellanen kukkula. Siellä tunturissa harrastetaan liikuntaa ja ulkoilua. Siellä tunturissa on mökki, jossa asutaan. Ja siellä tunturissa on paljon lunta. Vielä paljon enemmän ku mun kotihuudeilla.

Aika paljon lunta.

Mä kävin paljon kävelyillä siellä tunturissa.

Tässä mä kävelen. Tuolla takana on se tunturi.

Ihmiset harrastaa siellä tunturissa vaikka mitä liikuntaa. Niinku esimerkiks mäkihyppyä. 

Mä kävin kattelemassa hyppyrimäkeä.

Siellä tunturissa on hyvät maisemat. Niin hyvät, että mamma aina välillä unohtu kattelemaan niitä.

"Mamma, mennään jo!"

Mä tähystän maisemia ja tsekkaan haisemia.

Tosi monet hiihti siellä. Mammaki hiihti. Mä en hiihtäny, vaikka osaan kyllä. Oon meinaan mummulassa hiihtäny Ukin kanssa hankikannolla.

Mä kuitenki kävelin siellä laduilla. Tai itse asiassa järvellä. Ku ne ladut kulkee järven päällä.

Ku mä en kerran hiihtäny, ni mä sitte telmin muuten vaan lumessa. 

Ihan hullun hauskaa!

Justiina on ollu siellä tunturissa monta kertaa aikasemminkin. Se ottaa sen tunturissa olemisen ihan tosi rennosti. Ei se oikein viittis lähtee ees ulos, ku se vaan nukkuu mökissä.

Justiina vaan nukkuu ja nukkuu.

Mä yritin monta kertaa herättää sitä leikkimään. Joskus se heräski.

"Siis taasko toi rääpäle tuli ja herätti mut?"

 

"No mitä sä nyt tällä kertaa tahdot? Ai leikkiä?"

 

"No sitä saat, mitä tilaat! Mä aion kyllä voittaa tän vetoleikin!"

Sen lisäks, että mä ulkoilin ja nukuin ja leikin Justiinan kanssa, mä söin paljon herkkuja. Saatiin tosi monta näkkäriyllätysmunaa Justiinan kanssa. Ja sitte kävi niin hassusti, että Justiinalla oli lääkekuuri. No eihän se nyt tietty suostunu ottaan niitä lääkkeitä just lainkaan. Sille yritettiin antaa niitä lääkkeitä ties minkä herkun sisällä. Ja arvakkaa vaan kuka sai toimia esimaistajana? No mä tietty!

Huippuloma.

Read Full Post »

Laululento

Mä olin lomamatkalla tunturissa. Mä aion kertoo teille siitä tunturilomasta erikseen, mutta nyt mä kerron järkyttävästä matkasta, jonka mä taitoin poies sieltä tunturista. 

Ehkä tiiättekin, että mä oon tottunu ajelemaan pussilla. Mä oon ajellu paljon sekä täällä Helsinkissä että sitte pitkän matkan pusseissa. Usein mulla on ollu mun oma koppa pitkillä reissuilla, mutta välillä mä oon matkustanu ilman. 

Pussimatkalla. Jos oisin saanu luun ulos, ni oisin laittanu.

No oon mä aika paljon ajellu autollaki. Seki on mukavaa. Mä yleensä nukkua pötkötän, ku se on autossa niin mukavaa. Välillä kattelen maisemia. Yleensä tyydyn sivuikkunamaisemiin, mutta välillä oon kyllä kurkkinu takaikkunastaki. 

Hirmeen mielenkiintosia maisemia tuolla takana.

Me ajeltiin sinne tunturiinki autolla. Me pötkötettiin Justiinan kans koko matka. Ei meinattu viittiä herätä ees sitte ku oltiin perillä. 

Mut ette ikuna arvaa, miten mä matkustin poies sieltä tunturista?! No lentämällä! Joo-o, ihan totta. Mamma sano, että mä en tarttis ees lentokonetta, ku mulla on niin isot korvat, että niillä pystyis tämmönen pieni koira lentään ihan mainiosti. Hih. Tässä vaiheessa muaki vielä nauratti kaikki lentämisjutut. Mut ei kauaa…

Lentäminen on meinaan mummiälestä ihan yliarvostettua matkustamista. Paljo mieluummin oisin nukkunu autossa tai pussissa sen matkan. Mäpä kerron teille, mitä lentäminen on. 

Lentäminen on sitä, että pieni ja viaton automatkustamista rakastava koira tungetaan ahtaaseen kassiin. Sitte se kassi kannetaan lentokoneeseen ja tungetaan tuolin alle. Sitte siellä kassissa, joka on siellä tuolin alla, joka on siellä lentokoneessa, itketään lauletaan koko matka. Nousut ja laskut ja kaikki siltä väliltä itketään ja huudetaan lauletaan. Se lentäminen tuntuu oudolta korvissa ja muutenkin. Ja se kestää ainaski sata tuntia se lentäminen (mamman mukaan oltiin siellä lennolla vaan tunti). Sellasta on lentäminen. Ihan pökälettä. 

Jos ette oo vielä kokeillu lentämistä, ni en suosittelis kokeilemaankaan. Mikä vika muka on autoilussa, mä vaan kysyn?

Read Full Post »

Matkoilla

Mä oon matkoilla. Lomamatkoilla.

Mäpä kerron. Eilen ku mamma tuli töistä kotiin, ni se alko hirmeetä kyytiä heitteleen kaikkia tavaroita reppuun. Mä vähän huolestuneena seurasin, että kai se hönöpää muistaa pakata munki kassin. Muisti se.

Sitte me hypättiin autoon ja ajettiin lentokentälle. Me hengailtiin siellä kentällä aika kauan. Mä puklasin pari kertaa. Ku oltiin kurvailtu sinne niin vauhdilla, että mulla meni vatta vinkuralle. Mä en oikein tiiä mitä me siellä odotettiin, ni mä sitte olin vastaanottokomiteana niinku kaikille matkustajille. Olin tosi hyvä vastaanottokomitea. Mut sit yhtäkkii sieltä löyty mummo ja ukki! Sieltä lentokentältä! Ne oli kuulemma ollu matkoilla.

Sitte me kaikki hypättiin autoon ja matkailtiin tänne maalle mummolaan. Ni arvakkaa mikä täällä odotti? No ei mikään. Sehän se ongelma just oliki. Ku Justiina ei ollu täällä missään. Mä etin ihan joka paikasta, mutta ei se oo täällä. Mä jo vähä huolestuin, mut sit mamma sano, että Justiinaki on matkoilla. Se on ollu Kauko-kyydillä jossain tunturissa. Ja kuulemma se on tulossa takasin sieltä ihan pian.

Mun mielestä tossa ois ollu jo matkoilla olevia koiria ja ihmisiä ihan riittämiin, mutta kuulkaa ei se tähän lopu. Me lähetään kuulemma huomenna kans jonnekki tunturiin. Ja sit me ollaan kaikki taas matkoilla. Aikamoista reissaamista tää elämä.

Read Full Post »

Lomamatkapäiväkirja, osa 1

Eilen oli ihan kesäpäivä ja käytiin kaivurin rannassa jätskipallolla, ni mulle tuli ihan kesäviilis ja siks mä aionkin nyt kertoo mun lomamatkasta, joka me tehtiin mamman kans kesällä. 

Mä syön mun omaa jätskiannosta kaivurin rannassa.

Nimittäin yhtenä kesäpäivänä Mamma pakkas meiät autoon ja sitte me lähettiin ajelemaan. Mamma sano, että meillä ei oo mitään suunnitelmaa, vaan nyt mennään ihan sinne, minne kuono sattuu milloinkin osottamaan. Ihan ekana se kuono osotti länteen, ni sinne me sitten ajettiin. 

Eka me pysättiin jossain pilneessissä. Mamma kävi jossain rakennusapteekissa. Mä kävin kakalla. Meiän pilneessin pysähdys oli aika nopee, mut sit me mentiin viskarssiin ja siellä mä oltiin pidempään. Viskarssissa oli sorsavihulaisia. Mä kävin kertoon niille, ettei mulle kannata yhtään uhitella, ku mä oon suuri metsästäjäkoira ja syön ne, jos ne alkaa mulle.

Huutelen sorsille. Ne on ihan selkeesti kauhusta kankeena.

Viskarssissa meiän kuono osotti Hankoon päin. No sinne me sit mentiin seuraavaks. Hankossa on meri. Ja tuuli. Ja herkkulevää.

Mä sain ihan hullut rantapömöt, ku se meri oli niin hauska ja ranta oli niin hauska ja erityisesti se tuuli oli hauska. Se tuuli heitti mun pienet korvat ihan mullinmallin!

 

Rannalla oli hyvä kaivella kuoppia.

 

Sitte ku olin riehunu ja pömötelly rannassa, ni nukuin ekaa kertaa elämässäni hotellissa. Vai olikse motelli? En muista. Jompikumpi. Mä vähän teatteritärisin siellä, ni mamma peitteli mut sit huolella. 

 

Hyvää yötä.

Aamulla ku heräsin, mamma sano, että me lähetään sellaselle penktsäärin majakalle. Mentiin sinne laivalla ja mä olin ihan merten valtias.

 

Tää on se majakka.

 

Kiipesin mamman sylkyssä sinne majakan huipulle. Ja sitte mä kattelin maisemia. Olin siis vähän niinku majakanvartija.

 

Kattelin sitte vielä vähän lisää maisemia. Näky merta.

Sen majakan lisäks siellä saaressa oli paljon merta. Ja sitte sellasia pieniä meriä sen ison meren vieressä, siellä niinku saaren puolella. Mamma sano, että niistä meristä ei kantsii juoda, ku se vesi on ihan suolasta. En uskonu ja join. Mamma oli kerranki oikeessa. Se oli suolasta.

 

Mä haaksirikkouduin sellaselle kivelle, joka oli sellasessa pienessä meressä.

 

Tartteeks koko ajan kuvata, ku mä yritän nauttii maisemista?

Sitte me laivamatkailtiin takas Hankoon, jossa me mietittiin hetki, että mihin meiän kuono oikeestaan seuraavaks osottaa. Se osotti saaristoon. Ni niin me sitte ajeltiin Nauvoon. 

 

Mä matkailen lautalla kohti Nauvoo tosi kuulisti.

Tää oli eka osa mun lomamatkapäiväkirjaa. Mä jatkan loppumatkakertomuksella jonain toisena päivänä.

Read Full Post »