Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘pileet’

Kymppisynttärit

Tää on oikeestaan jo kuukauden vanha juttu, mutta mä aion silti kertoo sen. Meinaan mun Paras Kaverini ja Suurin Idolini Tito täytti tasavuosia. Kymmenen tasavuotta se täytti. Eikö ookki hienoa! Mä järjestin mun puutarhalla Titolle juhlat. Ne oli oikein hienot lastenkutsut. Meillä oli hassut hatut ja maksiskakkua ja rilliruokia ja lahjoja.

Synttärisankari.

Synttärisankari.

Mä annoin Titolle lahjaks naudan nilkan. Ja koska mun mielestä synttärit on sitä paremmat mitä enemmän lahjoja on, ni mä annoin ittelleni kans lahjaks naudan nilkan. Mä käärin ne meiän molempien lahjat mamman kanssa lahjapakettiin, ja voi että mä olin yllättyny, mikä superherkku sieltä paketista paljastu, ku me avattiin ne!

Naudan nilkkaa. Mums mums.

Naudan nilkkaa. Mums mums.

Niinku ehkä muistatte, niin siellä mun puutarhalla on riippuva matto. Tito halus jossain vaiheessa kokeilla sitä, ko mä olin kertonu, että riippumatossa on huippua kölliä. Titoki tykkäs köllötellä siinä matossa.

Riippumaton päivänsankari.

Riippumaton päivänsankari.

Oli huiput juhlat! Kyllä kannattaa täyttää kymmenen vuotta! Mä oisin halunnu laittaa tähän kuvan myös meiän hienosta kakusta, jossa oli kaks kerrosta ja lauantaimakkararuusuja ja nakkikynttilöitä, mutta mamma on niin hidas, että se ei ehtinyt saada siitä kuvaa. Vaikka me syötiinki se tosi hitaasti ja se kesti ainaski kolme sekunttia. Mua vähän muutenki harmittaa, ku meillä unohtu oikee kamera kotiin, ni meillä on vaan kännykkäkuvia huippujuhlista. Oli just tää yks juttu, jonka olin delekoinu mammalle, ni eikös se sössi sen… Aina pitäs itte tehä kaikki.

Mainokset

Read Full Post »

Mä täytin vähän aikaa sitte ihan kokonaisen vuoden.Ne oli tosi merkittävät synttärit, ku musta tuli sit jo tosi iso. Me juhlittiin mun synttäreitä rillaamalla Tätin ja W-setän ja Titon ja Mamman kans.

Mamma oli sitä mieltä, että mä käyttäännyin huonosti mun ykkössynttäreillä. Mummielestä mä käyttäännyin tosi hyvin. Ihan niinku lastenkutsuilla kuuluuki käyttääntyä. Ja kyl mummielestä juhlakalu saa ihan ite käyttääntyä sillai ku tahtoo, ku se on kuitenkin sankari. Sitä paitti on se ny kumma, ku ensin pieni koira viedään kallioille kauas omien ruokakuppien luota ja sit laitetaan lautasia maahan. No kyllä kai mä ny henkeni pitimiks siinä tilanteessa käyn syömässä niiltä lautasilta. Ja sitä paitti, enkö mä muka ollu niitten juhlien sankari ja ilman mua niitä juhlia ei ois ollu ollenkaan? Nih, ni kyllä sillon mummiälestä on täydellistä vääryyttä, että joku muu syö jotain sellasta mitä mä en saa MUN juhlissa! Nih. Ja sitä paitti en ois ollenkaan varma, että siitä rillaamisesta ois tullu yhtään mitään ilman mua, ku mä vahdin niitä eväitä siellä rillissä tosi tarkkaan. Ja voi olla, että joku muu ois varastanu ne meiän eväät, jos mä en ois.

Mä vahdin rilliä tosi tarkkaan, ettei kukaan vaan vie meiän herkkuja.

Mä vahdin rilliä tosi tarkkaan, ettei kukaan vaan vie meiän herkkuja.

Siellä mun juhlissa oli lahjoja, ihan niinku synttärijuhlissa kuuluuki olla.

Mä halusin avata mun paketin ihan omassa rauhassa, ni vein sen pois siittä tapahtumien keskipisteestä.

Mä halusin avata mun paketin ihan omassa rauhassa, ni vein sen pois siittä tapahtumien keskipisteestä.

Siinä paketissa oli aika kova avaaminen. Jopa yksvuotiaalle.

Siinä paketissa oli aika kova avaaminen. Jopa yksvuotiaalle.

Ja sieltä paketista löyty kanarialainen lintu!

Ja sieltä paketista löyty kanarialainen lintu!

Mä sain kanarialaisen linnun, joka piipitti. Ei piipittäny muuten enää seuraavana päivänä. En yhtään tiiä, miten se sillai äänensä kadotti. Ei sillä muuten enää oo nokkaakaan. En yhtään tiiä, mihin se senki kadotti. Kanarialaisen linnun lisäks sain kans luita ja muita herkkuja.

Mulla oli niin paljo luita, että mä annoin yhen mun hyvälle kaverille Sisille. Sisi oli meinaan lenkuralla sillon ja sattu kävelemään meiän rillipiknikin ohi. Me peuhattiin synttäripeuhut.

Mun kaveri Sisi.

Mun kaveri Sisi.

Mut synttärithän ei oo oikeet synttärit, jos ei oo kakkua. Mulla oli ikioma kakku! Ihan mulle vaan. Kukaan muu ei saanu sitä kakkua. W-setä toi mulle sen mun ikioman kakun. W-setään voi selkeesti luottaa kakkuasioissa. Siinä kakussa oli kynttiläki. Me puhallettiin se mamman kans yhessä, ku mamma eppäili, että mä oisin saattanu kärväyttää kuononi, jos oisin puhaltanu sen yksin.

Mun ikioma perliininmunkkikakku!

Mun ikioma perliininmunkkikakku!

Mä söin mun perliininmunkkikakun ihan ittekseni. Ai niin. Titoki sai oman perliininmunkin.

Mä söin mun perliininmunkkikakun ihan ittekseni. Ai niin. Titoki sai oman perliininmunkin.

Oli siellä mun juhlissa sit kakkua vieraillekki.

Mä tarjoilin kakkua vieraille.

Mä tarjoilin kakkua vieraille.

Mummiälestä synttäreitä vois juhlia paljo useemminki. Mä en kyllä muista mun nollavuotissynttäreistä paljookaan, mutta oli neki varmaan hyvät pileet mä luulen. Mun kaksvuotissynttärit on varmaan jo ihan pian. Ehkä jo tänä kesänä.

Read Full Post »

Vappuhuiska

Ehkä tiesitteki, että eilen oli mun plokiystäväni Wapun oma juhla. Vappu on tosi hyvä juhlapäivä. Sillon tapahtuu kaikkee kivaa ja saa hyvää syöminkiä.

Perjantaina mä kävin ostamassa itelleni vappupallon. Mamma makso, mut mä ostin sen ihan ite ja toin sen kotiin ihan ite.

Mä ja mun heloukitipallo.

Mä ja mun heloukitipallo.

Sitte perjantaina meille tuli kans vieraita ja sitte me paistettiin munkkeja. Tito ja mä saatiin olla kuninkaalliset munkinmaistajat.

Namskis!

Namskis!

Sitte eilen, ku oli se oikee vappupäivä, mamma herätti mut tosi aikasin. Ihan liian aikasin mun miälestä, ku kuitenkin perjantaina oli ollu vaikka mitä vappuohjelmaa. Mä olin aika pöllämystyny ku mamma herätti mut. Mamma lohdutti, että en varmaan oo ainoo, joka on hiukka pöllämystyneen näkönen vappuaamuna.

Huomenta!

Huomenta!

Sit me alettiin laittamaan runssiruokia. Kuulemma yleensä vappuna mennään piknikille, mutta ku oli märkä sää, ni meillä oli runssi ihan vaan kotosalla. Ens vuonna kuulemma pääseen piknikille puistoon, jos on hyvä sää. Mut ei mua sillai haitannu, vaikkei päästykkää puistoon. Täti meinaan anto Titolle ja mulle vappuluut. Mä en sen jälkeen pystyny oikein keskittyyn enää mihinkään muuhun.

Mun vappuluu.

Mun vappuluu.

Titolla on oikee vappuasuste. Sillä on meinaan ylioppilaslakki. Sillä on kuulemma paljon älliä. Mulla ei oo lakkia, ku mä en oo vielä ylioppilas.

Ylioppilas-Tito ja luu.

Ylioppilas-Tito ja luu.

Sellanen oli mun eka vappu. Hyvä vappu oli. Mamma sano, että mä oon sen ikioma vappuhuiska. Niin sitte kai.

Read Full Post »

Tehän tiiätte, että mun nimi on Nakki. Ja se on kuulkaa ihan virallisestikki mun nimi. Mulla nimittäin oli vähän aikaa (tai oikestaan siitä on jo tosi kauan aikaa) sitte ihan oikeet koiranristiäiset. Niissä ristiäisissä oli mun ja mamman kavereita ja ruokaa ja tiätty lahjoja. 

Paikalla oli tietty mun molemmat haltijakummit, Anitra ja Tito.

Anitra on ihka oikee haltijakummi, koska sillä on ihka oikee haltijakummihattu.

Anitra on ihka oikee haltijakummi, koska sillä on ihka oikee haltijakummihattu.

Tito on kans ihka oikee haltijakummi.

Tito on kans ihka oikee haltijakummi.

Tito-kummi on maailman paras keittiökyttä.

Tito-kummi on maailman paras keittiökyttä.

Sit siellä oli mun kaveri Mokoma. 

Mokoma on Lapin hyvä noita. Ja Lapin hyvät noidat pitää kaulassa rusettia sillon ku on juhlat.

Mokoma on Lapin poika.

Sitte siellä oli tietty paikalla mun ihmiskummit. Mun sylikummitäti ja kummisetä. 

Kummit ja pastori ennen h-hetkeä.

Mä ja mun kummit ja pastori ja mamma ennen h-hetkeä.

Mä en oikein tienny, että mitä sellasissa koiranristiäisissä tapahtuu. Onneks sain olla sen jännittävän hetken kummitädin sylissä, ni ei pelottanu. 

Mä kyselin kummitädiltä, että mitä millonki tapahtuu.

Mä kyselin kummitädiltä, että mitä millonki tapahtuu. Täs muuten näkyy mun hiano vaaleenpunanen ristiäisrusetti.

Ristiäisissä on sellanen ihme tapa, että sen juhlakalun päähän kaadetaan vettä.

Mun pää kastettiin. Mun koko nimeks tuli Nakki Lihalieriö Pötkylä. Sellaset nimet joku Herra kuulemma sano tolla kastehetkellä.

Mun pää kastettiin. Mun koko nimeks tuli Nakki Lihalieriö Pötkylä. Sellaset nimet joku Herra kuulemma sano tolla kastehetkellä.

Niissä ristiäisissä oli siitä huippua, että mä sain ihan hulluna lahjoja. Niin paljo, että piti perustaa ihan lahjapöytä.

Mun lahjat.

Mun lahjat.

Mä haluisinki kiittää Mamma B.:tä ja toista Mamma B.:tä mun tutista. Ja kummisetää nakeista ja kummilusikasta. Ja kummitätiä huippuherkuista, erityisesti ne hodarit on parhaita! Ja tätiä ja W-setää ja Titoo hianosta (ja äänekkäästä) vinkusta. Ja Mokoman perhettä hodarisänpylöistä. Ja Anitraa ja R-setää Nalle Puhista. Ja mammaki kiittää saamastaan aromipesästä. Ja Töölön setiä hianosta pikku-possusta.

Mä ja mun pikku-possu.

Mä ja mun pikku-possu.

Toinen hyvä juttu niissä juhlissa oli ruoka. Eka me syötiin kuumia koiria eli hotdokkeja. Ja sit jälkkäriks meillä oli koirakakku, ku mä olin toivonu koirakakkua. 

Tämmönen mun kakku oli.

Tämmönen mun kakku oli.

Mä sain ihan itte avata elikkäs leikata ekan palan siittä kakusta. 

Mamma autto mua leikkaamaan kakkua.

Mamma autto mua leikkaamaan kakkua.

Se kakku oli hirmeen herkkua. 

Sain toooosi ison palan kakkua. En muuten yhtään tiiä mitä tolle mun rusetille on tapahtunu, ku se jotenki jo tässä vaiheessa juhlia repsottaa.

Sain toooosi ison palan kakkua. En muuten yhtään tiiä mitä tolle mun rusetille on tapahtunu, ku se jotenki jo tässä vaiheessa juhlia repsottaa.

Sitte siellä mun ristiäisissä pidettiin kauheesti hauskaa ja riehuttiinki vähän. 

Oli niin hurjat pileet ne mun ristiäiset, että Titosta tuliki yhtäkkiä joku dromedraatti.

Oli niin hurjat pileet ne mun ristiäiset, että Titosta tuliki yhtäkkiä joku dromedraatti.

W-setä riehuttaa mua ja Titoo.

W-setä riehuttaa mua ja Titoo. Pääsin niskan päälle, hahaa!

Sit välillä mun oli pakko vähän levähtää. Otin tirsat Tätin sylkyssä. Aika hyvät tirsat oli.

Tirsoilla.

Tirsoilla.

Ne oli hurjan hauskat pippalot. Niin hauskat, että jotenki ne päätty sellaseen hassuun juttuun, että meiän naulakko tippu seinästä. Hih.

Tälleen ne pailut päätty.

Tälleen ne pailut päätty.

Sellaset oli mun koiranristiäiset. Hyvät pileet.

Read Full Post »

Hurja pilehile

Mä olin viikonloppuna ihan hurja pilehile. Oltiin nimittäin mamman kans lauantai-iltana paanalla. Mun kummitäti ja pummisetä on muuttanu uuteen paikkaan asumaan ja ne piti tuupparit.

Mä oikein laittauduin niitä tuuppareita varten. Lainasin mammalta helmiä, ku mulla ei vielä oo omia. Olin tosi nättinä niitten helmien kans. Tai oon tietty muutenkin tosi nätti.

 

Oon tosi nättinä.

Oon tosi nättinä.

 

Mulla oli ihan hurjan hauskaa niissä tuuppareissa. Siellä oli paljon ihmisiä, jotka mä hurmasin. Kaikki leikki mun kaa ja ihasteli, miten ihana mä oon. No niin tiätty oonki.

Niissä tuuppareissa oli sellanen OPM-perjaate. Elikkäs Oma Possunkorva Mukaan -perjaate. Sitä omaa possunkorvaa oli tosi hyvä natustaa kummitädin ja pummisedän uudella karvalankamatolla. Kerran vahinkossa vähän lirautinkin sille matolle.

Mut sit ne pileet muuttu aika hurjiks loppua kohti. Nimittäin just ku oltiin mamman kans lähdössä kotiin, ni mun vattasta tuli sellanen hyökyaalto, joka hups vaan tuli oksennuksena ulos. Ja just siihen karvalankamatolle. Mua vähä hävetti, että päättypä nää pileet nolosti, mut kaikki lohdutti, että se ois voinu sattua ihan kelle vaan. Niin hurjat pailut ne oli.

Mut mä ny kuitenkin teen täällä plokissa ihan julkisen anteekspyynnön kummitätille ja pummisetälle. Eli kummipummit: Oon paholainen siittä mattointsidentsistä. Piis mään änd vumään!

Sit sunnuntaina mamma sano, että pidetään pumpurilaispäivä, ku juhlien jälkeen maistuu aina pumpurilainen. Niin me sitte haettiin pumpurilaiset ja mä sain ihan oman pumpurilaisen. Sain mä yhen ranenki, mut pumpurilainen oli parempaa.

Read Full Post »

%d bloggers like this: