Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘kakkamaiset asiat’

Tiiättehän te, että ihmisillä on aina jotain erityisiä mielenkiinnonkohteita ja harrastuksia. Jotkut kerää postimerkkejä, jotkut pongailee lintuja ja jotku on ihan sisustushulluja (niinku mamma). Tiiättehän te, että välillä se kiinnostuksen kohde saattaa tulla esiin ihan ykskaks ja mennä yhtä nopeesti ohi.

No, mulla on uus mielenkiinnon kohde. Se on kakka. Aiemmin en ollu siitä mitenkään kiinnostunu, mut nyt se on iskeny muhun ku salama kirkkaalta taivaalta. Lenkuroitten parasta antia on, jos löytää kakkaa. Eli se on vähän niinku lintupongausta, mut vaan kakkapongausta.

Kakka on hirmeen monipuolinen harrastus. Sitä voi jäljittää, sit sitä voi kans syyä ja sit siinä voi kans kieriä. Ei käy ykstoikkoseks tää harrastus.

Mamma sanos, että toivottavasti tää on sellanen ohimenevä hetken harrastus. Mä en vielä tiiä, että tuleeko tästä sellanen elinikänen juttu vai keksinkö kohta jotain uutta sen tilalle. Katotaan.

Read Full Post »

Me oltiin tänään lenkuroimassa lähimettässä. Mamma on jokseenkin epäileväinen, että miten mä osaan lenkuroida ilman remmiä, ku talvella ei lenkuroitu ilman remmiä just lainkaan. Mut koska meillä oli mukana sikahyviä lammasherkkusia, ni mä lenkuroin tosi kiltisti, enkä karkaillu yhtään.

Sit yhtäkkii mun nenään tulvahti maailman ihanin lemukki. Se oli ihan vastustamaton. Mä lähdin sen perään, ei ees lammasherkkuset pystyny estään sen lemukin lumousta. Mamma komensi, että tule. Yleensä oisin tullu, mut nyt en vaan pystyny, ku olin lemukin lumoissa. En mä kyllä kauas menny, ku mä jo löysin sen ihanan aarteen. Mamma tuli sitte lopulta perässä, ku mä en tullu pois sen aarteen luota. Ja mä näytin sille ylpeenä, mikä aarre siellä oli. Mä otin sen hampaiden väliin sen aarteen, ja sit mammaki näki sen Ison, Lumoavan Kakkapökäleen!

Mamma ei ollenkaan osannu arvostaa sitä aarretta, vaan laitto mut remmiin ja sano, että jos on tottelematon, ni ei saa mennä vapaana. Mä yritin osottaa, että koska meistä kuitenkin toinen tuli toisen luokse, ni se ois ollu namin paikka. Mamma ei tajunnu. Sano vaan, että nää vapaanalenkuroimisharjoitukset päätty tältä päivältä sitten tähän.

Ku tultiin kotiin, mamma pesi mun hanpaat. Sellasilla mintunmakusilla pyyhkeillä se pesi hanpaat. Hanpaidenpesu on mukavaa.

Read Full Post »

Mulla on ollu aikamoinen päivä. Mamman hajaamielisyys koitu mun kohtaloks nimittäin. Tai siis eka se oli tosi hyvä juttu ja sit sen jälkeen se oli vähä huono juttu. 

Kattokaa ku mä olin syöny kaikki mun napot niin loppuun, et niitä ei vaan ollut yhtään jäljellä. Mamman piti tuua mulle eilen illalla lisää napoja, mut se oli tietty niin hömelöntti, että unohti.

Siinä vaiheessa kaikki oli hyvin, koska mulle koitti oikeet onnenpäivät. Mä söin kurmeeillallisen. Ihan maailman parhaan illallisen elikkäs ison möykyn jauhislihaa tarjoiltuna näkkärikäkkäripedillä ja kuorrutettuna munankanalla. Kerrassaan herkullinen annos! Ja parasta oli se, että mä sain myös kurmeeaamiaisen! 

Mä olin sitä mieltä, että mamma vois useemminki unohtaa mun napot ja voisin alkaa tilata tollasta illallista ihan joka päivä. Ja aamiaista kans. Mut sitte…

…mun vatta ei ookkaan tottunu ihan tollaseen pelkkään kurmeemeininkiin, että ei oo laisinkaan napoja. Ja sit se kurmeeruoka kosti mulle. Ja se oliki aika haiseva kosto. Sillä välin ku mamma oli töissä, mua alko hirmeesti kakattaan. Ja sit mä pinnistelin ja ponnistelin, ettei se ois tullu ulos. Mut tuli se. Kaks kertaa. Kaks plörökertaa. 

Et kurmeella oli aika plörö loppu. Mut koska mä tykkään onnellisista lopuista, ni ei tää tarina ihan vielä pääty. Meinaan ku mammaa harmitti sen hajaamielisyys ja kurmeeruuan karmee, haiseva plörökosto, ni sit se hellitteli mua tänään. Sain uuden hianon sisäpallon. 

 

Mä ja uus pallo. Ei paljoo plöröt enää haittaa!

Mä ja uus pallo. Ei paljoo plöröt enää haittaa!

Varokaa siis liikaa kurmeeta. Tiiän nyt, että ahneella on plörönen loppu.

Read Full Post »

%d bloggaajaa tykkää tästä: