Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘kummitäti’

Arvakkaa mitä? Mä oon ruvennu pulkaks. Joo-o. Mummiälestä on ihan yliarvostettua, että pulkka kuuluu vaan talveen. Mummiälestä kesäänki kuuluu pulkkailu.

Mä pulkkailen aika usein nykyään lenkuroilla. Yleensä kyllä vaan siinä vaiheessa ku huomaan, että mamma on salakavalasti kääntyny kotiin päin, ku mummiälestä lenkuroilla pitäis mennä vaan poiespäin kotoota. Paitti sillon jos sataa.

Pulkkana ollaan silleen, että jäädään muka-haistelemaan jotain juttua sinne mamman selän taakke. Mut sit pistetäänki pitkäkseen ja käännytään selälleen. Sit mamma hetken kuluttua huomaa, että siellä narun päässä ei tapahdukaan mitään liikettä ja sit se kattoo ja mä tuijotan takasin mun ”hähää, enpäs tuukkaan” -ilmeellä ja makoilen vaan. Sit mamma sanoo, että TULE! ja sit ehkä tuun tai sit en tuu. Yleensä hetken päästä tuun. Sit ku ollaan taas tultu hetki, ni jäädään taas muka-haistelemaan ja kellahdetaan selälle ja katotaan mammaa ”hähää, enpäs tuukkaan” -ilmeellä. Sillai voidaan jatkaa tosi pitkäänki.

Kummitäti oli eilen meiän kans lenkuroimassa ja mä aattelin näyttää sille mun parhaat pulkkatemput. Tein pulkan ainaski sata kertaa. Kummitätin mielestä mä olin vähän tuhmauhma. Silläki siis vissiin on se sama uhmaikä ku mammalla. Mamma mesos mulle, että jossei nää pulkkatemput kohta lopu, ni se tekee musta rukkaset. Mut ei se oikeesti tee. Mä tiiän, ku oon oikeesti mamman muru.

Mä oon todennäkösesti meiän huudien paras pulkka. Pulkkailu on pop. Kantsii kokeilla!

Mainokset

Read Full Post »

Niilo on ihku

Ette ikuna arvaa mitä tapahtu?! Niilo pyys mua uusille ensireffeille tänään. Kattokaa ku se ei huomenna päässy, niinku mä viimeks kerroin, ni me oltiinki reffeillä nyt illalla.

Meitä ei yhtään ujostuttanu, vaan meillä synkkas heti hirmu hyvin. Niilo on ihana ♥. Mä luulen, että Niilosta tulee mun eka oikee poikakaveri. Hönö-mamma unohti kameran kotiin, ni meistä ei vielä saanu sellasta hyvää pariskuntapotrettia. Mut ees jotain kuvia sentään.

Aluks mä esitin hiukka vaikeestitavoteltavaa.

Aluks mä esitin hiukka vaikeestitavoteltavaa.

 

Sitte me kirmailtiin ympäri puistoo. Ihan just sillai ku mä olin haaveillu.

Sitte me kirmailtiin ympäri puistoo. Ihan just sillai ku mä olin haaveillu.

 

Lopuks me oltiin jo aika lähikontaktissa kummitätin luona.

Lopuks me oltiin jo aika lähikontaktissa kummitätin luona.

Read Full Post »

Mulla oli ihan hullu toimintatorstai viime torstaina. Mammalla oli nimittäin vappaapäivä, ni arvakkaa vaan, oliks se ohjelmoinu sen koko päivän ihan täyteen kaikkee. No oli. 

Aamulla me herättiin ihan normaaliaikaan. Siis ihan niinku työpäivinä. Mä olin siinä vaiheessa aikas uninen. En oo meinaa mikkää aamuvirkkunen.

Hohhoijaa. Mee ny jo sinne töihis. Mä haluun jatkaa unia.

Hohhoijaa. Mee ny jo sinne töihis. Mä haluun jatkaa unia.

Mut sit mamma sano, että se ei lähekkää töihin, vaan meillä on vappaata. Ni sit mä kyl heräsin, ku vappaalla on kiva olla. Tavallinen arki on aika raskasta meinaan. Ku mun tehtävä on pittää kotia pystyssä, ku mamma on poissa. Se on aika raskas homma näin pienelle koiralle. 

Ihan ekaks me mentiin hakkeen mun paraskaveri-Tito meiän kyytiin. Ja sitte me mentiin mettään. Noi ihmiset oli tosi valppaana sienten kans ja Tito oli tosi valppaana mamman namipussin kans. Mä olin aika valppaana mettän kans ja tein tutkimusretkiä aika kauaski. Me oltiin mettässä aikas kauan. 

Sit mettästä me mentiin mamman kaverin luakse ja mä otin torkut. Niillä asuu joitain allerkikkoja, ni mä en juossu vapaana, ku mä olin vaan mun kopassa yhessä huoneessa. Se oli sillai ihan ookoo, että mä olin aika väskäpäskä siitä mettästä vielä. 

Mut sit kuulkaa mulla oliki tärkee tehtävä. Mä olin nimittäin virallinen pöpöttäjä. Me nimittäin mentiin sit taas uuteen taloon, jossa asuu sellanen Pötkis-niminen mini-ihmiskääpiö. Se on kuulkaa vielä tosi pieni, ihan melkein rääpäle vaan. Ja mun tärkee tehtävä oli antaa sille mun pöpöjä, ni se ei tuu koskaan kipeeks. 

Pötkiksestä tuli mun hyvä kameli.

Pötkiksestä tuli mun hyvä kameli.

Pötkis oli tosi mielenkiintonen mini-ihmiskääpiörääpäle. Mä luulen, että ku se vähä kasvaa, ni meistä tulee pestikset. Siis sellaset ihmiskoirapestikset. 

Pötkiksen peppu tuoksu ihan taivaallisen hyvälle!

Pötkiksen peppu tuoksu ihan taivaallisen hyvälle!

Mutta sitä mä en oikein kyllä ymmärtäny, että jos Pötkis tarttee koirapöpöjä, ni miksei se niitten oma koira voi antaa sille niitä? Niillä nimittäin asu kans mäyräkoira. Se oli kyl vähä ujo tapaus, ku se oli koko ajan vaan yhessä ja samassa paikassa. Sain tietää, että sen niitten mäyräkoiran nimi oli Peili. Ens kerralla yritän saada sen Peilin rohkastumaan sen vertta, että voidaan leikkiä yhessä. Nyt se vaan katteli mua ja vähä nuuskutti sillon ku mäki nuuskutin. Se oli siitä hassu koira, että se matki mun juttuja. Vaiks toisaalta, miks ei matkis, oonhan mä aika kuuli kimma. Ehkä se Peiliki haluu tulla yhtä kuuliks ku mä.

Mut arvakkaa vaan loppuko meiän ohjelma siihen pöpöttämiseen? No ei loppunu. Me nimittäin haettiin sit seuraavaks kummitäti ja ajettiin hepostallille. Siellä oli ihan hulluna heposia. Isoja heposia. Aika hurjan pelottaviaki heposia. 

Hengailen hepostalleilla.

Hengailen hepostalleilla.

Musta ne heposet haisi vähä vaaralliselle, ni olin sillai aika varuillani. Mut samaa ei voi sanoo kummitädistä. Se on ihan hullu rohkimus. Arvakkaa meinaa mitä se teki? Se kiipes sellasen ison, vaaralliselle haisevan heposen selkään istumaan. Ja sit se heponen käveli ja jolkutteli ja hullu rohkimus kummitäti vaan oli siellä selässä! 

Mä laitan tähän todistusaineistoks kuvan hullun rohkimuksesta Kummitädistä siellä vaaralliselta haisevan heposen selässä. Hullu!

Mä laitan tähän todistusaineistoks kuvan hullun rohkimuksesta kummitädistä siellä vaaralliselta haisevan heposen selässä. Hullu!

Mut koska mä oon loppujen lopuks tosi rohkimus (vaiks vähä yritinki juosta salaa karkuun joka kerta ku heponen lähesty mua), ni mä suostuin tutustuun siihen heposeen lähikontaktissa.

Mä olin ihan lähikontaktissa sen heposen kans. Sen nimi oli Oktava.

Mä olin ihan lähikontaktissa sen heposen kans. Sen nimi oli Oktava.

Sit oliki jo ilta. Aikamoinen touhutorstai!

Read Full Post »

Hurja pilehile

Mä olin viikonloppuna ihan hurja pilehile. Oltiin nimittäin mamman kans lauantai-iltana paanalla. Mun kummitäti ja pummisetä on muuttanu uuteen paikkaan asumaan ja ne piti tuupparit.

Mä oikein laittauduin niitä tuuppareita varten. Lainasin mammalta helmiä, ku mulla ei vielä oo omia. Olin tosi nättinä niitten helmien kans. Tai oon tietty muutenkin tosi nätti.

 

Oon tosi nättinä.

Oon tosi nättinä.

 

Mulla oli ihan hurjan hauskaa niissä tuuppareissa. Siellä oli paljon ihmisiä, jotka mä hurmasin. Kaikki leikki mun kaa ja ihasteli, miten ihana mä oon. No niin tiätty oonki.

Niissä tuuppareissa oli sellanen OPM-perjaate. Elikkäs Oma Possunkorva Mukaan -perjaate. Sitä omaa possunkorvaa oli tosi hyvä natustaa kummitädin ja pummisedän uudella karvalankamatolla. Kerran vahinkossa vähän lirautinkin sille matolle.

Mut sit ne pileet muuttu aika hurjiks loppua kohti. Nimittäin just ku oltiin mamman kans lähdössä kotiin, ni mun vattasta tuli sellanen hyökyaalto, joka hups vaan tuli oksennuksena ulos. Ja just siihen karvalankamatolle. Mua vähä hävetti, että päättypä nää pileet nolosti, mut kaikki lohdutti, että se ois voinu sattua ihan kelle vaan. Niin hurjat pailut ne oli.

Mut mä ny kuitenkin teen täällä plokissa ihan julkisen anteekspyynnön kummitätille ja pummisetälle. Eli kummipummit: Oon paholainen siittä mattointsidentsistä. Piis mään änd vumään!

Sit sunnuntaina mamma sano, että pidetään pumpurilaispäivä, ku juhlien jälkeen maistuu aina pumpurilainen. Niin me sitte haettiin pumpurilaiset ja mä sain ihan oman pumpurilaisen. Sain mä yhen ranenki, mut pumpurilainen oli parempaa.

Read Full Post »

%d bloggers like this: