Mää oon saanu uuden hoitopaikan. Mää olin siellä mun uudessa hoitopaikassa just pari päivää lomalla, ko mun ihmiset oli jossain Tallinnassa, missä lie. Ja mikä ihana hoitopaikka se olikaan! Ei vois paljoo parempaa paikkaa pienellä koiralla ollakaan!
Siellä mun hoitopaikassa asuu neljä ihmistä – kaks tosi kivaa aikuista ja kaks maailman kivointa poikaa. Mulla oli superhyvät leikit poikien kans ja tiiättekö, että siellä hoitopaikassa oli myös erittäin hyvät keittiökyttäysfasiliteetit. Ja hyviä herkkuja – kuulkaa kalaa ja kaurapuuroo ja nakkeja mää esimerkiks sain. Siellä selkeesti ymmärretään mäyräkoiravieraiden päälle ja osataan pittää arvovieraita hyvänä. Oikee meininki!
Se oli kuulkaa oikee aktiiviloma siellä hoitopaikassa. Mää olin meinaan ihan umpiväsynyt, ko mää tulin kotiin! Ja sehän on onnistuneen aktiiviloman merkki se, että on väsynyt, mutta onnellinen! Mää hädintuskin jaksoin herätä lenkuralle tänään, ko niin väskäpäskä mää olin. Ja just muuten sen takia, että se oli niin aktiiviloma muutenki, mää en sit viittiny ihan koko lenkuraa sen hoitoäipän ja hoitoispän kans eilen ees kävellä, vaan lenkkeilin pitkiä pätkiä sylikyydillä. Sieltä sylistä oli oikeen hyvät lenkurointimaisemat.
Tälleen mää vaan sit makoilen ja lepäilen ispän sylissä tänään. Noi penteleen paukkuraketit mun lepäilyä vaan nyt aika tavalla häirittee. Ikäviä ja hullun pelottavia tollaset pommit, loppuis jo!
Hyvää vuodenvaihdetta kaikille paukuista huolimatta!
Naurava Nakki 
Siis hyvä hoitopaikka on kullan arvoinen. Ja etenkin, jos siellä on hyviä lenkittäjiä ja etenkin hyvää RUOKAA 😀
No niinpä, ja täällä kuule oli hyvää ruokaa!
Onpa tosiaan sulla messevä hoitopaikka. On on. Sua on pidetty ku rinsessaa kämmenellä. Joo.
Tuisku: Ei mekään tykätä pommeista tai no joo, mä en välitä ja Myrsky istuu äipän sylissä koko illan ja mä näin ku se kaivaitu iskän ja äiskän vierään sänkyyn täkin alle. Aattele! Mä nukuin omassa kopassa.
Ilosta ja mukavaa vuotta 2014!
Rinsessalle rinsessan arvonen kohtelu, nääs :)!
Me taietaan Myrskyn kanssa olla noitten pommien suhteen ihan samoilla linjoilla, ihmisten vieressä ja peiton alla on paras olla, kun paukkuu. Kyllä sunkin Tuisku kannattaa kokeilla sitä sänkyyn kaivautumista – saattasit tykätä, vaikka et paukkuja säikykään :)!
Mahtavalta kuulostaa toi sun hoitopaikka! Mut kyllä koti on aina kuitenki se paras paikka.<3
Mä en piittaa pommeista. En oo ikinä pelänny niitä, vaikkein muuten ookaan maailman rohkein tyyppi. Eilen käytiin illalla ulkona kattomassa hienoja raketteja. Tai mä keskityin enemmänkin nuuskimiseen, mut välillä kyllä kattelin, ku taivas vaihto väriä. Hienoo!
Mahtavaa Uutta Vuotta koko teijän poppoolle!:)
Oma koti mansikka, muu koti mustikka, ja määhän tykkään kaikista marjoista – nam!
Sää oot kyllä melkonen rohkelikko, jos oot ihan ulkonaki käyny kattelemassa paukkuja ja valoja. Mää en oikein uskaltanu vielä eilen päivälläkään käydä pihalla, ko mää en ollu ihan varma, että onko se pommitus nyt ihan varppina lopullisesti ohi…