Kurmeeruuan karmee kosto

Mulla on ollu aikamoinen päivä. Mamman hajaamielisyys koitu mun kohtaloks nimittäin. Tai siis eka se oli tosi hyvä juttu ja sit sen jälkeen se oli vähä huono juttu. 

Kattokaa ku mä olin syöny kaikki mun napot niin loppuun, et niitä ei vaan ollut yhtään jäljellä. Mamman piti tuua mulle eilen illalla lisää napoja, mut se oli tietty niin hömelöntti, että unohti.

Siinä vaiheessa kaikki oli hyvin, koska mulle koitti oikeet onnenpäivät. Mä söin kurmeeillallisen. Ihan maailman parhaan illallisen elikkäs ison möykyn jauhislihaa tarjoiltuna näkkärikäkkäripedillä ja kuorrutettuna munankanalla. Kerrassaan herkullinen annos! Ja parasta oli se, että mä sain myös kurmeeaamiaisen! 

Mä olin sitä mieltä, että mamma vois useemminki unohtaa mun napot ja voisin alkaa tilata tollasta illallista ihan joka päivä. Ja aamiaista kans. Mut sitte…

…mun vatta ei ookkaan tottunu ihan tollaseen pelkkään kurmeemeininkiin, että ei oo laisinkaan napoja. Ja sit se kurmeeruoka kosti mulle. Ja se oliki aika haiseva kosto. Sillä välin ku mamma oli töissä, mua alko hirmeesti kakattaan. Ja sit mä pinnistelin ja ponnistelin, ettei se ois tullu ulos. Mut tuli se. Kaks kertaa. Kaks plörökertaa. 

Et kurmeella oli aika plörö loppu. Mut koska mä tykkään onnellisista lopuista, ni ei tää tarina ihan vielä pääty. Meinaan ku mammaa harmitti sen hajaamielisyys ja kurmeeruuan karmee, haiseva plörökosto, ni sit se hellitteli mua tänään. Sain uuden hianon sisäpallon. 

 

Mä ja uus pallo. Ei paljoo plöröt enää haittaa!

Varokaa siis liikaa kurmeeta. Tiiän nyt, että ahneella on plörönen loppu.

Read Full Post »

Hukka

Mammalle kävi taas eilen pieni kömmähdys. Ja tällä kertaa se oli siitä huono kömmähdys, että se koski MUN tavaroitani.

Oon ehkä joskus kertonukkin, että mamma on vähän hajaamielinen. Siltä tahtoo aina välillä olla tavarat ja ajatukset kateissa, eikä se aina muistakkaan mittään. Ja eilen mettäreissulla se oli aika paljo hajaamielinen. Nimittäin ku me lähettiin sieltä mettästä, ni se nosti mut mun omaan koppaan autoon ja laitto mun hianon punasen fleksitaluttimen auton katolle. Ja sitte se huristeli pois.

No arvakkaa vaan, onko mulla nyt sit enää sitä fleksiä? No ei oo ei. Se oli siellä auton katolla ja sitte ku mamma rallikaahaili kotiin, ni se mun hiano punanen fleksitalutin oli lentänyt jonnekki hukkaan sieltä katolta. En tiiä missä se hukka on, ku en oo koskaan käyny siellä.

Ni nyt mä sit toivoisin kaikilta teiltä kameleilta apua: Jos meette joskus hukkaan, ni katotteko, jos näätte siellä myös mun hianoa punasta fleksiä? Siinä on sellanen kiva keltanen ankkatarra, joka heijastaa pimeessä. Jos näätte sitä, ni laitatteks tuleen mulle. Kiitti!

Onneks mamma lupas, että mä saan uuden, yhtä hianon, punasen fleksitaluttimen sen mamman hukkaan kadottaman tilalle.  Sen lisäks toivoisin, et jos teillä on ylimäärästä muistia, ni mammalla vois olla sellaselle käyttöö. Et sitäkin voisitte laittaa meille tuleen. Kiitti!

Read Full Post »

Treffit mamman kans

Mun mamma kävi moikkaamassa mua täällä Taavetissa. Olipa kiva nähdä, että mimmonen tyyppi se on, ihmiset kun voi olla välillä vähän outoja. Ei se mun mamma ihan kauheen outo ollu, vaiks vähän kuitenkin. Mut ihmisethän on.  Se halus ottaa musta kauheesti kuvia. Ja sitte mä näytin sille, miten hianosti osaan nukkua ja syödä.

Mamman ja mun ensikosketus

Sillä oli mukana myös mun täti eli mamman sisko.  Se oli kans vaan vähän outo ja luulen, että siitä tulee mulle ihan huipputäti! Testasin sen sylin ja siinä oli hyvä vetää sikeitä.

Testailen Tädin syliä. Hyvä oli.

Tädin sylissä tuli uni.

Tädillä on kuulemma maailman vahvin koira. Sen nimi on Tito. Tito on mun haltijakummi ja pitää musta sitte huolta, ku kaupunkilaistun.

Tito on mun haltijakummi. Se on maailman vahvin koira. Tässä kuvassa Tito on haravointipäällikkö.

Mä esittelin noille mun vieraille mun perhettä eli mun äitini Tytyn,  Mummon, jonka oikee nimi on Nuppu, mut kaikki sanoo sitä mummoks, ja sit tiätty mun siskon ja veljet.

Mun Mummo on ihmisten mielestä aika vekkuli.

Mun sisko ja sen veljet.

Maitopaarissa

Yks mun veljistä, Mauri Antero, oli oikein edukseen. Nimittäin ku Mauri Anterolla ei viel oo kotia, ni mamman mukana oli sellanen Rinssi-niminen kaveri, joka lupas miettiä, et jos Mauri Antero vois muuttaa sen lua. Ni M.A. sit tiätty yritti olla ihan mielinkielin, et se tekis hyvän ensivaikutelman. Luulen, et se onnistu aika hyvin. Musta ois ihan superia, jos M.A. muuttais mun kaa samalle suunnalle, etten sit ois niin ypönäinen siällä suuressa kaupungissa.

M.A. hurmaa

Mamma lupas, että se tulee hakemaan mut ens kuun kymmenes päivä. Mä en vielä osaa laskee ku neljään, koska oon vasta neljä viikkoo vanha, mut luulen, että kymmenen tulee aika pian neljän jälkeen. Yks, kaks, kolme, neljä, kymmenen. Niin sen täytyy mennä. Mä sanoin mammalle, että sit se vois ottaa sellasen navikaattorin mukaan, ettei se eksy niin pahasti. Se ku myöhästy meiän treffeiltä tunnin, ku se oli eksyny niin monasti. On vissiin aika hyvä, että se saa tällasen erehtymättömän vainukoiran niinku mä, ni sit se ei oo elämässään niin hukassa.

Read Full Post »

Mä oon Nakki. Ja mulla on ploki.

Mä oon Nakki. Melkein neljä viikkoa vanha kääpiömäyräkoira. Mä asun mun äidin, veljien ja siskojen kanssa Luumäellä. Paitsi että kuulemma sit ku oon tarpeeks iso, muutan omilleni Helsinkiin. Tai emmää siellä kai ihan ypönä asu, vaan mun tulevan mamman kans.

Mun tavaroita. Tykkään pinkistä. Koska oon aito rinsessa.

Mamma vähän niinku lämmittelyharjotuksena teki mulle tän plokin. Mää kyllä alan kirjottaa tätä aktiivisesti sitte vasta ku helsinkiläistyn. Et palataan sit! Moro!

Read Full Post »