Mun mammalla on ollu kuuma. Se yskii ja köhii ja on kuuma. Mää olin aluks vähä hämilläni, ko mamma vaan makas. Mutta koska mää oon nopeeälynen pieni koira, ni nopeesti se hämäännys katos.
Mää meinaan totesin, että koska mamma on kuuma, se tarkottaa, että se on tavallista heikompi. Ja sehän tarkottaa tietenkin sitä, että mun on kannettava kapeilla harteillani tavallistakin suurempi vastuu ja vahdittava mammaa herkeemättä.
Mää oon ollu ihan mamman kyljessä kiinni (sängyssä tietenkin, miten mää muuten voisin suoriutua 100-rosenttisesti mun vastuista) ja ilmottanu sille kaikesta epäilyttävästä. Siinä sai kuulkaa postinjakaja kuulla kunniansa, ko postia luukusta sisään laitto. Luuli todennäköisesti, että täällä asuu joku iso iso koira, niinku vaikka doopermanni. Eikä ihan vähällä päässy sekään tyyppi, joka sattu soittamaan meiän ovikelloo.
”Siis hetkonen, mitäs ääniä sieltä tulee? Ettei vaan ois joku tunkeilija? KUULES TUNKEILIJA, ÄLÄ EDES YRITÄ MITTÄÄN! ET KUULE TIIÄKÄÄN KENEN KANSSA JOUDUT TEKEMISIIN, JOS TÄNNE YRITÄT!!!”
”Tilanne ohi, ei ollukkaan tunkeilija, ko tais olla vaan joku rapsahus. Ota mamma ihan rennosti vaan. Mää pidän mun korvia äärimmäisessä valmiusasennossa huomaamaan ihan kaikki vaarat!”
Sillon ko ispä on kotona, mullon tietty hiukan helpompaa, mutta ei se kuulkaa ihan lomaa oo sekään. Emmää kattokaa voi jättää sillonkaan mammaa yksin. En ees sillon, ko ispä laittaa ruokaa keittiössä.
Se oliki kuulkaa vaikee hetki se ruuanlaitto. Munhan kuuluu AINA olla keittiössä, jos siellä laitetaan ruokaa. Mää puntaroin pitkään, että mitä ihmettä mää nyt teen, että mikä vastuu tässä nyt pienen koiran harteita eniten painaa. Mut sit mää ajattelin, että mää nyt poikkeuksellisesti laiminlyön mun ruoanlaittovastuun. Meinaan että kyllä mamman vahtimisvastuu menee nyt ihan kaiken edelle. Kato ko mää oon semmonen mamman muru. Ja mamman murut pitää aina mamman puolta.
Oot sä kyllä vastuuntuntonen tyyppi, Nakki! Sun mammas saa olla onnellinen, et sillä on sut!<3
Mun mamma kyllä onki onnellinen, ko sillä on mut. Mää tiiän, ko se kertoo mulle sen tosi usein.
Tää oli kyl viikon liikkisjuttu. Niisk. Tottahan toki sun pitää mammaas hoitaa ja vahtii ja pualustaa, Nakki. Oot sä vaan kultanen tyttö. Joo.
Joo vaikka mammoissa onki omat omituisuutensa, ni kyllä ne loppuviimein on kaiken puolustamisen arvosia!
Munkin emännällä on ollut yskää ja köhää. Mutta se ei oo ollut kuuma, joten sen on pitänyt raahautua joka päivä töihin. Mutta niinkus nyt lauantaina, me on otettu tosi pitkät päikkärit. Ihan vieri vieressä. Ja mä oon kans suorittanut tuota vahtimisen tärkeää hommaa. Ja haukkunut myös postimiehen. Mutta mun korvat ei oo kääntynyt ympäri…
On sullaki ollu aika paljo hommaa sun emännästä huolehtimisessa! Mää luulen, että on ihan hyvä, että sun korvat ei oo kääntyny, nehän osottais sitte ihan hassun suuntaan :).
Oi voi, olipa kauniisti sanottu tuo ”Meinaan että kyllä mamman vahtimisvastuu menee nyt ihan kaiken edelle. Kato ko mää oon semmonen mamman muru. Ja mamman murut pitää aina mamman puolta.”
Voisiko yksikään koirapoika kauniimmin sen sanoa, että mamma se on mammanmurulle se kaikkein tärkein ja rakkain. ♥
Mammat on loppupeleissä aika tärkeitä ja rakkaita. Kaikille koirapojille ja koiratytöille.