Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Sorsavaara

Monenlaista määkin olen nähny ja kokenu, mutta sorsavaaraan en oo koskaan ennen joutunu. Mutta sunnuntaina jouduin. Fiskarsissa. Siellä varotettiin sorsista ja sorsanpoikasista. Ihan liikennemerkin kanssa. Kattokaa vaikka.

"Ispä! Missä ne sorsat ja poikaset on? En mää vaan nää missään sorsia. Näekkö sää?"

”Ispä! Missä ne sorsat ja poikaset on? En mää vaan nää missään sorsia. Näekkö sää?”

Taikka kait se ennemminkin on niin, että ei niitä sorsia pelätä tartte, ko ei sorsat oo vaarallisia. Mutta ihmiset voi olla vaaraks sorsille, jos ne kaahaa. Ni että ihan asiallinen sorsavaara-merkki se on.

Mäyräkoira joutui putkaan

Mää olen Hangossa pongaamassa. Lintuja ja kaikkee muutaki.

”Nonni tipuset, missäs te oikein ootte? Mää oon täällä lintutorninneitona, joten tulkaas esiin, ni mää voin pongata teitä!

20140511-081615.jpg

Ko kärsivälliset pongaajat jatko kiikarointia, ni kärsimättömämpi kaksikko eli mää ja mamma käytiin lenkuroimassa ja tsekkaamassa lähihuudit. Mutta kyllä meki pongailua jatkettiin – pongattiin jouttenia ja pullasorsia, ja ylämaankarjaa. Hullussa!

”Ihana meri! Mää mamma rakastan merta ja rantaa!”

20140511-082114.jpg

”Moi! Me ollaan uteliasta ylämaankarjaa. Keitä te ootte?”
”MÄÄ OLEN SUURI JA PELKÄÄVÄ PELOTTAVA MÄYRÄKOIRA JA MULLON MUN MAMMA MUKANA, ET EI KANNATA KUULKAA YRITTÄÄ MITTÄÄN!… HEI SEIS! MIKS TE TUUTTE VAAN LÄHEMMÄS?!?”

20140511-082822.jpg

Yötä me ollaan hotellissa. Mää rakastan hotelleja! Tuun aina ihan villiks, ko pääsen hotelliin. Niin nytki. Mut arvakkaa mitä?! Mamma sanos, että jos meno yltyy liian villiks, ni tässä hotellissa voikin joutua putkaan! Hullussa! Tää on kattokaa tehty vanhasta poliisiasemasta tää B8-hotelli. Eikä mamma puijannu, kattokaa vaikka.

20140511-083039.jpg

20140511-083108.jpg

Mutta älkää huoliko, kyllä mää pääsin siältä putkasta poies ja sain viettää yön ihan normihuoneessa. Hyvin nukuinkin, ja olinki oikee aamuvirkku ja tein mammalle pusuhyökkäysyllätysherättämisen. Ihan äitienpäivän kunniaks kato. Loppuun mää toivotankin hyvää päivää kaikille mammoille ja mummoille!

Mulla on pitäny niin kiirusta mun kaikkien vastuitteni kanssa, etten oo ehtiny kertoo mun viime viikonlopun reissusta tätsän luona. Mää olin kattokaa yökylässä. Mää luulin olevani ihan vapaa-ajan reissussa, mutta toisin kävi. Vastuut paino tätsänki luona.

Ennen kaikkee niillä huudeilla oli selkeesti koirapoliisin puutetta. Kuulkaa ihan tosta noin vaan siinä kadulla ihmisiä ja koiria ja autoja kulki, ilman että kukaan hoiti A) ikkunakyttäämistä liikenteenlaskentaa B) ikkunamesoomista järjestyksenvalvontatehtäviä. Ei siinä auttanu ko ottaa huudit haltuun.

”Kenenkäs luvalla sääkin ukkeli siällä oikein liikut, häh?!?… Ai mitä sää tätsä oikein sanoit, ettei saa räksyttää vai? No enhämmää räksytä, ko pidän vaan järjestystä yllä!”

20140509-192535.jpg

Mut keittiöpoliisin puutetta siällä vasta olikin! Ihan kuulkaa omin päin yrittivät raukat ihmiset selvitä. Voitteko uskoo, että tätsä ja W-setä esimerkiks heittää rahkapurkit roskiin ilman että kukkaan nuolee niitä puhtaaks?!? Hullussa! Ihan hunningolla ne keittiötouhuissa on! Onneks mää menin ja opetin niille hiukan mäyräkoiran kuria ja järjestystä. Ne on sentään sillai kiitollista oppilasainesta, että ne osas arvostaa mun keittiöasiantuntemusta. Pääsin ihan ruokapöytään asti, ko käytiin pihalla eväsretkellä.

”Tätsä, mää oon valtavan nälkänen pieni mäyräkoira, kato hirmeen surkeella ruokinnalla oon viime ajat ollu. Ei sulta mittään pientä vattantäytettä heruis?”

20140509-192514.jpg

Kyllä mää ton yökyläreissun jälkeen väittäsin, että siällä tätsän ja W-setän luona on koiran kokonen paikka vailla ottajaansa. Voinhan mää noita hommia sillai sivutoimisesti oman toimen ohella hoitaa, mutta en kyllä olis yhtään pahoillani, jos ottasivat sinne ihan vakikoiran – ettei kattokaa mee koko touhu ihan retuperälle.

Se on vappu nyt!

Mää ja mun ikioma possupallo toivotetaan kaikille superhauskaa ja herkullista vappua!

20140501-003454.jpg

Riidoissa

Mää olen mamman kanssa mummolassa. Paitti että ollaan mummolassa, ni mää olen ollu mamman kanssa riidoissa. Ko mamma on nipottanu. Ihan turhasta.

Kattokaa ko mummolassahan mää saan olla pihalla vapaana. No. Eilen ko mää lähdin vapaaulkoilemaan, ni eiköhän kuulkaa tossa pihassa ollu fasaanivihulainen. No ei ollu kauaa. Mää hyökkäsin sitä kohti ja luin sille vähän mäyräkoiran lakia. Fasaanivihulainen pinkas karkuun ja lähti räpistelemään maantietä kohti. Ja mää perässä, ko kato oli vielä pari pykälää mäyräkoiran laista sille kertomatta.

Fasaanivihulainen rääky ja räpisteli, mää olin sen kintereillä ja haukkua räkytin, Hegu mun kintereillä (lähinnä vaan ihmeissään, että mitä tässä ny oikein tapahtuu) ja hännänhuippuna mamma, joka karju niin kovaa ko sen kurkusta lähti, että SEIS! Aika monta kertaa se sitä käskyä karju. Mut kuulkaa se mamman karjunta ei tavoittanu sitä fasaania. Yhtään ei mamman pysähtymiskäskyä totellu se fasaanivihulainen, ko jatko vaan maantielle päin. Ja mää perässä ja koko ajan mää kans sille fasaanille huusin, että pysähdy!

Lopulta väsähdettiin Hegun kanssa ja mamma sai meiät kiinni ja talutti takas pihaan. Mut voitteko kuvitella, että mamma oli vihainen MULLE!? Hirveen saarnan piti ja sanos, että käskyjä pittää totella. No niinpä, muakin harmitti, että se fasaani ei totellu käskyjä, mutta ei kai se ny mun syyni sentään ole?!? Riitoihin jouduttiin. Pöh.

Jouduin fasaaniepisoodin jälkeen vaijeriliekaan. Siinä mää sitte olin pihassa narunjatkeena. Ko siittä pääsin, ni juoksin tikkana tunkiolle. Taas mamma jottain komenteli, mutta ko me oltiin riidoissa, ni mää en korvaani lotkauttanu sen käskyille. Ja kohta mua taas vietiin vaijerinjatkeeks. Pöh.

Ihme nipottamista. Kostoks mää menin ja pissin matolle. Siitäs sai, ko mua komenteli. Nih.

Hegun kanssa ei sen sijaan olla oltu yhtään riidoissa, ko hyviä kavereita vaan. Kattokaa vaikka.

”No vedä vedä! Mää en kyllä varppina luovuta!

20140427-151249.jpg

”Jaa halusikko sää mamma, että me poseerataan? No selvä. Jos mää vaikka sitten näytän kieltä ja toi bodari näyttää hämmentyneeltä? Käviskö se?”

20140427-151538.jpg

Virvon varvon!

Niinko tiiätte, palmusunnuntaina on liikkeellä paljon pieniä noitia. Ja ne pienet noidat virpoo ja varpoo ja saa palkaks herkkuja. Ni arvakkaapa kuka kans pukeutu tänään trulliksi ja lähti soittaan tätsän ja W-setän ovikelloo? No mää! Tsihih!

Ko ovi aukes, ni mää juoksin trullina sisään ja toin hirmeesti iloo siihen taloon! Emmää ees tainnu muistaa huutaa mennessäni, että virvonvarvonvirvonvarvon, niinko mamma oli opettanu, mutta ei se haitannu – sain silti palkaks kanatikun.

Me otettiin mun virpomisreissulla myös virallinen pääsiäiskuvaelmakuva. Siinä oon mää (tiätty), luuta ja luudalla lentävä apina (ko emmää mittään perinteistä kattia mun luudan kyytiin päästä).

Tän kuvan myötä mää toivottelen kaikille oikein hyvää pääsiäisen aikaa!

20140413-134958.jpg

Mun mammalla on ollu kuuma. Se yskii ja köhii ja on kuuma. Mää olin aluks vähä hämilläni, ko mamma vaan makas. Mutta koska mää oon nopeeälynen pieni koira, ni nopeesti se hämäännys katos.

Mää meinaan totesin, että koska mamma on kuuma, se tarkottaa, että se on tavallista heikompi. Ja sehän tarkottaa tietenkin sitä, että mun on kannettava kapeilla harteillani tavallistakin suurempi vastuu ja vahdittava mammaa herkeemättä.

Mää oon ollu ihan mamman kyljessä kiinni (sängyssä tietenkin, miten mää muuten voisin suoriutua 100-rosenttisesti mun vastuista) ja ilmottanu sille kaikesta epäilyttävästä. Siinä sai kuulkaa postinjakaja kuulla kunniansa, ko postia luukusta sisään laitto. Luuli todennäköisesti, että täällä asuu joku iso iso koira, niinku vaikka doopermanni. Eikä ihan vähällä päässy sekään tyyppi, joka sattu soittamaan meiän ovikelloo.

”Siis hetkonen, mitäs ääniä sieltä tulee? Ettei vaan ois joku tunkeilija? KUULES TUNKEILIJA, ÄLÄ EDES YRITÄ MITTÄÄN! ET KUULE TIIÄKÄÄN KENEN KANSSA JOUDUT TEKEMISIIN, JOS TÄNNE YRITÄT!!!”

20140411-153206.jpg

”Tilanne ohi, ei ollukkaan tunkeilija, ko tais olla vaan joku rapsahus. Ota mamma ihan rennosti vaan. Mää pidän mun korvia äärimmäisessä valmiusasennossa huomaamaan ihan kaikki vaarat!”

20140411-153742.jpg

Sillon ko ispä on kotona, mullon tietty hiukan helpompaa, mutta ei se kuulkaa ihan lomaa oo sekään. Emmää kattokaa voi jättää sillonkaan mammaa yksin. En ees sillon, ko ispä laittaa ruokaa keittiössä.

Se oliki kuulkaa vaikee hetki se ruuanlaitto. Munhan kuuluu AINA olla keittiössä, jos siellä laitetaan ruokaa. Mää puntaroin pitkään, että mitä ihmettä mää nyt teen, että mikä vastuu tässä nyt pienen koiran harteita eniten painaa. Mut sit mää ajattelin, että mää nyt poikkeuksellisesti laiminlyön mun ruoanlaittovastuun. Meinaan että kyllä mamman vahtimisvastuu menee nyt ihan kaiken edelle. Kato ko mää oon semmonen mamman muru. Ja mamman murut pitää aina mamman puolta.

Vilppi

Pelasin älypeliä. Mamma totes siinä tiimellyksessä, että pitkästä kuonosta ja pitkästä kielestä on se etu, että voi voittaa älypelin namipalkinnon käyttämättä varsinaisesti sitä älyä.

Pah! Ja pyh! Sehän se vasta älyä vaatiikin, että keksii vilpilliset keinot voittaa!

20140406-180052.jpg

Kevättä etsimässä

Me ollaan tultu takas kotiin. Humps vaan me lennettiin ihan talvesta ihan kevääseen. Käytiin tänään mettässä ettimässä kevättä ja sen merkkejä.

”Mitä te kuhnailette? Tulkaa nopeempaa! Mää oon ihan kevään kintereillä jo, kohta mää saan sen kiinni!”

20140323-201121.jpg

”Ooh, kattokaa! Kevät lirisee ja lorisee!”

20140323-201224.jpg

Ko tultiin kotiin, mulla oli tärkeitä kotitaloushommia tehtävänä. Määhän kattokaa oon meiän perheen esipesuri. Mää pesen astioita ja sitten kanssa puhdistan purkinjämiä. Niinko tänään esimerkiks puhdistin rahkapurkin rippeet, ni kelpas sitte laittaa ihan puhtoinen purkki roskiin.

”Mamma, mitä sää hihität? Naurakko sää mulle? Ai jäikö mulle rahkaa suunpieliin?”

20140323-201646.jpg

Määhän kerroin teille aiemmin päheestä potkukelkasta. No nyt siitä kelkasta paljastu ihan uus, superkiva ominaisuus. Sehän on meinaan vähä ko liikkuva auringonpalvontapenkki!

Meinaan mehän lähettiin mamman kanssa tänään lenkuralle potkukelkan kanssa. Aurinko paistaa möllötti siniseltä taivaalta ja oli ihana talvipäivä. Ni kuulkaa kesken lenkin, järvenjäällä ko oltiin, mamma pisti ykskaks potkukelkan parkkiin nokka aurinkoon päin. Sitte se istahti kelkan kyytiin, nosti mut syliin ja sitten me nautittiin auringosta vaikka miten ja pitkään! Istua vaan möllöteltiin nassut aurinkoo kohti! Eikä ollu yhtään kylmä, ko ihanan lämmin vaan! Vähänkö kätevää, ko potkukelkan voi parkkeerata minne vaan!

No määhän siinä samalla otin hoitaakseni järjestyksenvalvonnan siinä Talvijärvellä. Oliki paljo valvottavaa – oli kuulkaa meinaan hiihtäjä poikineen liikkeellä. Ja kävelijöitä. Ja koiriakin. Oli se hyvä, että mää menin ja järjestyksenvalvoin sitä touhua. Muuten ois voinu mennä jollakulla se ulkoilu ihan holtittomaks! Kato kyllä järvelläki järjestys olla pitää!

Valvoin vasemmalle…

20140319-203957.jpg

…ja valvoin oikeelle…

20140319-204031.jpg

…ja välillä valvoin taakkepäinkin.

20140319-204059.jpg

%d bloggaajaa tykkää tästä: