Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Ritari

Tänään meillä oli juhlapäivä, meinaan mamman synttäri. Sen kunniaks käytiin ensin pulkkailemassa. Mää istuin tyytyväisenä pulkassa porontalja peffan alla ja mamma veti mua. Ispän kanssa me innostuttiin oikein laskeen pulkkamäkee! Joo joo! Kyllä se on pulkkamäki, vaikka se ois vähän loivempikin lasku! Kattokaas vaikka, jos ette muuten usko.

20140318-215026.jpg

Pulkkailun jälkeen oliki kova nälkä, mutta arvakkaapa mitä muuta meillä oli ko normiruokaa? No ritareita! Köyhiä ritareita! Ja mää sain oman ritarin! Hullussa! Pitäis olla useemminkin jonkun synttäripäivä!

”Joko jo kohta saa maistaa ritaria?”

20140318-215309.jpg

”Slurpsis! Ritari on ihanaa!”

20140318-215353.jpg

”Kuulehan ritari, ny loppu hienostelu! Nymmää vedän sut ronskisti parempiin suihin!”

20140318-215444.jpg

Ritari oli niin herkkua, että siitä tuli mun uus lempparijälkkäri! Kunhan vaan useemmin sais!

Vauhdikas harrastus

Mää oon löytäny ihan superhauskan harrastuksen! Arvakkaas minkä? No potkukelkkailun! Hullussa! Ehkä hauskinta ikinä!

En oo koskaan ennen ees nähny moista menopeliä, mutta ko mamma semmosen pihaan raahas, ni suhtauduin tosi ennakkoluulottomasti ja lähdin kokeileen. Ja kyllä kannatti!

Mulla oli kuulkaa niin hauskaa juosta sen kelkan rinnalla, että ihmiset ei meinannu pysyä potkutellen perässä! Mää olin nopee ko kepardi, niin kovaa mää juoksin! Onneks ei ollu mittään peltipoliiseja – ties vaikka ois huomautus tullu!

Ja oon mää siinäki mielessä aika huimapää, että mua ei yhtään pelottanu potkukelkan kyydissäkään, vaikka lasketeltiin alamäkeenkin sillä kelkalla. Mammaa pelotti enemmän ko mua, tsih!

”Mennään jo! Ei mittään poseerausta ny, ko pitäs päästä vauhtiin!”

20140315-184223.jpg

”Potki ispä lujempaa, sää et muuten pysy mun vauhdissa!”

20140315-184319.jpg

Maailman paras lomalelkku

Mää olen lomalla. Pohjosessa. Mää nautin mun lomasta ihan täysin rinnoin. Paitti tulomatkasta, ko lentäminen on pölöö.

”Täällä lentolaukussa kyhjöttäminen on maailman tympeintä!”

20140314-185329.jpg

Oon ottanu aika rennosti. Aamusin oon torkkunu ja päivisin oon torkkunu ja iltaisin oon torkkunu ja öisin oon torkkunu.

20140314-185524.jpg

Mutta jottei menis ihan torkkumiseks, ni oon riehunu lelkkujen kanssa ihan hulluna. Ja mikäs on riehuessa, ko mullon maailman paras lomalelkku! Se oli oottamassa mua täällä mökillä. Se on parasta ikinä!

Mummo oli sen lelkun mulle hankkinu. Mummo on maailman paras lelkun ostaja. Se ostaa aina parhaat lelkut kaikista. Sellaset, joita mää rakastan ja joista mää pidän hyvän huolen. Niitä kaikkia mummon ostamia lempparilelkkuja yhdistää se, että ne on pieniä. Ja ne on eläimiä. Ja ne vinkuu. Ja mieluusti ne on hempeen värisiä. Niinko Lempi. Taikka Kalevi-sorsa. Taikka mun mummolta joululahjaks saamani pupun ja kiraffin risteytys, josta mää en ehkä oo teille kertonukkaan.

Ja nyt mua odotti täällä mökillä maailman paras aasi! Mää rakastan mun aasia! Se on ihana! Se on pieni. Ja se vinkuu. Ja siinä on vaaleita värejä. Ja arvakkaapa mitä? Sen korvat rapisee. Ihanasti ripirapi ne sanoo, ko niitä nutuuttaa. Ai että. Kyllä pienen koiran kelpaa, ko tällanen lomalelkku on kaverina! Kiitos mummo!

”No ota jo se kuva. Mää haluun vinguttaa mun ihanaa aasia!”

20140314-190635.jpg

Mökötyttää

Mää oon tyrmistynyt. Mun kanssa ei oo oltu tarpeeks. Tai oonhan mää siis ispän kanssa ollu puutarhalla ja leikannu omppupuita ja ilmottanu ohikulkijoille, kenen reviirin läheisyydessä ne liikkuu. Mutta mamma sen sijaan on ollu törtsy ja vaan istunu koneella ja ollu mun kanssa aivan liian vähän. Vaikka on viikonloppu! Tympeetä. Mää osotan mun tyrmistykseni mököttämällä. Siitäs saa.

20140309-211426.jpg

Neroutta

Tiiättekö mitä? Eilen mamma ihmetteli, että mikä on ko mun venttiili falskas. No, mullahan saatto kyllä olla pieni idea siitä, mistä se falskaus johtu, mutta en viittiny kertoo sitä ääneen. Mulla oli nimittäin salaisuus. Mun salaisuus oli se, että mää olin syöny aika paljon tuhdimmin ko tavallisesti. Mut mamma ei tienny siitä mittään, kjeh, kjeh!

Mää olen kuulkaas nimittäin nero! Mää olen keksiny, miten saa tuplattua ruoka-annokset. Juu juu! Eilen aamulla mää nerouteni todistin ja homma toimi ko rasvattu.

Mää kattokaas menin ispän kanssa keittiöön kerjuulle heti aamusta ja oikein nälkääni siinä valittelin. No ispähän anto tietenki mulle aamiaisen. Sit mää painuin takasin koisimaan ja sit ko mamma meni myöhemmin keittiöön, niin kipitin sinne kovaa kyytiä kerjuulle ja oikein nälkääni siinä valittelin. No mammahan anto tietenki mulle aamiaisen. Tsih! Mää onnistuin saamaan kaks aamiaista – silkkaa neroutta, eikö vaan?!

Tätä ei pidä tietty kokeilla joka päivä, sithän ihmiset saattais tajuta mun juonen. Mut ko normaalisti menee tyytyväisenä takasin koisimaan aamiaisen jälkeen, eikä kerjää ylimääräsiä, niin sitten sillon tällön voi vetää ihmisiä nenästä ja kerjätä tuplasetit. Eikä ne höpsöt osaa epäillä mittään, tsih!

”Kuulehan sää mamma, ihan tyhjän kupin vieressä mää tässä surkeena istun. Ei sulla mittään aamiaista ois antaa? Tirsk tirsk!”

20140304-205949.jpg

Venttiili auki

Mamma sanos, että mää oon pieni hajuherne. Mutta minkäs sille mahtaa, että joskus on vattassa kupla. Ja kyllähän se kupla pitää päästää vapaaks. Sitä paitsi jos sen kuplan suhauttaa pois ihan hipihiljaa äänettömästi, niin eihän kukaan voi oikeestaan edes varmaksi tietää, että kenen kupla se alunperin oli. Että venttiilit auki vaan, ihan vapautuneesti!

”Mitä sää sitä nenääs nyrpistelet? En se mää ollu! Ettei vaan kuule mamma sun oma venttiili falskais? Tsih!”

image

Kisamäykky

Mää olen kisamäykkynä Salpausselän kisoissa. Mää kannustan hiihtäjiä, kato. Ja mikäs on kisamäykkynä ollessa, ko keli oli tänäänki niin upee, että aurinkoo näky enempi ko moneen viikkoon yhteensä.

Kisamäykky katsomossa, ”Heja heja!”

20140301-195251.jpg

Oli kuulkaa siinä kisamäykyllä jännät paikat, ko loppukiri alko.

20140301-195436.jpg

Se kannustus siellä katsomossa oli jossain kohtaa niin kovaa, että mua rupes vähä jännittään ja me lähettiin ladunvarteen, ko siellä oli rauhallisempaa. Siinä sivussa sain maistaa kisamakkaraa ja kisamuikkuja ja kisamunkkia. Ne autto jaksaan pitkän kisamäykkypäivän.

Mutta jossain vaiheessa mää silti vähän väsähdin. Ja tiiättekö mitä? Mun ihmiset osotti (kerrankin) suoranaista neroutta. Ne oli meinaan arvannu, että mua saattaa alkaa väsyttää tai paleltaa jossain vaiheessa, ni ne oli ottanu mua varten mukaan repun ja sinne filtin. Ja mää sain kömpiä reppuun ja sit mää sain jatkaa kisamäykkyilyä sieltä! Istuskelin siellä sitte muina kisamäykkyinä, ja ai että, se oli mahtava järjestely se!

20140301-200922.jpg

”Mamma! Tää on mahtava järjestely!”

20140301-201844.jpg

”Mamma! Kato, ihan kohta ne hiihtäjät tulee taas!”

20140301-202101.jpg

”Paina paina!”

20140301-202308.jpg

Että semmonen kisamäykkypäivä. Me tultiin nyt yöks hotelliin. Mää rakastan hotelleja! Mää aion nukkua oikein kunnon yöunet täällä hotellissa, meinaan mulla on huomenna taas kisamäykkyhommat edessä.

Kevät!

Mää julistan kevään virallisesti alkaneeksi. Kattokaa meinaan mitä me löydettiin mamman kanssa tänään lenkuralla.

20140224-205247.jpg

No lumikelloja! Hullussa! Vaikka just kolme päivää sitten me lenkurointiin vielä lumessa! Ja koska nyt on kevät, se tarkottaa, että ihan kohta on Vappu ja ihan kohta sen jälkeen arvakkaa mitkä? No mun viisvuotissynttärit! Ihan yhtä juhlaa tää koko kevät!

Laatuaikaa mamman kanssa

Vietettiin perjantaina mamman kanssa vapaapäivää. Arkivapaapäivät on ihan parhaita! Mää kerron teille nyt mun vapaapäivästäni.

Mua väsytti aamulla ihan vietävästi – millään en ois viittiny herätä, saati nousta, ko köllöteltiin mamman kanssa viekukkain.

20140223-210204.jpg

Mutta mamma ei antanu pahaa rauhaa, ko otti kuvia ja herätteli mua minkä kerkes. Mää vaihdoin hiukka asentoo ja yritin vääntää mammalle rautalangasta kehonkielellä, että en oo vielä valmis nouseen. Tein nakkipiilon.

20140223-210547.jpg

Ko vihdoin jaksoin nousta, me juhlistettiin vapaapäivää menemällä ulkoileen joenvarteen. Ai että meillä oli kivaa!

”Mamma, tuu jo!”

20140223-210805.jpg

Siellä oli kuulkaa aikas hienoja luontojuttuja! Kattokaas tätä jokee.

20140223-210848.jpg

Me katteltiin niitä hienoja jäämuodostelmia turvallisesti rannan puolelta, mut oltiin silti tosi lähellä niitä. Niin lähellä että kohina vaan kävi, ko vesi virtas.

20140223-211121.jpg

”Mamma, missä meiän retkieväät on?!?”

20140223-211454.jpg

Reipas retkeilijä

Mää olin eilen eräretkeilemässä. Ja voi että, mää se vasta reipas eräretkeilijä olinkin! Ihan koko päivän mää retkeilin ja ihan tosi pitkän reitin siellä mettässä taivalsin. Sitä mää en kyllä oikein tajua, että miksei voida pysyä poluilla, ko miks pittää mennä sinne umpihankeen? Meinaan että helppohan se on ihmisten hangessa tarpoo, mutta jos maavara on kymmenen senttiä niinko mulla, ni eihän se umpihanki ny naurata.

”Katohan mamma, kyllä on kivoja haisemia!”

20140216-133724.jpg

”Mamma! Eihän täällä oo polkua! Ko teiän jalanjäljet vaan! Miks me täällä tarvotaan? Ettei vaan oltais eksytty?”

20140216-133950.jpg

”Mää tuun kyllä, mutta hirmeen hitaasti, ko tää on tosi vaikeeta tää hangessa eteneminen.”

20140216-134146.jpg

”Ai sanoiks sää, että sullon namia taskussa? Slurps! Ootahan ko mää lähden tulemaan.”

20140216-134404.jpg

”No kyllä tauko tekeeki eetvarttia! Mää tässä ensin hiukka lämmittelen ja lepäilen ja sitte mää ottaisin mieluusti makkaraa ja lettuja!”

20140216-135043.jpg

%d bloggaajaa tykkää tästä: